Mikä yleinen tai tärkeä kokemus sinulta puuttuu? Mistä olet jäänyt paitsi?
Vastapainona tuolle ketjulle, jossa peukutetaan "harvinaisia" kokemuksia: Onko sinulta jäänyt väliin joku ikäluokallesi, sukupuolellesi tms yleinen tai tärkeä kokemus? Lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa? Mistä olet jäänyt paitsi? Aiheuttaako jonkun kokemuksen puute sinussa ulkopuolisuuden tunteen muiden joukossa?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etuoikeutetut naiset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm
-seurustelu
-seksi
-yliopisto
-kännien vetäminen (No tämän voin toki toteuttaa vaikka yksin kotona jos siltä tuntuu)
-ystävien kanssa oleminen. Muutamia kavereita on, mutta en näe heitä usein enkä oikein osaa jutella mistään tärkeistä asioista heidän kanssaan
-ylipäätään semmoinen "normaali" nuoruus
...
N23
Pitäisikö vaan kuolla poisSun täytyy olla aivan helvetin ruma lihava tai joku vammanen, jos naisena jäät noista paitsi... Seksin ja suhteen saaminen on naiselle NIIIIN paljon helpompaa keskimäärin, miehiin verrattuna.
No jos aivan helvetin ujo ja hiljainen on mielestäsi jotenkin vammainen niin siinä tapauksessa olet oikeassa.
Sinun on ujonakin helvetin paljon helpompi saada seksiä kuin vastaavanlaisen miehen. Ei tarvitse kuin laittaa ilmoitus nettiin tai mennä lähimpään chattiin, niin sen kuin valitsee sadoista ehdokkaista.
Aika moni tuntemani nainen ei halua yhden yön juttuja. He haluaisivat parisuhteen mutta useat miehet taas eivät halua. Eli molemmat jäävät ilman.
Höpö höpö. Miehet haluavat parisuhteen siinä missä naisetkin.
Naiset saavat etenkin seksiä helpommin kuin miehet, kaikkihan sen tietävät. Miten se voi olla niin vaikea myöntää, että nainen on jossain asioissa etuoikeutettu miehiin verrattuna?!
Koska se ei ole totta! Minulla oli vähän sutinaa erään pojan kanssa kun oli 16 v. Siitä on nyt yli 12 vuotta aikaa. Mitään sen pojan kanssa ei kuitenkaan tapahtunut. Sen jälkeen on ollut hiljaista miesrintamalla. Te palstan miehet näytätte kuvittelevan, että meidän sinkkunaisten oven takana on miesjono, mutta se ei ole totta.
Nättien on, niin kylmää kuin se onkin :(
3some kahden naisen kanssa. Nuorna miehnä olisi varmaan muuten onnistunutkin mutta en osannut pelata tilannetta loppuun. Pöh.
M
En ole koskaan asunut miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vastapainona tuolle ketjulle, jossa peukutetaan "harvinaisia" kokemuksia: Onko sinulta jäänyt väliin joku ikäluokallesi, sukupuolellesi tms yleinen tai tärkeä kokemus? Lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa? Mistä olet jäänyt paitsi? Aiheuttaako jonkun kokemuksen puute sinussa ulkopuolisuuden tunteen muiden joukossa?
Jospa määrittelisit mitä tarkoitat tärkeällä tai yleisellä kokemuksella?
Vierailija kirjoitti:
Laskettelu. Etelänlomat. Joukkoon kuuluminen :D
Kait sentäs housuihis oot lasketellu? Ainakin lapsena
Tämä lista on pitkä, mutta aloitan sen sillä minkä itse koen tärkeimmäksi:
- turvallinen lapsuus ja nuoruus, turvallinen aikuiseksi kasvaminen. Siis sellainen nuoruus, jossa saa rauhassa unelmoida ja erehtyä, sillä vanhemmat (tai joku muu aikuinen) kannattelevat niin että nuori luottaa tulevaan. Minä pelkään nyt aikuisenakin koko ajan, rintaa painaa jatkuvasti sellainen pieni paino, huoli jostakin jolle ei aina löydy edes selitystä. Olen kokenut olon ilman tätä painoa vain unissani. Se on surullisinta, mitä minussa on.
Muita asioita, osa tärkeitä, osa ei niinkään mutta ovat mainitsemisen arvoisia:
- Kaveripiiri. Ehkä olen liikaa katsonut Frendejä, mutta edes sellainen kaveripiiri jossa yhdessä nähdään ja tehdään ja koetaan asioita.
- Opiskeluaika, se että muuttaa omilleen ja se on hyvä asia. Aloittaa opiskelu alalle josta on haaveillut ja jolle pääsemisen eteen on tehnyt töitä. Onnistumisen tunne siitä. Opiskelijaelämä. Fuksiaiset. Valmistuminen. Ehkä siinä välissä vuosi ulkomailla.
- Se, että mies olisi minuun palavasti rakastunut. Tämän yleisyydestä en tiedä, mutta itse olen sössinyt suhteeni tai ollut ensin kolmas pyörä: kaksi pidempää seurustelusuhdettani alkoivat niin, että miehet seurustelivat jonkun muun kanssa ensin. Aviomieheni taas oli ns. kunnon mies ja jäi kanssani suhteeseen kun ehkäisy pian tapaamisen jälkeen petti ja tulin raskaaksi. En ole kokenut sellaista alkuhuumaa miehen puolelta koskaan. Että olisin haluttu ja odotettu. Olen ollut se, joka on epätoivoisesti roikkunut perässä, tai sitten sössinyt pillereiden kanssa.
- Sisarussuhteet.
- Hyvä suhde omaan äitiin. Omalla kohdallani aivan mahdotonta.
- Onnistumisen tunne ylipäätään missään elämänalueella. Olen selvinnyt, kyllä. Mutta se on ollut sellaista rämpimistä vuodesta toiseen, että ihan hävettää.
Minulla ei ole lapsia, olen yli nelikymppinen.
En koe jääneeni mistään paitsi, on ollut oma valinta.
Ystävän häät. Monet kolmekymppiset päivittelevät sitä, että kesä on täynnä hääjuhlia ja polttareita, mutta kukaan läheisistä ystävistäni (ts. sellaisista jotka kutsuisivat minut) ei ole mennyt naimisiin ja jotenkin tuntuu nololta myöntää, että olen ollut vain kerran häissä vieraana ja silloin olin ihan lapsi. Mulla ei myöskään ole kummilasta, koska ystäväni eivät ole lisääntyneet. Tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelisivat ettei minulla ole ystäviä, mutta kyllä mulla on. Eivät vain penteleet mene naimisiin tai hanki lapsia, enkä siis ole itsekkään tehnyt niin.
Rippikoulut ja rippileirit koska en ole edes kastettu. Ruotsissa ja ruotsinlaivalla en oo koskaan ollut. Ei teininä mitään parisuhteita ja kimppa juttuja :DD
En ole koskaan ollut humalassa, enkä aio kokeillakaan.
Sama huumeiden kanssa, paitsi sairaalassa antoivat morfiinia kysymättä. Sillä ei muuten ollut juuri vaikutusta, mutta hiukan vähemmän kipeä olin.
En ole ikinä vaihtanut vaippaa vauvalle. Olen 41. Ei kyllä harmita yhtään.
Seksi. Seurustelu. Rakastuminen. Omaisuutta muuhun kuin kädestä suuhun elämiseen. Vaihto-opiskelu. Oman alan työ.
Lisätään vielä edelliseen sisarukset (olen ainoa lapsi), ydinperheessä eläminen, kouluikä ilman kiusatuksi tulemista.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakouluopinnot
:(
Miltä olisi tuntunut ja millainen elämä olisi ollut jos olisi isä. En edes tiedä kuka isäni on.
Minua ei ole koskaan kosittu, en ole ollut kihloissa enkä naimisissa, olen kuitenkin jo 50+ v. Tosin kyllä nuoruudenrakkaani sanoi että olisi halunnut minut ja kanssani naimisiin, mutta joutui sitten kuitenkin jonkun muun kanssa naimisiin ihan hetken päästä noista sanoistasn . En tiedä miltä tuntuisi sanoa että olen xx:n vaimo tai että xx on minun mies.
Minkälaista elämä olisi jos olisi oma järvenrantamökki, se lienee yleinen aika monella, mulla ei ole koskaan ollut mökkiä. Kuten ei myöskään ok taloa, olen ikuinen kerrostaloasukas ihan varhaiskapsuutta lukuunottamatta.
Rippikoulu, häät ja avioero jäänyt kokematta.
M54
en ole ollut polttareissa enkä kaasona.
en ole hypännyt benjihyppyä.
en ole lotonnut. tai veikannut
Se tunne kun kävelet alttarille rakastamasi miehen kanssa käsi kädessä ja tajuat saaneesi juuri sen kenet olit aina halunnut.
Ikävä pilata tämä hyvä ketju jankutuksella mutta yhtään ainoaa kiinnostunutta sinkkumiestä en ole nähnyt. En ole esim. antanut pakkeja koskaan kenellekään, tai no niitä varattuja miehiä olen joutunut vähän torjumaan. Minä en edes tunne ketään sinkkumiestä mutta tasokkaita sinkkunaisia kylläkin.