Lue keskustelun säännöt.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, anoppi tyrkkäsi meille aivan kammottavan pöytäryhmän
14.11.2016 |
Menin höpisemään, että uusi pöytäryhmä pitäisi hankkia. Anoppi sitten kekkasi, että meillähän on joku mummovainaan vanha pöytäryhmä tuolla varastossa.
Varastossa oli sitten sellainen ihan karmea, huonolla tavalla retro puupöytä. Väriltään sekoitus tummanruskeaa ja viininpunaista. Tuoleissa vakosamettiset, kulahtaneet vaaleanpunaiset verhoilut jotka harmahtivat vanhuuttaan.
Sanoin että ei tää ehkä ole meille sopiva. Mies sitten innostui, että tottakai otetaan, ilmaiseksi kun saadaan ja on kyllä HIENO!
Puoliväkisin roudattiin sitten meille. Mietin että tuunaamallahan tästä saa ihanan, valkea kalustemaali pintaan ja joku ihana vaalea kuosi istuimiin, eipä mulla ole äitiyslomalla muuta tekemistä.
Kyselin sitten mieheltä, että lähdetään maalikaupoille niin pääsen kätevänä likkana tuunaamaan. Mies venkoili, että ei sitä tartte, kyllähän se menee vaikka onkin ruma kuin synti ja piikki silmässä vaalean keittiömme keskellä, mutta kun se maali on niin kallista.
Meni sitten läpisemään äidilleen, että tälläistä aktiviteettiä tämä höperö nikkari meni suunnittelemaan. Anoppi tyrmäsi, että eihän sitä voi alkaa tuunaamaan, kun ei se vaaleana sovi sitten meidän mökille, jonne me se otetaan kun ette sitä enää tarvitse.
Sanoin että ottakaa vaan sinne mökille, ei me tätä tarvita.
Ei heillä niin kuulemma väliä, pitäkää vaan rauhassa. Mutta tuunata ei saa! Kun ei sitten sovi sinne mökille.
Varastoonkaan en viitsi viedä, ettei tule vuosisadan sotaa. Voi hyvä luoja. :D
Kommentit (108)
Äitini osti minulle valkoisen keittiöryhmän sanomatta mitään😑. Koko sisustukseni taas on tumma. Tummaa puuta, itämaiset punaiset matot, ja öljyvärimaisemat seinällä ym. No kyllä se ryhmä menisi muuten, mutta, kun ne tuolit on turkasen hankalia puhdistaa. Niissä on koverettuja yksityiskohtia ja pinnat. Ei ne pysy puhtaan näköisenä. Pöytä taas on jouduttu korjaamaan jo kaksi kertaa. Ajattelin ensi vuonna ostaa uuden ryhmä. Tumman sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oi miksi anopit/äidit yms. lahjoittavat tavaransa pyytämättä?! Meille miehen isän vaimo tarjoaa joka vierailulla jotain. En uskalla enää yhtään puhua mistään mitä aiomme hankkia, ettei heidän kaapistaan vaan löytyisi meille joku raihnainen tavara.Esim.jos juttelimme appiukon kanssa kylmästä säästä, niin yhtäkkiä meillä on heidän vanha kellastunut,läikkäinen untuvapeittonsa. Viimeksi erehdyin kehumaan "näyttävää" korua illallisella.Koru oli valtavan kokoinen ja siinä näytti roikkuvan jotain hedelmiä hirttäytyneenä.Se oli tosi erikoinen tälle kultakoruja käyttävälle ihmiselle, joten kommentti hauskasta korusta lipsahti. Apen vaimo päätti antaa sen minulle, koska nuorille nuo näyttävät korut sopii paremmin ja kun kerran minusta koru oli ihana. Puoli tuntia koko seurue yritti jankata eri syitä miksen ottaisi lahjaa vastaan, mutta apen vaimo sanoo pahoittavansa mielensä jos en ota korua vastaan. Helvetti. Olin jo samalla kyläreisulla onnistunut välttämään Crocsit, uimapuvun, monitoimikoneen ja kasan vuoden -98 Glorioita. Helpoin olisi ottaa tavara vastaan ja hävittää, mutta hän kyselee niiden perään ja haluaa ne takaisin sitten vuonna x ja y kun on eläkkeellä tms.aargh.
Pilko päreiksi ja polta takassa. Minä en ainakaan suostu säilyttämään kotonani kenenkään vanhoja roinia, jos ne on rumia, rikki, haisevia... Tai pyydä säilyttämisestä vuokraa ja hommaa niillä rahoilla mieluisa pöytäryhmä viereen. Käytät itse sitä josta pidät ja mies mummovainaan pöytää. Ihan hyvä syy varmaan on miksi pöytäryhmä oli varastossa tähänkin asti! Ties vaikka tupajumeja sisältäisi... Muista myös että anoppisi ei päätä SINUN JA MIEHESI kodin sisustuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ämmät on todellisia pirttihirmuja. Mies on vain maksaja ja siitoskone. .
Miten miehen asema siitä nousee että kotiin hyväksytään juuri hänelle mieluisa pöytäryhmä, joka kuitenkin joka kerta pahoittaa vaimon mielen? Kestääkö vanha pöytä edes kovempaa käyttöä ihmettelee nimimerkki "miestä moneen tarvitseva"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen, kun mies on ilmaissut mielipiteensä tuunauksesta anopille, eikä minulle, meillä saattaisi olla joku ilta pöytä tuoleineen hänen autopaikallaan.
Eikö niille korujen sun muiden antajille voi sitten sanoa, että mielestäni se oli sinun ylläsi vallan mainio ja näyttää hyvältä sinulla, mutta ei sovi minun tyyliini ollenkaan, kun käytän aina vain tämmöisiä pieniä/x-näköisiä/y-kokoisia/z-värisiä/ö-merkkisiä. Että kehuin, koska se näytti niin sopivalta kantajalleen, mutta ei tulisi käyttöön itsellä koskaan, hukkaan menisi, kun en sitä kuitenkaan käyttäisi. Että ei tarvitse pahoittaa mieltään, mutta tiedän makuni enkä tulisi käyttäneeksi, paremmassa kodissa on nyt. Ja niin edelleen.
Ei ole vaikeaa. Asiat voi muotoilla jämäkästi, mutta fiksustikin ilman töksäyttelyä. Olkaa rohkeita, ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöytään ja tuoleihin menee ehkä maksimissaan litra maalia. Sekin on yläkanttiin. Tuolla 9 litralla maalaisi legiooman tuoleja.
Sen lisäksi tarvitaan kaluston hionta ja maalipesu. Jos entinen maali ei ole tiedossa, tarvitaan pohjamaalaus. Ja sen jälkeen päästään maalaamaan.
Eli tarvitaan eri vahvuuksia olevia hiontapaperia, hiomakone, maalipesuainetta, siveltimiä eri vahvuuksia, pohjamaali ja varsinainen kalustemaali. Hinta 120-200€.
Olet kyllä aika rupuperse, jos ruokailuryhmästä 120-200 e maksaminen on hirmu suuri raha. Kyseessä kuitenkin pöytä ja usempi tuoli.
On se vaikeaa olla nainen. Jos tienaat miestä vähemmän, olet lompakkoloinen. Jos tienaat enemmän, ei sekään ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille korujen sun muiden antajille voi sitten sanoa, että mielestäni se oli sinun ylläsi vallan mainio ja näyttää hyvältä sinulla, mutta ei sovi minun tyyliini ollenkaan, kun käytän aina vain tämmöisiä pieniä/x-näköisiä/y-kokoisia/z-värisiä/ö-merkkisiä. Että kehuin, koska se näytti niin sopivalta kantajalleen, mutta ei tulisi käyttöön itsellä koskaan, hukkaan menisi, kun en sitä kuitenkaan käyttäisi. Että ei tarvitse pahoittaa mieltään, mutta tiedän makuni enkä tulisi käyttäneeksi, paremmassa kodissa on nyt. Ja niin edelleen.
Ei ole vaikeaa. Asiat voi muotoilla jämäkästi, mutta fiksustikin ilman töksäyttelyä. Olkaa rohkeita, ihmiset.
Yritin sen puoli tuntia jämäkästi apen ja miehen säestämänä kieltäytyä mm.vetoamalla etten saa töissä pitää koruja enkä vapaalla tule pienten lasten äitinä käytettyä (pidät sitten juhlissa joskus), minulla on nikkeliallergia (onneksi korussa ei ollut) ja en vaan "osaa" pitää kaulakoruja (höpsis, ne sopivat sinulle niin hyvin). Toinen kun on pari viinilasillista maistanut ja sopertaa vedet silmissä miten tämä on rakkaudella annettu etukäteisjoululahja niin se kieltäytyminen on kyllä jotain mitä mun pitäs treenata etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöytään ja tuoleihin menee ehkä maksimissaan litra maalia. Sekin on yläkanttiin. Tuolla 9 litralla maalaisi legiooman tuoleja.
Sen lisäksi tarvitaan kaluston hionta ja maalipesu. Jos entinen maali ei ole tiedossa, tarvitaan pohjamaalaus. Ja sen jälkeen päästään maalaamaan.
Eli tarvitaan eri vahvuuksia olevia hiontapaperia, hiomakone, maalipesuainetta, siveltimiä eri vahvuuksia, pohjamaali ja varsinainen kalustemaali. Hinta 120-200€.
Rulla hiomapaperia ei maksa montaa euroa. Puupalikan saa ilmaiseksi. Kolmen siveltimen sivellinsarjoja saa kolmella eurolla. Uretaanimaalia menee puolisen litraa, kun maalaa monta ohennettua kerrosta. Litrankin saa alle parinkympin.
Maalia ei tarvitse erilaisia, vaan yksi uretaanimaali ja ohennin. Ohuita kerroksia sopiva määrä, kun vanha pinta on puhdas. Litra uretaanimaaliin tarvittavaa spriitä monesta kaupasta maksaa kaksi tai kolme euroa, maalikaupassa se sama litku on hienommassa ja pienemmässä purkissa kympin.
Meillä on hieno hiomakone ja silti hioin kaluston mieluummin kakkosnelosen palikalla. Tulee paljon tasaisempi jälki, kun vedot on isommilla pinnoilla riittävän isoja pyöriviä ja ei yritäkään hioa yhtä kohtaa puhtaaksi, vaan etenee tasaisesti. Kapeat suorat reunat on muutenkin helpompia pitkillä liikkeillä kuin koneella.
Vierailija kirjoitti:
Kun on mamman pojan miehekseen valinnut, niin siitä on seurauksensa.
Mammanpoika on yhdyssana vitun pässi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot anopille, että joko viet noi kuvotukset hittoon täältä tai viet itse roskikseen tai kellariin. Turha yrittää olla hienovarainen, jos se tyyli ei vain toimi. Ei anoppi ole mikään maailman napa, vaikka niin saattaa luullakin.
Tulipa mieleeni kuinka äitini aikoinaan vahingossa meni sanomaan oman äitinsä kuullen, että on ajatellut ostaa uuden sohvan. Ai että mikä virhe :D. Ei mennyt kuin pari viikkoa, niin yllätyksenä saapui kotiin kuljetuksena järkyttävän ruma sininen kangassohva, jossa oli kirkkaita kalan kuvia. Kyllä siinä jokusen hetken puhelinlangat kävi kuumana että mitä *ttua ja saako sen palautettua. Josta syystä sohva kuitenkin päätyi meidän olohuoneeseen pariksi vuodeksi.
Siitä kun muutin opiskelija-asuntoon, niin sohva luonnollisesti lahjoitettiin mulle :D. No parin vuoden päästä kun muutin, niin isä toimitti sohvan jonnekin, en tiedä kuka epäonninen sen seuraavaksi sai ristikseen.
Mutta mitä opin tästä: ikinä ei siis ikinä saa mummon kuullen sanoa tarvitsevansa jotain, vaan kaikkea on aina oltava ainakin hänen kuullen tarpeeksi tai jopa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mekään tiedetä kumpaa sun pitäisi tehdä, itkeäkö vai nauraa. Mutta kerro sitte kummin teit.
Vierailija kirjoitti:
Jos ruokailuryhmä on 40-50-luvulta tummaksi lakattua koivua, palauta se takaisin anopille ja käy ostamassa kierrätyskeskuksesta lastulevystä tehty pöytä ja siihen tuolit, silloin ei tule suurta vahinkoa.
Lainasin eräälle nuorelle parille tuollaisen ruokailuryhmän, kun saavat ostettua uuden itselleen ja kun menin käymään kalusto oli maalattu valkoiseksi ja pilattu, vaikka sen luvannut lainaksi.
Lopputulos oli, että maali ei kestänyt lakkapinnalla, mutta se ei myöskään lähtenyt pois ja lopulta sorvaukset ja koristeleikkaukset hiekkapuhallettiin, mutta se kärsi tuntuvia vaurioita ja tuli äärettömän kalliiksi.
Antiikkia ja vanhoja laadukkaita huonekaluja, ei pidä antaa tumpeloiden käsiin, se on tuhon tie.
Ap. kiltti palauta anopille ruokailuryhmä, sillä se voi olla palvelus tuleville sukupolville, jotka ehkä osaavat arvostaa sitä.
Puutahan ei saa hiekkapuhaltaa, se ei kestä moista.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ämmät on todellisia pirttihirmuja. Mies on vain maksaja ja siitoskone. .
Olet harhainen. Mies on pesäloinen eikä ikinä maksa eikä mikään kone edes siittäessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on mamman pojan miehekseen valinnut, niin siitä on seurauksensa.
Mammanpoika on yhdyssana vitun pässi.
Tuossa on puolestaan pilkkuvirhe.
Opettelekirjoittamaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on mamman pojan miehekseen valinnut, niin siitä on seurauksensa.
Mammanpoika on yhdyssana vitun pässi.
Tuossa on puolestaan pilkkuvirhe.
Nii muuten onkin. Voi vit!
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille korujen sun muiden antajille voi sitten sanoa, että mielestäni se oli sinun ylläsi vallan mainio ja näyttää hyvältä sinulla, mutta ei sovi minun tyyliini ollenkaan, kun käytän aina vain tämmöisiä pieniä/x-näköisiä/y-kokoisia/z-värisiä/ö-merkkisiä. Että kehuin, koska se näytti niin sopivalta kantajalleen, mutta ei tulisi käyttöön itsellä koskaan, hukkaan menisi, kun en sitä kuitenkaan käyttäisi. Että ei tarvitse pahoittaa mieltään, mutta tiedän makuni enkä tulisi käyttäneeksi, paremmassa kodissa on nyt. Ja niin edelleen.
Ei ole vaikeaa. Asiat voi muotoilla jämäkästi, mutta fiksustikin ilman töksäyttelyä. Olkaa rohkeita, ihmiset.
Näillä anteliailla ihmisillä tuppaa olemaan niin mahtavat varastot tavaraa, että jos jostain onnistuukin kieltäytymään, sillä että käyttää erityylistä tuotetta, niin eiköhän löyhästi tähän määritelmään sopiva esine talosta löydy. Tai alkaa utsiminen, että "no minkälaisesta korusta/ sohvaryhmästä/ onkivavasta tykkäisit" ja eiköhän kohta sitä etäisesti muistuttava (tai ihan erilainen, mutta niiiin paljon parempi) ilmesty. Niin tai näin, on ihmisiä, joiden tavarasta kieltäytyminen on äärimmäisen haastavaa.
Asian tehostamiseksi kannattaa välillä nousta lattialta risti-istunnosta ja polkaista jalkaa napakasti lattiaan muutaman kerran ja korottaa ääntä, kysyä mieheltä: missä minun valkoinen ruokaryhmä viipyy, vai haluatko minun syövän lattialta kuin eläin. Kyllä mies heltyy, jos ei, niin et enää anna seksiä. Kerro se myös miehelle.