Lue keskustelun säännöt.
Olenko tulossa hulluksi?
14.11.2016 |
Olen sairaslomalla ollut viikon raskauden ja kovien supistelujen vuoksi. Ei siis ole mitään kuumetta, lääkityksiä tms. mikä voisi aiheuttaa sekavuutta tai harhoja. Kotona ei ole muita, lapset ovat päiväkodissa.
Asumme vanhassa sota-aikoja ennen rakennetussa omakotitalossa. Tuntuu, että viikon aikana on jatkuvasti jotain kummallista sattunut. En löydä mitään järkevää syytä asioille ja ensin en edes niihin juuri kiinnittänyt huomiota. Ajattelin hajamielisyyksissäni ehkä itse tehneen jotain asialle, mutta nyt tuntuu, että ei kaikki selity silläkään.
Viikon aikana olen käynyt kaksi kertaa laittamassa pauselle menneen pesukoneen takaisin päälle. Ei ole ennen tempuillut noin, kone on vasta pari kuukautta vanhakin. Kerran myös kuivausrumpu oli sammunut kokonaan kesken pyykin ilman, että mitään sähkökatkoa olisin huomannut.
Useampi tavara on ollut paikassa mihin en todellakaan keksi mitään syytä miksi olisin sen siihen jättänyt. Esim. kännykkä niin korkealla kirjahyllyssä, että ei ole lainkaan luontevaa minulta laskea sitä siihen ja hädin tuskin yletyn ottamaan ilman jakkaraa. Näiden supistelujen aknssa muutenkaan ei tulisi mieleen kurkotella ja jumppailla mitään ylimääräisiä. En ymmärrä. Avaimet löytyivät syystakin taskusta, vaikka on ollut pakkasta ja olen käyttänyt vain toppatakkia. Tuo syystakki ei edes mahdu enää päälle.
Kummallisia ääniä on kuulunut useasti. En ole lähtenyt selvittämään mistä kuuluvat kun koitan tsempata etten alkaisi hermoilla. Pariin kertaan on kuulunut tippuvan tavaran ääntä. En tiedä mitä olisi voinut tippua, missään ei ole näkynyt mitään tippunutta tavaraa. Kerran on kuulunut oven narinaa (vanhat painavat puuovet, saranat narisevat jos ovea riittävästi liikuttaa). Kaikenlaista töminää myös ollut, mutta olen pakottaunut selittämään ne, että ulkona joku naapuri aiheuttaa ääntä tms.
Äsken kuitenkin ihan tosissani aloin hermostua. Aamulla keittiössä kulkiessa nenään tulvahti ällöttävä jokin pilaantuneen löyhkä. Vähän kuin lämpimässä mäikiintyneen kalanperkuujätteen haju. Ei tullut roskapussista, ei roskiskaapista, ei jääkaapista, ei viemäristä tai lavuaarista, ei helvetti sentään mistään laatikosta tai kaapista. Syynäsin koko keittiön. Luovutin, ajattelin että mies saa selvittää ja menin olohuoneeseen aamukahville ja uutisia selaamaan. Noin tunnin päästä kävin keittiössä, haju oli kokonaan pois. Vähän jo unohdin tämän, mutta äsken kävin taas yläkerrassa pikaisesti, olin pois ehkä 2 minuuttia. Alas tullessani nenään tulvahti makea ihan tuttu haju voimakkaana. Hetken pohdin mikä se on ja nuuhkaisin vessassa hiuslakkapulloa. Bingo! Ihan kuin sitä olisi ruiskutettu oikein reilulla otteella eteisessä ja olohuoneessa. Mitä helvettiä :-( ?! Ei täällä ole muita ja en ole ainakaan pariin viikkoon käyttänyt hiuslakkaa!!! Ei ole mitään syytä miksi olisin edes huomaamattani sitä painellut monessa huoneessa.
Alkaa oikeasti hermostuttaa :( En kehtaa kertoa miehelle, saatika kenellekään muulle. Voiko ihminen oikeasti kuvitella kaiken, äänet, hajut, kummallisiin paikkoihin jemmatut tavarat? Mikä minua vaivaa, pitääkö huolestua?
Kommentit (31)
Huh, nyt muistui mieleeni, mutta myös minä koin kummallisia asioita kotonani raskaana ollessani. Minun asuntoni tosin oli ihan upouusi kerrostalo asunto, jossa ei Siis ollut edes asunut ketään ennen meitä. Tuli nyt mieleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin. Mies tuli kotiin lasten kanssa ja ensimmäinen asia mitä toinen lapsista kysyi oli, että miksi täällä haisee karkki. Mies sanoi heti, että ei ole karkki, vaan äidin hiuslakka. Eli en todellakaan kuvitellut! Helpottavaa, mutta kamalaa myös :( Täytyy illalla jutella miehen kanssa, nyt ei lasten kuullen viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että teille ei ole salaa pesiytynyt joku koditon ihminen?
No aika varma :D Eikös sellainen pesiytyjä pyrkisi muutenkin olemaan huomaamaton, eikä liihottelemaan nurkissa suihkien hiuslakkaa?
Ei välttämättä, jos sillä olisi pahoja aikeita.
Kuolleet ovat läsnä elävien rinnalla, itselleni ollut pienestä pitäen ihan luonnollinen asia. Kuulostaa kyllä, että taloonne on pesiytynyt kiusanhenkiä. Hengiltä kannattaa ihan nätisti kysyä, mitä he ovat vailla.
Onko edellisistä asukkaista tietoa?
Komppaan sitä, että pyydä ystävä päiväksi tueksesi ja havainnoimaan. Ja älä ole peloissasi/hermostunut tästä asiasta, on oikeasti normaalimpi ilmiö kuin moni ajatteleekaan. Rauhoita mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos on henki, niin ei ainakaan pahantahtoinen vaan pikemminkin leikkisä. Ota selvää, jos mahdollista, minkälaisia ihmisiä talossa on asunut. Osaako henkilö, jolta olette talon ostaneet, kertoa mitään? Näistä itse aloittaisin, vaikka en paljoa tuollaisia mieti. Järki sanoo kuitenkin , että hyvinkin maailmassa on asioita, jotka ovat tietämyksemme ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa... Pelkään, että jos raskaus on laukaissut jonkun mielenterveysongelman? Skitsofrenian? Mutta tajuaisiko sitä itse tai huomaisiko muut väkisinkin sen? Kun hyvin tiedostan nämä kummat fiilikset, niin tajuaisiko esim. skitsofreniassa ongelman itse vai uskoisiko sokeasti? Mistä nyt tiedän mikä on kuvitelmaa ja pitäisikö asialle tehdä jotain? Tuntuu nyt todelle todella tyhmältä kysyä tätä, mutta voiko näille asioille olla joku muu syy tai selitys kuin, että oma vintti on pimenemässä?
Kyllähän tuo kummittelulta tai poltergeistilta (räyhähenki) kuulostaa lukemani perusteella. En siis ole mikään tämän alan asiantuntija, minua vain kiinnostaa tällaiset asiat. Olen kerran nähnyt kun hyllyltä lentää tuoppi lattialle, se ei siis vain tipahtanut siitä reunan yli, vaan reilusti lennähti sieltä hyllystä, ohi alla olleesta pöydästä. Se lensi lattialle kaverini jalkoihin ja hajosi sinne. Ihmetyttää edelleen tuo tapaus, muita vastaavia en muista nähneeni.
Ap, mitä mies sanoi? Kerroitko jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, älä pelkää mielenterveyden puolesta. Raskaus saattaa kutsua henkiä. Vatsassasi kasva ihminen voi olla intuitiivisempi, tai muuten vaan raskaus yksin herkistää, saa talon levottomaksi. Kuulostaa huuhaalta, mutta näitä selvittelin kun meillä alkoi tapahtua outoja.. Olin silloin myös raskaana. Mukit kolisi yhteen, ikkunat oli auki, vaikka mielestäni laitoin ne kiinni yms.. Meni onneksi ohi..
- Se joka sitten muutti
Siis menikö ohi vasta muutettuasi? Mitään "järjellistä" selitystä ei löytynyt? Koitko tilanteen uhkaavaksi vai ainoastaan inhottavaksi/epämiellyttäväksi? Minulla ei ole sinänsä mitenkään muuten pelokas olo, mutta pelkään että jos päänupissa on alkanut viirata. Mitenkään uhkaavaksi en koe sitä, että pesukone sammuu ja tavarat on missä sattuu merkillisissä paikoissa. Lähinnä tyhmä ja epäuskoinen olo tulee. Hiuslakan hajusta nyt tuli jokseenkin neuroottinen olo kun ensimmäinen ajatus oli, että täällä on joku kulkenut. Mistä siis selvittelit näitä asioita?
Ap
No mietin aluksi olenko sekoamassa, mutta meillä näitä outoja juttuja näki mieskin. Kerran tultiin töistä niin väliovi oli auki, samoin ikkunat ja lautanen rikki. Koira oli ihan hilsestressissä, ja aamuisin saattoi murista keittiölle.. Koputuksia kuului, ja televisio sekosi aina välillä.. Yritettiin keksiä loogisia selityksiä, mutta kaikelle niitä ei vaan keksitty. Esimerkiksi koira ei saisi kuljetettua mukia vessaan, eikä ikinä kumpikaan meistä veisi sinne kahvikuppia.. Oli siis keskellä vessan lattiaa. Ihmiset ehdotti, että joku käy siellä, mutta juttuja tapahtui myös meidän ollessa kotona.
Luin netistä ja puhuin veljeni silloisen tyttöystävän kanssa, joka näistä tiesi. Yhtenä iltana hän halusi käydä yksin kodissamme (kun siellä oli tapahtunut kaikkea, ja soitin hänelle ahdistuneena). Tämän käynnin jälkeen kaikki loppui.
Mutta siis tuota jatkui noin 3-4kk, ja lopulta siihen tottui. Aloin uskoa, että joku kummitus siellä asui. Uhkaavana ei oikeastaan kokenut, mutta lauloin jopa virsiä, minkä jälkeen alkoi vain tapahtua enemmän. Jostain sitten luin, että jos kyse on hengestä, niin mitkään virret eivät auta vaan ärsyttää..
Muutettiin ennen lapsen syntymää. Pariin viimeiseen kuukauteen ei tapahtunut outoja. Missä päin asutte? Tuo tyttöystävä voisi varmasti tulla mielenkiinnostakin käymään, jos lähellä asutte. Ainakin jos alkaa enemmän tapahtumaan.
Siis menikö ohi vasta muutettuasi? Mitään "järjellistä" selitystä ei löytynyt? Koitko tilanteen uhkaavaksi vai ainoastaan inhottavaksi/epämiellyttäväksi? Minulla ei ole sinänsä mitenkään muuten pelokas olo, mutta pelkään että jos päänupissa on alkanut viirata. Mitenkään uhkaavaksi en koe sitä, että pesukone sammuu ja tavarat on missä sattuu merkillisissä paikoissa. Lähinnä tyhmä ja epäuskoinen olo tulee. Hiuslakan hajusta nyt tuli jokseenkin neuroottinen olo kun ensimmäinen ajatus oli, että täällä on joku kulkenut. Mistä siis selvittelit näitä asioita?
Ap