Minkälainen oli sinun lapsuudenjoulu? Kuinka paljon sait lahjoja? Olitko tyytyväinen lahjoihin? Saitko loukkaavan lahjan? Miten vanhemmat käyttäytyivät sinua kohtaan jouluna?

Ekana mieleen nousee joulunaluspäivien maaninen siivoaminen/leipominen/ruuanlaitto ja äidin marttyyrikäytös tähän liittyen.

Sain todella paljon lahjoja, siinä määrin jopa, että aikuisena vietämme täysin "lahjattomia" jouluja. Tavarasta haalimisesta ja ylenpalttisesta kuluttamisesta päästiin meidän perheessä eroon 80-luvun nousukauden jälkeen. Tuli ähky. Loukkaavia lahjoja en ole saanut kuin vasta aikuisena, esim. pandan konvehdit ovat mielestäni parempi jättää antamatta, kuin esittää muka välittävänsä, kun ei kuitenkaan välitä.

Tulen avioeroperheestä, joten joka toinen joulu olimme äidin luona ja joka toinen isän luona. Isän uusi vaimo oli kateellinen narsisti meitä "äpäriä" kohtaan ja erityisesti jouluisin se nousi pintaan. Tämän vuoksi aikuisena olen viettänyt jouluni aina äidin luona ja tavannut isää vain toivottaakseni hyvää joulua.

Ruokaa vedetään aina yli kylkien, koska se on ainoa perinne joka on jäänyt jouluista, yhdessä syöminen. Kirkkoon ei kuulu enää kukaan, mutta haudalla käydään viemässä kynttilät.

Lapsuuden  joulut olivat rauhallisia perhejouluja, aina mukana oli mamma (isänäiti), joka asui lähellä, pappakin (isänisä) ensimmäiset neljä jouluani eli kuolemaansa asti. Toisinaan joulussa oli mukana myös äidinäiti ja äidin isänäiti, yhtenä jouluna isän pari sisarusta ja serkkujani (mielettömän hauska joulu minulle, mutta äitini oli aika hermona ennen joulua ja myös sen joulun jälkeen).

Lahjoja meidän joulussa ei ollut mitenkään ylenpalttisesti ja arvoltaan ne olivat pieniä. Olen sukupolvea joka on oikeasti saanut isän nikkaroiman nukensängyn ja äidin tekemiä mekkoja joululahjoiksi. Olen saanut kynttilöitä, kynttilänjalkoja, vihkoja, kuulakärkikynän, tussikyniä - kaikki lahjat olivat tosi hienoja, koska tavaraa ei meillä 1960- ja 70-luvun maalaishuushollissa ei todellakaan ollut mitenkään yllin kyllin. Ruokaa oli runsaasti. Kuusi haettiin metsästä, koristeltiin, käytiin kirkossa aattoiltapäivän hartaudessa, joulusaunassa ja sitten syötiin ja lahjottiin. Joulun erotti arjesta koristelu, juhlava pukeutuminen ja runsaat ruoat.

Meitä oli viisi lasta.  Kuusen isä haki metsästä.  Joulusaunan lämmitimme me pennut.  Sinne piti vesi kantaa tai sulattaa lumesta.

Kuuden aikaan söimme.  Muistan miten ihanaa oli kun kerrankin oli paljon hyvää ruokaa ja sai syödä niin paljon kuin halusi.

Ruuan jälkeen tuli joulupukki.  Hän toi kaikille lapsille suklaalevyn tai pienen suklaarasian.  Sukkia tai lapasia, kerraston ja ehkä jonkun kirjan/päiväkirjan.

  Parhaimman joulutunnelman sai aina kansakoulun joulujuhlasta.  Luokassa oli iso valaistu kuusi.  Oli paljon ohjelmaa ja lopuksi tuli joulupukki.

Kaikki koululaiset saivat paperisen pussin, jossa oli keittäjän tekemä pulla, pipari ja jouluomena.  Herranjestas sitä tuoksua!

Nykyään joulu ei tunnu enää miltään ja pakenen hotelliin.

Koululaisena muistan, että kahtena jouluna sain mitä toivoin. Minut haluttiin kasvattaa nöyräksi ja olemaa tyytyväinen siihen mitä saa. Harmitti kun näin mitä kaverit sai.

Ööö... Eikö jouluun sisälly muuta kuin lahjat? Siis otsikkoon viitaten.

Vietettiin perhejouluja aina,saunomista syömistä,pukki kävi ja toi joitakuita lahjojakin,joulut ois ollut muuten ihania mutta isä joi kaikki lomat ja pyhät.omat lapset ei oo koskaan nähnyt minua tai isäänsä humalassa

Jotenkin huono aloitus. Vaihtelevia sitä ja tätä. Ei saanut mitään irti. Olisit eded kertonut että parhaillaan näin ja pahimmillaan näin.

Meillä oli kivat Joulut. Yleensä kotona, mutta ainakin kahdesti mummolassa ja kerran mökillä. Pienenä tuli paljon lahjoja ja väheni sitä mukaan kun kasvettiin. Yläasteella oli että sai toivoa lahjaa jonka varmasti saisi (ellei nyt liian kallis ollut) ja äiti sitten katsoi jos tuli vastaan jotain muuta pientä kivaa. Äiti siis yksinhuoltaja ja neljä lasta niin ei mitään ylenpalttista voinut odottaakkaan.

Olen ollut tosityytyväinen jouluihin ja lahjoihin. On hyvät muistot :)

Täällä toinen tyytyväinen. Sain aina paljon lahjoja, vaikkei olisi tarvinnnutkaan. Isä usein paketoi kaikki eri paketteihin, pienetkin, jotta olisi paljon lahjoja, koska eli pienenä itse pula-aikaan.

Kynttilät haudoille aattoiltana, samoin linnuille lyhteet ja talipallot. Ulos kynttilöitä merellinen, talon ovelta pitkin pihamaata koko matkan tielle.

Olimme joka toinen vuosi eri mummolassa joulun vuoron perään, ettei tule riitaa. Käytiin joulusaunassa ja ennen aattoa piti joka komerokin siivota. Ärsytti silloin, mutta jälkikäteen ihan hyvä idea siivota läpikotaisin edes kerran vuodessa.

Haettiin kuusi metsästä ukin kanssa, koskaan ei ostettu erikseen. Syötiin perinteisiä jouluruokia paitsi ei lipeäkalaa, koska kukaan ei siitä tykännyt.

Pienenä kävi pukki, myöhemmin lahjat jaettiin itse. Lämpimiä muistoja, ei koskaan kännäämistä eikä tappelua. Loukkaavaa lahjaa en ole ikinä saanut ja vanhempien suhtautuminen on aina ollut asiallista ja hyvää.

Ai  niin, joskus kilttiyttäni kävin aamukuudelta kirkossa mummon kanssa ja lähes nukuin koko ajan, katselin maalauksia ja pylväitä ja kynttilöitä kuuntelemisen sijaan.

Meillä oli aina paljon joululahjoja, hyvää ruokaa ja mukavia sukulaisia.

Suutuin kun sain viisi vuotiaana nuken lahjaksi. Jostain syystä vihasin nukkeja kovasti.

N22

Joulut olivat viinan huuruisia ja riitaisia. Isä juopui hienoista konjakeista, muina vuoden päivinä halvoista viinaksista. Joskus poliisit kyläilivät jouluna. Lahjoja sain ihan kivasti. Mutta lapsuuden jouluista johtuen, joulu ei suuremmin sytytä.

Mulla oli kivat ja rauhalliset perhejoulut. Lahjoja tuli riittävästi, aina joku toivelahjakin mukana mutta ei mitään älyttömän kallista tai isoa. Mummolta sain aina karkkeja joista en pitänyt ja lisäksi kerraston, yleensä reilulla kasvunvaralla. Äiti stressasi jouluruuista ja me lapset syötiin vain kinkkua. Sukulaiset asui niin kaukana ettei koskaan vierailtu jouluisin eikä käyty haudoilla. Leppoista yhdessäoloa, josta jäi mukavat muistot.

Joulunvietto ja tunnelma alkoi kyläkoulun kuusijuhlasta ja siitä alkavasta joululomasta. Aattopäivänä koristeltiin sisarusten kanssa kuusi jonka isä oli hakenut metsästä. Äiti valmisti ne 70-luvulle tyypilliset jouluruuat, oli laatikoita, riisipuuroa ja leivinuunissa edellisyönä paistunut kinkku.

Joulusauna lämmitettiin alkuillasta. Pientilalla ei ollut tuolloin mitään mukavuuksia joten pihasaunan vedet kannettiin järvestä. Navetan eläimiäkin muistettiin tavallisuudesta poikkeavilla herkkupaloilla.

Saunan jälkeen oli sitten vuorossa joululahjojen jako. 70-luvun edetessä omatekoiset lahjat alkoivat vaihtua legopalikoihin ja leikkiautoihin.

Aattoillan edetessä syötiin jouluruokia ja katseltiin tv:ta. Useana vuonna tuolloin elossa olleet isovanhemmatkin olivat kylässä.

Vuosien vieriessä ja 80-luvun koittaessa joulunviettokin alkoi menettää sitä taianomaista tunnelmaansa. Kuusi pystytettiin ja koristeltiin vähän niin kuin tavan vuoksi.

Keski-ikäisen miehen yksinäistaloudessa joulu näkyy nyt vain vähän. Kinkku tulee vielä paistettua ja joulutorttuja osteltua mutta eipä sitten juuri muuta. Kirkosta erosin vuosia sitten joten kaikki siihen liittyvä on jäänyt.

Aina silti joka aattoilta tulee jossain vaiheessa muisteltua ja mietittyä noita vuosikymmenten takaisia pimeiden talvi-iltojen hetkiä. Ihmisiä, ääniä, välähdyksiä muistin kammareista. Ja tunnelmaa joka ei enää palaa.

Viikko ennen joulua oli aina täynnä stressiä. Äiti stressasi hermoromahdukseen asti ja isästä kuoriutui siivousnatsi - jok ikinen kulma huoneessa tarkistettiin. Valkoinen pyyhe jolla nuhjattiin kulmat ja kolot likaa etsien ja sitten huudot. Äiti itki ja kilju, kun mikään ei ole valmista ja aikataulusta jäljessä ja kaikki menee kumminkin päin hittoa.

Joulu oli kyllä kiva. Hyvää ruokaa, ihania lahjoja ja lepposa meininki. Vanhemmat osti paljon ja kaikkea kivaa. Ruokaa oli, stressistä huolimatta, todella hyvää.

Se viikko helvetistä jolloin jokainen vuorotelleen itki olisi kyllä voinut jättää välistä. Sitä kireää tunnelmaa on mahdoton kuvailla, jos ei ole itse nähnyt. Mikään ei koskaan ollut hyvin.

Toi järjestelyviikko vei niin ilon joulusta, että yksin asuessa en suostunut joulua viettämään. Nyt vietän mutta pelkistetyn version. Siivoan normaalisti ja puolet laatikoista kaupasta. Mä en vaan suostu siihen, että joulu olisi suorittamisen huipentuma. Se stressi, huuto, itku, pitkät yöt ja päivät? Ei kiitos.

Jouluna oltiin kotona oman perheen kesken. Käytiin illansuussa haudoilla viemässä kynttilät ja sitten mentiin saunaan. Saunan jälkeen syötiin, hyvää ja runsasta jouluruokaa, mutta meillä ei koskaan pukeudutaan juhlavasti, vaan ihanan kotoisasti ja mukavasti (lue: oloasu ☺). Jouluksi oli aina korillinen juomaa, puolet olutta ja toinen puoli limpparia, lapset sai juoda limsaa niin paljon kuin halusi. Aikuiset otti olutta saunajuomaksi ja ruuankin kanssa, mutta humalassa ei ollut kukaan. Lahjoja sain tarpeeksi, en aina kuitenkaan kaikkea mitä halusin. Jonain jouluna kun olin jo teini, tunnelma olisi voinut olla parempikin, vanhemmilla iso aviokriisi... erosivat lopulta. Jouluista on hyvät muistot, ja aina oli lunta!!

Kaiken piti mennä juuri niinkuin isä halusi ja hän oli hermona ja äiti varpaillaan. Olen ainut lapsi joten oli vähän tylsää. Lahjat oli aina nappiin, koti oli kauniisti laitettu, Loiron joululaulut soi ja ruoka hyvää. 

Joulut olivat ihania, aina jotain sukua ympärillä, kolmisteen ei taidettu olla ikinä. Lahjoja vähän vähän, mutta en sitä silloin tajunnut, pakolliset yöpaidat, villasukat ja kirjat ainakin. Kuusen koristaminen oli mulle lapsena se isoin juttu, etenkin missä vaan sitä vietettiin, äiti roudas mun muutaman tekeleen mukanaan. Mamman kanssa joulukirkossa serkkujen kanssa, juu, nukuttiin suurin osa ajasta. Ikinä en ole saanut mitään loukkaavaa lahjaa, kerran tosin erittäin hyvätuloiselta mainoslahjan sain. Noloa ja vain nauratti. Ruokailut olivat järkyttäviä, poislukien aamun riisipuuro. Kinkku ja kaikenmaailman laatikot yököttivät rosolleineen päivineen. Ja näitähän syötiin se kolme päivää vähintään. Nykyään tykkään joulu ruuista, ja lisänä nykyään paljon muuta!

Meillä oli melko köyhää, mutta silti saimme ison säkillisen lahjoja. Lahjat olivat edullisia, esimerkiksi vihkoja ja kyniä, kirjoja, itsetehtyjä vaatteita, pelejä. En muista yhtään joulua että olisin ollut tyytymätön lahjoihin. Päinvastoin. 

Eniten kuitenkin pidin joulussa siitä, että sai kerrankin valvoa myöhään. (Olen lapsesta asti ollut iltaihminen). Rakastin lukea kirjoja koko yön joulutähden valossa. Karkin ja herkut muistan myös, koska niitä ei syöty kuin muutaman kerran vuodessa.

Viime vuosina olen miettinyt paljon lapsuuden jouluja. Äitini on kuollut, isäni asuu nykyään ulkomailla emmekä ole tekemisissä. Toivoisin, että olisin osannut jotenkin osoittaa äidilleni, että arvostin valtavasti hänen joulujen eteen tekemäänsä työtä. Pahoin kuitenkin pelkään, etten ole tätä koskaan tehnyt.

Meidän joulut oli aivan ihania! Sain aika sopivasti lahjoja, ja kaikki osui nappiin. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Nykyäänkin vietän joulut vanhempien ja sisarusten kanssa, ja aina on ollut mukava ja lämmin tunnelma ❤️