Puhukaa mulle nyt hyvänen aika järkeä (ihastunut typerään ja liian vanhaan mieheen, joka pyörii deittisivuilla)
Mikä kumma mua vaivaa? Mies on mulle liian vanha, hänellä iästä huolimatta pienet lapset ja itse olen vela, muutenkaan hänessä ei ole niitä asioita joihin yleensä miehissä ihastun emmekä sopisi lainkaan yhteen elämään parisuhteessa. Mies on sanonut suoraan haluavansa olla vain kavereita. Minulla on vientiä ihan tarpeeksi ilman tätä yhtä miestäkin. MIKSI en tästä huolimatta voi ajatellakaan ketään toista miestä, vaan olen aivan lohduttoman ihastunut häneen?? Mitä enemmän häneen tutustun, sitä vaikeampia luonteenpiirteitä hänestä paljastuu. Hänellä on profiili ainakin neljällä eri deittisivulla, joissa hän roikkuu paikalla päivittäin. Hän kertoo minulle avoimesti, kuinka tapailee muita naisia. Tämä tuntuu minusta kurjalta ja silti en vain voi lakata haaveilemasta hänestä! Mikään komistuskaan hän ei ole, eikä varallisuudella siunattu.
En ole koskaan aiemmin ihastunut itselleni sopimattomaan mieheen, saati sitten että yksipuolisesti! Puhukaa mulle järkeä, että ymmärrän mennä elämässä eteenpäin ja jättää moisen turjakkeen omaan arvoonsa. Kaverini sanovat, että saisin paljon paremmankin miehen, ja että aiemmat kumppanini ovat olleet ihan eri tasolla tämän kanssa. Tajuan sen kyllä itsekin, mutta silti en vain pysty karistamaan sitä tunnetta, että tässä on elämäni mies. :(
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lut ka, joka ei ole vielä saanut tarpeeksi turpaansa, joko konkreettisesti tai kuvaannollisesti.
No sepä mukava kuulla.
En ihan tällaista järjen puhumista meinannut.
Ap
Mulla oli vähän sama tilanne, tosin mies oli mua nuorempi ja työtön ja roikkuu palstoilla ja Tinderissä, kun on paljon aikaa ja luulen, että pönkittää myös itsetuntoaan vaihtuvilla naisilla, oli jotenkin narussa ja koukussa, koska suhteemme alkoi
Kauniisti ihastumisena joitain vuosia sitten, suhde siis on off ja yritin muidenkin kanssa suhteita, mutta ne kaatuivat koska tunne veti aina tähän tyyppiin, no sain nyt vaan jostain voimaa ja kun olen ollut kuukauden näkemättä häntä, koin ajaa elämyksen hänen mitättömyydestään, nyt tapailen kevyesti ystäväpohjalla miehiä ja selvitän päätäni, olen onnellisempi kuin vuosiin!!!!
Siitä on tullut sulle pakkomielle, koska et voi saada sitä, simppeliä. Ja nyt sekoitat tämän pakkomielteisen miehen ajattelun ihastumiseen, jossa myös toista ajattelee koko ajan.
Käypä katsomassa hänen kuvaansa niillä deittisivuilla ja tajua kuinka ruma ja vastenmielinen hyväksikäyttäjä hän on. Kuvittele miten hän panee nytkin jotain naista eikä välitä sinusta tippaakaan. Sen jälkeen siirry muiden miesten profiileihin ja etsit sieltä paremman.
Ajattele että olet masokisti jos jatkat. Etkä sinä halua olla masokisti, jota joku multideittaileva pelle kusettaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on tullut sulle pakkomielle, koska et voi saada sitä, simppeliä. Ja nyt sekoitat tämän pakkomielteisen miehen ajattelun ihastumiseen, jossa myös toista ajattelee koko ajan.
Käypä katsomassa hänen kuvaansa niillä deittisivuilla ja tajua kuinka ruma ja vastenmielinen hyväksikäyttäjä hän on. Kuvittele miten hän panee nytkin jotain naista eikä välitä sinusta tippaakaan. Sen jälkeen siirry muiden miesten profiileihin ja etsit sieltä paremman.
Ajattele että olet masokisti jos jatkat. Etkä sinä halua olla masokisti, jota joku multideittaileva pelle kusettaa.
Kiitos vastauksestasi.
Mä käynkin katselemassa sitä kuvaa välillä. Mutta hän ei mun silmissä vain näytä rumalta, vaikka yritän oikein keskittyä asioihin, jotka ovat hänessä epäviehättäviä. Ihanalta vain. Ja yritän osua paikalle silloin kun hän on online, jotta voisin keskittyä ajattelemaan miten hön siellä lirkuttelee muille naisille. Se osuminen ei ole vaikeaa, kun hän on siellä ilmeisesti melkein aina! Mutta silloinkin mä vain ajattelen, ettei hän kuitenkaan sieltä löydä ketään joka on hänelle niin hyvä kuin mä. :D Että kun hän tarpeeksi deittailee niin lopulta kuitenkin palaa mun luokse.. Aivan pimeetä, tiedän. XD
Sen miettiminen kyllä koskee, kun tiedän että hänellä on nytkin joku vakihoito jota panee. Tuntuu tosi pahalta miettiä sitä. Mutta samalla senkin miettiminen myös kiihottaa ja johtaa helposti seksifantasioihin hänestä, koska kuvittelen itseni sen naisen tilalle. :/
Olen joo pakkomielteinen. Miten sellainen lopetetaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama tilanne, tosin mies oli mua nuorempi ja työtön ja roikkuu palstoilla ja Tinderissä, kun on paljon aikaa ja luulen, että pönkittää myös itsetuntoaan vaihtuvilla naisilla, oli jotenkin narussa ja koukussa, koska suhteemme alkoi
Kauniisti ihastumisena joitain vuosia sitten, suhde siis on off ja yritin muidenkin kanssa suhteita, mutta ne kaatuivat koska tunne veti aina tähän tyyppiin, no sain nyt vaan jostain voimaa ja kun olen ollut kuukauden näkemättä häntä, koin ajaa elämyksen hänen mitättömyydestään, nyt tapailen kevyesti ystäväpohjalla miehiä ja selvitän päätäni, olen onnellisempi kuin vuosiin!!!!
Kiitos sinullekin vastauksestasi! Kiva kuulla että tämmöisestä voi päästä vapaaksikin.
Me emme tämän miehen kanssa pidä yhteyttä kuin harvoin. Kerran oli parin kuukauden väli tapaamisissa ja silloin mun tunteet ehti ehkä vähän laimentua. Mutta aina heti kun törmään häneen vaikka vahingossakin, ne tunteet vain palaavat uskomattoman vahvoina. Muita en ole kyennyt tapailemaan ollenkaan tilanteen takia. Kaverit suosittelevat sitä ratkaisuksi, mutta en vain pysty. Parit treffit takana kivojen miesten kanssa ja tämä yksi vain koko ajan mielessä niiden aikanakin. :(
Ap
Minkälainen isä-suhde sulla on? Veikkaan, että voi olla huono tai sulla ei ole isää ollenkaan ja etsit miehestä isäkorviketta. Tai voi olls kuten aiempi vastaaja sanoi, että haluat koska et voi saada ja oletko aina tottunut saamaan miehen halutessasi ja saattaa olla että tämä mies arvostaa enemmän ikäisiään naisia ja pitää sua tytönhupakkona.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen isä-suhde sulla on? Veikkaan, että voi olla huono tai sulla ei ole isää ollenkaan ja etsit miehestä isäkorviketta. Tai voi olls kuten aiempi vastaaja sanoi, että haluat koska et voi saada ja oletko aina tottunut saamaan miehen halutessasi ja saattaa olla että tämä mies arvostaa enemmän ikäisiään naisia ja pitää sua tytönhupakkona.
Hyvä kommentti! Kiitos sinulle.
Isäsuhteeni on sellainen mielestäni aika tavanomainen, hieman etäinen. Ei huono mutta ei oikein hyväkään. En ole aikaisemmin ihastunut selvästi itseäni vanhempaan mieheen ja olen kuitenkin ollut pari kertaa pitkässä ja hyvässä suhteessa. En tiedä mikä muhun nyt on sitten mennyt. Kyllähän tuo mies tuntuu jotenkin turvallisemmalta kuin aiemmat mieheni, kieltämättä. Varmaan ikänsä vuoksi ja myös siksi että hän on isä. Miksi en osaa katsoa hänen tökeröä käytöstään ja päätellä siitä, että ei hän minusta välitä?
Olet varmaan oikeassa siinä, että olen liian nuori hänelle. Kuulemma olen haihattelija kun ylipäänsä ihastun niin syvästi. Aikuiset ihmiset eivät antaudu moisten tunnekuohujen valtaan hänen mielestään. :o
Olenko tottunut aina halutessani saamaan miehen? Tarkemmin ajatellen olen saanut miehen kyllä suhteeseen aina, jos olen ollut kiinnostunut. Toisaalta kiinnostun vain todella harvoin. Olenkin ajatellut että kiinnostun vain silloin, kun on todellinen yhteensopivuus kyseessä. Ehkä mä siksi olen niin pakkomielteisesti ihastunut tähän mieheen, kun kuvittelen ihastukseni olevan automaattisesti merkki siitä että meistä tulisi onnelliset yhdessä, ja pidän miestä hölmönä ja sokeana, kun hän ei tätä ymmärrä? Ei mulla yleensä elämässäni ole kovin pahasti vikaan menneet nämä ihastumiset, siis on minulla syytäkin ajatella niin kuin ajattelen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lut ka, joka ei ole vielä saanut tarpeeksi turpaansa, joko konkreettisesti tai kuvaannollisesti.
No sepä mukava kuulla.
En ihan tällaista järjen puhumista meinannut.
Ap
Miksi kysyt vastauksia jos hyväksyt vain ne ennalta määritellyt "oikeat" vastaukset?
Etkö kunnioita erilaisia näkökantoja tai harkitse niiden paikkansa pitävyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lut ka, joka ei ole vielä saanut tarpeeksi turpaansa, joko konkreettisesti tai kuvaannollisesti.
No sepä mukava kuulla.
En ihan tällaista järjen puhumista meinannut.
Ap
Miksi kysyt vastauksia jos hyväksyt vain ne ennalta määritellyt "oikeat" vastaukset?
Etkö kunnioita erilaisia näkökantoja tai harkitse niiden paikkansa pitävyyttä?
Harkitsisin oikein mielelläni kaikenlaisia mielipiteitä, mutta mä en vain oikein ymmärtänyt, mitä tuo vastaaja yritti sanoa. Olitko se sinä? Voitko yrittää muotoilla sanottavasi jotenkin toisella tavalla?
Ap
Olet säälittävä lut ka, joka ei ole vielä saanut tarpeeksi turpaansa, joko konkreettisesti tai kuvaannollisesti.