Minkälainen oli sinun lapsuudenjoulu? Kuinka paljon sait lahjoja? Olitko tyytyväinen lahjoihin? Saitko loukkaavan lahjan? Miten vanhemmat käyttäytyivät sinua kohtaan jouluna?

Kaikki perinteinen jouluhössotys oli aina: hyvät itsetehdyt jouluruuat, runsaasti lahjoja, pukki, sauna jne. Kaipaan niitä huolettomia aikoja. Nyt purran kaikki itse, en pääse valmiiseen pöytään, vaikka haluaisinkin. Anoppi ja appi eivät kutsu luokseen vaikka  hyväkuntoisia ja hyvätulosia eläkeläisiä samassa kaupungissa. Olemme pikkuperheenä lapsemme kanssa joka joulu ja kadehdin sukujouluja ihan helvetisti!!! Oma äiti jo sairas ja hoitolaitoksessa ja isäni kuollut.

Lapsuuteni joulut ovat syy siihen, miksi nykyään haluan olla jouluaaton joko töissä tai sitten täysin yksin.

Joulustressi aloitettiin pari viikkoa ennen aattoa. Äiti siivosi, huusi, raivosi, koristeli, huusi, raivosi. Jouluaattona herättiin aikaisin, että ehdittiin viedä kaikille sukulaisperheille joulupaketit. Hirveällä kiireellä syötiin alle jokin vitsin riisipuuro, josta hirveällä haloolla etsittiin jokin vitsin manteli ja sen löytämisestä piti näytellä hirveän iloista, ettei äiti suuttunut. Puuron jälkeen kiireellä pakkauduttiin autoon viemään niitä lahjoja  ja äiti huusi koko matkan (liikenteen/sään/aikataulun/pakettien rypistymisen/radion huonon joululaulutarjonnan/minkä tahansa asian takia). Kun lahjat oli viety ja jokaista perhettä hetki mielistelty, tultiin kotiin ja koristeltiin kuusi äidin mielen mukaiseksi. Sitten kuusen alle paketit. Koko ajan piti näytellä tästä kaikesta niin kovin kiinnostunutta, ettei äiti suuttunut. Kuusen jälkeen lähdettiin käymään kahdella eri hautausmaalla ja niillä piti sitten seistä pönöttää umpijäässä talvipakkasessa kynttilöitä ihastelemassa. Kun tultiin kotiin, alettiin kattaa pöytää. Sitten syötiin. Inhoan kaikkea jouluruokaa, mutta aivan kaikkea ruokaa piti kehua kun ihan erikseen jokaisesta suupalasta tentattiin ja kysyttiin. Ruoan jälkeen saunaan, ja tässä vaiheessa alkoi aikuisille myös viina maistua.

Saunan jälkeen sitten seurasi se hetki, jota joka joulu pelkäsin eniten: joululahjojen jako. Äitini mielestä oli jotenkin söpöä, että juuri minä jaoin paketit, ja etenkin kun alle kouluikäisenä en osannut vielä lukea, oli jotenkin kauhean hauskaa, että jouduin arvailemaan kelle mikäkin paketti kuuluisi. Kun arvasin väärin, minulle naurettiin. Muistan vieläkin sen häpeän tunteen, kun aikuiset nauroivat arvauksilleni, ja jouduin vain jatkamaan ja jatkamaan sitä arvailua. Saatujen lahjojen määrää vertailtiin ja vähiten lahjoja saanutta piikiteltiin - kun pikkusiskoni syntyi, minua kiusattiin joka joulu siitä, että olin varmaan kateellinen kun sisko nyt sai pari pakettia enemmän, heh heh. Mutta vielä tästäkin kaikesta hirveämpää oli, kun piti avata niitä lahjoja. Jokaisesta tentattiin, että olihan se nyt mieleinen ja olinko nyt varmasti tyytyväinen ja mielissäni, ja jos en vaikuttanut tarpeeksi iloiselta, äiti suuttui. Äiti myös suuttui, jos sai vähän tai huonoja lahjoja itse. Mitä enemmän hän oli kännissä, sitä enemmän hän suuttui - jokunen kerta joululahjat jaettiin loppuun vasta seuraavana päivänä, kun äiti oli suuttunut niin pahasti kesken kaiken. 

Lahjojen jaon jälkeen sai onneksi vetäytyä omaan huoneeseen, ja loppuillan meininki oli lähinnä kiinni siitä, kuinka kännissä aikuiset olivat ja miten onnistuivat riitaantumaan keskenään. Joskus meni hyvin, yleensä huonosti. Yleensä äiti aina itki loppuillasta ja me lapset sitten lohdutettiin.

Mutta mikä mielenkiintoisinta, äitini muistaa kaiken ihan eri tavalla. Hän aina palaa siihen, kuinka ihania perhejouluja meillä oli kun minä ja siskoni olimme vielä pieniä. Me sisarukset taas keksimme aina tekosyyn, miksi jouluna ei voi nähdä ketään. 

Jouluiset enkelikellot saa vieläkin itkemään, tuovat mieleen alkoholin, riitelyn, huudon ja väkivallan. Uhka oli todellinen ja hätä suuri, joskus karkasin kotoa jouluna. Aika ei paranna ja auta unohtamaan.

Sain yleensä aika hyvin lahjoja, ja sellaisia joita toivoin, vanhempani olivat suht varakkaita.

Isäni oli valitettavasti aika kiireinen töiden vuoksi ja hän antoi joskus rahaa että voin itse ostaa jotain itselleni.

Erikoista oli se että ostin kanssa vanhemmilleni lahjoja ja jotkut olivat jopa aika kalliita. En itse odota että oma lapseni ostaisi sellaisia minulle.

Vanhempani kohtelivat suht asiallisesti minua ja veljeäni mutta jouluaaton tunnelmaa säröili se että isä joi aika paljon vinkkua ja konjakkia ja äiti ja isä alkoivat sättiä toisiaan.

Huonot muistot on jäänyt... Oli aina jotenkin surumielinen, stressaantunut ja pakonomainen tunnelma. Aikuiset stressasivat jouluruokien vuoksi ja tappelivat, kun niitä tehtiin. Aattona isän luona oli todella tarkka marssijärjestys; paremmat vaatteet päällä pönötettiin koko päivä, syötiin ja käytiin saunassa yms. samaan kellonaikaan joka joulu. Aikuisiakin ilmeisesti ahdisti koko pelleily, koska joivat aina loppuillasta itsensä pöydän alle. Lahjat kuitenkin olivat usein ihan mukavia. Näistä lapsuuden jouluista on kuitenkin valitettavasti jäänyt inho koko juhlaa kohtaan. Joulun kai pitäisi olla rentoa yhdessäoloa, eikä pönötystä, riitelyä ja ryyppäämistä. Jos joskus saan lapsia, pyrin tekemään heille sellaisen joulun, josta aina lapsena haaveilin.

Joulut meni aina samalla kaavalla. Aamulla nälkäisimmät söi aamupalan, koristeltiin siskon ja veljen kanssa kuusi kun äiti laittoi puuroa, kinattiin kuka saa laittaa latvatähden, katsottiin lumiukko, syötiin puuro, käytiin hautausmaalla, sukulaiset kylään ja jouluateria, avattiin lahjat ja sit leikittiin uusilla leluilla siskon ja veljen kanssa. Lahjoja sain yleensä paljon, koska mun äiti ja isä aina innostui, itseasiassa innostuu vieläkin, mutta niistä kaikki oli joko sellaisia, mille mulla oli tarve (uus pyjama, luistimet pienten tilalle, yms)  ja jota oikeasti olin toivonutkin, lähinnä kirjoja. Mummolta sain pelkkää rihkamaa, josta en lapsenakaan piitannut. Siis jotain Yves Rocherin tms. kaupanpäälisiksi saatuja muovisormuksia, kirppikseltä ostettu liian pieni uimapuku ja muuta vastaavaa. Vanhemmat ei ikinä juonet ja muutenkin pitivät huolen, että meillä lapsilla oli hyvä joulu.

Mä vietin lapsuuden joulut joko Argentiinassa, Meksikossa tai Kolumbiassa. Kolumbian joulut oli mun mielestä parhaita. Siellä joulu aloitetaan jo joulukuun alussa ja se kestää aina uuteen vuoteen asti. Koti koristellaan joulukuusella, kynttilöillä, enkeleillä ja ulkovaloilla. Joulu on uskonnollinen, mutta myös fiestamainen juhla. Tosiaan joulu aloitetaan jo 7.12 la virgen de la Inmaculada juhlalla. Silloin on el dia de la Velitas, jolloin sytytetään kynttilöitä ympäri kotia, pihoja ja kirkkoja. Tanssitaan, lauletaan ja soitetaan, syödään ja juodaan. 16.12 taas koko suku kokoontuu yhteen ja ovat yhdessä aina joulun yli. Silloin on la Novena de aguinaldos, jolloin rukoillaan, lauletaan joululauluja ja syödään hyvin joka päivä. Silloin on myös ilotulituksia päivittäin. Jouluaattona eli la Nochebuenona syödään hyvin. Possua ja asadoa. Jälkkärinä on natillaa. Samoin on panelaa, buñuelos, arepas, empanadas, hojuelas. Juodaan alkoholia, rommia, aguardientea, hedelmäpunssia ja micheladasia, jonka on olutta lemonilla ja suolalla. Joululahjat tuo keskiyöllä joulupukin sijasta Jeesuslapsi. Hän jättää lahjat sängyn viereen. Mä sain aina kivoja lahjoja kolme tai neljä kappaletta. 25.12 syödään loput jouluruuat ja jatketaan juhlia. Joulu päättyy uuteen vuoteen. El Año Nueva. Silloin lähdetään mökille tai maaseudun majoille (fincas) ja juhlitaan taas ilotulituksella ja ruualla ja musiikilla. Sillon täytetään ihmisen kokoinen nukke ilotulituksilla ja loppuillasta se poltetaan. Samoin vuoden viimeisillä sekunneilla syödään viinirypäleitä ja juodaan Champagnea uuden vuoden rituaalina. Mun vanhemmat oli hyviä vanhempia ja pidin jouluista heidän kanssaan. M29 ja latino

Onhan tässä myönteisiäkin muistoja,mutta tunnen suurtasurua noiden kurjien tai mitäänsanomattomien muistojen kokijoiden puolesta.

Olen vanha,57-vuotias,enkä ollut rikkaasta kodista,isä töissä maalaistalossa ja teki lisäksi metsurin hommia osan talvesta.Äiti oli kotirouva kunnes olin 12,meni sitten töihin.

Aineellisesti joulut eivät olleet ylitsevuotavia,mutta kaikkea oli.Ihmettelen mihin mahaan me kaikki syötiin,mitä äiti ja minä teimme.Olin aina innolla toisena kun vain kynnelle kykenin.Oli laatikot,kinkku,silliä ja sillsalaattia,isälle tottakai livekalaa,ja minä ahmin joulupöydässä perunan kanssa livekalan kastiketta eli valkokastiketta.Olin ja olen siihen ihan hulluna.Livekalaan en kylläkään.Sitten oli riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa.Leivospuolella täytekakku,ainaskin pari kuivaa kakkua,pipareita ja ainakin yhtä lajia pikkuleipiä.Meitä oli kolmehenkinen perhe ja usein äidin sisko oli meillä pyhinä.

Lahjoja sain aika paljon.Ei niissä juuri kotona tehtyjä ollut,vaikka olisi saanut ollakin.Joku äidin kutoma neule saattoi olla,mutta yleensä lahjoina oli kaupan tavaraa.Minulla oli yksi serkkutyttö,minua 16 vuotta vanhempi,eli vielä neiti-ihmisenä kun olin pieni.Hän ja äitinsä ostivat minulle aika paljon ja sukulaisilta muualta päin Suomea tuli myös pakettia.Kaikki saivat lahjoja,minä ja vanhemmat sekä kissat.

Kotimme oli pieni,huone ja keittiö,mutta kuusi mahtui hyvin sisään,ylsi kattoon asti ja aatosta loppiaisen jälkeiseen arkipäivään se siinä seisoi.Kuusi loi vain lisää kodikkuutta kun oli vähän ahdasta ja sai olla koko ajan kamarissa lähellä kuusta.

Äiti oli uskovainen,isäkin oli ainakin uskonnollinen.Menimme usein joulupäivän aamuna kirkkoon.Hevosella en ole enää päässyt,välillä mentiin linja-autolla,välillä sen talon autolla,missä isä oli töissä.

Tunnelma oli jouluaamunakin aivan taianomainen,kun heräsimme aamuviiden jälkeen kahville ja herkuille,pöydällä oli yli yön säilyvää kakkua,pipareita ym.Tietysti myös karamellejä,konvehtirasioita ym.

Joulun hengellinen puoli oli siis myös tärkeää.Lauloimme myös paljon joululauluja.

Joulupukki kävi kolmena jouluna,toisinaan tupsahti säkki eteiseen kun pukilla oli hirveä kiire eikä ennättänyt.Sitten vanhempana lahjojen "jakovastuu" siirtyi muille.

Vanhempani ovat kuolleet,menetin heidät kun oma tyttäreni oli muutaman vuoden vanha.Suruni oli lohduton,ensin meni äiti syksyllä ja isä seuraavana keväänä sydänkohtaukseen.

Mietin sinuakin,jonka äiti on kuollut ja isä on muuttanut ulkomaille.Asia ei minulle kuulu,mutta ikävää kun et pidä yhteyttä.Et sano,että isäsi olisi kauhea ollut.Toivottavasti et kaipaa sitten kun häntä ei enää ole..

Minä muistan vieläkin joka päivä vanhempani.He antoivat minulle elämän eväät ja joulutkin pyrin järjestämään niinkuin hekin tekivät.

Olen nyt neljän lapsen mummo ja tyttäreni on noiden lasten äiti.Jouluaatot vietämme niin,että olemme yleensä illallisella tyttären perheen luona.Siellä on myös vaarit ja mummot sekä mummo-ja vaaripuolet.

Siellä myös jaetaan lahjat,kotona sitten illalla keskityn vaikka kirjaan ja kohtuullisesti johonkin ihanaan likööriin,johon voi upottaa konvehteja ja ihailen aitoa joulukuusta,joka siinä on loppiaisen jälkeisiin arkipäiviin asti.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huono aloitus. Vaihtelevia sitä ja tätä. Ei saanut mitään irti. Olisit eded kertonut että parhaillaan näin ja pahimmillaan näin.

Meillä oli kivat Joulut. Yleensä kotona, mutta ainakin kahdesti mummolassa ja kerran mökillä. Pienenä tuli paljon lahjoja ja väheni sitä mukaan kun kasvettiin. Yläasteella oli että sai toivoa lahjaa jonka varmasti saisi (ellei nyt liian kallis ollut) ja äiti sitten katsoi jos tuli vastaan jotain muuta pientä kivaa. Äiti siis yksinhuoltaja ja neljä lasta niin ei mitään ylenpalttista voinut odottaakkaan.

Olen ollut tosityytyväinen jouluihin ja lahjoihin. On hyvät muistot :)

Höpö höpö. Hyvä aloitus ja sillä sipuli.

P.S.Piti olla:joululahjojen jakovastuu siirtyi minulle.

Meillä joulu oli ja on edelleen tärkeä perhejuhla. Meitä lapsia on useampi pienillä ikäeroilla. Meillä on muuttumattomat jouluperinteet, jotka alkavat jo joulun valmisteluista. Olemme yhdessä ja katsomme monesti joulupäivänä jonkun sen vuoden jouluelokuvan. Hävettää myöntää, kuinka paljon saimme lahjoja, vaikkeivat mitään superkalliita olleetkaan... Itse asiassa annamme edelleen aikuisinakin melko paljon lahjoja toisillemme. Tosin sisaruspuolet ovat nyt kouluikäisiä, joten perinteet jatkuvat edelleen.

Kännisiä aikuisia...milloin kaatui kuusi,milloin äiti sai turpaansa. Vihaan joulua

Äitini inhoaa joulua, mutta lapsuudessani hän ehkä viisitoista vuotta yritti laittaa jotain. Ikinä ei kyllä ollut koko settinkiä, aina jotain puuttui. Milloin ei halunnut kuusta, milloin ei ollut joulukarkkeja, joskus jäivät joulukukat kauppaan jne. Lahjoja tuli joitakin. Joka vuosi jotain kivaa, mutta myös turhaa ei ajateltua. Teini-ikäni loppupuolella äiti ilmoitti, ettei aijo enää tehdä mitään ja niin on sitten ollut. Isälle on aina maistunut alko. On työnsä pystynyt pitämään, mutta viikonloppuisia kalsarikännejä oli usein. Itsestään selvää, että joulunakin. Joskus äitinkin innostui ryyppäämään ja silloin riideltiin.

Joitain hyviä muistoja lapsuuden jouluista on, mutta enimmäkseen jouluisin tunsin itseni taakaksi ja vaivaksi. En ole viettänyt jouluja vanhempieni kanssa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Eivät ole kertaakaan pyytäneet. Oma jouluni on toisenlainen. Laitan kaiken itse ja tykkään siitä. En kitise, en nalkuta, en vaadi keneltäkään mitään. Nautin kokkailusta ja laulelen joululauluja samalla. Lapset puuhailee mukana, mieskin, jolla on omat joulutraumansa. Lapset (nyt jo teinejä) sanovat, et meillä on ihana joulu. Niin minustakin.

Surullisia tarinoita osalla.

Minulla on vain hyviä muistoja lapsuuden jouluista.

Saatiin siskon kanssa ihan hirvittävästi lahjoja, joista suurin osa oli toivottuja lahjoja. Ikinä en muista saaneeni loukkaavaa lahjaa. Olimme aina todella iloisia saaduista lahjoista. Meillä oli paljon leluja joita äiti sitten lahjoitti meidän entiseen päiväkotiin kun olimme kasvaneet ulos niistä.

Joulut vietettiin aina isovanhemmilla sukulaisten ja hyvän ruuan parissa.

Meidän perheen jouluihin ei ole koskaan liittynyt alkoholia, paitsi ukki ehkä taisi ottaa lasin viskiä. 

Mitään huonoja tai ahdistavia muistoja jouluun liittyen ei ole. Meillä ei ikinä stressattu joulusta, tai ainakaan se ei näkynyt meille lapsille. 

Ainoa mitä koin pienempänä hieman ahdistavana oli joulupukki.

Koristelin aina kuusen aattoaamuna katsoen samalla jouluohjelmia telkkarista. Päivällä söimme jouluruokaa äitini ja hänen miehensä kanssa - silloin kun eivät olleet riidoissa. Välillä tosin silloinkin. Iltakuudeksi lähdimme tätini perheen luokse lahjakassin kanssa viettämään iltaa. Siellä syötiin uudelleen ja äiti oli joka joulu sitä mieltä, että meidän kinkku onnistui paremmin.

Lahjoja sain aina aika paljon, mutta en mitään kallista tai superhienoa koskaan. Yleensä äitini nuokkui jo lahjoja jaettaessa ja oli sammunut kaljapullo kädessään sohvalle viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeisiä paketteja avattiin. Niinpä tunnelma ihanasta joulusta oli ehtinyt iltaan mennessä vaihtua jo ahdistukseen, pelkoon, häpeään, suruun ja vihaan.

Joskus lähdimme äitini kanssa kotiin, kun hänet oli saatu hereille. Hän jatkoi juomista kotona ja joko sammui sohvalle tai lähti lähikapakkaan. Minä jäin kotiin hypistelemään joululahjojani. Joskus taas jäin tätini luokse yökylään ja valvoimme serkkuni kanssa pitkään.

Jossain vaiheessa äidillä oli joka joulu "migreeni", eikä hän tullut viettämään joulua kanssani. Isäni kanssa en ole viettänyt joulua koskaan. Ainoastaan lähettänyt pakollisen tekstarin.

70-luku oli minun lapsuusaikaani. Minun jouluiset muistoni ovat mummolasta. Jouluun kuuluivat mummon kutomat sukat ja lapaset, aina oli lunta (etelä-Suomessa joten ei varmasti ollut) ja kotiin ajettaessa aina taivas tuikki täynnä tähtiä.

Kuusi oli haettu lähimetsästä ja koristeet olivat vuosikymmenien takaisia ja lapsenkin silmissä hyvin kauhtuneita. Kuusen oksille oli laitettu pumpulia lumeksi ja me lapset saimme sytytellä tähtisädetikkuja oksille roikkumaan. Naapurin setä kävi joulupukkina ja hänellä oli joku vanha lammasturkki, huopikkaat, vanhat silmälasit ja hattuna joku varmaan mopoilun tarkoitettu nahkainen kypärän mallinen hattu. Kaupungin joulupukit eivät koskaan olleet minulle oikeita...

Toiset isovanhempani olivat hyvin varakkaita, mutta heiltä on kylmät muistot. Jostain syystä tuo mammani osti aina vain isosiskolleni joululahjan - minä en koskaan saanut mitään heillä. Pöydässä oli hanhenmaksaa ja muita omituisia herkkuja enkä koskaan tuntenut oloani heillä kotoisaksi.

Vanhempani yrittivät pitää yllä kulissia onnellisesta perhejoulusta mutta aina kun päästiin kotiin alkoi isäni ryyppäämään ja äitini nalkuttamaan hänelle aivan kaikesta mahdollisesta - tai oikeastaan varmaan toisin päin - isä ei jaksanut kuunnella sitä nalkutusta ja sen takia joi :(

Olimme joulut isäni vanhemmilla. Siellä olivat aina myös serkkuni (5) perheineen. Ja siis kaupungissa oltiin. Naiset valmistelivat ruokia, miehet kävivät haudoilla. Me lapset leikimme ja tutkimme lahjoja (siis avaamattomia).

Ruokapöydässä istuttiin pitkään, ja miehet aloittivat juopottelun.

Sain paljon lahjoja, pelkästään mummini äidin puolelta lähetti aina monta pakettia. Lahjat eivät olleet mitään kovin kalliita, omilta vanhemmiltani saatoin saada jotain isompaa. Kummieni lahjoista en oikein tykännyt. Sain yleensä tyyliin jonkun yksivärisen kynttilän tai taloustavaran, esimerkkinä talouspaperirullalle teline!

Loppuillasta miehet olivat humalassa, kaikenlaisia jorinoita kuultiin, ja isäni saattoi haastaa riitaakin. Itselläni oli kuitenkin aina tosi mukavaa, koska tykkäsin sukulaisistani. Taksilla mentiin yöllä kotiin.

Mun lapsuuden joulut oli aina ihania. Sain lahjoja ja kivoja toivomiani lahjoja.

Isä oli alkoholisti, mutta koskaan jouluisin se ei juonut. Syötiin hyvää ruokaa.

Joulu on mulle edelleen vuoden ihanin juhla.

Lapsuuteni joulut olivat oikein idyllisiä! Mukava fiilis, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa. Vanhempani tekivät yhdessä jouluruoat, meillä hifisteltiin ruoan kanssa jo 70-luvulla. Oli katkaravut, simpukat, pateet yms. Kinkunkin suolasivat itse. Joivat viiniäkin ruoan kanssa, vaikka meillä asui kiihkouskovainen mummo. Pidän ihmeenä, että joivat, koska mummo oli kyllä helkkarin tiukka lesta. Me lapset saatiin viinirypälemehua juomaksi. On kyllä hieno makumuisto se mehu. Pikkuveljeni ottaa sen mehun edelleen nyt nelikymppisenä, mnä otan käyneenä versiona.

Joitain hyviä muistoja löytyy onneksi, talvipakkasella katseltiin kaverini tulinäytöstä juuri saunasta tulleina, vanhemmat olivat juuri muuttaneet erilleen ja oli eka joulu, kun ei tarvinnut pelätä juoppoa faijjaa. Lahjoista ei juuri ole jäänyt mitään muistikuvia, varmaankin jotain krääsää, vaatteita ja sellaista.

Joulut oli parempia siitä eteenpäin, rauhallisia ja jouluisia.

Olen aina inhonnut kaikkia mahdollisia juhlia ja juhlapyhiä, synttäreitä ja kaikkea juurikin alkoholisti-isäni takia. Kaikki meni aina jollain tavalla vitulleen ja sitten suretti.

Eka onnistunut joulu 42-vuotiaana on jo aika saavutus. Silti tulee aina fläshbackkejä menneestä.