Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä jos isä käy fyysisesti käsiksi
Auttakaa
13.11.2016 |
Tämä oli ensimmäinen kerta kun isäni kävi minuun fyysisesti käsiksi. Riitelemme usein rajusti siivomiseen liittyvistä asioista, josta meillä on paljon erimielisyyksiä. Tällä kertaa riita koski lemmikkirottien häkin siivoomiseen. Pikkusiskoillani ja minulla on ollut aina eri "säännöt" kenen homma on tehdä mitäkin siihen liittyen. Sanoin vastaan ja nostin oman kantani esiin, josta isäni raivostui. Ensimmäiseksi hän alkoi huutamaan jonka jälkeen hän alkoi uhkailemaan että hankkituu rotistamme eroon. Hän oli selkeästi toteuttamassa uhkaustaan, jonka takia minä ja molemmat siskomme menimme väliin. Huusimme isän kanssa molemmat täyttä kurkkua toisillemme, joka sai isän vielä enemmän raivon partaalle. Huusin hänelle pahoja asioita ja kiroilin. Loppujenlopuksi menin omaan huoneeseeni huutaen samalla "mikä vittu sua vaivaa". Isä tuli perässäni ja huusi että hänelle ei saa puhua niin. Koitin laittaa ovea kiinni jättäen hänet ulkopuolelle. Isä huusi vielä enemmän ja koitin laittaa uudestaan oven kiinni. Hän raivostui enemmän ja minä kiroilin ja huusin hänelle. Isä sanoi "jos vielä kerran koitat paiskasta tän oven kiinni, mää revin sen irti". En kuunnellut vaan koitin tehdä niin silti. Isä tuli sisään huoneeseeni ja huusimme toisillemme vielä kovempaa. En muista mitä sanoin, mutta tämän jälkeen isä tarttui hiuksistani ja laittoi minut maahan. Itken hysteerisesti samalla kun hän huutaa "minulle ei puhuta tuohon sävyyn" ja jotai muuta, en muista. Sen jälkeen hän lähti pois ja jäi katsomaan oven suulta kun nostin pääni ja katsoin häntä silmiin. Tyhjin katsein hän kuitenkin vain lähti pois. Sain tämän jälkeen kaksi peräkkäistä paniikkikohtausta. Sen jälkeen pakkasin tavarani ja karkasin kaverilleni. Isä tuli laittamaan viestiä minulle, että jos en tule kotiin siivoamaan tätä häkkiä ja huonettani, hän sulkee 15 minuutin päästä puhelimeni kortin. Hän teki niin ja tein hänelle selväksi etten ole tulossa kotio. Sen jälkeen hän tuli pyytämään anteeksi ja totesi ettei olisi ikinä saanut tehdä mitä teki. Estin hänet. Hän ei ole ikinä ollut väkivaltainen. Isä on ollut aina rakastavainen ja ymmärtäväinen. Meillä on aina ollut hyvät välit toisiimme. En tiedä mikä häneen iski. Asun nyt parhaan kaverini luona. Äitipuoleni/isän kihlattu, koittaa kaikin keinoin saada minut puhumaan isälle. Hän laittoi minulle rahaa tilille ja latasi bussikortille että pääsen kouluun. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En halua tehdä sossu/poliisi ilmoitusta. En halua isälle ongelmia. Hän on yksinhuoltaja, eikä oikeesti ole tuollainen. Auttakaa minua en tiedä mitä teen.
Terveisin 16 vuotias tyttö
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisiin yhteys kun tilanne on päällä, lastensuojeluilmoitus kun on rauhallisempaa.
Jos tämä ratkaistaan kunnolla ei isällesi tai sinulle tule ongelmia asiasta, vaan välinne säilyvät hyvinä kunhan saatte apua lastensuojelusta ja esimerkiksi perheneuvolasta.
Jos pyyhit asian villaisella, tällainen saattaa tulla vastaan myöhemmin parisuhteessa tai kohtelet omaa lastasi noin. Ei ok.
Hakekaa apua ja ottakaa sitä myös vastaan.
T:eräskin epätäydellinen lastensuojelusta apua saanut vanhempi
"Saattaa tulla myöhemmin vastaan parisuhteessa"? Ei saata vaan tulee, mikäli ei ole mnkäänlaisia käytöstapoja tai itsehillintää. Parisuhteet eivät tule kestämään kauaa tai muuttuvat väkivaltaiseksi ja se on Ap:n oma vika. Hyvällä onnella löytyy korkeintaan joku täysin lapanen nössö, josta voi kävellä yli miten haluaa, mutta kyseessä ei silloinkaan ole mikään terveellä pohjalla oleva parisuhde. Ap.n kannattaisi nyt miettiä, miksi isä toimi noin ja opetella elämään ihmisten kanssa. Se on oma etu ennenkaikkea. Muita syyttämällä et tule koskaan oppimaan mitään tai kehittymään ihmisenä. Omat virheet saa kohdata aina uudestaan ja niitä on parasta lähteä korjaamaan mahdollisimman aikaisin.
Malli myöhemmin tulee kyllä ap. isältä, ei ap:ltä, miten ratkaistaan riita tilanteet, lapsi ottaa mallin omilta vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa ja tässä tapauksessa isä ratkaisi ongelmat väkivallalla ja on hyvin todennäköistä ap. toimivan samoin omassa parisuhteessa tai riita tilanteessa omien lastensa kanssa.
Ja on myös todennäköistä, että ap. isä ratkaisee väkivallalla ap. äitipuolen kanssa, jos riitatilanteet äityvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 vuotiashan voi jo muuttaa pois kotoa, jos ei mielytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisiin yhteys kun tilanne on päällä, lastensuojeluilmoitus kun on rauhallisempaa.
Jos tämä ratkaistaan kunnolla ei isällesi tai sinulle tule ongelmia asiasta, vaan välinne säilyvät hyvinä kunhan saatte apua lastensuojelusta ja esimerkiksi perheneuvolasta.
Jos pyyhit asian villaisella, tällainen saattaa tulla vastaan myöhemmin parisuhteessa tai kohtelet omaa lastasi noin. Ei ok.
Hakekaa apua ja ottakaa sitä myös vastaan.
T:eräskin epätäydellinen lastensuojelusta apua saanut vanhempi
"Saattaa tulla myöhemmin vastaan parisuhteessa"? Ei saata vaan tulee, mikäli ei ole mnkäänlaisia käytöstapoja tai itsehillintää. Parisuhteet eivät tule kestämään kauaa tai muuttuvat väkivaltaiseksi ja se on Ap:n oma vika. Hyvällä onnella löytyy korkeintaan joku täysin lapanen nössö, josta voi kävellä yli miten haluaa, mutta kyseessä ei silloinkaan ole mikään terveellä pohjalla oleva parisuhde. Ap.n kannattaisi nyt miettiä, miksi isä toimi noin ja opetella elämään ihmisten kanssa. Se on oma etu ennenkaikkea. Muita syyttämällä et tule koskaan oppimaan mitään tai kehittymään ihmisenä. Omat virheet saa kohdata aina uudestaan ja niitä on parasta lähteä korjaamaan mahdollisimman aikaisin.
Malli myöhemmin tulee kyllä ap. isältä, ei ap:ltä, miten ratkaistaan riita tilanteet, lapsi ottaa mallin omilta vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa ja tässä tapauksessa isä ratkaisi ongelmat väkivallalla ja on hyvin todennäköistä ap. toimivan samoin omassa parisuhteessa tai riita tilanteessa omien lastensa kanssa.
Ja on myös todennäköistä, että ap. isä ratkaisee väkivallalla ap. äitipuolen kanssa, jos riitatilanteet äityvät.
Ehkä ap:n äitipuoli ei ole idiootti vaan osaa keskustella normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllö on tuhansia vuosia ollut merkki siitä, että käyttäytymistä on syytä muuttaa. Ei kannata uskoa näitä, jotka suosittelevat rikkomaan koko perheen ja ottamaan viranomaisiin yhteyttä, jos kotona ei tämän kummallisempaa ole tapahtunut. Tilanne ei ole kuitenkaan kovin vakava mutta sellaisen siitä saa tehtyä, jos niin valitsee.
Ja tuhansia vuosia miehet ovat hakanneet naisensa henkihieveriin, joskus syytä tai ilman ja monet antavat myös henkensä tai vammautuvat pysyvästi ja ihan Suomessa.
Ja eikä siitä kauaa ole kun uskottiin ruumiillisen kurituksen voimaan työpaikoilla, jota muualla maailmassa käytetään edelleen tai vanhusten ja vammaisten hoidossa.
Ja miten jotkut kuvittelevat päiväkotien hoitajien, opettajien, hoitajien, lasten- ja nuorten työntekijöiden ratkaisevan ongelmat puhumalla, kun vanhemmat eivät selviä ilman lapsen hakkaamista edes yhden kanssa.
Eikö nykyajan nuorilla ole mitään kunnioitusta vanhempiaan kohtaan? Toki kunnioituksen täytyy olla molemmin puolista ja isäsi käytös ei ehkä ollut ihanteellista, mutta ei kyllä ollut sinunkaan. Ei se ihan niinkään mene että vanhempien täytyy kestää kaikki inahtamattakaan, tai en tiedä pitäisikö, mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja tunteen purkaukset on inhimilisiä. Tähän on paha kommentoida sen enempää tietämättä taustoja sen tarkemmin. Onko tällainen isälle vastaan sanominen ihan arkipäivää vai ilmeneekö se vain tässä tapauksessa? Olisiko molemmin puolin peiliin katsomisen paikka? Luulen että lasten oikeuksista kuitenkin paasataan sen verran että uskallan hieman paasata myös lasten kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoo sun vitun häkki tai et ansaitse sun eläimiä! Mäki alan siivoomaan kohta mun rottien häkkiä. Sulla on varmasti joku pikku loukku niille minkä siivoomiseen ei mene kuin 15min. Mulla on frettien tornihäkki minkä siivoomiseen menee 1h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista että moni syyttää aloittajaa. Ensinnäkin ap kiroili ja huusi, isä kävi käsiksi. Huutaminen ei ole väkivaltaa, käsiksi käyminen on. Ap on lapsi ja isä aikuinen.
Tilanteessa missä isältä palaa pinna niin lasta ei lyödä, se on aitoa vanhemmuutta. Sitten siitä tilanteesta lähdetään pois, haetaan toinen henkilö apuun, ei lopeteta tilannetta kesken. Joskus voidaan lähteä erilleeen, sitten tullaan takaisin, ja kohdataan uudestaan. Mennään samaan pöytään puhumaan asiat kasvotusten, ja niin pitkään puhutaan että asiat saadaan selvitettyä puhumalla. Älä myönnä että isä teki oikein, vaan ilmoita että käsiksi käyminen ja lyöminen on suomessa rikos, ja me ollaan suomessa. Ilmoita myös että harkitset rikosilmoituksen tekemistä. Isä varmasti ymmärtää tilanteen vakavuuden, ja ymmärtää myös sen että isä ei voi näin käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllö on tuhansia vuosia ollut merkki siitä, että käyttäytymistä on syytä muuttaa. Ei kannata uskoa näitä, jotka suosittelevat rikkomaan koko perheen ja ottamaan viranomaisiin yhteyttä, jos kotona ei tämän kummallisempaa ole tapahtunut. Tilanne ei ole kuitenkaan kovin vakava mutta sellaisen siitä saa tehtyä, jos niin valitsee.
Viranomaisetkin ovat ihmisiä, ja varmasti näkevät koska kiireellinen sijoitus/huosta on lapsen etu, koska siinä tilanteessa se onnellinen perhe monesti ON jo rikki. Siis niinku paskana.
Yleensä kokeillaan kuitenkin ensin ns. pehmeämpiä keinoja ja odotetaan että aikuiset löytävät sen aikuisuutensa. Tarjotaan mielenterveys- ja päihdepalveluita, tehdään kartoituksia, haetaan voimavaroja arkeen. Mietitään syitä ja seurauksia. Siitä sitten edetään, kuka mihinkin suuntaan:)
Ja kyllä se sosiaalitätikin voi sanoa että "no jollei eläimen hoito luonnistu, voi sille aina etsiä uuden kodin."
Selkeästi en selittänyt tilannetta tarpeeksi, tarkennanan siis vielä.
Tässä tilanteessa oli nyt kyse siitä että isäni on aina kohdellut minua ja siskojani epätasa-arvoisesti. Meille kaikille kolmelle lapselle on laadittu säännöt ylipäätään kaiken siivoamisen suhteen ihan ääripäistä. Tällä kertaa esimerkiksi häkin siivoamisvuoro ei ollut minun. Minun vuoroni oli siivota aula jossa rotan häkki on. Pikkusiskoni joka siivosi häkin jätti tahallaan (myönsi itse jälkeenpäin riitatilanteessa) kaikki purut, sun muut sotkut jäljiltään minun siivottavaksi. Sanoin siinä tilanteessa ensimmäistä kertaa vastaan, etten suostu siivoamaan myös siskoni aiheuttamia sotkuja, koska aina kun minä olen siivonnut rotan häkin, olen myös siivonnut sotkut jäljiltäni. Tässä kohtaa isällä pimahti, kun osoitin oman kantani asiassa. Hän uhkasi "hävittää" rotat koska ei jaksanut kuunnella enään valitusta. Siskoni kertoi minulle myöhemmin että isä tarkoitti hävittämisellä tappamista (jonka arvasin jo siinä tilanteessa) jolloin minä ja molemmat pikkusiskoni menimme väliin, ja tässä kohtaa olin ainoa joka uskalsi avata suunsa. Ja sain myös kärsiä siitä että uskalsin.
Olen tietoinen siitä etten olisi saanut kiroilla, huutaa tai puhua siihen sävyyn ylipäätään. Tiedän että tein väärin. Mutta en olisi ikinä uskonut että isä kävisi käsiksi. Koitin puolustaa lemmikeitäni (väärällä tavalla, tiedän).
Taustahan on se, että äitini kuoli pari vuotta sitten + moni muu läheinen heti sen perään. En osannut käsitellä asioita, jonka takia sairastuin vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Syön molempiin & univaikeuteen lääkkeitä. Käyn tasaisin väliajoin psykiatrilla.
Ja muistan kyllä kuinka pienenä minua kuritettiin antamalla luunappeja yms. Mutta kuulemani mukaan siihen aikaan suhteellisen normaali toimenpide, ainakin kavereideni keskuudessa.
Tiedän että kun isäni pimahtaa, hänen koko päässään pimenee. Kerran suutuspäissään, meinasi lyödä, mutta heitti puhelimeni seinään, niin että seinään tuli reikä ja puhelin oli entinen.
Palaan vielä viimeisimpään riitaan.
Menin myöhemmin kun perheeni lähti sukulaisjuhliin, hakemaan loput tavaroistani pois, jolloin huomasin huoneeni olevan tyhjä. Hän oli laittanut kaikki henkilökohtaiset tavarani isoon jätesäkkiin (meikit, petivaatteet, peilit, vaatteet jnejne)
En oikeasti halua tehdä mitään ilmoitusta mihinkään. En halua lastenkotiin, enkä halua perheelleni ongelmia. Tiedän että isä rakastaa minua, mutta en voi antaa anteeksi että on hän kävi minuun fyysisesti käsiksi.
Terveisin AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteessa missä isältä palaa pinna niin lasta ei lyödä, se on aitoa vanhemmuutta. Sitten siitä tilanteesta lähdetään pois, haetaan toinen henkilö apuun, ei lopeteta tilannetta kesken. Joskus voidaan lähteä erilleeen, sitten tullaan takaisin, ja kohdataan uudestaan. Mennään samaan pöytään puhumaan asiat kasvotusten, ja niin pitkään puhutaan että asiat saadaan selvitettyä puhumalla. Älä myönnä että isä teki oikein, vaan ilmoita että käsiksi käyminen ja lyöminen on suomessa rikos, ja me ollaan suomessa. Ilmoita myös että harkitset rikosilmoituksen tekemistä. Isä varmasti ymmärtää tilanteen vakavuuden, ja ymmärtää myös sen että isä ei voi näin käyttäytyä.
Minusta tuntuu että parasta pitää suunsa vain kiinni tai tulee vielä pahemmin satikutia. Nyt pitää toimia! Aina niitä tyhjiä lupauksia annetaan, mutta kuka valvoo toteutusta? Siksi viranomaisten interventio olisi ihan paikallaan.
16 on vielä erityisen herkkä ikä, ja kaltoinkohtelu saattaa jättää sieluun syvät haavat.
Rakkaaseen lemmikkieläimeen kohdistuva uhka, sekin vaikuttaa pahalta.
Käsiksi käyminen on vain yksi naula arkussa. Kokonaisuus ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteessa missä isältä palaa pinna niin lasta ei lyödä, se on aitoa vanhemmuutta. Sitten siitä tilanteesta lähdetään pois, haetaan toinen henkilö apuun, ei lopeteta tilannetta kesken. Joskus voidaan lähteä erilleeen, sitten tullaan takaisin, ja kohdataan uudestaan. Mennään samaan pöytään puhumaan asiat kasvotusten, ja niin pitkään puhutaan että asiat saadaan selvitettyä puhumalla. Älä myönnä että isä teki oikein, vaan ilmoita että käsiksi käyminen ja lyöminen on suomessa rikos, ja me ollaan suomessa. Ilmoita myös että harkitset rikosilmoituksen tekemistä. Isä varmasti ymmärtää tilanteen vakavuuden, ja ymmärtää myös sen että isä ei voi näin käyttäytyä.
Minusta tuntuu että parasta pitää suunsa vain kiinni tai tulee vielä pahemmin satikutia. Nyt pitää toimia! Aina niitä tyhjiä lupauksia annetaan, mutta kuka valvoo toteutusta? Siksi viranomaisten interventio olisi ihan paikallaan.
16 on vielä erityisen herkkä ikä, ja kaltoinkohtelu saattaa jättää sieluun syvät haavat.
Rakkaaseen lemmikkieläimeen kohdistuva uhka, sekin vaikuttaa pahalta.
Käsiksi käyminen on vain yksi naula arkussa. Kokonaisuus ratkaisee.
Myös isät joutuvat astumaan tulevaan maailmaan. Ongelmia voi olla vanhempien keskuudessa, yhteisesti debaatti auttaa asiassa, mutta lapsen lyöminen erittäin väärin, ja suomessa rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh...
Isäsi todellakin tarvitsee kontrollia ja on hyvä että käyt psykiatrilla. Vaadi lähete terapiaan. Kerro näistä tapahtumista, äläkä "vaimenna" itseäsi, kuten kotona joudut tekemään.
Älä alistu tuollaiseen "rakkauteen".
Autat koko perhettä, kun autat itseäsi ymmärtämään että isäsi ei ehkä ole sieltä terveimmästä päästä.
Odotatko kunnes silmäsi on mustana ja hampaita katki, tai että toisille käy jotain ikävää?
Minä oli sama tilane. Isä leikkasi pilun irti ja syötti rottille.
Tee poliisille ilmoitus niin saat oikeutta.
Vanha ketju, mutta huhhuh...
Kuulostaa omalta faijalta. Pelättiin lapsena, että käy päälle, jos sanoo riittävästi vastaan.
No aikuisena homma sitten konkretisoitui, kun en enää antanut rikkoa rajojani ja puollustin itseäni. Sitä ei narsisti-faijani kestänyt.
Ei kuullosta rakkaudelta isäsi toiminta, vaan kaltoinkohtelulta ja väkivallalta.
Toivottavasti sait aikanaan apua tilanteeseen.
"Riitelemme usein."
"Meillä on aina ollut hyvät välit toisiimme."
Kumpi on totta?
Kotielämää ei kannata piilotella,
kun pienessä pienen vika isossa
ison vika.
Sopikaa, sopikaa, sopikaa,
on usein kuultu kehotus,
kun tulee erimielisyyttä.
Tukkapöllö on tuhansia vuosia ollut merkki siitä, että käyttäytymistä on syytä muuttaa. Ei kannata uskoa näitä, jotka suosittelevat rikkomaan koko perheen ja ottamaan viranomaisiin yhteyttä, jos kotona ei tämän kummallisempaa ole tapahtunut. Tilanne ei ole kuitenkaan kovin vakava mutta sellaisen siitä saa tehtyä, jos niin valitsee.