Nainen masentaako ajatus että olet joskus ryppyinen mummo jota miehet eivät himoitse?

Olin kaunis nainen, siitä on vielä kaunis vartalo jäljellä. Aluksi ulkonäön hiipuminen harmitti. Ei kuitenkaan enää. En jaksaisikaan miesten kiinnostusta enää. Nyt on muiden asioiden aika.

Ei harmita, olen hoikka, naisellinen, huoliteltu ja perään tuijotettu viiskymppinen. En saa mitään iloa ehdotuksista, enkä niitä hae nytkään.

Olen tavannut ihastuttavia, charmantteja, sisäsiistejä ja lempeitä senioreita, 65-80 vuotiaita miehiä. Iloitsisin suuresti, jos yksi sen kaltainen olisi miesystäväni kun olen vanhempi.

Yksi uskollinen ja hyvä mies on aarre. Molempien fysiikka kestää yhden, tutun ja hellän. Sydän ja mieli toivoo yhtä.

Olin juuri juhlissa missä oli 86v ja 71v upeat daamit joilla on suloiset tuoreet rakkaussuhteet:) Mitä väliä rypyillä - ei se sulhokaan ole sileä ja nuori enää:D

Mun isäni rakastui 74v:nä seitsemänkymppiseen upeaan naiseen äidin kuoleman jälkeen, heillä oli ihan teinirakkauteen verrattava suhde 4 vuotta isän kuolemaan saakka! Fyysinenkin vielä!

Ei pelota eikä masenna! Jos oma siippa ei enää rakasta voi tulla joku toinen.

Ei mua ahdista, mutta onhan se jännä kokemus naisena, kun siirretään syrjään sillä saralla. Olen työssä asiakaspalvelussa ja kun miehet asioivat kanssani he enemmän tai vähemmän avoimesti tiirailevat nuorta työkaveriani. T. entinen kaunis, nykyinen "miellyttävän näköinen" viiskymppinen

Minua masentaa se, että aloittajan kaltaisella nuorella on niin ulkonäkökeskeinen elämä ja ilmeisesti identiteettikriisi, ettei ymmärrä, että onnellinen elämä koostuu ihan jostain muusta kuin rypyistä ja niiden murehtimisesta. Saati että elämä olisi pelkkää miesten miellyttämistä ja himon kohteena olemista. Sääliksi käy tällaisia naisia.

Ei masenna. On ? elänkö edes ryppy-ikään asti. Se masentaa kun isäni ikäiset setämiehet tekevät nyt itseään tykö, hyi ja yäks. Ja näköjään vähän muutkin. Lukeeko otsassani jotain vai näytänkö siltä kuin olisin eilen syntynyt? 

T. Nelikymppinen "pirkko".

Eipä muuta tilannetta mitenkään.ikinä en ole miehiltä huomiota saanut.

Kuule, saatat olla jo päälle kolme- tai viimeistään nelikymppisenä jo niin rupsahtanut, ettei sua enää kukaan katso pitkään, saati himoitse...

Mä olen varmaan teidän lassukoiden mielestä ryppyinen mummo (41 v), mutta kyllä mua edelleen oman mieheni lisäksi huomioivat muutkin miespuoliset, eli en ole vielä muuttunut näkymättömäksi. Olen jopa tänä syksynä muuttanut työmatkareittiäni, koska alkoi ottamaan niin päähän flirttaavat miehet eräällä työmaalla, jonka ohi aiemmin kuljin joka päivä. Se, että tuntemattomat äijät tuijottaa ja huutelee, ei tosiaan ole ainakaan meikäläiselle elämän tärkein päämäärä.

Kyllä se vähän masentaa. Johtuu siitä, että olen liikaa tukenut heikkoa itsetuntoa ulkonäöllä.

Vierailija kirjoitti:

Eli saan olla rauhassa ahdistelulta ja kommenteilta? Ei ahdista.

Joo, ei todellakaan ahdista. Lähinnä tämä on helpottavaa.

T. Keski-ikäinen nainen.

No miesten huomion olen jo menettänyt, ei kukaan katsele vähän päälle 40 ikäistä naista, kun vieressä touhuaa simpsakoita parikymppisiä kolleegoita =) Joten eipä tuo sitten suuri muutos ole siihen että olenko vanha ja ryppyinen eikä miehet huomaa. Olen jo nyt muuttunut näkymättömäksi. Antaa nyt nuorempien naisten loistaa sen hetken mitä heillä on aikaa. Ehkä minä alan opettelemaan sitä villasukkien neulomistaitoa.

Niin, ja mitä pakkeihin tulee, niitä on tullut kyllä nuorena jaeltua urakalla. Olen nimittäin ollut mieheni kanssa yhdessä yli puolet elämästäni, joten siinä syy jaeltuihin pakkeihin. Varattu mikä varattu!

Ei haittaa rypyt kun mulla on hyvännäkönen perse.N56

Nuorena odotin aikaa, että lakkaisin kiinnostamasta miehiä. Olen nyt yli viisikymppinen enkä vieläkään saa olla aivan rauhassa. Ainoa ero on että itseni ikäisiltä en enää onneksi saa juurikaan "huomiota".

Nuoremmat tekevät itseään tykö, vaikka en todellakaan ole kiinnostunut. Olen aseksuaali jota kaikki "himoitseminen" miesten taholta on aina inhottanut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te lassukat kuvittelette, että random-miesten ihailu lämmittää naista? Olen ryppyinen ja lihonut ja harvakseltaan tulee enää flirttiä miesten suunnalta mutta eihän se minun elämänlaatuani määritä. Se, että joku mies tiirailisi persettäni kaupungilla ei ole koskaan lämmittänyt minua millään tavalla.

Mutta kertokaa, miksi olisi tärkeää olla mahdollisimman monen himoitsema?

Siksi, koska aina kun täällä on ketju siitä että oma mies ei huomio naisena, niin siinä on yleensä kommenttina, että onneksi muilta miehiltä tulee huomiota. Eihän tästä montaa päivää ole, kun täällä pohdiskeltiin sitä, että paikkaako vierailta miehiltä tuleva huomio sitä vajetta, kun oma mies ei huomio. Suurin osa kertoi sen paikkaavan.

Ei ahdista, kun musta tulee kuitenkin puuma, jos olen vapaalla jalalla. Olen hyvinsäilynyt.  Saan nykyään enemmän kahvillelähtöehdotuksia kuin 20-veenä ja yllättävissä paikoissa. Viimeisin kirjastossa ja kirpputorilla. Olen kuitenkin uskollista laatua.

Anoppi on 69 v. ja sillä on 53 v. "poika"ystävä. Mieheni (42 v) ei oikein diggaa siitä. Vaikka mieskin on mua neljä vuotta nuorempi....

Ei mua ole kukaan koskaan katsellut sillä tavalla, kun oon tämmönen ruma läski, niin eipä ole koettu sitä että miehet koskaan läähättäs perään. Joten en varmaan ikävöi sitä, kun en edes tiedä mitä ikävöidä.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin odotan sitä aikaa. Vihdoin voi keskittyä elämässä ihan hyväksytysti johonkin muuhun kun pinnallisiin asioihin. Jos tämänpäiväinen kumppani on siihen saakka pysynyt vierellä, niin se ei muutaman rypyn takia enää lähde. Tuleehan niitä ryppyjä ja vanhuuden vaivoja ihan yhtä paljon miehillekin. Ei vanhana enää ihmissuhteissa esitetä ja yritetä tehdä vaikutusta, silloin ollaan ja eletään elämää ja keskitytään siihen millä on merkitystä. 

Onneksi elämäni ei ole milloinkaan ollut kovin seksuaalista joten se että halut ja tarjonta on hiipunut ei näyttele mitään roolia elämässäni.

On niin paljon mielenkiintoisempia asioita maailmassa ja jopa minun pikkupikku elämässäni.

Ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä.

En ole vielä vanha ryppyinen mummo, mutta hyvää vauhtia sinnepäin menossa. Ja vastaus: Ei, ei todellakaan ahdista! Päinvastoin! Ihanaa, kun ei tarvitse enää kuunnella iskuyrityksiä ja kokea ahdisteluja!