Kyllä tausta määrittää luokkaerot, ei se, mitä tänä päivänä olet tai teet

Isovanhempani ovat 40-luvun lopussa ponnistaneet pienviljelijäperheistä yliopistoon ja vanhempani ovat myös akateemisia ja samoin minä ja sisarukseni. Vanhempani ja isovanhempani ovat tehneet ihan merkittävät urat. Itselleni luokittelu ei ole tärkeää, vaan onnistuuko elämään itselleen tyydyttävää elämää ja saavuttaako omia päämääriään. En tuhlaa energiaani miettimällä, miten muut minut ja perheeni luokittelevat.

No en minäkään sinänsä, asia tulee vain mieleen, jos vaikka jossain on joku kysely "katso mihin luokkaan kuulut" ja se selvitetään muka elintavoista ja kiinnostuksenkohteista. En todellakaan kuulu työväenluokkaan, vaikka vastaukset sopivat niihin.

Esim. mun ei tarttis tehdä työtä kiitos aiempien sukupolvieni saavutusten.

ap

Ei se nyt noinkaan ole. Olen itse aatelissukua, jonkun mielestä yläluokkaa siis, mutta suvun varallisuus on haihtunut ajat sitten, ja tulotasoltani olen tavallista keskiluokkaa, kuten myös vanhempani. Ja se kyllä näkyy enemmän kuin sukutausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt noinkaan ole. Olen itse aatelissukua, jonkun mielestä yläluokkaa siis, mutta suvun varallisuus on haihtunut ajat sitten, ja tulotasoltani olen tavallista keskiluokkaa, kuten myös vanhempani. Ja se kyllä näkyy enemmän kuin sukutausta.

Niin no itselläni on niin, että se varsinainen eliitin jäsen on isoäitini isä. Mutta isoäitini elämä oli vielä tiukasti kiinni siinä "menossa", samoin vauraus. Isäni ei ole enää eliittiä mutta koen, että henkinen perintö on vielä vahvana läsnä, en koe itseäni siis edes keskiluokkaan kuuluvaksi. Lapsilleni ei enää näyttäydy siitä paljoakaan, koska sain lapset aika myöhään, eikä tuota maailmaa enää ollut läsnä. Ei heistäkään silti työväenluokkaa saa, vaikka lusisivat sohvalla läpi elämänsä :) Ja käyn kyllä töissä. En koe tapaavani siellä hengenheimolaisiani, siis ketään, joilla olisi samanlainen yläluokkalainen tausta. Kaikilla on vanhemmat, jotka ovat itse rakentaneet elämänsä varallisuuden yms. suhteen. Se kyllä erottaa.

ap

Olen siis torppari. Molemmat vasrini olivat torppareita itse ja sukutaustaltaan 1920- luvulle asti. Maita on vielä suvullamme mutta siellä ei enää ole vakinaista asutusta. Pellot on kaikki metsitetty. Muutin maalta kaupunkiin 22-vuotiaana ja täällä on ainoat mahdolliset työpaikat minun ammatissani. Tuloluokka 6000-8000 euroa kuussa. Kulutustottumukset, harrastukset jne viittaavat torppariuteen, mutta kulttuuriharrastukset eliittiin. Olenko eliittitorppari? Mikään vihreä hippi en kuitenkaan ole, vaikka vaatimattomuutta harrastankin.

AP taitaa olla aikamoinen kusipää ja itseään täynnä oleva harhainen sekopää

Okei olen kai sitten alempaa luokkaa, koska isovanhemmat molemmat oli orpoja kasvattilapsia, myöhemmin pienituloisia ja eronneita, vaikka molemmat vanhempani taas on hyvätuloisia ja minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt noinkaan ole. Olen itse aatelissukua, jonkun mielestä yläluokkaa siis, mutta suvun varallisuus on haihtunut ajat sitten, ja tulotasoltani olen tavallista keskiluokkaa, kuten myös vanhempani. Ja se kyllä näkyy enemmän kuin sukutausta.

Niin no itselläni on niin, että se varsinainen eliitin jäsen on isoäitini isä. Mutta isoäitini elämä oli vielä tiukasti kiinni siinä "menossa", samoin vauraus. Isäni ei ole enää eliittiä mutta koen, että henkinen perintö on vielä vahvana läsnä, en koe itseäni siis edes keskiluokkaan kuuluvaksi. Lapsilleni ei enää näyttäydy siitä paljoakaan, koska sain lapset aika myöhään, eikä tuota maailmaa enää ollut läsnä. Ei heistäkään silti työväenluokkaa saa, vaikka lusisivat sohvalla läpi elämänsä :) Ja käyn kyllä töissä. En koe tapaavani siellä hengenheimolaisiani, siis ketään, joilla olisi samanlainen yläluokkalainen tausta. Kaikilla on vanhemmat, jotka ovat itse rakentaneet elämänsä varallisuuden yms. suhteen. Se kyllä erottaa.

ap

Nämä esi-isiensä saavutuksilla kerskujat on kyllä ihan parhaita :D Tulee mieleen se ikivanha ketju, jossa Ap keinahteli kissamaisesti puutarhakutsuilla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt noinkaan ole. Olen itse aatelissukua, jonkun mielestä yläluokkaa siis, mutta suvun varallisuus on haihtunut ajat sitten, ja tulotasoltani olen tavallista keskiluokkaa, kuten myös vanhempani. Ja se kyllä näkyy enemmän kuin sukutausta.

Niin no itselläni on niin, että se varsinainen eliitin jäsen on isoäitini isä. Mutta isoäitini elämä oli vielä tiukasti kiinni siinä "menossa", samoin vauraus. Isäni ei ole enää eliittiä mutta koen, että henkinen perintö on vielä vahvana läsnä, en koe itseäni siis edes keskiluokkaan kuuluvaksi. Lapsilleni ei enää näyttäydy siitä paljoakaan, koska sain lapset aika myöhään, eikä tuota maailmaa enää ollut läsnä. Ei heistäkään silti työväenluokkaa saa, vaikka lusisivat sohvalla läpi elämänsä :) Ja käyn kyllä töissä. En koe tapaavani siellä hengenheimolaisiani, siis ketään, joilla olisi samanlainen yläluokkalainen tausta. Kaikilla on vanhemmat, jotka ovat itse rakentaneet elämänsä varallisuuden yms. suhteen. Se kyllä erottaa.

ap

Niin siitä erottamisesta vielä, että ärsyttäähän se, kun en voi kertoa töissä rehellisesti lapsuudestani edes lähemmille työkavereille, koska minua pidettäisiin rehentelijänä. Ja niihinkin asioihin liittyy murheita ja ongelmia, mutta ei voi jakaa, koska muilla ei ole ollut sellaista. Kun on töissä keskiluokan tai työväenluokan jälkeläisten kanssa. Samoin koin sukumme hienostuneena, jollaista ei tapaa. En ole itse niin hienostunut, muuten pahoittaisin mieleni varmaan jatkuvasti. Osa ihmisistä käyttäytyy karkeasti, toisia ajattelematta. Työnteko toki sujuu.

Eliittitorppari kirjoitti:

Olen siis torppari. Molemmat vasrini olivat torppareita itse ja sukutaustaltaan 1920- luvulle asti. Maita on vielä suvullamme mutta siellä ei enää ole vakinaista asutusta. Pellot on kaikki metsitetty. Muutin maalta kaupunkiin 22-vuotiaana ja täällä on ainoat mahdolliset työpaikat minun ammatissani. Tuloluokka 6000-8000 euroa kuussa. Kulutustottumukset, harrastukset jne viittaavat torppariuteen, mutta kulttuuriharrastukset eliittiin. Olenko eliittitorppari? Mikään vihreä hippi en kuitenkaan ole, vaikka vaatimattomuutta harrastankin.

Eli olet jostain helvetin kuusesta muuttanut juntti, joka pitää itseään vähän muit parempana.

Tämähän on jo aika hyvä. Annan 3/5

Vierailija kirjoitti:

AP taitaa olla aikamoinen kusipää ja itseään täynnä oleva harhainen sekopää

Yläluokassa harvemmin alennutaan puhumaan näin. Tietenkin se on sinänsä helppoa olla alentumatta, koska varsinkin menneisyydessä lutikat eivät vaivanneet, ei nälkä tai muukaan vaino ja puute. Sitten aina tulee joku köyhä sanomaan, että sofistikoituneisuus ei vaadi yläluokkaisuutta. Ei vaadikaan, mutta on työväkeä ja työväkeä. Tehtaassa ollaan raaempia kuin vaikkapa muotiompelimossa, vaikka palkka olisi molemmissa pieni.

ap

Miehen isä aina luokkakeskustelujen yhteydessä toteaa, että jos käy töissä, niin on työväenluokkaa.

Uskon aloittajan väitteeseen ainakin siltä osin, mikä koskee niitä, jotka eivät ole ääripäissä. Omassa sukutaustassani 1. polvi torppareita ja työväkeä, 2. sukupolvi akateemisia, 3. sukupolvi sekä akateemisia että ammattikorkeakoulun suoritteneita ja 4. sukupolvi (eli minun ja sisarusteni lapset) akateemisia, ammattikorkeakoulun suorittaneita ja pelkästään peruskoulun suorittaneita. Vaikka olenkin tästä porukasta ainoa, joka keikkuu marraskuisin suurituloisimpien verolistoilla enkä ole akateeminen,  en tunne kuuluvani yhtään mihinkään luokkaan. Tilanne voisi olla toinen, jos 1. polvi olisi kuulunut eliittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä aina luokkakeskustelujen yhteydessä toteaa, että jos käy töissä, niin on työväenluokkaa.

:D haha, vois olla jonkinlainen vitsi myös meillä. Vaikka isoäitini on ainoa tässä välissä, joka ei käynyt töissä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt noinkaan ole. Olen itse aatelissukua, jonkun mielestä yläluokkaa siis, mutta suvun varallisuus on haihtunut ajat sitten, ja tulotasoltani olen tavallista keskiluokkaa, kuten myös vanhempani. Ja se kyllä näkyy enemmän kuin sukutausta.

Niin no itselläni on niin, että se varsinainen eliitin jäsen on isoäitini isä. Mutta isoäitini elämä oli vielä tiukasti kiinni siinä "menossa", samoin vauraus. Isäni ei ole enää eliittiä mutta koen, että henkinen perintö on vielä vahvana läsnä, en koe itseäni siis edes keskiluokkaan kuuluvaksi. Lapsilleni ei enää näyttäydy siitä paljoakaan, koska sain lapset aika myöhään, eikä tuota maailmaa enää ollut läsnä. Ei heistäkään silti työväenluokkaa saa, vaikka lusisivat sohvalla läpi elämänsä :) Ja käyn kyllä töissä. En koe tapaavani siellä hengenheimolaisiani, siis ketään, joilla olisi samanlainen yläluokkalainen tausta. Kaikilla on vanhemmat, jotka ovat itse rakentaneet elämänsä varallisuuden yms. suhteen. Se kyllä erottaa.

ap

Niin siitä erottamisesta vielä, että ärsyttäähän se, kun en voi kertoa töissä rehellisesti lapsuudestani edes lähemmille työkavereille, koska minua pidettäisiin rehentelijänä. Ja niihinkin asioihin liittyy murheita ja ongelmia, mutta ei voi jakaa, koska muilla ei ole ollut sellaista. Kun on töissä keskiluokan tai työväenluokan jälkeläisten kanssa. Samoin koin sukumme hienostuneena, jollaista ei tapaa. En ole itse niin hienostunut, muuten pahoittaisin mieleni varmaan jatkuvasti. Osa ihmisistä käyttäytyy karkeasti, toisia ajattelematta. Työnteko toki sujuu.

Kerro toki rehellisesti asioistasi. Jos joku ei taustaasi hyväksy, niin häntä voi syyttää jopa rasismista. Mitä muuten tarkoitat suvun hienostuneisuudella? Epäilen, että omassa taustassanikin on tätä.