Sterilisaation haluava, miten sinua on kohdeltu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

Miksi mies "uhrautui" vasta kaiken tuon jälkeen? Siksikö, että hänenkin mielestään on naisen osa kärsiä?

No minä olen meistä se, joka ei ehdottomasti halua lapsia ja halusin sen vaihtoehdon kokonaan pois. Miehen kanta oli enemmän sellainen, että katsotaan mitä tapahtuu. Eli jos vaikka kuolen ja hän ei saakaan ikinä enää uutta parisuhdetta kun kaikki muut naiset haluavat lapsia jne. Vaikka siis hän itsekään ei niitä kyllä halua, mutta ajattelee ne miehen elämään kuuluvana pakollisena pahana kun naiset ovat niin pöhköjä.  Jotain miehenlogiikkaa kai kun en ihan ikinä ymmärtänyt tuota. Mies tosiaankin myös "täysi-ikäistyi" vasta abortin jälkeen ja olimme ehtineet jo naimisiinkin silloin, ennen naimisiinmenoa ei ainakaan olisi suostunut. Eikä olisi pitänytkään ja minäkään en olisi antanut teettää sitä ennen sitä.

Olen sitä kyynistä mieltä, että miehesi ei halunnut lapsia kenenkään muunkaan kanssa, ja koska hän huomasi, että sinä suostuit kärsimään vaikka miten monella eri tavalla, hänelle oli tosi helppo ratkaisu vain antaa sinun kärsiä. Siinä vaiheessa, kun sinun haavaumasi ja hiivatulehduksesi ja muut vaivasi alkoivat olla hänen koko seksielämänsä esteenä, hän sitten "uhrautui". En voi olla käyttämättä lainausmerkkejä tuon sanan ympärillä, niin läpinäkyvää tuo miehen touhu on.

Minun entinen miesystäväni temppuili ehkäisyn kanssa loputtomiin. Hän ei missään tapauksessa halunnut lisää lapsia ja koska yhden lapsen elatusmaksuihin ja kahden koulutukseen ulkomailla meni valtavasti rahaa, mutta sterilisaatio oli aivan mahdoton ajatus. Kondomit eivät kelvanneet (paitsi vieraissa käydessä, kuten myöhemmin selvisi). Hän muisteli kaikenlaisia viime vuosituhannen ehkäisykeinoja, kuten vaahtoja, sieniä ja pessaareja, mutta ei halunnut penikselleen mitään kemikaaleja (enkä minä olisi niihin luottanutkaan). Minä taas en halunnut kierukkaa enkä hormonaalista ehkäisyä, koska lääkärien mielestä ne eivät missään tapauksessa sopineet minulle (peritty korkea verenpaine), ja sterilisaatioon olin vielä liian nuori. Asuimme maassa, jossa lähes kaikkea saa apteekista vapaasti, ja miehen asennetta ja tärkeysjärjestystä kuvaa hyvin se, että hänen mielestään minun olisi pitänyt ostaa pillerit muitta mutkitta ilman reseptiä. Hän (diplomi-insinööri, joka luonnollisesti tiesi kaikista tieteistä kaiken) oli kuulemma tutkinut asian perusteellisesti ja havainnut, ettei niistä olisi minulle mitään haittaa. Minä suututin hänet kysymällä, miten hän oli voinut lukea niin valtavasti kirjallisuutta ja kuitenkin luulla, että hormonit kirjoitetaan a:lla ("harmones"). Mutta mitäpä ei mies valehtelisi päästäkseen kaikesta vastuusta ja vaikeudesta. Ja miehuudestahan tässä oli kysymys, ei toisen osapuolen terveydestä ja hengestä. Tuo suhde päättyi aika pian ns. sovittelemattomien erimielisyyksien vuoksi, joita oli muuallakin kuin kamarin puolella.

Et voisi olla enempää väärässä, mieheni on ihanan huolehtiva, rakastava ja äärimmäisen hyvä puoliso. Hän itse oli pillerien yms. lopettamisen puolella ja oli vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan pitkiäkin aikoja ilman yhdyntää. Vasektomia on lopullinen ja pelottava päätös tehdä, ei se tee ihmisestä itsekästä, että empii ja haluaa päättää oikein. Päätös oli yksin miehen tehtävä ja minun asiani ei ole ollut painostaa häntä siihen mitenkään tai käyttää omia vaikeuksiani minään painostuskeinona, ei ne saa vaikuttaa toisen ihmisen päätökseen olla koskaan hankkimatta lapsia, se päätös ei saa olla mitenkään minusta riippuvainen. Vaikka pakostahan se oli ja se harmittaa kyllä, ettei miehellä ollut aitoa valinnanvapautta asiassa, minä olisin halunnut mennä operoitavaksi ulkomaille, mutta ei suostunut siihen. Raskaaksi tullessani hän myös oli valmis kantamaan vastuun halusin minä tehdä mitä tahansa, vaikka ei missään nimessä halunnutkaan isäksi, mutta kun se ei ollut yksin hänen päätöksensä. Ja tosiaankin sai lähetteen muutama kuukausi tuon operaation jälkeen kun täytti 30v samoihin aikoihin. Maksoi vieläpä yksityisellä tuon, että saisi mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut sterilisaatiota! Pyysin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana kun lapsilukuni oli täynnä (3) ja mieheni lähti nk. kävelemään.. Mikään ehkäisy ei sopinut minulle. Pyysin joka vuosi, uudestaan ja uudestaan, ikävuodet 23-30. Minulle tokaistiin mm. "Sterilisaatio on kehitysvammaisten ehkäisy" ja "kuitenkin haluat lapsia kun miehen löydät". Yksikään lääkäri ei suostunut puoltamaan sterilisaatiota. Suoraan sanottuna vähäteltiin ja vittuiltiin.

Viimein 30v. täytettyäni löysin miehen, pyynnöstäni hän meni sterilisaatioon ja eka lääkäri suostui siihen heittämällä. Törkeää!

Olen nyt 35v. enkä edelleenkään ole halunnut enempää lapsia.

Olisin mennyt yksityiselle tuossa tilanteessa.

Nimenomaan kävin yksityisellä, terveisiä vain Terveystaloon Kuopioon!

- vammaisten ehkäisyä halunnut

Raskauden jälkitarkastuksessa toin esille toiveeni sterilisaatioon. Oli joku nuori kandityttönen vastassa taisi olla ensimmäinen sterilisaatiolähete jonka teki. Näytti niin vaivalloiselle ja hankalalle...

Kävin viime viikolla tk:sta hakemassa lähetteen steriin.Tai se lähti naistentautien polille lähimpään sairaalaan ja aika on ens tammikuussa.Siellä tekee toinen lääkäri sen lopullisen steri-lähetteen.Tk:ssa oli nuori naislääkäri,eikä ollut mitään ongelmaa ainakaan hänen asenteessaan,kun täytti sen lähetteen.

Minä 31 ja mieheni 36.Kumpikaan ei ole koskaan halunnut lapsia.Yhdessä 9v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdeltiin kuin syöpää. Abortti takana kun mitkään ehkäisyt ei sopineet ja lapsia en/emme halua. Kortsut hajoilivat kun kärsin niin kuivista limakalvoista ja liukkarikaan ei tee niin ihmeitä. Kierukat ei sovi kun kohtu niin oudossa asennossa, e-pillerit aiheuttivat todella rajuja sivuvaikutuksia saivat migreenin puhkeamaan ja veivät kaikki rakkaudentunteet puolisoa kohtaan. Ehkäisytietokone ei ole vaihtoehto kun kierto on mitä sattuu. Mutta kun ne eivät ole oikeita sivuvaikutuksia, olisi pitänyt olla aurallinen migreeni tai veritulppa, muuten ei riitä syyksi kun naisen osa on vain kärsiä. Haavaumiin mitä kortsut aiheuttivat sain rasvaa josta tuli hiivatulehdus ja nitrovoidetta. Mies sitten uhrautui kun hänellä ikä riitti suoraan ja kukaan ei kysynyt mitään vaikkei ole lapsia tai mitään. 

Miksi mies "uhrautui" vasta kaiken tuon jälkeen? Siksikö, että hänenkin mielestään on naisen osa kärsiä?

No minä olen meistä se, joka ei ehdottomasti halua lapsia ja halusin sen vaihtoehdon kokonaan pois. Miehen kanta oli enemmän sellainen, että katsotaan mitä tapahtuu. Eli jos vaikka kuolen ja hän ei saakaan ikinä enää uutta parisuhdetta kun kaikki muut naiset haluavat lapsia jne. Vaikka siis hän itsekään ei niitä kyllä halua, mutta ajattelee ne miehen elämään kuuluvana pakollisena pahana kun naiset ovat niin pöhköjä.  Jotain miehenlogiikkaa kai kun en ihan ikinä ymmärtänyt tuota. Mies tosiaankin myös "täysi-ikäistyi" vasta abortin jälkeen ja olimme ehtineet jo naimisiinkin silloin, ennen naimisiinmenoa ei ainakaan olisi suostunut. Eikä olisi pitänytkään ja minäkään en olisi antanut teettää sitä ennen sitä.

Olen sitä kyynistä mieltä, että miehesi ei halunnut lapsia kenenkään muunkaan kanssa, ja koska hän huomasi, että sinä suostuit kärsimään vaikka miten monella eri tavalla, hänelle oli tosi helppo ratkaisu vain antaa sinun kärsiä. Siinä vaiheessa, kun sinun haavaumasi ja hiivatulehduksesi ja muut vaivasi alkoivat olla hänen koko seksielämänsä esteenä, hän sitten "uhrautui". En voi olla käyttämättä lainausmerkkejä tuon sanan ympärillä, niin läpinäkyvää tuo miehen touhu on.

Minun entinen miesystäväni temppuili ehkäisyn kanssa loputtomiin. Hän ei missään tapauksessa halunnut lisää lapsia ja koska yhden lapsen elatusmaksuihin ja kahden koulutukseen ulkomailla meni valtavasti rahaa, mutta sterilisaatio oli aivan mahdoton ajatus. Kondomit eivät kelvanneet (paitsi vieraissa käydessä, kuten myöhemmin selvisi). Hän muisteli kaikenlaisia viime vuosituhannen ehkäisykeinoja, kuten vaahtoja, sieniä ja pessaareja, mutta ei halunnut penikselleen mitään kemikaaleja (enkä minä olisi niihin luottanutkaan). Minä taas en halunnut kierukkaa enkä hormonaalista ehkäisyä, koska lääkärien mielestä ne eivät missään tapauksessa sopineet minulle (peritty korkea verenpaine), ja sterilisaatioon olin vielä liian nuori. Asuimme maassa, jossa lähes kaikkea saa apteekista vapaasti, ja miehen asennetta ja tärkeysjärjestystä kuvaa hyvin se, että hänen mielestään minun olisi pitänyt ostaa pillerit muitta mutkitta ilman reseptiä. Hän (diplomi-insinööri, joka luonnollisesti tiesi kaikista tieteistä kaiken) oli kuulemma tutkinut asian perusteellisesti ja havainnut, ettei niistä olisi minulle mitään haittaa. Minä suututin hänet kysymällä, miten hän oli voinut lukea niin valtavasti kirjallisuutta ja kuitenkin luulla, että hormonit kirjoitetaan a:lla ("harmones"). Mutta mitäpä ei mies valehtelisi päästäkseen kaikesta vastuusta ja vaikeudesta. Ja miehuudestahan tässä oli kysymys, ei toisen osapuolen terveydestä ja hengestä. Tuo suhde päättyi aika pian ns. sovittelemattomien erimielisyyksien vuoksi, joita oli muuallakin kuin kamarin puolella.

Et voisi olla enempää väärässä, mieheni on ihanan huolehtiva, rakastava ja äärimmäisen hyvä puoliso. Hän itse oli pillerien yms. lopettamisen puolella ja oli vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan pitkiäkin aikoja ilman yhdyntää. Vasektomia on lopullinen ja pelottava päätös tehdä, ei se tee ihmisestä itsekästä, että empii ja haluaa päättää oikein. Päätös oli yksin miehen tehtävä ja minun asiani ei ole ollut painostaa häntä siihen mitenkään tai käyttää omia vaikeuksiani minään painostuskeinona, ei ne saa vaikuttaa toisen ihmisen päätökseen olla koskaan hankkimatta lapsia, se päätös ei saa olla mitenkään minusta riippuvainen. Vaikka pakostahan se oli ja se harmittaa kyllä, ettei miehellä ollut aitoa valinnanvapautta asiassa, minä olisin halunnut mennä operoitavaksi ulkomaille, mutta ei suostunut siihen. Raskaaksi tullessani hän myös oli valmis kantamaan vastuun halusin minä tehdä mitä tahansa, vaikka ei missään nimessä halunnutkaan isäksi, mutta kun se ei ollut yksin hänen päätöksensä. Ja tosiaankin sai lähetteen muutama kuukausi tuon operaation jälkeen kun täytti 30v samoihin aikoihin. Maksoi vieläpä yksityisellä tuon, että saisi mahdollisimman pian.

Hieno juttu, että olet varma miehesi hyvistä motiiveista. Vasektomia ei kylläkään ole lopullinen, koska sen voi tarpeen tullen purkaa. Ja kun mies ei missään nimessä halua isäksi, vasektomiassa ei pelota mikään muu kuin mahdollinen kipu ja miehuuden menetys. Kyllä tuo minunkin muruseni oli aivan vapaaehtoisesti ilman seksiä viikko- ja kuukausikaupalla, kun yritti "pihtaamalla" saada minut suostumaan pillereihin.

Mutta hyvä, että asia on teillä nyt järjestyksessä.

Ilmoitin heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä haluavani tämän toisen lapsen jälkeen strerilisaation. Asiaa kuulemma piti hoitaa seuraavalla kertaa. Silloin oli sijainen joka kävi kysymässä asiaa ja sanoi ettei sen takia tehdä sektiota ja jauhoi siitä minulle vaikken sitä edes kysynyt.

Selvitin asiaa itse ja sairaalassa voivat tehdä sterilisaation vain jos tulee sektio, mutta sitäkään ei kukaan laita tietoihin ylös vaan sitä pitää osata tilanteessa pyytää jolloin leikkaava lääkäri päättää.

Samalla sairaalakäynnillä ei muuten onnistu vaan vasta synnytyksen jälkeen voi mennä jonoon joka on noin 6 kk.

Eli lähdin synnäriltä "lomalle" yksityiselle klinikalle käymään toimenpiteessä. Jälkihoito sitten onnistui sairaalassa taas. Järkeä?

Mä olen ollut nyt kohta 1,5 vuotta jonossa sterilisaatioon. Missä mättää... asun Espoossa. Että kun tän vois saada yksityiseltä...

Kyllä sterin saa nainenkin yksityiseltä. Kallis toki on.

T. 46

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukku 23 viestille?

Kohdun poisto ei ole sterilisaatiomenetelmä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään riitaa. Ikää olí lähemmäs 40v, kolme lasta (kaikki vielä sektiolla, kun alatiesynnytys ei onnistu) tehtynä. Suurin "ongelma" oli julkisen puolen hitaus: aika terveyskeskukseen meni 3kk päähän ja siiträ itse toimenpiteeseen meni melkein 9kk.

Aina-mulle-kaikki-heti -tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Raskauden jälkitarkastuksessa toin esille toiveeni sterilisaatioon. Oli joku nuori kandityttönen vastassa taisi olla ensimmäinen sterilisaatiolähete jonka teki. Näytti niin vaivalloiselle ja hankalalle...

Sinäkö sitten omassa ammatissasi osasit tehdä suit sait sellaiset työtehtävät, joita en koskaan aikaisemmin ollut tehnyt, et kenties edes nähnyt kenenkään muunkaan tekevän? Voi kun olet erinomainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin lääkärille vain tämän asian takia ja se oli kirjattu myös aikaa varatessani tietoihini. Lääkäri yritti kuitenkin kaikkensa, että olisin ottanut jonkun muun ehkäisyn, kierukka olisi hänen mielestään ollut juuri passeli minulle. En kuitenkaan mennyt mukaan lääkärin höpinöihin, sillä olin sterilisaationi päättänyt jo vuosia ennen, ja hormonaaliset ehkäisytavat (olen kokeillut vuosien aikana eri pillereitä, laastaria ja rengasta) eivät sopineet minulle alkuunkaan. Kolme lasta ja 39 vuoden ikä olivat myös puoltavia tekijöitä. Miehen lupaa ei tietenkään tarvittu. Pitkin hampain lääkäri lähetteen kirjoitti, jäihän häneltä nyt ehkäisyfirman sponsoroinnit pois.

Sterilointia ennen oli vielä steriloinnin tekevän lääkärin tarkastus ja hän sanoi heti, että sterilointi on juuri hyvä minun tapauksessani. Niin se on myös ollut, parempaa päätöstä en olisi voinut tehdä. N42

Syy saattoi olla sekin, että on purkanut niin monta tehtyä sterilisaatiota, että haluaa kovistella varman vastauksen. Eli ei kyse ole lääkärin omasta mielipiteestä vaan nimenomaan siitä, että joutuvat näitä myös purkamaan kun mieli muuttuukin..

Syy oli nimenomaan se, että sponsorituet jäivät niin saamatta. Se kuului hyvin selkeästi kierukan mainospuheista.

Olin miettinyt sterilisaatiota jo vuosia, olin kokeillut vuosia erilaisia hormonaalisia ehkäisytapoja ja käynyt ko. terveysasemalla ehkäisyneuvonnassa asiasta puhumassa. Kierukkaa en suostunut edes ajattelemaan, vaan sanoin, että en lähde lääkärin huoneesta ennen kuin lähete on kirjoitettu. Vauva-ajat kolmen lapseni kanssa olivat menneet hyvin, mutta kahdeksan vuotta kotiäitinä + muutama vuosi sen jälkeen olivat todella kypsyttäneet päätökseni. Neljäs raskaus olisi ollut todellinen kauhuajatus.