Minkälainen oli sinun lapsuudenjoulu? Kuinka paljon sait lahjoja? Olitko tyytyväinen lahjoihin? Saitko loukkaavan lahjan? Miten vanhemmat käyttäytyivät sinua kohtaan jouluna?

Ymmärränkö vastauksista oikein, että täällä joulua muistelevat vain noin viidenkympin korvilla ja yli olevat ihmiset? Eikö nuoremmalla polvella ole mitään sanottavaa?

Hienoja kuvauksia, kiitos niistä.

Meillä oli ihan kivat joulut, ainakaan mitään traumoja mulle ei ole jäänyt. Äidinäiti oli meillä yleensä aina jouluna. Lahjojakaan en muista kuin jotkut harvat, mutta karkkia saatiin aina jotain. Pari harvaa lahjaa muistan lapsuudesta/nuoruudesta, ne olivat jotenkin erityisen hienoja, vaikkeivat tosiaankaan kalliita. Sain kyllä aina jotain lahjoja, osa oli villasukkia jne. Mutta missään puutteessa en elänyt koskaan, mutta oltiin aika vähään tyytyväisiä. Vanhemmat saattoivat ottaa loppuillasta konjakit tms., mutta ei niistä ole jäänyt mulla mitään ikäviä kokemuksia. Joulupukin tulon muistan, vaikken enää edes uskonut joulupukkiin. Itse en tykännyt oikein mistään jouluruoista, joten niistä en muista mitään.

Meillä kotona on lämmin fiilis jouluna ja isovanhemmat ovat meille tervetulleita. Joulupöydässä on viiniä ja saunan jälkeen tarjolla olutta. Miehellä on isänsä jouluvihan takia ollut pahoja traumoja joulusta, joten alkuun joulut olivat miehelle (ja sen takia myös mulle) tosi stressaavia.  Kun mies pääsi traumoistaan, meillä on ollut mukavat ja leppoisat joulut. Viime joulu vietettiin pohjoisessa ex tempore ja samaa harkitaan nytkin. Juuri tänään keksin hauskan yhteisen lahjan perheelle, Escape roomin lahjakortin :) Ostetaan krääsää vähemmän ja enemmän yhteisiä kokemuksia.  

Sitä odotettiin kauhulla paristakin syystä.

Äitini on viimeiseen asti perfektionisti ja kaiken on sujuttava tismalleen kuten hän sanoo. Eikä lapsuuden joulut tehneet poikkeusta. Hän aloitti sen stressaamisen yms. jo lokakuussa. Jouluviikolla hän oli hermoraunio, joka vain tiuski kaikille. Hukkui töihin mutta ei halunnut apua (ja totta kai marmatti sitten kun hän vain niska limassa raataa eikä kukaan auta yhtään). 

Jouluaatot oli melkein aikataulutettu, kaiken piti tapahtua käsikirjoituksen mukaan. Jos vähän myöhästyttiin, äiti oli aina ihan raivareiden partaalla.

Toinen syy oli lahjat. Joka vuosi vanhemmat kehottivat meitä kirjoittamaan Joulupukille ja niin tehtiin. Kirjeet jätettiin ulos niin että tontut löytävät ne. Vain kerran saatiin jotakin listasta. Muuten mentiin linjalla villasukat ja suklaalevyt. Muistan että siskoni kanssa miettiin eräänäkin jouluna että kannattaako sitä edes kirjoittaa pukille, ei hän kuitenkaan tuo mitään meidän toiveistamme.

Näin jälkikäteen ajatellen reiluinta vanhemmiltani olisi ollut kertoa suoraan ettei Joulupukkia ole ja tuon kummallisempia lahjoja ei tule. Asia ei olisi tuntunut niin epäreilulta.

Jännä juttu sinällään, että jouluruokaan vanhemmat satsasivat ihan älyttömiä rahamääriä. Oli mätiä, erilaisia viinejä yms. Mutta sitten meidän lasten lahjoihin ei ollut rahaa. Itselläni menisi kyllä ihan toisinpäin. Ruuasta voitaisiin tinkiä sen verran että muksut saisivat edes yhden toivomansa lahjan.

Minulla on hyviä muistoja lapsuuden jouluista. Vanhemmat ei juurikaan stressanneet, joten tunnelma oli vapautunut. Aamulla kun herättiin, alkoi riisipuuron hauduttaminen, samalla katsellen Joulupukin kuumaa linjaa. Lumiukko oli aina nähtävä! Ennen Joulurauhan julistusta kävin vielä potkurilla viemässä naapureille joulutervehdykset.

Iltapäivään kuului myös aattohartaus, jonka yhteydessä käytiin haudoille viemässä kynttilät. Aattohartauden päättyessä oli usein upea sininen hetki, ja siitä siirryttiin pikkuhiljaa saunomaan. Saunan jälkeen laiteltiin ruoat pöytään ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Joulusaunan aikaan myös lahjat olivat ilmestyneet kotioven taakse, pukki ei usein meille ehtinyt ;)

Lahjat avattiin sitten illalla, en muista juuri muista lahjoista pettyneeni, paitsi suklaasta. En ole koskaan sietänyt suklaata! Ja yhä edelleen sitä tuputetaan kuin suurinta herkkua. Toki joskus hieman harmitti, ettei meillä tullut kännyköitä tai pleikkareita paketeista, mutta aina toteutui muutama pienempi lahjatoive.

Oltiin pitkään ihan vaan oman perheen kesken, kerran oli juuri eronnut täti meillä, ja jokusen kerran on olleet myös toiset isovanhemmat, jos heillä ei ole ollut jouluvieraita. Alkoholia on ollut tarjolla ruokapöydässä, mutta koskaan ei ole tarvinnut ketään humalassa katsella. Lapsena Joulupäiväkin vietettiin vielä oman perheen kesken ja sitten tapanina lähdettiin molempiin mummoloihin kylään. Mukavia Jouluja, ja rauhallisia Jouluja pyrin nyt itsekin omalle perheelleni järjestämään.

Näin muisteli yksi kolmekymppinen

Miksi mä muistan,että joka jouluna oli lunta? Oliko? Nykyään kun ei ole...

Muistan, kun äitini antoi mulle M-kokoisen vaatteen lahjaksi ja suutuin ja menin huoneeseeni itkemään, koska äiti "ajatteli minun olevan läski!!!" Kun antoi niin ison vaatteen :D sairastuin anoreksiaan pian tuon jälkeen, sairaus teki jo tulojaan tuona jouluna. Nyt kaduttaa, vaikka äiti kyllä naljaili usein painostani eli lahja ei ollut "täysin viaton" näin jölkeenpäinkään ajateltuna, mutta äiti EI tarkoittanut pahaa, vaan oikeasti vaan piti minua isokokoisena ja ajatteli että tarvitsen M-koon :DD antoi myös koon 42 takin muistaakseni samana jouluna. Olin vissiin 14v ja sellanen lapsenpyöreä ulkomuodoltani mutta normipainoinen, tyyliin 155cm/45kg.

Saan nykyään taas usein liian pieniä vaatteita. Äitikulta ei selvästi oikein hahmota minkä kokoinen olen :D ihana äiti silti on, ja nykyisin en ota asiasta itseeni.

Lapsuuden joulut oli kamalia. Aamu alkoi äitin imurikolistelulla. Aamupalaksi huutoa siitä miksei ole epäinhimilliseen aikaan ykköset yllä valmiina lähtemään vierailulle. Mikään vaatetus ei kuitenkaan kelvannut vanhemmille ja siitä sai kuulla haukkuja koko päivän. Vietiin kynttilöitä isän isän haudalle ja piti esittää surullista, vaikkei me lapset kyseistä henkilöä edes tavattu, mutta kuulemma samanlainen ihmishirvö kuin isä. Sieltä suoraan jouluvierailulle ukin luokse. Se oli ihan kivaa, vaikka lounaalla ei ollut tarjolla sellaista mitä olisin voinut syödä, kun äiti "unohti" joka kerta muistuttaa erityisruokavaliostani. Illalla kotiin ja päivän ensimmäinen varsinainen ruoka, se pakollinen joulupöytä, jolloin kaikki istuttiin hiljaa ja vaivautuneina syöden pahaa ruokaa ja esittäen kiiltokuvaperhettä. Viimeisenä lahjojen avaus, hetki täynnä turhaa toivoa. Pikkuveli sai aina lahjavuoren, isoveli kalliita toivomiaan lahjoja, minä taas vähän krääsää enimmäkseen sukulaisilta. En saanut koskaan mitään mitä toivoin, mutten valittanut. Jos tämä epätasa-arvo ei ollut tarpeeksi loukkaavaa, niin sain lahjaksi lasten vesivärisettejä ynnä muuta pilipalia ihan vain siksi että harrastin/opiskelin taidetta tosissani. Koin nöyryyttävänä sen kun piti avata pinkkejä Hello Kitty ja Snoopy alusvaatesettejä koko perheen tuijottaessa (olen transpoika). Loppuilta meni siinä kun kaikki kökötti omissa huoneissaan. Kaverit tekstaili "lahjasaaliistaan", tuli enemmän pahamieli. Tässä vaiheessa isä oli yleensä kännissä, tapeltiin ja itkettiin.

Tajusin tätä kirjoittaessa miten lapsuuden joulut on saanut minut vihaamaan niin monia asioita aina puurosta Snoopyyn. Vihasin joulua sydämeni pohjasta. Täällä maailman toisella puolen kyseistä juhlaa vietetään onneksi erilaisin perintein ja osaan nykyään iloita siitä.

Lapsuuden joulut olivat ihania. Nyt aikuisena olen kopioinut niistä lähes kaikki perinteet meille. Jouluillallista on vaan vähän päivitetty vastaamaan nykypäivän käsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Oma vastaus: Mun vastaus:

Joulut oli vaihtelevia. Joskus jouluna oli niin paljon lunta että joulupukin mersu jäi meidän pihaan kiinni, ja isäpuolen piti mennä lykkäämään. Joskus ei ollut kuin vähän lunta, en muista että ihan mustaa joulua olisi lapsuudessa ollut. Joulut vaihteli viettotavoiltaan hyvin vähän, joskus käytiin isäpuolen siskon luona syötiin ja joulupukki kävi siellä, ja ihan pieni kun olin vietettiin joulua mumman (äidinäidin) luona, joka muuten olisi ollut ihan yksin, vaikka hänellä oli 10 lasta. Joskus mumma oli meillä jouluna. Isäpuolen vanhemmat oli aina paikalla koska asuttiin ensin heidän talonsa yläkerrassa, ja sittemmin samassa pihapiirissä uudessa talossa. Aina kuusi omasta metsästä, kuusen koristelu, äidin tekemät joululaatikot ja kinkku, isäpuoli vei kynttilät haudalle, joulusauna, syöminen ja sitten joulupukki, useimmiten joulupukki jätti lahjat vaan oven taakse, kun joku sisaruksista oli pieni saattoi tulla ihan joulupukki.

Lahjojen määrä vaihteli. Yleensäkin pienenä saa aina enemmän lahjoja kun on helppo ostaa leluja, sitten kun alkoi olla siinä iässä ettei enää leiki, alkoi lahjojen määrä laskea, ne oli pääosin sellaisia mitä toivoi, äiti aina yritti silti keksiä jotain yllättävää. Suurin mysteeri joulupukkiin ja lahjoihin liittyen oli joulu mumman työnä kun olin ehkä 5-vuotias, en enää oikein uskonut joulupukkiin, ja kyttäsin äitiä, mummaa ja isäpuolta silmä kovana koko päivän etteivät päässeet mihinkään, ainakaan ulos ilman minua. No sitten yhtäkkiä ulkoa kuului kuin hevosen tiukujen kilinää, juoksin ulos, mutta mitään ei näkynyt, paitsi lahjapaketteja pitkin pihaa lumessa... Vielä tänäpäivänäkään äiti ei ole paljastanut miten ne lahjat ilmestyi sinne pihalle, kyttäsin jopa sitä ettei kukaan päässyt ikkunasta pihalle.

Osa lahjoista olisi voinut jättää antamatta käytännön ongelmien takia.

Joskus sain lahjan, joka ei liittynyt minuun. Lahja oli loukkaava.

En muista mitään outoja lahjoja, jos nyt joku sukulainen antoi jotain mistä en oikein tykännyt, niin en siitä mitään piitannut, koska sain aina äidin ostamana sitä mitä toivoin. En tiedä miten lahja voisi olla loukkaava lapsena. Tosin kerran pikkuveli pienenä avasi paketin ja siellä taisi olla kerrasto ja villasukat, ja veli sanoi valittavalla äänellä että en mä tälläsiä oo toivonu :) uskoi että joulupukki oli nyt erehtynyt pahan kerran.

Vanhempien käytös vaihteli erittäin paljon En muista että vanhempien käytös olisi mitenkään kauheasti vaihdellut, samat jutut, äidillä aina kiire, aattoaamuna vielä ruokakauppaan, ja teki ruokia, ja keittiö kaaoksessa, mutta siitä selvittiin aina, ja isäpuoli sanoi joulupöydässä joka kerta, että tässä on nyt liikaa kaikkea sorttia, riittäisi yhtenä päivänä kaksi laatikkoa ja toisena päivänä toista kahta kun on kinkkuakin, tulee liian ähky kun kaikkia pitää maistaa. Silti meillä oli tietysti aina ne kaikki neljä laatikkoa ja kinkkua. Kaikki pikkusisarukset ei syöneet jouluruokia ja äiti keitti myös sitten perunoita ja jotain soosia että nekin söi jotain.

Lapsuuden jouluja oli tosi monenlaisia, mutta kaikista on jäänyt hyvä mieli. Perheeni ei pitänyt kynsin hampain kiinni tietyistä traditioista, vaan vietimme joulua useammassa paikassa. Useimmiten tietysti kotona, mutta joskus myös äidin ja joskus isän vanhempien luona. Joskus vietimme joulua hotellissa Lapissa, joskus taas palmun alla etelämmässä.

Kotijouluissa oli aina suunnilleen sama kaava: muutamaa päivää ennen H-hetkeä alkoi suursiivous, jonka aikana pesimme kaiken vaatekaappien ylähyllyjä, seiniä ja kattoja myöten. Siivottavaa ei muuten olisi hirveästi ollutkaan, koska meillä oli aina todella siistiä. Äiti leipoi jouluksi torttujen ja pipareiden lisäksi ainakin bostonkakun ja jonkun juhlavamman piirakan jouluaterian jälkiruoaksi, esim. luumutortun.

Aattona oli yleensä kevyeksi lounaaksi vain riisipuuroa ja sekahedelmä- tai rusinasoppaa. Sitten koristeltiin kuusi, vietiin kukin ostamamme lahjat sen alle ja mentiin auttamaan keittiöön ruoan kanssa.

Alkuillasta kävimme joulusaunassa, puimme sen jälkeen nätit vaatteet (lapsena yleensä punaiset mekot ja valkoiset pitsikaulukset) päälle ja kokoonnuimme olohuoneeseen. Joko minä tai siskoni luimme jouluevankeliumin ja sen jälkeen joku meistä säesti pianolla kun lauloimme muutaman joululaulun. Varpunen jouluaamuna oli ihanin, mutta pelkäsin laulaa sitä, koska liikutuin aina niin paljon, että oli vaikeaa pidättää itkua. Uudemmista lauluista Sydämeeni joulun teen oli suosikkini.

Tämän jälkeen jaoimme lahjat ja availimme niitä sitten hitaasti ja hartaudella. Saimme yleensä vanhemmilta yhden "kalliimman" lelun tai tavaran ja muutaman pienemmän. Saimme kumpikin myös kummeiltamme aika arvokkaita lahjoja. Isovanhemmilta sen sijaan saimme yleensä suklaata ja itse neulottuja lapasia ja sukkia. Niistäkin tykättiin, etenkin vähän vanhempana. Parit sukat ovat vieläkin tallessa näin 20 vuoden jälkeen.

En muista mitään huonoa tai varsinkaan loukkaavaa lahjaa. Lahja on vapaaehtoisesti annettu, ei mikään itsestäänselvyys. Totta kai joskus on osunut enemmän nappiin, kuin toisella kertaa, mutta kaikista olen ilahtunut. 

Me oltiin koko suku yhdessä. Syötiin hyvin, kuunneltiin joululauluja ja nautittiin rennosta joulutunnelmasta. Näin joulun alla tulee ikävä niitä vanhoja hyviä aikoja.