Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi mun masennus ei parane?

Vierailija
14.11.2016 |

En jaksaisi enää olla masentunut, vaan kun ei tähän voi näköjään itse päätöksellään vaikuttaa :(
Lääkitys on ollut päällä kohta vuoden, ja annostustakin on nostettu tappiin saakka. Siinä kohtaa tuli niin kauheat sivuvaikutukset, että lääkitystä alettiin purkamaan ja laskemaan. Nyt on sivuoireet minimissä, mutta mieliala edelleen maassa.

Tunnen itseni täysin arvottomaksi ja epäonnistuneeksi. Itken useampana päivänä viikossa, useimmiten siksi että koen olleeni maailman paskin äiti. Olen yh, ja kasvattanut lapseni yksin, ja voin vain kertoa että löydän tsiljoona asiaa jotka olen tehnyt väärin/huonosti. Mun ei olisi pitänyt ikinä saada yhtäkään lasta, sillä koen pilanneeni heidän jokaisen elämän ihan totaalisesti. Kannan valtavaa syyllisyyttä ja itsesyytöksiä kaikesta mahdollisesta koko ajan.

Muutenkin mieli on musta, mikään ei innosta, mikään ei kiinnosta, kaikki on "ihan sama". Fyysinen kuntoni on romahtanut, en jaksa enää tehdä mitään fyysisestikään. En tiedä mitä teen. En jaksaisi enää tätä, vaan kun mitään muutosta parempaan ei ole näkyvissäkään.

Apua.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa lohduttaa. Itse olen ollut lääkityksellä kohta 10 vuotta. Välillä menee paremmin, mutta aina kun menee paremmin tiedän että alamäki alkaa kohta, tulee voittamaton masennus ja hillitön ahdistus. Hyvät kaudet ja huonot kaudet vuorottelevat, ajatukset ovat aina aika synkkiä.

Vierailija
2/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikset kokeile toista lääkitystä tuo ei selkeästi sovi sinulle.itselläni oikeaa etsittiin kolme vuotta,kaksi vuotta käytin sit pärjäsin ilman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytkö missään juttelemassa tunteistasi? Itsellä psykologista oli isoin apu paranemisprosessissa. Tsemppiä!

Vierailija
4/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se loppuu kun vain lopetat sen. Näin kävi itselläkin, kolme vuotta velloin omassa paskassani, kun odotin että joku minut parantaisi. No ei parantanut, päätin parantua itse. Meni kuukausi ja kaikki masentuneet ajatukset katosivat.

Hanki harrastus. Mene kävelylle. Syö jäätelöä. Tutustu johonkin uuteen ihmiseen, jolle et vuodata ongelmiasi. Kyllä se siitä. Niin ja lopeta me lääkkeet, niillä ei tee mitään.

Vierailija
5/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykiatri oli sitä mieltä, ettei mulle ole tarjolla parempaakaan lääkettä. Käyn mt-toimistossa juttelemassa hoitajan kanssa, mutta en koe saavani siitä mitään apua. Olen hakenut apua tähän työterveyshuollon kautta, siksi siis olen käynyt myös psykiatrin konsultaatiossa jne.

Ehkä joku psykoterapia saattaisi olla ratkaisu, mutta ei mulla ole semmoiseen varaa. Kelan korvausten jälkeenkin siitä jäisi itselle maksettavaksi liian paljon.

Vierailija
6/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkitys ja terapia.

Itsellä suurin muutos tuli kun terapeutin vaihtelevalla avustuksella käsittelin mielessä vellovat asiat päätökseen. Päätin hyväksyä asiat mille en mitään voi, lopetin niiden märehtemisen. Ja ne asiat mille vähänkin pystyin jotain tekemään, tein.

Vajaassa vuodessa sain itselleni pöydän puhtaaksi. Vanhoihin huoliin en palaa jaa uudet osaan laittaa järkeviin mittasuhteisiin. Olen alkanut rakastaa ihanan tylsää ja tasapaksua elämääni. Olen onnellinen kun ei ole isoja huolia. Pienetkin ilot nostan jalustalle, käytän aikaani iloa tuottaviin asioihin.

Mietin itseni vesisankoksi. Annan siitä vettä muille koko ajan mutta nyt muistan täyttää sitä etten kuivu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parempi terapeutti tai psykoterapiaan. Myös on hyvä etsiä mistä se masennus tulee ja yrittää löytää itse siihen keinoja, millä lievittää. Pilleri on harvoin se, mikä poistaa kaikki masennuksen vaivat, ainostaan silloin jos kyse olisi pelkästään aivojen poikkeuma.

On hyvä myös pitää kiinni terveellisestä ja liikunnallisesta elämästä. Se ei ole helppoa, varsinkaan masentuneena, mutta pienet muutokset pikkuhiljaa ruokavaliossa sekä vaikka 15min lenkki auttavat yllättävän paljon.

Vierailija
8/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet oikeutettu toimeentulotukeen, sossu korvaa psykoterapian. Tuo oli itselle pelastus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeile toista lääkitystä. Minä söin voxraa, venlaa ja sertralinia. Ei apua. Nyt lopulta sitalopraami tuonut valoa.

Vierailija
10/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosi pääsääntöisesti terveellistä ravintoa. Paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Välttämättömät rasvahapot ovat huisan tärkeitä: avokadoa, manteleita, siemeniä, pähkinöitä, kookosöljyä ja voita.

Teollisesti prosessoitujen rasvojen ja margariinien tilalle.

Ravinto ei ole kaikki, mutta sillä on iso merkitys.

Runsas sokerin, valkoisten gluteenia sisältävien viljojen ja huonojen rasvojen vaikutus on suuri. Sopiiko maitokaan sinulle.

Voi olla, että voimat ei riitä nyt ison ruokaremontin tekemiseen, mutta lisää pieniä asioita vähän kerrallaan.

Tsemppiä kovasti ja

hyvää matkaa kohti valoisempia aikoja 💛

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei kommentoija nr 6. Mahtavaa tekstiä! Suorastaan ahmin kommenttisi moneen kertaan. Olet todella oivaltanut hienosti tärkeitä juttuja. Sain tästä eväitä itselleni mietittäväksi. Kiitos!

Vierailija
12/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut ihmiset vain ovat melankoliaan taipuvaisia ja kenties lääkitys ainoa vsihtoehto. Tai sitten hyväksyä itsensä ja ahdistuksensa. Ei ole syytä jota puida vuosikausia terapiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
14.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset vain ovat melankoliaan taipuvaisia ja kenties lääkitys ainoa vsihtoehto. Tai sitten hyväksyä itsensä ja ahdistuksensa. Ei ole syytä jota puida vuosikausia terapiassa.

Komppaan tätä. Itse olen juurikin tällainen melankoliaan taipuvainen. Ainoa tapa selvitä on hyväksyä masennus itsessä. Se ei poistu, mutta sen kanssa oppii elämään.