Miksi kadonneen jäljilla ohjelmassa adoptoidut hakevat biovanhempiaan?
Eikö olisi parempi olla sotkematta asioita? biovanhemmallahan voi olla uusi perhe ja lapsia. Miksi tonkia vanhoja asioita?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko itse biovanhempi, joka on antanut lapsensa adoptoitavaksi ja joka nyt pelkää, että lapsi palaa "sotkemaan sinun elämääsi"?
Vai mistä johtuu täysin yksisilmäinen lähtökohtasi katsoa asiaa ainoastaan biovanhemman kannalta?
Etkö osaa vai etkö halua katsoa asiaa sen lapsen kannalta?
Jokainen haluaa tuntea biologiset juurensa ja sukuhistoriansa. Jokainen haluaa tuntea sisaruksensa. Jokainen haluaa tuntea isovanhempansa.
Adoptiolapsella on isovanhemmat ja muut sukulaiset. Melkoista vähättelyä tämä kommentointi siitä, että lapsi olisi jotenkin suvuton kun on adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi parempi olla sotkematta asioita? biovanhemmallahan voi olla uusi perhe ja lapsia. Miksi tonkia vanhoja asioita?
Ai että tonkia vanhoja asioita? Sinulla on kovin omituinen näkökanta.
Kai nyt jokainen tahtoo selvittää, mistä hänen geeninsä ovat tulleet. Ja aivan erityisesti siinä tapauksessa, että biovanhemmalla on uusi perhe ja lapsia. Ne lapsethan ovat sen adoptioon annetun sisaruksia. Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde ja usein antoisin.
Suvussani on vauvana adoptioon annettu nainen. Biologinen äiti ja sisko eivät halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta veli, isovanhemmat, tädit ja serkut pitävät nykyisin säännöllisesti yhteyttä. Muu suku ei edes tiennyt, että tällainen sukulainen on olemassa ennenkuin hän otti yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Lapsen oikeudet menevät aina vanhemman oikeuksien edelle. Niin tässäkin tapauksessa.
Adoptioon annetulla lapsella on luonnollisesti omat (adoptio)vanhemmat ja (adoptio)sukulaiset, ei hän koditon eikä suvuton ole.
Mutta hänellä on täysi, luovuttamaton oikeus halutessaan saada tietää myös se, mistä hänen biologinen perimänsä tulee. Hänen on saatava tietää biologisista vanhemmistaan ja etenkin biologisista sisaruksistaan. Tämä ei ole mitenkään pois adoptiovanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua kiinnostaisi tietää mistä tulen ja miksi.
Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en. Jos näin ajattelee, niin eikö olisi aivan yhtä kiehtovaa etsiä esimerkiksi oman kätilönsä nimi ja perhe ja etsiä tätä tippa linssissä. Hänelläkin on varmasti joku tosi hieno tarina elämässään, miksi hän on päätynyt kätilöksi ja hän on ollut juuri se, joka sinut on ottanut vastaan maailmaan. Mutta et tunne tätä ihmistä, hän ei tunne sinua, teillä ei siis ole mitään varsinaisen henkilökohtaista sidettä. Onko biologia sitten niin iso tekijä, joka tekee ihmisten välisen suhteen merkittäväksi?
Se, mistä tulen ja miksi on vähän laaja kysymys siinä mielessä, että emmeköhän me kaikki tiedä, mistä ja minkälaisen toiminnan seurauksena me olemme maailmaan tulleet. Se, mitä muuta siihen liittyy, ei liity sinuun persoonana mitenkään, joten minusta on outoa lähteä peilaamaan omaa identiteettiään sitä kautta, miten joku itselle tuntematon ihminen on elämäänsä elänyt. Tietysti uteliaisuuden ymmärrän, että siitä asiasta tulee henkilökohtainen, kun se koskee vain itseä, mutta jotenkin se, että esimerkiksi "annetaan anteeksi" biologiselle äidille ei pitäisi olla mitenkään riippuvainen siitä biologisuudesta, mutta toisaalta sehän on ainoa peruste, jolla tämä "erityinen" suhde on syntynyt.
En nyt osaa pukea näitä ajatuksia kovin hyvin sanoiksi, mutta minusta jotenkin vain hassua, että minulla pitäisi olla erityinen suhde täysin vieraaseen ihmiseen, jolla sattuu olemaan samat geenit kuin minulla. Vähän sama, jos arvottaisiin, että nyt muuten on tuolla Kanadassa sellainen ihminen, jolla on samanlaiset hampaat kuin sinulla, teistä tulee nyt muuten parhaat ystävykset. Eihän se näin mene.
Sä sekoitat tässä puuroja ja vellejä.
Ensinnäkin: ei biovanhemman tapaaminen vielä kerro siitä, voivatko vanhempi ja lapsi olla edes tekemisissä ja voiko heidän välilleen muodostua mitään ihmissuhdetta. Varmaa on se, että heidän välillään ei voi olla sellaista vanhemman ja lapsen suhdetta, joka on toistensa kanssa samassa perheessä kasvaneilla. Ei biovanhemman tapaaminen ole mikään happy end. Siihen liittyy paljon kipeitä tunteita puolin ja toisin. Tai sitten se, että ei ole oikein mitään erikoisia tunteita. Eiväthän kaikki adoptiolapset kipeästi kaipaa biovanhempaa tai tietoja tästä. Ihmiset on erilaisia.
Mutta kyllä vanhemmat ja lapset ihmeellisellä tavalla saattaa muistuttaa toisiaan ja joku tieto samankaltaisuudesta lapsen ja vanhemman välillä voi olla hyvinkin tärkeä itselle. Se voi lisätä itsetuntemusta (tai olla lisäämättä). Kyllä ihminen on yleensä kiinnostunut juuristaan. Eikä tuohon sovi ajatus siitä, että on vain joku random-ihminen, jonka tarina tuodaan itseä lähelle.
Kirjoitat tästä aiheesta kyllä siihen tapaan, ettet itse ole kokenut asiaa tai kykene samastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Lapsen oikeudet menevät aina vanhemman oikeuksien edelle. Niin tässäkin tapauksessa.
Adoptioon annetulla lapsella on luonnollisesti omat (adoptio)vanhemmat ja (adoptio)sukulaiset, ei hän koditon eikä suvuton ole.
Mutta hänellä on täysi, luovuttamaton oikeus halutessaan saada tietää myös se, mistä hänen biologinen perimänsä tulee. Hänen on saatava tietää biologisista vanhemmistaan ja etenkin biologisista sisaruksistaan. Tämä ei ole mitenkään pois adoptiovanhemmilta.
Lapsen oikeus EI ole että hänen biovanhempansa nöyryytetään televisiossa. That's my point.
Sinällään en myöskään ymmärrä tätä että 'Lapsen oikeus' menee aivan kaiken muun oikeuden edelle. Lapsen oikeus EI aina edes ole lapsen etu. Ja jos lapsi on esim saanut alkunsa siitä että sukulaissetä raiskaa 16-vuotiaan niin kylläpä helpottaa lapsen elämää saada tuolin tietoonsa.
Mun äidinisä ja äiti olivat todella tummia ja ruskeasilmäisiä ja luonteeltaan ihan mielettömän temperamenttisia. Itse olen isääni tullut ja hivenen vaaleampi, mutta luonne on todella räiskyvä. Kaikki muut ovat rauhallisia ja "supisuomalaisen näköisiä". Kiinnostaa, onko isoisä eksoottisine ulkonäköineen jostain rajan takaa, vai oliko hänessä mustalaisverta. Lapista ei ole. Mutta musta kuin yö, latinotyyliin.
Isäni täti taas on aikoinaan tehnyt sukututkimusta, ja päässyt sen verran pitkälle, että juuria voisi olla Saksassa. Nimi on ehkä muutettu tyyliin "Birn'stä Pirhoseksi" ja toki haluaisin tietää, mistä päin olen. Vahinko, että paperit katosivat ilmeisesti muutossa.
Ei ole kysymys mistään hienostelusta, olenhan valmis kohtaamaan esim. mustalaissukua, mikä joillekin kauhea asia :D
Vierailija kirjoitti:
Mun äidinisä ja äiti olivat todella tummia ja ruskeasilmäisiä ja luonteeltaan ihan mielettömän temperamenttisia. Itse olen isääni tullut ja hivenen vaaleampi, mutta luonne on todella räiskyvä. Kaikki muut ovat rauhallisia ja "supisuomalaisen näköisiä". Kiinnostaa, onko isoisä eksoottisine ulkonäköineen jostain rajan takaa, vai oliko hänessä mustalaisverta. Lapista ei ole. Mutta musta kuin yö, latinotyyliin.
Isäni täti taas on aikoinaan tehnyt sukututkimusta, ja päässyt sen verran pitkälle, että juuria voisi olla Saksassa. Nimi on ehkä muutettu tyyliin "Birn'stä Pirhoseksi" ja toki haluaisin tietää, mistä päin olen. Vahinko, että paperit katosivat ilmeisesti muutossa.
Ei ole kysymys mistään hienostelusta, olenhan valmis kohtaamaan esim. mustalaissukua, mikä joillekin kauhea asia :D
En siis ole kadonneen jäljillä, enkä etsi biol. vanhempiani, mutta uskoisin, että meillä on samat syyt "tonkia" menneisyyttä. Sori, jos nyt meni ohi itse aiheen :)
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut lapsen aikoinaan adoptioon ja oikeasti ärsyttää, että tuolla lapsella on oikeus etsiä minut tai isänsä käsiinsä (ts. hän saa tiedot meistä Pelan kautta). Onneksi voi aina sanoa että ei kiinnosta jos tulee yhteydenotto.
Ranskassa oisit voinut synnyttää kokonaan nimettömänä. Voit kieltää Pelaa luovuttamasta tietojasi ja salata osoitetietosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Tekin ajattelette asiaa nyt vain sen biovanhemman kannalta. Ymmärrän toki, että hän ei haluaisi palata menneisyyteensä.
Tämän toiveen yli menee kuitenkin toisen osapuolen eli pois annetun lapsen tarve saada tietää, mistä hän on oikein tullut. Se on aivan riittävä peruste biovanhemman tapaamiseen. Ei tarvitse olla hakemassa luuydintä vaan tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Näin varmaan on usein, mutta arvelen että jos olisin itse esim. alaikäisenä synnyttänyt lapsen ja antanut sen adoptioon, voisin haluta tavata lapseni sitten kun olemme molemmat aikuisia.
Just näiden tapausten takia en ikinä edes harkitsisi lapsen antamista adoptioon. Jos en halua lasta, teen abortin. Minusta on täysin väärin, että biologisia vanhempia hätyytellään jälkeenpäin, jos ne kerran ovat sen päätöksen tehneet, etteivät lasta halua. Ei tarvitse ihmetellä, miksi yhä useampi valitsee abortin eikä adoptiota.
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
"Itsensä tärkeäksi tekemistä"???
Eiköhän ole ihan ihmisen perusoikeus saada tietää, kuka on ja mistä. Ja eiköhän jokainen ihminen ole niin tärkeä, että ansaitsee sen tiedon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Tekin ajattelette asiaa nyt vain sen biovanhemman kannalta. Ymmärrän toki, että hän ei haluaisi palata menneisyyteensä.
Tämän toiveen yli menee kuitenkin toisen osapuolen eli pois annetun lapsen tarve saada tietää, mistä hän on oikein tullut. Se on aivan riittävä peruste biovanhemman tapaamiseen. Ei tarvitse olla hakemassa luuydintä vaan tietoa.
Televisiossa? Tuohan on vain ja ainoastaan tvn sosiaalipornoa noitten ihmisten kipuiluista välittämättä. Siinä ei pitäisi olla mitään viihteen paikkaa ja sen on täysin yksityisasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Lapsen oikeudet menevät aina vanhemman oikeuksien edelle. Niin tässäkin tapauksessa.
Adoptioon annetulla lapsella on luonnollisesti omat (adoptio)vanhemmat ja (adoptio)sukulaiset, ei hän koditon eikä suvuton ole.
Mutta hänellä on täysi, luovuttamaton oikeus halutessaan saada tietää myös se, mistä hänen biologinen perimänsä tulee. Hänen on saatava tietää biologisista vanhemmistaan ja etenkin biologisista sisaruksistaan. Tämä ei ole mitenkään pois adoptiovanhemmilta.
Lapsen oikeus EI ole että hänen biovanhempansa nöyryytetään televisiossa. That's my point.
Sinällään en myöskään ymmärrä tätä että 'Lapsen oikeus' menee aivan kaiken muun oikeuden edelle. Lapsen oikeus EI aina edes ole lapsen etu. Ja jos lapsi on esim saanut alkunsa siitä että sukulaissetä raiskaa 16-vuotiaan niin kylläpä helpottaa lapsen elämää saada tuolin tietoonsa.
Niin, siis tottahan nyt jokaikinen omia juuriaan hakeva tekee sen telkkarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.
Tekin ajattelette asiaa nyt vain sen biovanhemman kannalta. Ymmärrän toki, että hän ei haluaisi palata menneisyyteensä.
Tämän toiveen yli menee kuitenkin toisen osapuolen eli pois annetun lapsen tarve saada tietää, mistä hän on oikein tullut. Se on aivan riittävä peruste biovanhemman tapaamiseen. Ei tarvitse olla hakemassa luuydintä vaan tietoa.
Televisiossa? Tuohan on vain ja ainoastaan tvn sosiaalipornoa noitten ihmisten kipuiluista välittämättä. Siinä ei pitäisi olla mitään viihteen paikkaa ja sen on täysin yksityisasia.
Ei tietenkään televisiossa eikä viihdeohjelmassa. Vaan ylipäätään.
kaveri on adoptoitu ja haluaa joku päivä etsiä biologiset vanhempansa, jotta saa vastauksia! kaveri on vaalea, villi ja sarkastinen, kasvattivanhemmat tummia ja totisia. kaveri on aina tuntenut ulkopuolisuutta ja ollut eri taajuudella "vanhempiensa" kanssa , haluaa tietää onko jossain "hänenlaistaan" väkeä!
Saati sitten vielä repostella sitä televisiossa - mitä tulikaan 16 vuotiaana tehtyä sen naimisissa olevan 40v ukkomiehen kanssa.....
Adoptioon antaminen tuskin on koskaan helppo ja kivuton ratkaisu. Kun siitä on päässyt yli niin ei sitä varmaan halua asiaan palata.
Ainoa syy missä tämän ymmärtäisin on jos lapsella olisi joku perinnöllinen sairaus tai sairaus josta apua voisi saada vain biovanhemman luuytimestä tmv.