Olenko tulossa hulluksi?
Olen sairaslomalla ollut viikon raskauden ja kovien supistelujen vuoksi. Ei siis ole mitään kuumetta, lääkityksiä tms. mikä voisi aiheuttaa sekavuutta tai harhoja. Kotona ei ole muita, lapset ovat päiväkodissa.
Asumme vanhassa sota-aikoja ennen rakennetussa omakotitalossa. Tuntuu, että viikon aikana on jatkuvasti jotain kummallista sattunut. En löydä mitään järkevää syytä asioille ja ensin en edes niihin juuri kiinnittänyt huomiota. Ajattelin hajamielisyyksissäni ehkä itse tehneen jotain asialle, mutta nyt tuntuu, että ei kaikki selity silläkään.
Viikon aikana olen käynyt kaksi kertaa laittamassa pauselle menneen pesukoneen takaisin päälle. Ei ole ennen tempuillut noin, kone on vasta pari kuukautta vanhakin. Kerran myös kuivausrumpu oli sammunut kokonaan kesken pyykin ilman, että mitään sähkökatkoa olisin huomannut.
Useampi tavara on ollut paikassa mihin en todellakaan keksi mitään syytä miksi olisin sen siihen jättänyt. Esim. kännykkä niin korkealla kirjahyllyssä, että ei ole lainkaan luontevaa minulta laskea sitä siihen ja hädin tuskin yletyn ottamaan ilman jakkaraa. Näiden supistelujen aknssa muutenkaan ei tulisi mieleen kurkotella ja jumppailla mitään ylimääräisiä. En ymmärrä. Avaimet löytyivät syystakin taskusta, vaikka on ollut pakkasta ja olen käyttänyt vain toppatakkia. Tuo syystakki ei edes mahdu enää päälle.
Kummallisia ääniä on kuulunut useasti. En ole lähtenyt selvittämään mistä kuuluvat kun koitan tsempata etten alkaisi hermoilla. Pariin kertaan on kuulunut tippuvan tavaran ääntä. En tiedä mitä olisi voinut tippua, missään ei ole näkynyt mitään tippunutta tavaraa. Kerran on kuulunut oven narinaa (vanhat painavat puuovet, saranat narisevat jos ovea riittävästi liikuttaa). Kaikenlaista töminää myös ollut, mutta olen pakottaunut selittämään ne, että ulkona joku naapuri aiheuttaa ääntä tms.
Äsken kuitenkin ihan tosissani aloin hermostua. Aamulla keittiössä kulkiessa nenään tulvahti ällöttävä jokin pilaantuneen löyhkä. Vähän kuin lämpimässä mäikiintyneen kalanperkuujätteen haju. Ei tullut roskapussista, ei roskiskaapista, ei jääkaapista, ei viemäristä tai lavuaarista, ei helvetti sentään mistään laatikosta tai kaapista. Syynäsin koko keittiön. Luovutin, ajattelin että mies saa selvittää ja menin olohuoneeseen aamukahville ja uutisia selaamaan. Noin tunnin päästä kävin keittiössä, haju oli kokonaan pois. Vähän jo unohdin tämän, mutta äsken kävin taas yläkerrassa pikaisesti, olin pois ehkä 2 minuuttia. Alas tullessani nenään tulvahti makea ihan tuttu haju voimakkaana. Hetken pohdin mikä se on ja nuuhkaisin vessassa hiuslakkapulloa. Bingo! Ihan kuin sitä olisi ruiskutettu oikein reilulla otteella eteisessä ja olohuoneessa. Mitä helvettiä :-( ?! Ei täällä ole muita ja en ole ainakaan pariin viikkoon käyttänyt hiuslakkaa!!! Ei ole mitään syytä miksi olisin edes huomaamattani sitä painellut monessa huoneessa.
Alkaa oikeasti hermostuttaa :( En kehtaa kertoa miehelle, saatika kenellekään muulle. Voiko ihminen oikeasti kuvitella kaiken, äänet, hajut, kummallisiin paikkoihin jemmatut tavarat? Mikä minua vaivaa, pitääkö huolestua?
Kommentit (31)
No mikset kerro miehelle? Mitä noloa siinä on? Miksi häpeät tuollaista juttua kertoa? Meillä kävi noita edellisessä asunnossa, onneksi ei seuranneet perässä..
Ihan jees, uutta twistiä vanhoihin kummitustarinoihin.
Sulla on varmaan aivokasvain, joka aiheuttaa lähimuistinmenetystä ja haju- ja kuuloharhoja. Harmi juttu, kun sulla on pieniä lapsia.
Ei oo sen "ihmeempää", kun joku talon entinen asukas jäänyt kummittelemaan nurkkiin. Ihan yleistä silloin, jos kuolema on tapahtunut nopeasti. Puhuisin sinuna miehellesi, voihan olla että hänelläkin on vs kokemuksia.
Ei kai epilepsia nyt oireile niin, että alkaa kohtauksen aikana kännykkää hilaamaan ylähyllylle? Eikö siinä tule jotain tärinää tms. lähinnä? Tai aivokasvain :( ?! Saako se tekemään ihan älyttömiä asioita, kuten ruiskimana hiuslakkaa ympäri huoneita? En usko, että aikka kuinka menettäisin lähimuistini niin ryhtyisin tuollaista sentään tekemään? Tavaroiden siirtymisen uskon kyllä,e ttä olen voinut kerta kaikkiaan ajatuksissani ja täysin huomaamattani tehdä. Löytöpaikat vain ihmetyttävät, mutta kai ihminen ajatuksissaan voi lykätä tavaraa käsistään mihin sattuu.
Raskaus todella minulla terävöittää hajuaistia, mutta kyllä muutkin ne hajut on silloin huomanneet, ei ne mitään omia kuvitelmia ole olleet. Heitä vain ne eivät häiritse, eli koen ne raskauden aikana voimakkaampina ja siksi häiritsevinä. Mutta kyllä perkuujätteen nyt uskoisi kaikkia häiritsevät. Mutta olen siis ollut yksin kotona kun tämä paha haju ja myöskin hiuslakan voimakas haju alkoi. Pitää kysyä huomaako muut kun kohta tulevat kotiin. Hiuslakka haisee vieläkin.
Miehelle kertominen jotenkin nolottaa kun olen mielestäni varsin järki-ihminen, ei tämä ole lainkaan tapaistani. Ehdottomasti en ole uskonut (ja en kai edelleenkään) mihinkään hengellisiin asioihin ja vielä vähemmän henkimaailman asioihin. Mies ei myöskään todellakaan usko kyseisiin ilmiöihin. Äh, pakko kai on kohta jo ruveta kysymään olenko ainoa, jolla on kummallisia tuntemuksia ollut, en vain millään kehtaisi myöntää sekoilevani näin :D. Tai olenko muuten miehen seurassa käyttäytynyt erikoisesti, ollut poissaolova tms.
En yksinkertaisesti keksi enää mitään järkevää selitystä kaikkeen kun tuntuu, että yhtenään saa olla itselleen vakuuttelemassa hajun, äänen ja tavroiden siirtymisen olevan ihan normaaleja juttuja.
Ap vielä jatkaa... Pelkään, että jos raskaus on laukaissut jonkun mielenterveysongelman? Skitsofrenian? Mutta tajuaisiko sitä itse tai huomaisiko muut väkisinkin sen? Kun hyvin tiedostan nämä kummat fiilikset, niin tajuaisiko esim. skitsofreniassa ongelman itse vai uskoisiko sokeasti? Mistä nyt tiedän mikä on kuvitelmaa ja pitäisikö asialle tehdä jotain? Tuntuu nyt todelle todella tyhmältä kysyä tätä, mutta voiko näille asioille olla joku muu syy tai selitys kuin, että oma vintti on pimenemässä?
Jos sulla olis skitsofrenia niin et kyllä todellakaan tajuaisi sitä itse, vaan uskoisit sokeasti johonkin etkä osaisi epäillä sairauden mahdollisuutta.
Nuo jutut kuulostaa kyllä oudoille ja pelottaville. Neuvoisin puhumaan miehellesi tai edes jollekin ystävälle! Pyydä joku kaveri vaikka sinne luoksesi koko päiväksi ja katso, tapahtuuko mitään outoa. Sitten teitä olisi sielä kaksi todistamassa näitä asioita. Tsemppiä!
Ei kuulosta normaaleilta jutuilta. Puhu asiasta ja laittakaa jotkut kamerat kuvaamaan sinne.
No järki-ihmisenä luulisi sinun uskovan energioihin ja kummituksiin, siis henkiin. Todella järkevät eivät nimittäin poissulje näitäkään vaihtoehtoja, vaikkeivät hengellisyyttä harjoittaisi. Mielestäni on aina hauskaa, kun "järki-ihmistä" vähän ravistellaan. Jos haluat väkisin uskoa olevasi mielisairas, niin siitä vaan. Jos se todella on mielestäsi parempi vaihtioehto kuin mielen avartaminen...
Minäkään en usko sinulla olevan skitsofreniaa. Ei sitä ymmärtäisi luultavimmin itse. En usko, että kyseenalaistaisit lainkaan näitä kokemuksia jos sairastaisit sitä. Mitään kilpailevaa selitystä en kuitenkaan osaa antaa, kuulostaa erikoiselta ja epämiellyttävältä. Pyydä tosiaan jotain kaveria seuraksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaaleilta jutuilta. Puhu asiasta ja laittakaa jotkut kamerat kuvaamaan sinne.
Paranormal activity on hyvä esimerkki siitä mitä käy kun laittaa kamerat! :D
No, vitsi vitsinä. Luulisi kameroiden ja niiden kuvaaman "ei minkään" rauhoittavan kummasti.
Olen miettinyt aivan samaa kun esineet alkoivat liikkumaan asunnossani isäni kuoleman jälkeen. Kirjoja putoili kirjahyllystä ja tavarat siirtyivät paikoille, joihin en mielestäni ollut niitä jättänyt. Voiko psykoosin ainoa oire olla harhanäyt putoilevista kirjoista jotka todellisuudessa on pudottanut itse, kun mielenterveys pysyy muuten tasaisena koko ajan eikä psykoosi muutu tuon pahemmaksi missään vaiheessa.
En kyllä mitään kameroita ryhdy nyt hommaamaan. Mihin niitä edes laittaisin kun huoneita on useita ja ei nämä kummat tilanteet keskity mihinkään yhteen kohtaan taloa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä niitä ylipäätään ihmiset hankkivat ja mitä niissä sitten on näkynyt tai kuulunut? Oikeastiko jotain :-O ?
Täytyy nyt koittaa tsempata ja rohkaistua miehen kanssa juttelemaan. Sairaslomaa on vielä tämä viikko jäljellä, joten vähän inhottava fiilis on yksin kotona olla ja näitä pyöritellä mielessä.
Järki-ihmisellä tarkoitin siis sitä, että en ramppaa missään ennustajalla, pidä mitään istuntoja itsekseni, koita saada yhteyttä mihinkään tai usko sellaiseen myöskään. Mitä sitä kukaan on tietenkään 100% varmasti sanomaan, ettei mitään henkiä/kummituksia olisi, mutta se ei jotenkin tunnut itselle läheiseltä ajattelutavalta. Ja kun koskaan aiemmin ei ole mitään erikoista sattunut, vaikka tässä talossa olemme asuneet jo vuosia, niin siksi aloin pelätä jo jopa mielenterveyteni puolesta.
Ap
Ei ole harmi kyllä mahdollisuutta pyytää ketään kaveriakaan päiväksi tänne kun kaikki lähimmät ja luontevasti koko päiväksi kyläilemään kutsuttavat ystävät ovat kaikki tällä hetkellä töissä. Muuten varmaan kysyisinkin seuraa, nyt täytyy keksiä jotain muuta tai vain sinnitellä viikonloppuun asti yksikseen.
No, älä pelkää mielenterveyden puolesta. Raskaus saattaa kutsua henkiä. Vatsassasi kasva ihminen voi olla intuitiivisempi, tai muuten vaan raskaus yksin herkistää, saa talon levottomaksi. Kuulostaa huuhaalta, mutta näitä selvittelin kun meillä alkoi tapahtua outoja.. Olin silloin myös raskaana. Mukit kolisi yhteen, ikkunat oli auki, vaikka mielestäni laitoin ne kiinni yms.. Meni onneksi ohi..
- Se joka sitten muutti
Oletko varma että teille ei ole salaa pesiytynyt joku koditon ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että teille ei ole salaa pesiytynyt joku koditon ihminen?
No aika varma :D Eikös sellainen pesiytyjä pyrkisi muutenkin olemaan huomaamaton, eikä liihottelemaan nurkissa suihkien hiuslakkaa?
Raskaana ollessa aistit terävöityy. Tavaroiden siirtyilystä en tiedä. Kummituskamerat nurkkiin?