Lue keskustelun säännöt.
Miten te uskovaiset uskallatte tehdä lapsia?
Saarnaaja
15.11.2016 |
Miten te uskovaiset, jotka uskotte helvettiin ja ikuiseen kärsimykseen, uskallatte tehdä lapsia? Eikö teitä huolestuta, että lapsenne joutuvat kokemaan tuon? Tietysti on mahdollista, että lapsi pääsee taivaaseen ja pääsee osalliseksi suunnatonta onnea. Kuitenkin mielestäni tuon uhkan/ riskin rinnalla olisi vain parempi jäädä syntymättä. Jos ei synny ei ole mitään. Ei tietoisuutta, ei kokemusta. Ei kärsimystä. Ei kovin paha.
Ehkä en osaa käsittäää taivaan yltäkylläistä onnea tarpeeksi, mutta olen sitä mieltä että tuhannenkaan ihmisen pääsy taivaaseen ei korvaa sitä että yksikin kärsii helvetissä. Parempi vain olla olematta.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka siellä taivaassa uskovat vanhemmat voivat elää onnessa ja autuudessa kun samalla tietävät ateistilapsensa kärsivän helvetin kärsimyksissä ikuisesti?
Tätä oon aina pohtinut. Mites ne perheet siellä Taivaassa sitten koostuu?
Siis, jos mä haluun olla äitini lapsi ja äitini haluukin ensisijaisesti olla vaan äitinsä lapsi... Ja jos mummokin haluu vaan olla oman nuorena kuolleen äiteensä tytär...
Tuli vain mieleen, kun jehovat oli taas jättäneet ilosanomansa postilaatikkoon. Vartiotornissahan on kuvituksena aina niitä monikulttuurisia perheitä, joissa pepsodenthymyinen isä kantaa käsivarrellaan imeväistä ja lempeäkatseinen äiti hyväilee alakouluikäistä pilttiään...
Minkä ikäisinä siellä Taivaassa edesmenneet perheenjäsenet kohdataan?
En mä ainakaan haluaisi kohdata omaa isääni nuorempana kuin minä nyt, niin kuin hän oli kuollessaan.
Ja tosiaan, miten siihen helvetin tulessa käristyvään isoisään, suvun mustaan lampaaseen, suhtaudutaan?
Unohdetaanko hänet kokonaan? Sytytetäänkö kynttilä muistopäivänä?
Pyydetäänkö Jumalalta hänelle erioikeutta?
Ja jos hän sitten saa armon, niin salskeana kolmekymppisenäkö hän liittyy enkelikuoroon..?
Ja mummo olisi lähes satavuotias... Iloisesta jälleennäkemisestä tuskin olisi kyse naistennaurattajana ja aika auervaarana tunnetun isoisäni puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivaassa kukaan ei muista mitään maanpäällisestä elämästään. Vaikka rakkaat ihmiset tuntee myös taivaassa, niistä joita siellä ei ole, ei ole mitään tietoa taimuistikuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka siellä taivaassa uskovat vanhemmat voivat elää onnessa ja autuudessa kun samalla tietävät ateistilapsensa kärsivän helvetin kärsimyksissä ikuisesti?
Tätä oon aina pohtinut. Mites ne perheet siellä Taivaassa sitten koostuu?
Siis, jos mä haluun olla äitini lapsi ja äitini haluukin ensisijaisesti olla vaan äitinsä lapsi... Ja jos mummokin haluu vaan olla oman nuorena kuolleen äiteensä tytär...Tuli vain mieleen, kun jehovat oli taas jättäneet ilosanomansa postilaatikkoon. Vartiotornissahan on kuvituksena aina niitä monikulttuurisia perheitä, joissa pepsodenthymyinen isä kantaa käsivarrellaan imeväistä ja lempeäkatseinen äiti hyväilee alakouluikäistä pilttiään...
Minkä ikäisinä siellä Taivaassa edesmenneet perheenjäsenet kohdataan?
En mä ainakaan haluaisi kohdata omaa isääni nuorempana kuin minä nyt, niin kuin hän oli kuollessaan.Ja tosiaan, miten siihen helvetin tulessa käristyvään isoisään, suvun mustaan lampaaseen, suhtaudutaan?
Unohdetaanko hänet kokonaan? Sytytetäänkö kynttilä muistopäivänä?
Pyydetäänkö Jumalalta hänelle erioikeutta?
Ja jos hän sitten saa armon, niin salskeana kolmekymppisenäkö hän liittyy enkelikuoroon..?
Ja mummo olisi lähes satavuotias... Iloisesta jälleennäkemisestä tuskin olisi kyse naistennaurattajana ja aika auervaarana tunnetun isoisäni puolelta.
Tuota minäkin olen kysellyt, mutta en ole vielä saanut vastausta, joka ei menisi pitkälti asian vierestä. Kysymykseen siitä, mitä taivaassa olijat ajattelevat helvetissä kituvista rakkaistaan, sain kerran tosiuskovaiselta lohduttavan vastauksen: he eivät muista niitä, jotka ovat helvetin ansainneet ja sinne joutuneet. Arvelen, että joku kirkonmies on joutunut koville, kun on tuon selityksen pusertanut itsestään ulos.
t. Uskonnoton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun äiti totesi minun joutuvan helvettiin, kun totesin olevani ateisti. Eli ilmeisesti kaikkia ei vain haittaa. Oli 14 vuotiaalle tytölle aika ikävästi sanottu.
Mielenkiintoinen kysymys. Varsinkin kun monilla ihmisillä on niin eri käsitys siitä kuka pääsee taivaaseen. Jotkut olettavat pelkän jumalaan uskomisen vaikuttavan siihen. Eli vaikka olisit maailman ihanin ihminen, mutta et usko jumalaan, joudut helvettiin. samoin vaikka olisit tappanut ja raiskannut lapsia pääset taivaaseen, kunhan vain kadut syntejäsi...
Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän ketjuun!
Tai vaikka jumalaan uskomaton, kiltti, auttava ja hyvää tahtova ihminen ei pääse taivaaseen vaan helvettiin kun taas jumalaan uskova ilkeä, pahaa tahtova ja hyväksikäyttävä ihminen pääsee taivaaseen kunhan vain ratsastaa " uskon voimalla" eteenpäin. Onko näin?
Kyllä. Kukaan ihminen ei ole synnitön. Kukaan ei voi itse omilla teoillaan päästä taivaaseen. Jeesus on sovittanut syntisi ja jos vain otat hänet pelastajaksesi hän pelastaa sinut. Se että pahaa/ syntiä tekevä voi päästä taivaaseen johtuu siitä, että jumala rakastaa kaikkia ja on armollinen. Ja lisäksi kun ihminen ottaa Jeesuksen pelastajakseen, hän luonnollisesti alkaa karttamaan syntiä, vaikka tällä ei ole tekemistä pelastuksen kanssa.
Eli jumala rakastaa enemmän pahoja ihmisiä, jotka häneen uskovat kuin heitä, jotka eivät häneen usko, vaikka olisivat kuinka hyvä sydämisiä? Aika kurjaa.
Homman nimi on se, ettei kukaan ole riittävän hyvä. Maan päällä ei oleyhden yhtäkään ihmistä joka olisi niin hyvä että kelpaisi Taivaaseen. Siksi Jeesus tuli maan päälle kärsimään ja kuolemaan ihmisten puolesta, jotta ihmiset voisivat pelastua helvetiltä. Jokainen, joka uskoo, pelastuu. Jos ei usko, ei pelastu.
Hienoa! Pidä siis hauskaa niiden pedaripappien ja murhaajien kanssa siellä! Et osaa kauhean hyvin taivasta mainostaa. Mielummim hengaan helvetissä homojen ja ateistejen kanssa kuin paikassa, jonne hyväksytään kuka vain "kunhan vain ottaa jeesuksen sydämeensä".
Ei tämä ollut taivasmainos. Kerroin vain, miten asiat kristinuskon mukaan menee.
Olen äiti, ja olen uskovainen. Ja kyllä, se on kamala ajatus että lapseni joutuisi helvettiin. Kuitenkin, jokaisella on oma elämänsä ja oma vapaus valita. En voi elää enkä uskoa lapseni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, todella mielenkiintoinen aihe. Kiinnostaisi tietää mistä viestin 7 tietämys on peräisin, itse olen erittäin uskovaisesta suvusta mutta en ole kyseiseen ajatusmalliin ennen törmännyt.
Tämän lapsikysymyksen pohjalta voi ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka (toisinaan äärimmäisen huonoin keinoin) yrittävät puoliväkisin evankelioida tapaamiaan ihmisiä. Vilpitön halu auttaa ja pelastaa toinen kadotukselta. Useimmiten nämä yritykset tosin epäonnistuvat, mikä on saanut minut miettimään asiaa. Tässä pohdintojen tuloksia:
-ihmisen elämä ja toimintatavat (esim puhuuko pahaa muista vai pitääkö huolen vain omista asioistaan, auttaako huonompiosaisia kykyjensä mukaan vaiko halveksuu näitä jne) todistaa Jumalasta enemmän kuin "saarnaaminen" tai se perinteinen "raamatulla päähän lyönti"
-koska uskon Jumalaan, uskon myös että ihminen tiedostamattaan kaipaa tuntea Jumalan, ja että Jumala puolestaan "kutsuu" tavalla tai toisella jokaista ihmistä kerran tai useammin tämän elämän aikana. Kaikki tosin eivät huomaa tätä.
---> uskon myöskin kaikkien uskontojen tavoittelevan saman Jumalan tuntemista, sillä uskon olevan vain yksi Jumala. Vaikka Jumalan luo on mielestäni vain yksi tie, muut uskonnot ovat kenties syntyneet ihmisen luontaisesta kaipuusta tuntea tämä Jumala.
-lisäksi olen sitä mieltä, että tässä maailmassa emme voi ikinä tietää, kuka millekin puolelle joutuu. Voimme tietää vain oman sielumme tilasta, emme muiden. Emme voi tietää parhaastakaan saarnamiehestä tai -naisesta mitä hänen sydämessään on. Todellisen uskovan sisältä tulisi löytyä kaikki voittava rakkaus. Ei siis riitely ja tuomitseminen. Ehkä paras uskova onkin naapurin puliukko..? Saattaa myös olla, että joku "on uskossa" melkeinpä tiedostamattaan. Tästä tosin monet ovat kanssani eri mieltä.
-tästä päästään lapsiasiaan. Haluan itse lapsia ja luonnollisesti toivoisin heidän voivan aikuisena löytää Jumala. Lapsi on kristillisen näkemyksen mukaan luonnostaan aina viaton ja yhteydessä Jumalaan (hänellä ei ole syvällistä käsitystä oikeasta ja väärästä eikä omasta toimijuudestaan) eikä siis lapsi voi joutua helvettiin, oli hän kastettu tai ei. Samalla tapaa kuin murehtisi ystävistään tai sukulaisistaan tai tuntemattomista kaduntallaajista, murehtisi tottakai aikuisia lapsistaan. Mutta olisi silti luotettava että heitäkin kutsutaan, ja yritettävä omalla esimerkillä tehdä todelliseksi rakkautta, joka on saatu ylhäältä. Jos lasta, ystävää yms yrittäisi pakottaa uskomaan, sehän tekisi koko uskon mahdottomaksi, sillä silloin itse päättäisi toisen puolesta eikä toinen voisi tehdä väärin --> eikä myöskään oikein.
Vielä lopuksi sanoisin että näkemykset taivaasta ja helvetistä eivät omaa uskoani määritä oikeastaan ollenkaan - harvemmin niitä edes miettii. En siis usko taivaspaikan toivossa tai helvetin pelossa, vaan siksi ettei minulle ole kaiken kokemani jälkeen mahdollista olla uskomatta.
Toivottavasti tästä sekavasta pohdinnasta saa edes jonkinlaisen kuvan omista ajatuksistani aiheeseen liittyen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä "Jumala rakastaa enemmän pahoja jotka uskovat kuin hyviä jotka eivät usko" vielä pikku pointti.
Ei se niin voi mielestäni mennä.
Ihmisen teot ja sanat ovat eri asioita, ja usko on enemmän elämää ja tekoja kuin sanoja. EN tarkoita että ihmisen pitää tehdä hyvää pelastuakseen, sillä ihminen pelastuu vain uskosta ja armosta. Tarkoitan, että kun ihminen tuntee Jumalan ja elää sellaista elämää, joka on Jumalalle mieluisa, hän pyrkii hyvään. Jos joskus tekee pahaa, niin kuin kaikki tekevät, ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi --> saa anteeksi. Jos taas tekee systemaattisesti pahaa (pedofiilipapit yms) teot todistavat uskon vääräksi, valheelliseksi, eikä ihminen pelastu.
Kristinuskon ytimessä tulisi olla rakkaus, se ei siis toimi niin että sanotaan "olen uskossa" tai "pyydän anteeksi" & tehdään ihan mitä vaan. Tätä tarkoitetaan kun sanotaan että Jumala näkee sydämen.
Sanotaanhan esim. että "Hitler oli kristitty" (koska ilmeisesti kuului kirkkoon?!). No, sanoohan sen järki että Hitlerin teot kiistävät tämän väitetyn "uskon"...
Vierailija kirjoitti:
Tästä "Jumala rakastaa enemmän pahoja jotka uskovat kuin hyviä jotka eivät usko" vielä pikku pointti.
Ei se niin voi mielestäni mennä.
Ihmisen teot ja sanat ovat eri asioita, ja usko on enemmän elämää ja tekoja kuin sanoja. EN tarkoita että ihmisen pitää tehdä hyvää pelastuakseen, sillä ihminen pelastuu vain uskosta ja armosta. Tarkoitan, että kun ihminen tuntee Jumalan ja elää sellaista elämää, joka on Jumalalle mieluisa, hän pyrkii hyvään. Jos joskus tekee pahaa, niin kuin kaikki tekevät, ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi --> saa anteeksi. Jos taas tekee systemaattisesti pahaa (pedofiilipapit yms) teot todistavat uskon vääräksi, valheelliseksi, eikä ihminen pelastu.
Kristinuskon ytimessä tulisi olla rakkaus, se ei siis toimi niin että sanotaan "olen uskossa" tai "pyydän anteeksi" & tehdään ihan mitä vaan. Tätä tarkoitetaan kun sanotaan että Jumala näkee sydämen.
Sanotaanhan esim. että "Hitler oli kristitty" (koska ilmeisesti kuului kirkkoon?!). No, sanoohan sen järki että Hitlerin teot kiistävät tämän väitetyn "uskon"...
Eli kuitenkin ukko joka tekee pahaa ja katuu vilpittömästi syntejään pääsee taivaaseen mutta naapurin Maija joka eli esimerkillisesti ja kunnioitti toisia on silti helvetissä ikuisuuden asuva, sillä hän ei koskaan löytänyt todisteita jumalan olemassaololle? Kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläset ketjut on ihmeellisiä.. Jotkut kertoo oman näkemyksensä, jotkut päinvastaisen, toiset vaan yrittää pilkata.
Joo, kiva kun kerrotte näkemyksiänne, niitähän tässä kai kaivattiin? Ihme ölisijöitä nuo pilkkaajat. . Menkää muualle öliseen, ei ketään kiinnosta p.. kaan mitä mölisette. Kertokaa omat näkemyksenne, jos kanttia riittää.
Mullakin vois olla joku näkemys, mutta oikeastaan en viitsi sanoa muuta kuin, että jos uskoo Jumalaan, niin miksei kysy häneltä sitten. Ja jos ei usko, niin mitä väliä sitten koko jutulla. Ketä ei-uskovaista voi muka loukata helvetin kauhut, kun ei sitä helvettiä kerran ole edes olemassa.
Ot mutta mietipä sanaa usko, se tarkoittaa myös tottelemista eli jos uskot Jeesukseen, niin pyrit myös tottelemaan häntä. Ei pelkkä usko olemassaoloon riitä!!