Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun hävetä, että minua luullaan aina nuoremmaksi kuin olen?
13.11.2016 |
Olen 30-vuotias nainen ja olen joskus saanut kuulla ihmettelyjä siitä, että olenkin näin vanha. Ihmiset ilmeisesti kuvittelevat minut paljon nuoremmaksi. Myönnän, että olen tyylillisesti lähempänä 20-vuotiasta kuin ikäistäni, mutta en missään nimessä kuitenkaan liian "teini". Lisäksi olen todella ujo, joten senkin vuoksi minusta ei ehkä huohku sellaista aikuisen ihmisen olemusta. Ainut mikä minua vaivaa, että kaikki nämä sanojat ovat mielestäni sanoneet tuon jotenkin pahalla sävyllä. Ei siten, että "onpa hienoa, miten hyvin olet säilynyt" vaan enemmänkin ehkä säälien, että miten tuokin on voinut jäädä tuolle asteelle tai vastaavaa. Tämä on jotenkin alkanut häiritä itseäni. Pitäisikö minun hävetä itseäni, koska en huohku jotain kolmekymppisen aikuismaista olemusta?
Kommentit (2)
itse olen 20 ja mua kyllä kieltämättä häiritsee että mua luullaan usein yläasteikäiseksi..kaikenlisäksi mun äänikin on kamalan lapsellinen ja puhelimessakin mua luullaan usein lapseksi.nuorena, joskus ala-asteen lopulla vaikutin reilusti ikäistäni vanhemmalta ja se oli niin ihanaa.nyt on kääntynyt ihan toisinpäin!onhan tää johtanu siihen ettei mua esim.oteta vakavasti ja mua pidetään ehkä vähän tietämättömänä.mitä tälle muka voisi tehdä?etenkään omaan puheääneen ei voi vaikuttaa.onhan tää kiusallinen ongelma mutta ihanaa että on muitakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään pidä hävetä. Itse olen 37v ja usein luullaan parikymppiseksi. Sellainen tytöttely töissä ei ole mukavaa, kun kuitenkin olen ammatiltani sairaanhoitaja ja usein osastolla töissä ollessani virkaiältäni vanhin. Mukava kuitenkin näyttää nuorelta. Ikävää, jos olisi selvästi ikäistä vanhemman näköinen ja oloinen.