hei te vähän vanhempien lasten vanhemmat!
mulla lapset 1,9kk ikäerolla(2v7kk ja 10kk).ois ihan kiva kuulla millasta on kun lapset vähän kasvaa?käykö elämä vaan rankemmaksi?mulla ainakin on vähän raskas vaihe,kuopus ei oikein viihdy kun ei pääse liikenteeseen ja esikoinen käy koko ajan kiusoittelemassa.mut toisaalta ootan kauhulla aikaa kun kuopus pääsee häiritsemään esikoisen leikkejä.ja kerhoissa käymiset ja kaikki lähtemiset on sellasta rulianssia..pukemista ja kantamista ja pakkaamista.no,helpotti ees vähän kun sain purettua itseäni teille!
t.väsynyt kotiäiti
Kommentit (5)
Kyllä se helpottaa,tavallaan ;).Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa vain 1v 3viikkoa.Eli 2 ekaa vuotta oli aikamoista härdelliä.Nykyään ovat hyviä kavereita,6v poika ja 5v tyttö.Välillä tietysti tappelevat keskenään.Fyysisesti on helpottanut kun ei ole enää kahta pientä hoidettavana,mutta psykkisesti ei ;) nykyään saa olla erotuomarina.
Sitten kun ikää tulee enemmän niin on erilaiset ongelmat....! Koska ikäero on pieni niin kilpailevat keskenään kavereista,kumpi on parempi milloin missäkin jne.Pienessä ikäerossa on omat haasteensa mikä on välillä raskasta.Vaikkakin antoisaa!
...ainakin äidille raskas: esikoinen 2v10kk ja kuopus 10kk. Esikoisen kanssa on VÄHÄN helpottanut tässä viimeisten kuukausien aikana, ehkä on seesteisempi vaihe menossa (uhmien välissä...). Toki on vähän väliä pikkusiskoa kiusaamassa, ja toisinaan kaipaa myös jatkuvaa huomiota. Mutta kuopuksen kanssa... huh, huh: koko ajan saa olla kantamassa, näkyviltä ei saa poistua, sormet on jatkuen jossain välissä, kiipeilee joka paikkaan jne.
Sitten se sisarusrakkaus: kuopus on kovin kiinnostunut isosiskon touhuista - sotkee kaikki leikit, josta esikoinen hermostuu... Sama lelu kiinnostaa juuri samaan aikaan. Molemmat haluaa olla samaan aikaan sylissä, syömässä, potalla, pukemassa - ja äidin pitäisi tietysti auttaa molempia yhtäaikaa!
Joo, mutta ehkä tämä tästä helpottaa - ainakin fyysisesti sitten kun kuopuskin ottaa jalat alleen. Ja henkisesti (ainakin vähän) siinä vaiheessa, kun kuopus oppii paremmin ilmaisemaan itseään. Toivossa on hyvä elää :-)
Halusin vain kertoa, että samoja fiilareita myös täällä.
ja KIEPPI,kiitos vertaistuesta!kummasti se helpottaa kun kuulee että muillakin samallaista.toivossa on todellakin hyvä elää:)
alku oli rankkaa ja nyt kun luin viestisi niin muistan että meillä oli juuri pienemmän konttaamisaikoina samanlaista ongelmaa, mutta sitten kun nuorempi oli reilun vuoden ikäinen niin touhut muuttui aika lailla. Kiinnostui isomman leikeistä ja pääsi niihin vähitellen mukaan ja olivat sitten hyviä kavereita jopa niin ettei äiti enää kelvannut mukaan leikkeihin :)
Kyllä se siitä vielä helpottuu....
Meillä nyt poitsu 3v9kk ja neiti 2v1kk ja kovasti jo leikkivät keskenään. Välillä tulee itellä semmonen olo,et hmmm.... mitähän sitä keksis kun muksutkin vaan leikkii keskenään... :o) Nyt on ainakin paaaljon enemmän sitä omaa aikaa.
Meillä poitsu kulkee pari kertaa viikossa kerhossa ja tykkää siitä ihan hirmuisasti.Yleensä sinä aikana käydään neidin kanssa kaupassa,niin pääsee pikkasen helpommalla kun ei oo ku yks muksu mukana.
Mutta tosi hyvin kyllä nykyään menee leikit yhteen,mut onhan niitä tappelujakin välillä.... ;)