Oletteko kokeilleet ettette käske lasta lopettamasn pelaamista/tv:n katselua, kuinka kauan jatkaa?

Edelleenkö pelaa? Olisko tänään ollut sallittu 1h pelipäivä vai rikkoiko sääntöä jo siinä kun alkoi pelaamaan?

Minulla oli samanlainen koti ja lapsuus kuin Compassin mainitsemilla serkuilla. Vaati tosi paljon että pääsin nuorena aikuisena vanhempieni minuun iskostamista sisäisistä asenteista eroon niin että neljä tuntia pelattuani osasin ryhdistäytyä, siivota, tehdä läksyt ja selvittää milloin seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Tunsin olon todellisuudesta jotenkin pahalla tavalla erilliseksi ja kelpaamattomaksi eikä sitä aiheuttanut pelaaminen vaan tapa jolla vanhemmat olivat opettaneet minut suhtautumaan asiaan. Onneksi he tekivät monta muuta asiaa oikein ja selvisin haasteesta, opin tasapainottamaan elämäni ja yhdistämään palat. Apua oli myös pelaamismyönteisistä ystävistä joilla on sen lisäksi normaalit työt, harrastukset ja kodit.

2x2h peliaikaa viikossa on naurettavan vähän. Odotas kun kasvaa ja muuttaa omilleen, pelaa kaiket päivät ja yöt. On ainakin iso riski siihen. Sama ilmiö, kuin jos herkut kielletään ja rajoitetaan tosi vähään, niin monesti sitten aikuisena menee överiksi ja tulee ylipainoa, kun ei ole oppinut, mitä on normaali herkuttelu. Pelaaminen on hyvä harrastus, kehittää mielikuvitusta, tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä. Pelimaailma on nykyään usein myös hyvin sosiaalinen. Monet vanhemmat rajoittavat pelaamista vain siksi, koska eivät ymmärrä siitä mitään. Itse olen pelannut Sims-pelejä lapsesta saakka ja rakennellut tuntikausia monimutkaisia rakennuksia siinä, ja minulle on kehittynyt erittäin hyvä avaruudellinen hahmotuskyky (testattu). Jos olisin pelannut 4 tuntia viikossa, en olisi ehtinyt kuin vasta aloittaa, kun olisi pitänyt jo lopettaa.

Olipas hölmö toi mun viesti, eihän sitä tuntimäärää tarvitse juuri noin jakaa. Mutta kuitenkin. -41

Meillä 12 ja 14v tytöt pelaa ja on koneella klo 24-01 asti jos niiden antaa olla niin kauan kuin haluavat. Parin päivän jälkeen alkavat yleensä itse jo rajoittaa ja lopetella 23 maissa. Joskus jopa klo 21 😁 kun ovat pari päivää saaneet maistaa omaa lääkettään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka keskiarvo olisi 10, ei se sano, onko lapsen sosiaaliset taidot kehittyneet, jos pelaa kaiken vapaa-ajan. Koneilta ei opita sosiaalisen vuorovaikutuksen malleja.

Sosiaalinen vuorovaikutus? Se nyt ei varmaan ole suurin ongelma, vaan passivoituminen. Pelaaminen on näennäisesti aktivoivaa, mutta varsinkin tietokonepeleissä luovuus puuttuu yleensä lähes kokonaan, joitain poikkeuksia lukuunottamassa.  Onneksi jotkut lapset sentään piirtää ja rakentaa. 

Ja kyllähän monella aikuisellakin pelaaminen on aivan ongelma, kuten myös netti, tai tv:n katselu. Ja joku pärjääminen koulussa ei kerro mitään. Työpaikat ovat täynnä ihmisiä joilla on DI:n paperit tai muu korkeakoulutus, mutta kyky luoda, tehdä ja saada aikaan on olematon. 

Noh, kuinka kävi? Moneen lapsi pelasi? Kuinka sujui kouluun lähtö tänä aamuna?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pelaamista pitää rajoittaa?? Japanissa pelaavat niin paljon, että nuoria kuolee pelikahviloissa koneiden eteen.

Laiskojen vanhempien lapset pelaavat eniten.

Luovuus syntyy, kun saa olla laiskana. Puurtajien horisontti ja mahdollisuudet kapenevat. T: Psykologi

Kesällä lakkasin pitämästä varhaisteineillemme rajoja ja katsoin mitä tapahtuu. Pari iltapäivää ja pitkää iltaa menikin tiukasti ruudun ääressä, mutta sen jälkeen alkoi tulla mitta täyteen. Alkoi ulkoilukin maistua, illalla kirjat ja lautapelit, tulivat oikein pyytämään meitä vanhempiakin mukaan. Ruutuaika säätyi ihan itsestään varsin kohtuulliseksi.

Pitänee olla ylpeä fiksuista tenavista.

Meillä on ollut rajoituksetonta aina.

Ollaan opetettu että tv:stä katsotaan se ohjelma minkä haluaa nähdä ja sitten töllö kiinni.

Eskari-ikäisenä saattoi täpätä useamman tunnin kun oli joku uusi ohjelma, sitten meni taas kuukausi kun ei koskenut koko laitteeseen.

Nyt 3. luokkalaisena katsoo vkl pari elokuvaa, foxin aamun piirrettyjä ja antaa meidän nukkua. Pelailee kännykällä ja roikkuu whatappissa luokkakavereiden kanssa useamman kerran päivässä, lähinnä ennen kuin tullaan töistä kotiin. Ei edes puolta tuntia putkeen.

Läppärillä ja tabletilla on ohjelmia (scratch-ohjelmointiohjelma, kertotaulupeli, englannin opettelua, (valinnaisaineena viestinä ja siitä innostuneena) powerpoint, valokuvia, animaation teko.... joiden käyttämistä en edes halua rajoittaa.

Rajoituksia tulee sitten kun kotityöt on tekemättä tai ulos lähteminen vkl vaikeaa.

Ei meillä lopettaisi ollenkaan. Poika 9v. Ei ole muita rajoja, kuin että syödä pitää, tehdä läksyt, käydä koulussa ja harrastuksissa (3xvko joku harrastus).

Tyttö 7v. jaksaa olla 1-1,5h (tabletilla).

Kun olin pieni, niin sain lukea päivässä korkeintaan 2 tuntia, koska lukeminen ennen kouluikää katsottiin kehitykselle tuhoisaksi. Sama jatkui kouluaikaan eli läksyt sain tehdä ja niiden lisäksi lukea sen max 2 tuntia, enemmästä olisi mennyt silmät pilalle.

Ihan kelpoisa ihminen minusta tuli, vaikka lapsena ulkoilun ja telmimisen sijaan mieluummin kiepuin mielikuvitusmaailmassa kirjojen kanssa.

Tiukan peliajan määrääjät eivät tajua pelaamisesta mitään, koska eivät itse pelaa. Hyvä jos jossain parissa tunnissa saa edes pelin kunnolla alkuun. Itse olen 37 v. nainen ja pelannut lapsesta asti tietokonepelejä, joskus tuntikausia putkeen. Välillä saan pelaamisesta tarpeekseni ja menee pitkiä aikoja kun en pelaa ollenkaan. Tytär on samanlainen. Olen ajatellut että kouluhommat on hoidettava ja unta saatava riittävästi, muuten saa pelata kun haluaa. Tekee kuitenkin muutakin kuin pelaa.

Itse ajattelen että kaikkea pitää olla. Jos "vaan" pelaa, "vaan" liikkuu, "vaan" saa nuken jolla leikkiä, "vaan" lukee kirjaa niin se kaikki on suht. ankeaa. 

Jos lapsi pelaa tunnin, niin mitä tekee lopun päivästä? 

Jonkun mielestä se ei ole ongelma, lapsi joko keksii itse tai auttaa keksimään. Kaikki meistä vanhemmista ei ohjaa lasta. Monenko teistä lapsi kiipeää puuhun tai saa askarrella kotona? 

On helppoa kieltää lasta tekemästä. Meilläkin on rajoitettu peliaikaa, tietokone pätkäsee kun sanasanan alla oleva peliaika päättyy. Jos lapsi tekee tyhmyyksiä, loppuu nekin peliajat ajalle X eikä mene kavereille pelaamaan, tai pelaa kännykkää. Rajoja on helppo tehdä mutta kun lapsi kasvaa, pitää muistaa tehdä muutoksia. Minusta tunnin peliaika tokaluokkalaiselle on melko vähän. 

Joskus sekin auttaa kun juttelee lapsensa kanssa ja näkee miten voisi vähän joustaa hänelle, sellaisien asioiden kuuleminen tukee lapsen kasvua ja hän saa palkkioita ja kehuja ja jos hölmöilee niin menettää hetkeksi myönnettyjä etuja. Ja taas jutellaan asioista ja saa taas etuja takaisin. 

Itse olen äitinä saanut teiniltäni positiivista palautetta tästä. Se että meillä on rajoja, mutta joustetaan niissä sopivissa kohdissa ja lapsi saa tietää miksi niin se kasvattaa häntäkin ihmisenä. Tuo että antaa lapsen sitten pelata tahtomansa määrän ja itse syö/tekee mitä nyt tekeekin ja lapsi taustalla pelaa on outoa. Mitä se opettaa lapselle? Ei lapsi sitä käsitä vaikka aamulla väsyttää ja naureskelet "mitäs pelasit koko yön?"

Minusta voisit vähän löysätä pipoa. Miettiä mitä kaikkea se sinun lapsi päivittäin tekee, mihin kaikkeen lapsen aika menee? Joskus voisi pelata vähän pidempään (vaikka yhdessä) ja sitten toisena päivänä menette jonnekin ja teillä jää kokonaan peliajat käyttämättä. 

Ihminen tarvitsee päivittäin liikuntaa, sen pitäisi olla tärkeämpää kuin pelata. Oletteko liikkuneet yhdessä? 

Mitä muuta te voisitte tehdä koulun ja työpäivän jälkeen? 

Minusta tälläisiä ongelmia me vanhemmat kerätäänkin helposti. Mietitiään tuota koneen kieltämistä, kuin se että mitä sen tilalle. Jos tuota tarvitsee paljon miettiä niin on paljon aikaakin, eikö sitä pelaamista voisi tehdä silloin kun ei ole "muuta"? Eli täytä sitä lapsen aikaa!

Itse annan lapseni tehdä mitä tahansa haluaa, olen tosin Suomalainen työukko eli meen ansitöiden jälkeen sohvalle makaamaan ja alkoholia nautin. Kai se nytkin jossain tuo ruutua kattelee

Meillä pelaaminen on koululaisilla suhteellisen rajatonta (läksyt, sovitut kotityöt pitää hoitaa, syömään tulla käskettäessä). Koneet menee kiinni tunnin ennen nukkumaanmenoa, tosin vikalla tnnillakin voi tuijotella kännykkää tai telkkaria. Joskus voi pelata koko päivän, toisinaan menee viikkoja, ettei kukaan pelaa mitään. Pienempien peliaikaa rajoitetaan kyllä, voivat pelailla isompien kanssa (jos isommat huolivat mukaan) tai jonkun laitteen ollessa vapaana puolituntia-tunnin kerrallaan muutaman kerran viikossa. Suurin rajoittaja pelaamiseen on se, että lapsia on seitsemän, mutta käypiä laitteita ei ole jokaiselle omaa ja tappelu laitteesta johtaa laitteen takavarikkoon.

Homma toimii. Koululaiset pärjäävät koulussa hyvin (ka n. 9 jokaisella), niillä on kavereita ja harrastuksia. Pienempien elämä on muutakin kuin pelkkää pelien pohdintaa, eikä kokonaisuutena tarvitse olla pelaamisesta vääntämässä joka hetki jonkun kanssa.

Onhan meillä tietysti tehty alkuunsa selväksi se, että jos ei osata pelata sääntöjä noudattaen (ovet auki, jos kuulokkeet päässä, lopettaa ajoissa ja olla tappelematta, jos sovittuja asioita ei hoideta), loppuu pelaaminen tykkänään.