Koetun trauman vaikutus myöhempään käyttäytymiseen

Kyllä. Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista, joka on vaikuttanut myöhempään käyttäytymiseeni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista, joka on vaikuttanut myöhempään käyttäytymiseeni.

Lähinnä tässä haetaan, että onko koettu trauma muuttanut käyttäytymistä aikaisempaan verrattuna.

Olen kokenut väkivaltaa, henkistä ja seksuaalista. Nämä siis edellisissä parisuhteissa.

Nykyään saatan nähdä näistä unia, joskus herään siihen että puristan käsilläni esim peittoa todella kovaa. Nykyiselle miehelleni ilmeistyi alkuaikoinamme kylkiin/selkään outoja viiruja, pelkään että olen ne nukkuessani aiheuttanut.. ikinä hän ei ole kuitenkaan sanonut että olisin unissani häntä raapinut/puristanut kynsilläni..

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut väkivaltaa, henkistä ja seksuaalista. Nämä siis edellisissä parisuhteissa.

Nykyään saatan nähdä näistä unia, joskus herään siihen että puristan käsilläni esim peittoa todella kovaa. Nykyiselle miehelleni ilmeistyi alkuaikoinamme kylkiin/selkään outoja viiruja, pelkään että olen ne nukkuessani aiheuttanut.. ikinä hän ei ole kuitenkaan sanonut että olisin unissani häntä raapinut/puristanut kynsilläni..

Hurjaa! Oletko tuntenut puraisun selässäsi tai onko reisiisi ilmestynyt outoja mustelmia?

Mulla on käynyt niin, että eräs traumaattinen tapahtuma laukaisi vanhat, unohdetut, käsittelemättömät traumat ja toi ne pintaan niin voimakkaasti, että käytökseni muuttui täysin.

Mä olen ajatellut, että kokemani trauma muutti minua yltiövarovaiseksi. Ennen traumaa en käyttäytynyt niin.

Joo.

Esim. Väkivaltaisen suhteen jälkeen en pystynyt hyväksymään miehiä lähelläni. Jos joku koski minuun luvatta saatoin reagoida lyömällä. En pitänyt kosketuksesta yhtään.

En pystynyt luottamaan ihmisiin.. edelleen se on vaikeaa.

Niin monta sukulaista kuollut ennenaikaisesti, etten enää uskalla suunnitella elämää yhtään etukäteen. Elän päivä kerrallaan.

Minä olen kokenut henkistä väkivaltaa lapsesta asti eri muodoissa, viimeisen kerran aikuisena parisuhteessa. Työelämässä asiakaspalvelijana sain stalkkaavan mielenterveysongelmaisen perääni ja päässäni "napsahti" silloin, sairastuin posttraumaattiseen stressihäiriöön mutta en silloin tiennyt mistä on kysymys. Piilotin vain ahdistustani, kunnes minun oli pakko lähteä kyseisestä työpaikasta jatkuvan paniikinomaisen tunteen takia, oireet kuitenkin jatkuivat kolmen vuoden ajan päivittäisinä rajoittaen elämääni ja vieden energiaa. Nyt tuosta on vuosia aikaa ja jossain vaiheessa löysin tietoa asiasta. Olen päässyt käsittelemään sitä ammattiauttajallakin muutaman kerran, mutta en mitään terapiaa ole siihen saanut, oireet kumminkin ovat poistuneet. En tiedä voiko juttu uusiutua jos tulee joku vastaava tilanne. 

En luota ihmisiin ja minussa on jokin muuri enkä pysty olemaan "vapaa" ihmisten kanssa, kuristaa ja ahdistaa mitä enemmän joutuu olemaan kuuntelevien silmien alla.

Usein on jonkinlainen rooli päällä. Tai olen sulkeutunut ja omaan kuoreeni sulkeutunut.

Alkoholi sitten auttaa estoissa ja vapautan itseni kerran viikossa.

Tavallaan olen kyllä kehittynyt kovasti tämän muurini kanssa. Voin tuntea oloni jo mukavaksi esim uuden työporukan kanssa. Uskallan laukoa vitsejä ja jutella, olla oma itseni mutta silti en päästä lähelleni jollain tavalla.

Tai pysty puhumaan murheistani niinkuin muut.

Muuri on mutta se ei ole enää estona kuin vain syvällisimpiin suhteisiin.

Lisäksi olen melko itsetietoinen vaikeiden asioiden läpi käytyäni.

En välitä mitä muut minusta ajattelevat, olen päättänyt selvitä kaikesta enkä enää muserru helposti. En anna toisten kohdella minua enää huonosti ja osaan sanoa suoraan jos täytyy.

Olen päättäväinen eikä tulevaisuuden murheet enää pelota.

Tiedän selviäväni vaikka ottaisi koville.

Pidän itsestäni niin ulkoisesti kuin sisäisesti nykyään vaikka arpia on jäädäkseen :)

Mottoni onkin "ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Henkinen väkivalta ja hyväksikäyttö lapsuudenkodissa. Fyysinen väkivalta kahdessa parisuhdessa. Olin viime kesään asti täysin hajalla. Yllättävä ihminen auttoi minut takaisin jaloilleni. Jonakin päivänä kiitän häntä ja aion huolehtia siitä, ettei kukaan satuta häntä.

Lapsena seksuaalinen hyväksi käyttö sukulaismieheltä,isän alkoholismi,kun alkoi ahdistamaan ni kävin psykoterapian,yksin en ois kyennyt asioita selvittämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut väkivaltaa, henkistä ja seksuaalista. Nämä siis edellisissä parisuhteissa.

Nykyään saatan nähdä näistä unia, joskus herään siihen että puristan käsilläni esim peittoa todella kovaa. Nykyiselle miehelleni ilmeistyi alkuaikoinamme kylkiin/selkään outoja viiruja, pelkään että olen ne nukkuessani aiheuttanut.. ikinä hän ei ole kuitenkaan sanonut että olisin unissani häntä raapinut/puristanut kynsilläni..

Hurjaa! Oletko tuntenut puraisun selässäsi tai onko reisiisi ilmestynyt outoja mustelmia?

Nyt en ihan ymmärrä?

T. Kolmonen