Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa oikeasti onnellisia parisuhteita?
14.11.2016 |
Ei pettämistä, ei väkivaltaa, ei mitään sellaista. Tietenkään. Ei myöskään valehtelua, lupauksien jatkuvaa rikkomista tai katoamistemppuja. Ymmärrän pienet valkoiset harmittomat valheet, mutta ei sellaista jatkuvaa, joka oikeasti satuttaa ja kunnolla.
Olen kohta kolmen vuoden ajan tapaillut miestä, jonka kanssa kaikki oli täydellisesti. Jotain riitoja oli, mutta ei mitään isompaa. Luottamus oli puolin ja toisin. Kaikki oli ihanaa, tasapainoista ja arki sujui hyvin. Viime kesänä hän aloitti valheiden ja lupauksien rikkomisen ketjun, joka on jatkunut tähän päivään asti (ja luultavasti tulee jatkumaankin, luottamus on minun puoleltani häneen mennyt). Hän tietää, että satuttaa minua teoillaan. Alan olemaan todella loppu ja tuntuu, että jos tämä käytös ei lopu, ero tulee. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa ja että haluaa jatkaa yhdessä, haluaa yhteisen tulevaisuuden. En vain ymmärrä, mikä siinä on sitten niin vaikeaa olla rehellinen ja turvallinen kumppani. Koska aiemmin hän sitä oli ja yhtäkkiä kaikki hänessä muuttui. Onneksi on omat asunnot, eikä lapsia tmv.
Aloin vain miettimään, että onko edes olemassa suhteita, joissa kaikki on oikeasti hyvin aina? Onko sellainen mahdollista vai vaadinko kumppanilta ja parisuhteelta liikoja?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
On olemassa, olen sellaisessa nyt.
Takana on useampi ikävämpi suhde, tosin ei koskaan pettämistä, mutta kaikkea muuta kyllä. Älä jää väkisin suhteeseen, joka ahdistaa. Se vain syö sinua sisältä koko ajan, ja mitä pidempään roikut väkisin yrittäen - yksinäsi et pysty suhteessa olemaan - sitä vaikeampi on kasailla itseään kokoon. Älä tee itsellesi sellaista hallaa.
Järjellä ajateltuna, minun olisi pitänyt lähteä tästä suhteesta jo. Aiemmissa suhteissa on ollut mm. pettämistä ja väkivaltaa ja niistä eroon päästessäni ajattelin, että en enää ikinä aio alistua niin kamalalle käytökselle. Nyt "rikkeet" eivät ole yhtä pahoja, mutta luottamus ja turvallisuuden tunne on silti mennyt.
Hitto. En vain ymmärrä, miten niin ihanasta ihmisestä yhtäkkiä muuttui aivan toisenlainen? Sitten puhuu aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta käytös on aivan toista. Haluaisin vain uskoa, että hän olisi se sama ihminen ja että seuraavana aamuna herätessäni hän käyttäytyisi samalla tavalla kuin ennen ja että tämä kamala pelleily olisi jo loppu. Muttta loppua ei näytä silti ikinä tulevan. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvassa on parisuhde, jossa on kaikki hyvin aina. Mutta on olemassa parisuhteita joissa ei ole kuvailemiasi ongelmia.
Voitko antaa esimerkkejä millaisista asioista mies esimerkiksi valehtelee?
Ja millätavoin käytös on muuttunut aikaisempaan verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Harvassa on parisuhde, jossa on kaikki hyvin aina. Mutta on olemassa parisuhteita joissa ei ole kuvailemiasi ongelmia.
Tietenkään ihan kaikki ei aina voi olla kaikki hyvin, elämässä voi tapahtua vaikka minkälaisia surullisia ja vaikeita asioita. Mutta sellainen suhde, jossa ei satuteta omaa kumppaniaan ihan tietoisesti juurikin esim. valehtelulla. - AP
Kyllä on olemassa, olen itse ollut sellaisessa jo vuosia. Aiemmat suhteet olivat täynnä ongelmia, oli pettämistä, väkivaltaa, päihde- ja mt-ongelmia ja valehtelua miesten suunnalta. Siedin aikani tuota koska en nuorena uskonut saavani parempaa. Kohtasin kuitenkin aivan ihanan ja henkisesti terveen, rehellisen, älykkään miehen, jonka kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Toki joskus tulee eteen asioita, joista emme ole täysin samaa mieltä, mutta se ei johda sen kummempaan kuin hiukan kovaäänisempään keskusteluun :)
Kyllä niitä siis on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa esimerkkejä millaisista asioista mies esimerkiksi valehtelee?
Ja millätavoin käytös on muuttunut aikaisempaan verrattuna?
Valehtelee esim. rahankäytöstä ja talouteen liittyvistä asioista. Lupaa tehdä asioita (isoja ja pieniä meidän yhteiseen elämään vaikuttavia asioita) ja sitten valehtelee, että on tehnyt kyseisen asian. Kuitenkin huomaan, että ei ole asiaa tehnyt ja sitten lopulta pitkän jankkaamisen jälkeen myöntää olevansa oikeassa. Myöhästelee jatkuvasti, yleensä useita tunteja, eikä esim. ilmoita asiasta vaikkapa tekstiviestillä, vaan jättää minut odottamaan ja saapuu paikalle, kun itseään huvittaa. Ei vastaa esim. teksitviesteihin, vaan niihinkin vastausta saa odottaa useita tunteja. Tekee pienimuotoisia katoamistemppuja myös, puhelimesta akku loppu niinkin pitkään (yli 24h), että saa olla jo huolissaan. Ja sitten tietty kun hän huomaa minun olevan loukkaantunut vaikkapa katoamistempustaan, niin lupaa olla tekemättä sitä enää ja sitten kuitenkin saattaa vaikkapa seuraavana päivänä tehdä sen uudestaan.
Tähän liittyy niin paljon asioita, että saisin kirjoittaa todella pitkän listan, jos haluaisin luetella jokaisen. En viitsi kaikkea kuitenkaan tänne kirjoittaa, ettei kukaan tunnista tms. Osa teoista on isoja ja vakavia. Osa pieniä ja ei-niin-vakavia (kuten esim. viesteihin vastaamatta jättäminen ja myöhästely). Toivottavasti tuosta nyt jonkunlaisen kuvan saa siitä, että mikä todellinen tilanne on.
Olen ottanut jo paljon etäisyyttä mieheen, koska tuollainen käytös antaa sen kuvan, ettei häntä todellakaan kiinnosta enää. Kuitenkin sanoo rakastavansa, sanoo, että merkitsen hänelle kaikkea. Että olen tärkein ihminen koko maapallolla. Nykyään vastaan vain, etten usko häntä käytöksensä perusteella.
Ennen mitään tälläistä ei ollut. Ennen kaikki oli todella hyvin. Niin hyvin, että ajattelin, että tämä kumppani on ns. se oikea. Joskus jos myöhästyi, niin ilmoitti, että tulee myöhemmin ja asia oli sillä selvä. Ei myöhästyminen haittaa, jos ei ole kiire mihinkään. Mutta olisi kiva, jos toinen osoittaisi edes jotain kunnioitusta, eikä jättäisi minua odottamaan vaikkapa neljäksi tunniksi. - AP
Myöntää siis pitkän jankkaamisen jälkeen minun olevan oikeassa. Myöntää siis valehdelleensa. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan vaadi liikoja. Miehesi ei tunnu enää kunnioittavan sinua. Yritti varmaan alussa enemmän, mutta nyt todellinen luonne on tullut esiin. Eka ja toka vuosi menee yleensä hyvin syvästi rakastuneena, kunnes kolmen vuoden jälkeen arki alkaa astua kuvioon.
Seurustelu on sitä varten, että testataan sopiiko joku kumppaniksi vai ei. Eiköhän tuo mies ole jo näyttänyt sinulle, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Etsi parempi mies, oikeasti! Tuollaisen huijarin kanssa saat vain harmaita hiuksia ja hermoromahduksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on! Meillä se on kestänyt 30 v. Ei aina ole ollut superonnellista, mutta vähintäänkin ok. Ei pettämistä, ei valehtelua, ei lupauksien rikkomista. Aina on ollut pyrkimys olla hyvä toiselle.
Voi olla mutta suomessa niitä on vähän ainakin ikähaarukassa 20-45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan vaadi liikoja. Miehesi ei tunnu enää kunnioittavan sinua. Yritti varmaan alussa enemmän, mutta nyt todellinen luonne on tullut esiin. Eka ja toka vuosi menee yleensä hyvin syvästi rakastuneena, kunnes kolmen vuoden jälkeen arki alkaa astua kuvioon.
Ja niin useita kertoja olen häneltä pyytänyt, että jos ei halua olla kanssani tms. niin sen voi sanoa aivan suoraan. Olen pyytänyt kunnoitusta, olen pyytänyt, että näyttäisi sen, että välittää ja rakastaa. Hän vain toistelee välittävänsä, kunnioittavansa ja rakastavansa, mutta tuntuu siltä, että heti kun käännän selkäni, hän unohtaa ihan kaiken. Kaiken mitä on juuri sanonut ja luvannut.
En vain ymmärrä, miten ihminen voi muuttua niin paljon. V*tuttaa, että olen tuhlannut tähän suhteeseen niin paljon aikaa ja voimia ja sitten tulos on tämä. Ja harmittaa, että annan muiden kohdella itseäni huonosti, vaikka aiempien kamalien suhteiden jälkeen vannoin, etten sellaista enää siedä. En vain ymmärrä, eikä hänkään anna mitään syytä. Minä annan vain uusia ja uusia mahdollisuuksia, enkä enää edes tiedä miksi, kun käytös on kesästä lähtien ollut tätä. - AP
Olen kuullut että on onnellisia parisuhteita. Itse en sellaisedta osaa sanoa.
Tuli vaan mieleen kun tuo valehtelu on nyt alkanut, niin oisko tuo ukkos löytänyt itselleen toisenkin tyttöystävän? Jos tuo on 3 vuoden jälkeen alkanut. Jos on pelkkää kpäisyyttä, niin 3 vuotta on aika pitkä aika esittää kunnollista. Tai sit vaan on kyllästynyt sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP mieti mikä miehiäsi yhdistää ja välttele jatkossa sellaisten perässä juoksemista. Ei ole sattumaa, että kaikki eksäsi ovat jotenkin perseestä.
Ei tuo ole mitenkään normaalia, kuulostaa päihdeongelmalta, tai ehkä peliongelma tai pettäminen. Ex oli alkoholisti ja just tuollaista se oli, jatkuvaa valehtelua vaikka ei olisi ollut syytäkään.
Aviomieheni ei tee koskaan tuollaista, eikä kukaan muukaan ihminen jonka tunnen joka on parisuhteessa, ne jotka tuollaista ovat tehneet ovat eronneet, eihän tuollaista kukaan katsele kovin kauaa.
Jätä se sika ap, ihan oikeasti. Kauniit sanat eivät merkitse mitään jos teot puhuvat ihan toista. Ansaitset paljon parempaa ja jättämällä miehen nyt on mahdollista että vielä jonkun arvoisesi kohtaatkin.
Tutulta kuulostaa. Ainahan sitä kovastikin toivoo, että tilanne muuttuisi, hän käyttäytyisi paremmin ja lopettaisi hölmöilyn tai sinun aliarvioimisesi, sillä sitähän tuo on. On luonnollistakin, että toivot tilanteen muuttuvan ja jollain järkeilyllä sitä itselleen helposti uskottelee, että siihen on rahkeitakin, kun toinen kuitenkin vannoo rakastavansa ja arvostavansa. Teot kuitenkin kertovat toista. Toistuvasti.
Moni tietenkin haluaa yrittää ihan viimeiseen tippaan saakka, ja sitten vielä vähän, siinä pienessäkin odotuksenpilkahduksessa, että 'jospa kumminkin'... Kun kuitenkaan ei mitään ole muuttunut kaikkina näinä kertoina, kun olet sitä odottanut ja toivonut, en valitettavaksi jaksaisi enää uskoa, että mitään muutosta tapahtuu.
Tämä on vähän näitä 'isken päätäni tiiliseinään ja aina ihmettelen, miksi se joka kerran jälkeen sattuu' -juttuja. Tiedän kokemuksesta (en tiedä, pitäisikö tähän pistää leveä hymy vai itkuhymiö!).
Onneksi olet jo voiton puolella, sillä olet tiedostanut asian noin selkeästi ja miettinyt varmaan jo kaikki skenaariot mielessäsi. Se on ensimmäinen askel siihen, ettet jää tuleen makaamaan. Tai lakkaat iskemästä päätäsi siihen tiiliseinään.
Pikku hiljaa se lopullinen päätös tuosta syntyy, kun olet valmis. Tiedät, että olet kaikkesi yrittänyt ja toivonut, mutta ei se toivominen sitä todellisuutta muuta - ei auta, vaikka kuinka yrittäisit. Älä silti pelästy, jos lopullisen päätöksen tekeminen lähdöstä tuntuu järkyttävän vaikealta. Se saakin tuntua eikä se ole väärin. Vaikka itse lähtisit, se tuntuu varmasti mahdottoman kamalalta ja tunnet tekeväsi väärin, olevasi kamala ihminen, kun jätät rakastavan miehen, ja vaikka mitä. Älä anna sen häiritä, vaan pysy lujana.
Tunne helpottaa sitten, kun tajuat päässeesi sen suurimman esteen yli ja kun viimein olet itseksesi, niin saattaa tulla sellainen hämmennyksen euforia, huojentumisen olotila. Sen avulla pääset kiinni uuteen elämään ja jatkamaan omaasi. Ei se varmastikaan tule olemaan viimeinen puolisosi, ja on olemassa muitakin, jotka todella osaavat osoittaa arvostuksensa sinun ansaitsemallasi tavalla.
Pahoittelut pitkästä tekstistä, mutta olen käynyt tuollaisen läpi itse (olen vastaaja nro 1), ja koin kaikenlaisia noita tunteita itsekin ja epäilin päätöstäni moneen kertaan alussa. Mutta lopulta huojennus voitti ja jälkikäteen ihmetttelin, että miksi hitossa en lähtenyt jo aikoja sitten.
Sinä olet jo päässyt siihenkin ajatukseen kiinni, ap, kun tajuat, että järjellä ajatellen olisi pitänyt jo lähteä. Joten usko sitä järkeäsi nyt tällä hetkellä, se on näissä tilanteissa viisaampi kuin se tunnepuoli/sydän. :) Voimia, ja uskalla ottaa oma vapautesi ja elämäsi jälleen haltuun! Unohda tiiliseinä ja paikkaa arvet.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että on onnellisia parisuhteita. Itse en sellaisedta osaa sanoa.
Tuli vaan mieleen kun tuo valehtelu on nyt alkanut, niin oisko tuo ukkos löytänyt itselleen toisenkin tyttöystävän? Jos tuo on 3 vuoden jälkeen alkanut. Jos on pelkkää kpäisyyttä, niin 3 vuotta on aika pitkä aika esittää kunnollista. Tai sit vaan on kyllästynyt sinuun.
Tätäkin olen monesti miettinyt ja häneltä itseltäänkin kysynyt. Onko kyseessä toinen nainen? Tätä kysyessä reaktio (ainakin tuntuu olevan) täysin rehellinen. Ei ole toista naista. Tosin, en voi tietenkään varmaksi tietää.
Tuntuu, että kyse on vain jostain... Laiskuudesta. Typeryydestä. Kusipäisyydestä. Kunnioituksen puutteesta ja siitä, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä. Ei kuitenkaan halua itse missään nimessä erota. Kun kysyn, että miksi hän on tehnyt jonkun minua loukkaavan asian, niin vastaus on yleensä ettei tiedä ja että ei tarkoittanut. Ja että lupaa, ettei jatkossa tee enää niin (vaikka sitten kuitenkin tekee).
Toinen nainen olisi helppo vastaus. Siis se satuttaisi todella paljon ja olisi aivan kamalaa, mutta siinä mielessä helppo, että olisi ainakin joku "järkevä" syy käytökselle. Nyt en saa kunnollisia vastauksia tai syitä tekoihinsa ollenkaan.
Huoh. En vain ymmärrä miten joku voi sanoa jotain ja sitten käyttäytyy ihan päinvastoin. En itse pystyisi tekemään tuollaista kenellekään läheiselleni. Toisaalta sitä sitten syyttää itseään, että "entä jos vaadin liikaa, entä jos kaikki suhteet ovat tälläisiä" ja toisaalta miettii sitä, että kuinka kamalia ne aikaisemmat suhteet (pettäminen ja väkivalta) olivat verrattuna tähän. Itse en vain ikinä haluaisi tietoisesti tai vahingossakaan satuttaa ketään, josta välitän. Kun sanoin miehelle, etten ole ikinä valehdellut hänelle yhtään mistään, niin hän oli oikeastaan jopa ihmeissään "ai etkö muka? niin varmaan". - AP
(Anteeksi pitkät avautumiset, olen vain niin turhautunut, hämmentynyt ja pettynyt)
On olemassa, olen sellaisessa nyt.
Takana on useampi ikävämpi suhde, tosin ei koskaan pettämistä, mutta kaikkea muuta kyllä. Älä jää väkisin suhteeseen, joka ahdistaa. Se vain syö sinua sisältä koko ajan, ja mitä pidempään roikut väkisin yrittäen - yksinäsi et pysty suhteessa olemaan - sitä vaikeampi on kasailla itseään kokoon. Älä tee itsellesi sellaista hallaa.