Mitä olette tehneet heti eron jälkeen?

Pari ekaa viikkoa on aika hirveätä, kun ei nuku eikä syö... Kolme viikkoa erosta tapasin laastarisuhteen ja kesä meni kivasti mökkeillessä ja pusutellessa. Sitten kun se loppui jatkoin eroprosessin käsittelyä ja se olikin sitten jo helpompaa ja tasaisempaa kun pahin kriisi oli tavallaan ohi. Aloin hoitaa itseäni, lenkkeillä ja urheilla, joten tällaista suosittelisin kyllä kaikille varsinkin jätetyille ja itsetunnon kadottaneille...

Itkin ja nukuin ja surin. Koska jossain vaiheessahan se täytyy tehdä. Parempi heti, niin hetki hetkeltä helpottaa. Kyllä se on niin, että pettymys on käsiteltävä itsensä kanssa ja suru on surtava. Ei ole oikotietä onneen..

Toivottavasti toivut pian! Tsemppiä!

Se on vain tunne. Se menee kyllä ohi<3

Oisko tähän lisää vastauksia, on vaan niin paha olla ja tahtoisin vain tietää miten muut on päässeet alusta eteenpäin, mitä teitte ensimmäisinä tunteina parisuhteen loputtua, mitä ensimmäisenä päivänä? Toisena päivänä? Miten saitte ajan kulkemaan, oon niin sekasin etten pysty ajattelemaan järjellä että mitä nyt :(

kiitos jos tulee vielä vastauksia

ap

Kokeile nollauskänniä. Tosin aamulla voi sitten olla kahta kauheampi olo.

Lenkki ystävän kanssa ja tulevan etelänreissun suunnittelua.

No se oli erilainen tilanne... Parisuhteen loppuminen päätettiin jo about maaliskuussa, suunniteltu muutto oli toukokuussa, mies sanoi että voisiko vielä muuttaa mukana, niin voi sitten kuntalaisena hakee omaa asuntoa, haluaa olla lasten lähellä. Niin se sopi minulle, kun mitä sitä muutakaan minun elämässä oli? Heinäkuun ekalla viikolla rahdattiin mies ja tavarat pois. Sitten minä nukuin. No okei hoidin lapset ja huushollin, mutta valehtelematta 14-18 h vuorokaudesta nukuin. Viikon nukuttuani elämä kirkastui. Sitten laitoin eropaperit menemään. Jossai vaiheessa muksuilta loppui kesäloma ja minä työllistyin. Jossain vaiheessa harkinta-ajan jälkeen muistin, että ai niin se eroasia. Hoidin senkin

Itkin lähes koko ajan. Sitten itkun määrä vaan väheni. Nyt itkettää enää ehkä kerran,pari kk. Eilen suutelin ekaa kertaa 5kk eron jälkeen. Tuntui yllättävän kutkuttavalta :)

Yritä elää mahdollisimman normaalia elämää.

Ulkoile, harrasta liikuntaa, laita ruokaa, siivoa ym. normaaleja askareita.

Kuuntele musiikkia, kirjoita päiväkirjaa, tee käsitöitä, piirrä, yritä löytää joka päivästä jotain positiivista, osta kotiin kukkia ...

Työstä tunteitasi ja eron aiheuttamaa luopumista sekä muutosta elämääsi.

Tsemppiä ja voimia kovasti :)

Elin ihan normaalisti ja samalla etsin uutta kotia.

Lähdin ystävän kanssa kaupungille puimaan asiaa. Vietin myös seuraavat päivät ystävien seurassa, ja teimme kaikkea kivaa. Helpotti aika pian, koska tajusin että olin onnellisempi ilman sitä miestä. Kyllä mä olen selvinnyt kaikista rankoista jutuista ystävien tuella, niitä mulla on paljon onneksi :) Ajattele että sulla on varmaan parempi ilman sitä juuri päättynyttä suhdetta, ei se varmaan muuten olis päättynyt! Pää pystyyn, ja ihmisten ilmoille! Tsemppiä!

Itkin, huolehdin lapsista, jatkoin normaalia elämää, kävin esimerkiksi kaupassa samana iltana. Eron hetki tuli yllätyksenä ja nyt myöhemmin tajuan, että olin aivan sokissa. Romahdus tulikin sitten myöhemmin.

Minä siivosin, siivosin ja siivosin. Ensimmäiset minuutit, tunnit ja päivät eron jälkeen. Se rentouttaa, kun saa aikaan jotain konkreettista, ja siivous antaa tunteen siitä, että voi kontrolloida edes jotakin.

Kuuntelin musiikkia. Tupakoin. Kirjoitin päiväkirjaa. Selvittelin valokuvia. Puhuin puhelimessa kavereiden ja äitini kanssa.

Otin paljon ylimääräisiä vuoroja töistä, väsytin itseni fyysiseen puurtamiseen niin ei jaksanut joka hetki miettiä. Eli neuvoni: väsytä itsesi fyysisesti. Työntekoa, liikuntaa, jotain sellaista.

Tai ota paperia ja kynä, kirjoita, piirrä, pura itseäsi sille paperille. Kirjoita kuviteltu kirje exälle ja hävitä se! Revi, polta tai hukuta veteen, auttaa etenkin jos ero on ollut aggressiivisempi. Kuuntele surullista musiikkia, itke. Kuuntele voimauttavaa musiikkia, tanssi ja laula! Ja itke.

Kyllä se siitä, ihan oikeasti. :)

Ystävät, työ, lomamatka, ja piirrettyjen katselu. :) joskus lähdin työmatkalle hyvän kollegan kanssa juuri eron keskellä ja se oli itse asiassa tosi hyvä. Paljon muuta ajateltavaa, etäisyyttä arkeen ja muistutus siitä että maailma on iso ja elämä jatkuu.

Itkin, poistin fb:n parisuhde merkinnän, puhuin vanhemmilleni, ostin karkkia, ilmotin kavereille, itkin, mut vietiin katselemaan kaunista nähtävyyttä lähiseudulla, menin töihin; siellä sai muuta ajateltavaa, purin kiukkua tavaroihin, nukuin, itkin, puhuin äidille, katsoin telkkaria...

Vietin paljon aikaa, lähinnä iltoja, kavereiden kanssa. Kun soitin kavereille ja kerroin tapahtuneesta, he vaan ilmoittivat tulevansa seurakseni ja toivat kaikki syömiset/juomiset mukanaan. 

Päivisin vaeltelin pitkin asuntoa. En osannut oikein tarttua mihinkään, enkä pystynyt keskittymään lukemiseen tai elokuvaan. Oli tosi paha ja levoton olo. Yritin pitkään ymmärtää mitä on tapahtunut ja että ero on totta. 

Minutkin on jätetty tänään ja tarvisin neuvoa jatkamiseen. Minut jätettiin aamupäivällä yhteisen yön jälkeen parkkipaikoilla kun mies saattoi minut autolleni. Ajoin kotiini ihan sumussa ja kotona sitten huusin ja itkin ja otin särkylääkettä. Iltapäivällä kaverit pyysivät kahville ja puin eroa vielä heidän kanssaan.

Itkin. Luin itsehoitojuttuja ja kokemuksia googlesta. Kirjoitin fiiliksistäni. Katsoin jotain tsemppipuheohjelmaa.

Kävin kerran viikossa rukouspalvelussa kolmen kuukauden shokkivaiheen ajan. Tein töitä normaalisti, hoidin kodin ja lapset. Sitten aloin käymään treffeillä.