Sterilisaation haluava, miten sinua on kohdeltu?

Toisen lapsen odotusaikana pyysin sterin heti kun selvisi, että joudun suunniteltuun sektioon.

Lääkäri allekirjoitti paperit aika pitkin hampain vaikka olen yli 30 ja toinen lapsi tulossa. Vasta kun mainitsin että esikoinen on erityislapsi niin sanoi että nyt ymmärtää vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä urheilijaneitona kävin YTHS:n lääkärillä taittuneen nilkkani vuoksi. Keski-ikäinen lääkärimies johdatteli keskustelun hyvin nopeasti sukupuoliasioihin, ja kun olin vielä tuolloin ihan mukautuvainen nuori, vastailin kiltisti. Kun sanoin, ettei minua oikein kiinnostaisi käyttää e-pillereitä vaan haluaisin sterilisaation mahdollisimman pian, lääkäri sai jonkinlaisen kohtauksen: hän puhkui ja puhisi, muuttui kasvoiltaan punaiseksi ja alkoi höpöttää jotain siitä, että lapsia pitää tehdä nuorena ja että niitä pitää tehdä. Kun sanoin, että olen mieluummin vaihdevuosiin saakka selibaatissa mieluummin kuin teen yhtään lasta, ja mainitsin abortin ainoana vaihtoehtonani ehkäisyn pettäessä, lääkäri karjahti: "Lapset on tehtävä NYT!" Minä yritin lepytellä tuohtunutta lääkäriä, mutta hän huitoi minut ulos vastaanotolta.

Tästä tarinasta ei varmasti ole apua kellekään, mutta toivottavasti ajat ovat muuttuneet. Tai edes lääkärit.

Tapahtui Turussa?

Ainakin omina opiskeluvuosina turun yths:ssä oli miesgyne, joka otti jokaisen naisen kanssa raskauden ja hedelmällisyyden puheeksi (aika painostavalla tavalla)

YTHS:ssä osataan. Tampereen YTHS:ssä 80-luvun lopulla oli miesgyne, mulla oli todettu munasarjakystaleikkauksessa vähäinen määrä endometrioosia, ja tämä patisti, että nyt olisi kiireen vilkkaa tultava raskaaksi. Mulla ei ollut edes poikakaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tahdo lapsia ja on periytyvä sairaus niin voiko saada sterilisaation alle 30v? En minäkään tahtoisi popsia pillereitä. Kärsin myös kivuliaista kuukautisista.

Olet väärässä, jos luulet, että sterilisaatiolla olisi minkäänlaista vaikutusta kivuliaisiin kuukautisiin. Mikä tahansa periytyvä sairaus ei itsessään ole aihe sterilisaatioon, mutta jos "on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi _vaikea_ sairaus tai ruumiinvika", voidaan sterilisaatio myöntää.

Jos poistetaan kohtu nii kyllä. Ja lisäksi minulla mutta MYÖS miehelläni on vakavia periytyviä sairauksia ei mikään astma yms vaan paljon vakavampi.

Miksi alapeukku 23 viestille?

En saanut sterilisaatiota! Pyysin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana kun lapsilukuni oli täynnä (3) ja mieheni lähti nk. kävelemään.. Mikään ehkäisy ei sopinut minulle. Pyysin joka vuosi, uudestaan ja uudestaan, ikävuodet 23-30. Minulle tokaistiin mm. "Sterilisaatio on kehitysvammaisten ehkäisy" ja "kuitenkin haluat lapsia kun miehen löydät". Yksikään lääkäri ei suostunut puoltamaan sterilisaatiota. Suoraan sanottuna vähäteltiin ja vittuiltiin.

Viimein 30v. täytettyäni löysin miehen, pyynnöstäni hän meni sterilisaatioon ja eka lääkäri suostui siihen heittämällä. Törkeää!

Olen nyt 35v. enkä edelleenkään ole halunnut enempää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä urheilijaneitona kävin YTHS:n lääkärillä taittuneen nilkkani vuoksi. Keski-ikäinen lääkärimies johdatteli keskustelun hyvin nopeasti sukupuoliasioihin, ja kun olin vielä tuolloin ihan mukautuvainen nuori, vastailin kiltisti. Kun sanoin, ettei minua oikein kiinnostaisi käyttää e-pillereitä vaan haluaisin sterilisaation mahdollisimman pian, lääkäri sai jonkinlaisen kohtauksen: hän puhkui ja puhisi, muuttui kasvoiltaan punaiseksi ja alkoi höpöttää jotain siitä, että lapsia pitää tehdä nuorena ja että niitä pitää tehdä. Kun sanoin, että olen mieluummin vaihdevuosiin saakka selibaatissa mieluummin kuin teen yhtään lasta, ja mainitsin abortin ainoana vaihtoehtonani ehkäisyn pettäessä, lääkäri karjahti: "Lapset on tehtävä NYT!" Minä yritin lepytellä tuohtunutta lääkäriä, mutta hän huitoi minut ulos vastaanotolta.

Tästä tarinasta ei varmasti ole apua kellekään, mutta toivottavasti ajat ovat muuttuneet. Tai edes lääkärit.

Tapahtui Turussa?

Ainakin omina opiskeluvuosina turun yths:ssä oli miesgyne, joka otti jokaisen naisen kanssa raskauden ja hedelmällisyyden puheeksi (aika painostavalla tavalla)

Ei tapahtunut Turussa vaan Itä-Suomessa. Tämä lääkäri oli yleislääkäri, jota nättien nuorten naisten seksielämä kiinnosti kovasti, minkä vuoksi se sopikin ottaa aina puheeksi, vaikka minullakin oli nilkassa se tarkastelua vaativa vaiva. Vaatteet sain sentään pitää ylläni, mutta voi niitä, joilla oli selkä tai keuhkoputki kipeä...

Naisilla ilmeisesti hankalampaa. Miehenä sain lähetteen saman tien lekurilta. Taisi kysyä 'onko lapset tehty' tjsp. Itse operaatiokin aika vaivaton.

Ei ollut suurempia ongelmia. Sen verran kuulin tk-lääkäriltä, että kuulemma steriä ei tehdä ilman, että kierukkaa on kokeiltu. Tiedä sitten, itsellä se oli silloin, eli en tiedä mikä olisi ollut lopputulema jos sitä ei olisi ollut. Essurea kovasti suosittelivat, sanoivat heti alkuun, että muuta ei edes ole tarjolla, mutta kyllä se johtojen katkaisu sitten irtosi kun sanoin etten yksinkertaisesti ota essurea ja piste. Moneen kertaan myös kysyivät että ymmärränkö varmasti mitä sterilisaatio tarkoittaa ja että olenko täysin varma siitä. Mutta kokonaisuudessaan näen ettei tarvinnut taistella sen eteen, päättäväinen kyllä piti olla ja ilmaista selkeästi mitä haluaa.

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

34-vuotiaana kahden lapsen jälkeen menin työterveyteen pyytämään lähetettä steriin. Halusin piuhat nippuun, en essurea. Lääkärillä oli vaikeuksia ymmärtää miksi sterin haluan. Kierukka olisi ehdottomasti pitänyt ottaa. Kyseli, että oliko lapset erityislapsia tai oliko raskaudessa/synnytyksessä/vauva-ajassa jotain muuta erityisen vaikeaa. Joku tällainen syy olisi pitänyt löytyä. Se syy, että en halua lisää lapsia, ei oikein ollut hänen mielestään pätevä syy.  Pitkin hampain sain lähetteen, kun vielä lupasin, etten muuta mieltäni sitten kun eroan ja löydän uuden miehen. Leikkaava lääkäri yritti vielä siinä ennen leikkausta muuttaa mun mieltäni ja kehui kierukkaa. Ja kun en kierukkaan suostunut, niin sitten yritti vielä essurea kiukuttelemalla, että  klipsien laitto on oikeastaan epäeettistä(?). Sterin teon jälkeen mulla oli ekojen kuukautisten yhteydessä voimakasta pahoinvointia ja kävin tth:ssa ihmettelemässä oireita. Lääkäri vaan kehui kierukkaa maasta taivaisiin ja mä olin ihan, et steri on nyt tehty, että voisko sen kierukan mainostamisen jo jättää...

Vierailija kirjoitti:

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

Miksi mies "uhrautui" vasta kaiken tuon jälkeen? Siksikö, että hänenkin mielestään on naisen osa kärsiä?

Ei ollut mitään riitaa. Ikää olí lähemmäs 40v, kolme lasta (kaikki vielä sektiolla, kun alatiesynnytys ei onnistu) tehtynä. Suurin "ongelma" oli julkisen puolen hitaus: aika terveyskeskukseen meni 3kk päähän ja siiträ itse toimenpiteeseen meni melkein 9kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

Miksi mies "uhrautui" vasta kaiken tuon jälkeen? Siksikö, että hänenkin mielestään on naisen osa kärsiä?

No minä olen meistä se, joka ei ehdottomasti halua lapsia ja halusin sen vaihtoehdon kokonaan pois. Miehen kanta oli enemmän sellainen, että katsotaan mitä tapahtuu. Eli jos vaikka kuolen ja hän ei saakaan ikinä enää uutta parisuhdetta kun kaikki muut naiset haluavat lapsia jne. Vaikka siis hän itsekään ei niitä kyllä halua, mutta ajattelee ne miehen elämään kuuluvana pakollisena pahana kun naiset ovat niin pöhköjä.  Jotain miehenlogiikkaa kai kun en ihan ikinä ymmärtänyt tuota. Mies tosiaankin myös "täysi-ikäistyi" vasta abortin jälkeen ja olimme ehtineet jo naimisiinkin silloin, ennen naimisiinmenoa ei ainakaan olisi suostunut. Eikä olisi pitänytkään ja minäkään en olisi antanut teettää sitä ennen sitä.

Täytin 30 ja läksin lääkärille hakemaan lähetettä sterilisaatioon. Kolme lasta (11-,9- ja 5-vuotiaat) oli ja olin ihan tasan varma, ettei enempää tule. Se lääkäri koitti tyrkyttää mitä vain ehkäisyä siihen. Kyllä kapseli on hyvä ja huoleton, pillerit ne on ihan turvallisia ja kokeilemalla löytyy varmasti sopivat ja kierukkakin on keksitty... Ehkä juu, mutta miksi pitäisi säätää joidenkin pillereiden kanssa (olin kokeillut aiemmin kahta merkkiä, joista kumpikin oli mun kropalle ihan hirveitä, ja viimeiset pari vuotta oltiin oltu kondomiehkäisyllä) tms, jos vaan ei halua lapsia?!

Kirjoitti se kuitenkin sen lähetteen (eipä sillä kai paljon vaihtoehtoja ollut tietenkään), vaikka varoitteli ja lässytti siitä, kun olen kumminkin niiiiiiiiin nuori ja vielä kymmenen vuoden päästä voi harmittaa, kun nelikymppisenä monesti tulee se vauvakuume ja nönnönnöö..

Noh, 7 vuotta on mennyt eikä vielä harmita yhtään. Vauvat on kyllä ihania, mutta parhaimmillaan silloin kun ne on jonkun muun :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

Miksi mies "uhrautui" vasta kaiken tuon jälkeen? Siksikö, että hänenkin mielestään on naisen osa kärsiä?

No minä olen meistä se, joka ei ehdottomasti halua lapsia ja halusin sen vaihtoehdon kokonaan pois. Miehen kanta oli enemmän sellainen, että katsotaan mitä tapahtuu. Eli jos vaikka kuolen ja hän ei saakaan ikinä enää uutta parisuhdetta kun kaikki muut naiset haluavat lapsia jne. Vaikka siis hän itsekään ei niitä kyllä halua, mutta ajattelee ne miehen elämään kuuluvana pakollisena pahana kun naiset ovat niin pöhköjä.  Jotain miehenlogiikkaa kai kun en ihan ikinä ymmärtänyt tuota. Mies tosiaankin myös "täysi-ikäistyi" vasta abortin jälkeen ja olimme ehtineet jo naimisiinkin silloin, ennen naimisiinmenoa ei ainakaan olisi suostunut. Eikä olisi pitänytkään ja minäkään en olisi antanut teettää sitä ennen sitä.

Olen sitä kyynistä mieltä, että miehesi ei halunnut lapsia kenenkään muunkaan kanssa, ja koska hän huomasi, että sinä suostuit kärsimään vaikka miten monella eri tavalla, hänelle oli tosi helppo ratkaisu vain antaa sinun kärsiä. Siinä vaiheessa, kun sinun haavaumasi ja hiivatulehduksesi ja muut vaivasi alkoivat olla hänen koko seksielämänsä esteenä, hän sitten "uhrautui". En voi olla käyttämättä lainausmerkkejä tuon sanan ympärillä, niin läpinäkyvää tuo miehen touhu on.

Minun entinen miesystäväni temppuili ehkäisyn kanssa loputtomiin. Hän ei missään tapauksessa halunnut lisää lapsia ja koska yhden lapsen elatusmaksuihin ja kahden koulutukseen ulkomailla meni valtavasti rahaa, mutta sterilisaatio oli aivan mahdoton ajatus. Kondomit eivät kelvanneet (paitsi vieraissa käydessä, kuten myöhemmin selvisi). Hän muisteli kaikenlaisia viime vuosituhannen ehkäisykeinoja, kuten vaahtoja, sieniä ja pessaareja, mutta ei halunnut penikselleen mitään kemikaaleja (enkä minä olisi niihin luottanutkaan). Minä taas en halunnut kierukkaa enkä hormonaalista ehkäisyä, koska lääkärien mielestä ne eivät missään tapauksessa sopineet minulle (peritty korkea verenpaine), ja sterilisaatioon olin vielä liian nuori. Asuimme maassa, jossa lähes kaikkea saa apteekista vapaasti, ja miehen asennetta ja tärkeysjärjestystä kuvaa hyvin se, että hänen mielestään minun olisi pitänyt ostaa pillerit muitta mutkitta ilman reseptiä. Hän (diplomi-insinööri, joka luonnollisesti tiesi kaikista tieteistä kaiken) oli kuulemma tutkinut asian perusteellisesti ja havainnut, ettei niistä olisi minulle mitään haittaa. Minä suututin hänet kysymällä, miten hän oli voinut lukea niin valtavasti kirjallisuutta ja kuitenkin luulla, että hormonit kirjoitetaan a:lla ("harmones"). Mutta mitäpä ei mies valehtelisi päästäkseen kaikesta vastuusta ja vaikeudesta. Ja miehuudestahan tässä oli kysymys, ei toisen osapuolen terveydestä ja hengestä. Tuo suhde päättyi aika pian ns. sovittelemattomien erimielisyyksien vuoksi, joita oli muuallakin kuin kamarin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Menin lääkärille vain tämän asian takia ja se oli kirjattu myös aikaa varatessani tietoihini. Lääkäri yritti kuitenkin kaikkensa, että olisin ottanut jonkun muun ehkäisyn, kierukka olisi hänen mielestään ollut juuri passeli minulle. En kuitenkaan mennyt mukaan lääkärin höpinöihin, sillä olin sterilisaationi päättänyt jo vuosia ennen, ja hormonaaliset ehkäisytavat (olen kokeillut vuosien aikana eri pillereitä, laastaria ja rengasta) eivät sopineet minulle alkuunkaan. Kolme lasta ja 39 vuoden ikä olivat myös puoltavia tekijöitä. Miehen lupaa ei tietenkään tarvittu. Pitkin hampain lääkäri lähetteen kirjoitti, jäihän häneltä nyt ehkäisyfirman sponsoroinnit pois.

Sterilointia ennen oli vielä steriloinnin tekevän lääkärin tarkastus ja hän sanoi heti, että sterilointi on juuri hyvä minun tapauksessani. Niin se on myös ollut, parempaa päätöstä en olisi voinut tehdä. N42

Syy saattoi olla sekin, että on purkanut niin monta tehtyä sterilisaatiota, että haluaa kovistella varman vastauksen. Eli ei kyse ole lääkärin omasta mielipiteestä vaan nimenomaan siitä, että joutuvat näitä myös purkamaan kun mieli muuttuukin..

Vierailija kirjoitti:

En saanut sterilisaatiota! Pyysin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana kun lapsilukuni oli täynnä (3) ja mieheni lähti nk. kävelemään.. Mikään ehkäisy ei sopinut minulle. Pyysin joka vuosi, uudestaan ja uudestaan, ikävuodet 23-30. Minulle tokaistiin mm. "Sterilisaatio on kehitysvammaisten ehkäisy" ja "kuitenkin haluat lapsia kun miehen löydät". Yksikään lääkäri ei suostunut puoltamaan sterilisaatiota. Suoraan sanottuna vähäteltiin ja vittuiltiin.

Viimein 30v. täytettyäni löysin miehen, pyynnöstäni hän meni sterilisaatioon ja eka lääkäri suostui siihen heittämällä. Törkeää!

Olen nyt 35v. enkä edelleenkään ole halunnut enempää lapsia.

Olisin mennyt yksityiselle tuossa tilanteessa.

Ei ole oma kokemus mutta ystävän. Elettiin 70-lukua ja kolmikymppinen ystäväni tiesi ettei tule koskaan haluamaan lapsia. Nyrpeä lääkäri tokaisi "varaudu sitten siihen että kohta et ole enää oikea nainen"

Ongelmitta. Ikää 34v, kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Pillerit ei käyneet ja mitään härveleitä en ole sisääni koskaan halunnut.

Persoonallisuushäiriö ja yksinhuoltajuus olivat riittävä peruste.Tosin olisin kyllä selvinnyt ihan tuplaehkäisylläkin loppuikäni, sen verran harvoin niitä yhdyntöjä avioeroa seuraavien 25 v aikana oli.