Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
höpertyykö äitini?
17.11.2016 |
Mikä äitiäni vaivaa vai ovatko silmäni vasta auenneet huomaamaan millainen hän on?
Viime aikoina on tuntunut siltä, että hän ei oikein pysy keskustelussa kärryillä. Tietää, mistä puhutaan, mutta ei tavoita keskustelun henkeä, tunnelmaa tai näkökulmaa. Melkein aiheesta riippumatta hän kääntää keskustelun itseensä, omaan näkökulmaan, käy uudelleen ja uudelleen samoja tapahtumia, tunteita tai mielikuvia läpi. Vaikuttaa siltä kuin hän olisi jumissa näkökulmissa, joista ei millään enää pääse yli.
Esimerkiksi ruokapöytäkeskustelussa hän saattaa kertoa oman versionsa jostakin tapahtumasta, joka saattaa jonkun läsnäolijan huonoon valoon. Muut nolostuvat, mutta hän jatkaa tarinaa hymy huulilla.
On myös tavallista, että keskustelemme jostakin aiheesta, mutta hän ei ihan pysy kärryillä, mistä on kyse. Usein saman asian joutuu sanomaan muutamalla eri tavalla, ennen kuin ymmärtää toisen näkökulman. Esimerkiksi saatan kertoa, miksi jokin asia täytyy hoitaa tiistaina eikä torstaina. Hän jatkaa keskustelua ikään kuin asia hoidettaisiin torstaina. Vasta parin selvennyksen jälkeen tajuaa, että todellakin, asia tulee hoitaa tiistaina.
Nämä on hyvin häilyviä "outoja" tuntemuksia hänen tavastaan olla vuorovaikutuksessa. Olen kuitenkin hämilläni, mistä on kyse.
Onko tämä yleistä joissakin sairauksissa? Vai olenkohan vasta huomannut hänen todellisen luonteensa?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet huomannut selvän muutoksen, ja jos ikääkin on, niin kyse voi olla alkavasta muistisairaudesta. Tosin voi tietenkin olla muukin syy: stressi, uupumus jne.
Mahdollisesti alkavaa muistisairautta,jos tälläistä ei ole aiemmin ilmennyt,vaan vasta nyt pikkuhiljaa .Vai onko aina käyttäytynyt näin..vaikea sanoa,mutta nyt voit seurata tilanneta,huomioida.Minkä ikäinen hän on?
Hän on vielä alle 60-vuotias, joten muistisairaus ei tule ensimmäisenä mieleen. Sitä mietin itsekin, mutta en ole koskaan kohdannut muistisairasta (ainakaan tietäen), niin en osaa verrata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni todettiin muistisairaus viisikymppisenä, kyllä se voi hyvinkin iskeä ennen vanhuutta.
Masennus, mielenterveyden häiriö? Onko muita oireita? Myös muistisairaus voi alkaa nuorenakin. Millaiset elintavat, käyttääkö runsaasti alkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairaus voi alkaa jo päälle viiskymppisenä,mutta jos tosiaan aina hän noin käyttäytynyt taitaa olla luonteenpiirre joka nyt vaan korostuu ja kun olet itse saanut ikää niin huomioit asian nyt vaan jotenkin tarkemmin,että mitäs hiisiä onko äiti tosiaan aina käyttäytynyt näin.
Joten ehkäpä ei ole syytä suureen huoleen,kun käytös ei ole uusi asia.
Mä tiedän ihmisen, jolla alkoi muistisairaus jo nelikymppisenä, että ikää se ei katso. Mun korvaan tuo vaikuttaa myös alkavalta muistisairaudelta. Toki kova stressikin voi aiheuttaa muutosta käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että hän on erityisen stressaantunut juuri nyt. Elintavat ovat hyvin tavanomaiset ja konservatiiviset.
Yritin kuukkeloida alkavan muistisairauden oireita, mutta en löytänyt tätä "näkulman jämähtämistä". Onko se tosiaan muistisairauden oire?
Ap
Kilpirauhasen vajaatoiminta?Masennus aiheuttaa tuollaista myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sinä ap viisikymppisen äitisi stressistä mitäön tiedät?
Minusta vaikuttaa siltä, että äitisi on ehkä aina ollut tuollainen, mutta sinä olet sikaisemmin ollut niin juuttunut omaan näkökulmaasi (ja ehkä oman napaasi) ettet ole sitä huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä ap viisikymppisen äitisi stressistä mitäön tiedät?
Minusta vaikuttaa siltä, että äitisi on ehkä aina ollut tuollainen, mutta sinä olet sikaisemmin ollut niin juuttunut omaan näkökulmaasi (ja ehkä oman napaasi) ettet ole sitä huomannut.
No, voi tietenkin olla, etten tiedäkään. Saattaahan äitini jättää asioita kertomatta tai kaunistella totuutta. Se nyt ei kuitenkaan tule ensimmäisenä mieleen, kun on kyse läheisestä ihmisestä.
Ymmärrän hyvin, että saatan itsekin katsoa maailmaa hyvin omanapaisesti ja siksi en ole aiemmin huomannut hänen vallitsevaa käyttäytymismalliaan. Sen mahdollisuuden toin heti alkajaisiksi esille, joten ei sitä asiaa tarvitse ilkeilemällä kaaliini koittaa tunkea. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasen vajaatoiminta?Masennus aiheuttaa tuollaista myös
En usko, että kyse on kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Aiheuttaako se muutoksia kognitiivisissa kyvyissä?
Rakastunut? Ajatukset harhailevat silloinkin.
Amalgaamipaikat, eli elohopeapaikat suussa, tai metalliset tekonivelet, se on nopeaa menoa niille, jotka eivät näitä siedä. On tullut nähtyä meinaan muutamia tapauksia, ja lääkärit eivät tiedä taaskaan mitään.
Voi ap, ymmärrän sua niin. Mun äiti on 65, eläkkeellä ja huomaan samankaltaista käytöksen lisääntyneen parin viime vuoden aikana. Äitini kanssa ei voi enää oikein keskustella niin että vuorotellen sanotaan jotain vaan hän saattaa vaihtaa puheenaihetta tuosta vaan tai sitten selittää ihan jotain omiaan. Muutamat lyhyet lauseet puolin ja toisin ovat jo hyvä "keskustelu". Tähän liittyy myös se että liian monimutkaisia asioita ei saa kysyä. Tai että jos kertoisin jotain pidempää itselleni sattunutta tarinaa niin äkkiä huomaa ettei äitini kuuntele yhtään ja ei kysy mitään sinne väliin. Ihan kun häntä ei kiinnostaisi, mutta uskon että hän ei vaan ymmärrä tai jaksa pitää mielessä koko tarinaa enää.
Yksi ikäväksi noussut piirre on se, että äitini haukkuu kaikki ihmiset ja puhuu heistä pahaa. Tutut ja ns ystävätkin käyttäyvät tai tekevät jotain mitä äitini muka ei ymmärrä tai hyväksy. Tämä haukkuminen selvästi tuottaa iloa äidilleni ja aina on jotain "pahaa" sanottavaa. Lisäksi tähän kuuluu kaikkien vanhojen asioiden kaivelu ja sieltä ihmisten haukkuminen.
On todella surullista huomata että äitini ei ole enää sama ihminen kuin nuoruudessani. Mietin vaan että jos tätä on seuraavat 20 vuotta edessä niin en oikeasti kestä. Itse epäilen jotain alkavaa muistisairautta, mutta jos tästä äidilleni sanoisi, suuttuisi hän todella ja haukkuisi minut siihen. Täytyy nyt odottaa että jotain todella tapahtuu.
Jaksamista ap sinulle. Itse yritän ajatella niin että jokainen meistä vanhenee ja äitini on nyt selvästi jo vanhus ja ilmeisesti jotkut käyttäytyvät niin. Olen vielä siinä vaiheessa tämän asian käsittelyä että tulen äidilleni vihaiseksi että miksi se ei osaa käyttäytyä niin kuin kuuluisi, mutta ehkä se kohta vaihtuu huoleen terveydestä ja tulevaisuudesta.
Alue: Aihe vapaa
up