Työnantajat (iso osa) ei ymmärrä työhyvinvoinnin merkitystä yrityksen menestykselle

Minä tajuan, ja valitettavasti tajuan myös sen, ettei minulla ole mahdollisuutta täyttää kaikkia työntekijän tarpeita ja toiveita, joten yritän pitää asiakasmäärän sellaisena, että pärjään sen kanssa joten kuten yksin. 

Olen työskennellyt aina julkisella puolella, kunnan tai kaupungin palkkalistoilla. Yllättäen eri hallintokuntien alaiset työntekijät ovat eri asemassa. Joku hallintokunta kustantaa työntekijöilleen esim. kuntosalilla tai uimahallissa käynnin tai vaihtoehtoisesti antaa lippuja kulttuuritapahtumaan. Toiset hallintokunnat eivät ole lainkaan kiinnostuneita työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Yksi virkistyspäivä vuodessa ei paljon virkistä, varsinkaan kun läheskään kaikilla ei ole edes mahdollista osallistua päivään. Esim. koulujen ja terveydenhoidon on toimittava joka tapauksessa.

Muutama vuosi sitten meillekin varattiin jumppavuoro, kun selvisi, että joukossa on paljon niska-hartia-selkävaivaisia. Muutamana vuonna homma sujuikin mukavasti ja jumppa oli sekä fyysistä että psyykkistä virkistystä ja kuntoutusta. Jumpan vetäjätkin olivat asiantuntevia. Sitten kaikki muuttui. Järjestäjätaho muuttui ja hinnat nousivat. Pahinta oli kuitenkin ammattitaidoton ohjaaja, jolla ei ollut lainkaan käsitystä, että emme ole enää notkeita teinejä, vaan keski-ikäisiä enemmän tai vähemmän eri tavoin vaivaisia. Jumppa kuoli omaan mahdottomuuteensa. Ja kaupunki nettosi muutaman kympin viikossa!

Vierailija kirjoitti:

14 just vetää yhteen sen miksi mikään tälläinen ei voi ikinä toimia. Joka jumalan jeesukselta pitää käydä erikseen kyselemässä ja sitten räätälöidä jokaiselle oma hyvinvointiohjelma jolla yhtäkkiä ei olekaan mitään tekemistä työn kanssa vaan sen miten kukin haluaa viettää vapaa-aikansa. Kenelläkään riitä aikaa ja mielenkiintoa tuollaiseen. Eikä se ole työnantajan homma. Ja seuraavaksi valitetaan että se ilta on omaa aikaa eikä sinne pidä työnantajan sorkkia hyvinvointiohjelmillaan. Opetelkaa yhteistyötä ja joustoa niin tuollaiset ohjelmat voivat toimiakin.

Meillä luovuttiin virkistyspäivistä tuon takia. Jotta virkistyspäivän voisi maksaa yrityksen rahoista, on päivän ohjelmaan liityttävä jotain työhön tai työhyvinvointiin liittyvää. Jos pomo haluaa viedä työntekijät vain pitämään hauskaa, on pomon maksettava reissu omasta pussistaan eikä yrityksen rahoista. Meillä oli virkistyspäivinä tällaisena ohjelmana mm erilaisia luentoja ja kursseja, mutta ei niistä juuri kukaan ollut kiinnostunut. Lopulta oli enemmän niitä, jotka halusivat jäädä töihin, kuin niitä, jotka halusivat osallistua virkistyspäivään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen..

Sinulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljoa kokemusta työelämästä. Voin kertoa, että tuo ei riitä työhyvinvointiin. Jos ilmapiiri työpaikalla on täysin perseestä, johtaminen mättää (eli käytännössä työntekijät pitävät firmaa pystyssä kun pomot ovat osaamattomia), työympäristössä on vikaa, palkka alle minimisuositusten jne., ei yhtään lohduta jos firmalla pyyhkii hyvin ja töitä riittää.

Itse olin sellaisessa työpaikassa. Siellä olisi ollut töitä varmuudella vaikka kuinka kauan ja firma teki hyvää tulosta. Mutta nuo muut asiat olivat täysin pielessä, erityisesti johtaminen. Osa oli siellä töissä sitkeästi, koska eivät olisi todennäköisesti saaneet muualtakaan töitä ja tekivät kiltisti ilmaisia ylitöitä. Firman periaate oli palkata kokemattomia ja/tai nuoria työntekijöitä, jotka tietämättömyyttään saatiin aivopestyä luulemaan, että näin töitä kuuluu tehdä. Tämän ansiosta firmakin pyöri ja hyvä tulos oli mahdollinen. Firman loistavasta tuloksesta ei jaettu mitään työntekijöille, jotka sen tuloksen oikeasti tekivät. Palkat olivat huonot eikä mitään muitakaan etuja ollut. Pomot kyllä nostivat itselleen korkeaa palkkaa.  Työhyvinvoinnista ei todellakaan voinut tuossa paikassa puhua.

Otin loparit sieltä. Ei vaan enää kestänyt sitä, vaikka kuinka olisi ollut turvattu työpaikka pitkäksi aikaa. Muuallakin töissä olleena ymmärsin, että tällainen ei ole hyvä työpaikka.

Mistä lähtien osingot ja palkkaus on olleet työhyvinvointia?

Vaikuttaa siltä, että sinulla ja monella muulla tässä ketjussa on mennyt termit sekaisin. Esimerkiksi sairauksien hoitaminen ei ole työhyvinvointia eikä kuulu työterveyshuollon piiriin kuin siinä tapauksessa, että kyse on työperäisestä sairaudesta. Sen sijaan ergonomia eli oikeat työasennot tai työpaikan ilmanlaatu ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Johtaminen ei ole työhyvinvointia, vaikka se työn tekemiseen vaikuttaakin eikä työterveyshuollon tarvitse opastaa johtamisessa, ainoastaan selventää, että esim. töiden jakaminen ei ole kiusaamista vaan johtajan työtä.

Olet väärässä. Nuo kaikki ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Puutteet johtamisessa ovat yksi yleisimpiä työperäisen stressin ja työuupumuksen aiheuttajia. Myös työssä koettu epäoikeudenmukaisuus on yksi tällainen asia, ja sitä voivat olla esimerkiksi perustelemattomat ja epäoikeudenmukaiset palkkauserot, tai se että työnteosta ei makseta palkkaa ollenkaan (ylityöt) tai työtehtävien jakamiseen liittyvät asiat.

Työhyvinvointi on monitahoinen asia. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin ergonomia - joskin asiaan perehtymättömät sitä eivät yleensä hoksaa. Kannattaa tutustua työterveyslääketieteen alan artikkeleihin ja muuhun informaatioon niin omakin ymmärrys aiheesta laajenee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen..

Sinulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljoa kokemusta työelämästä. Voin kertoa, että tuo ei riitä työhyvinvointiin. Jos ilmapiiri työpaikalla on täysin perseestä, johtaminen mättää (eli käytännössä työntekijät pitävät firmaa pystyssä kun pomot ovat osaamattomia), työympäristössä on vikaa, palkka alle minimisuositusten jne., ei yhtään lohduta jos firmalla pyyhkii hyvin ja töitä riittää.

Itse olin sellaisessa työpaikassa. Siellä olisi ollut töitä varmuudella vaikka kuinka kauan ja firma teki hyvää tulosta. Mutta nuo muut asiat olivat täysin pielessä, erityisesti johtaminen. Osa oli siellä töissä sitkeästi, koska eivät olisi todennäköisesti saaneet muualtakaan töitä ja tekivät kiltisti ilmaisia ylitöitä. Firman periaate oli palkata kokemattomia ja/tai nuoria työntekijöitä, jotka tietämättömyyttään saatiin aivopestyä luulemaan, että näin töitä kuuluu tehdä. Tämän ansiosta firmakin pyöri ja hyvä tulos oli mahdollinen. Firman loistavasta tuloksesta ei jaettu mitään työntekijöille, jotka sen tuloksen oikeasti tekivät. Palkat olivat huonot eikä mitään muitakaan etuja ollut. Pomot kyllä nostivat itselleen korkeaa palkkaa.  Työhyvinvoinnista ei todellakaan voinut tuossa paikassa puhua.

Otin loparit sieltä. Ei vaan enää kestänyt sitä, vaikka kuinka olisi ollut turvattu työpaikka pitkäksi aikaa. Muuallakin töissä olleena ymmärsin, että tällainen ei ole hyvä työpaikka.

Mistä lähtien osingot ja palkkaus on olleet työhyvinvointia?

Vaikuttaa siltä, että sinulla ja monella muulla tässä ketjussa on mennyt termit sekaisin. Esimerkiksi sairauksien hoitaminen ei ole työhyvinvointia eikä kuulu työterveyshuollon piiriin kuin siinä tapauksessa, että kyse on työperäisestä sairaudesta. Sen sijaan ergonomia eli oikeat työasennot tai työpaikan ilmanlaatu ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Johtaminen ei ole työhyvinvointia, vaikka se työn tekemiseen vaikuttaakin eikä työterveyshuollon tarvitse opastaa johtamisessa, ainoastaan selventää, että esim. töiden jakaminen ei ole kiusaamista vaan johtajan työtä.

Olet väärässä. Nuo kaikki ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Puutteet johtamisessa ovat yksi yleisimpiä työperäisen stressin ja työuupumuksen aiheuttajia. Myös työssä koettu epäoikeudenmukaisuus on yksi tällainen asia, ja sitä voivat olla esimerkiksi perustelemattomat ja epäoikeudenmukaiset palkkauserot, tai se että työnteosta ei makseta palkkaa ollenkaan (ylityöt) tai työtehtävien jakamiseen liittyvät asiat.

Työhyvinvointi on monitahoinen asia. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin ergonomia - joskin asiaan perehtymättömät sitä eivät yleensä hoksaa. Kannattaa tutustua työterveyslääketieteen alan artikkeleihin ja muuhun informaatioon niin omakin ymmärrys aiheesta laajenee :)

Niin, yleensähän kai burn outin puhkeamiseen tarvitaan kuormituksen lisäksi joku epäoikeudenmukaisuustekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt aina julkisella puolella, kunnan tai kaupungin palkkalistoilla. Yllättäen eri hallintokuntien alaiset työntekijät ovat eri asemassa. Joku hallintokunta kustantaa työntekijöilleen esim. kuntosalilla tai uimahallissa käynnin tai vaihtoehtoisesti antaa lippuja kulttuuritapahtumaan. Toiset hallintokunnat eivät ole lainkaan kiinnostuneita työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Yksi virkistyspäivä vuodessa ei paljon virkistä, varsinkaan kun läheskään kaikilla ei ole edes mahdollista osallistua päivään. Esim. koulujen ja terveydenhoidon on toimittava joka tapauksessa.

Muutama vuosi sitten meillekin varattiin jumppavuoro, kun selvisi, että joukossa on paljon niska-hartia-selkävaivaisia. Muutamana vuonna homma sujuikin mukavasti ja jumppa oli sekä fyysistä että psyykkistä virkistystä ja kuntoutusta. Jumpan vetäjätkin olivat asiantuntevia. Sitten kaikki muuttui. Järjestäjätaho muuttui ja hinnat nousivat. Pahinta oli kuitenkin ammattitaidoton ohjaaja, jolla ei ollut lainkaan käsitystä, että emme ole enää notkeita teinejä, vaan keski-ikäisiä enemmän tai vähemmän eri tavoin vaivaisia. Jumppa kuoli omaan mahdottomuuteensa. Ja kaupunki nettosi muutaman kympin viikossa!

Kuulostaa tutulta. Minäkin olen koko ikäni työskennellyt julkisella puolella ja huomannut, että organisaatiosta, yksiköstä ja jopa pärstäkertoimesta riippuen työntekijät ovat hyvinvoinnin suhteen eri arvoisessa asemassa. Usein eriarvoisuus johtuu esimiehestä, jolla on paljon valtaa tässä asiassa. Edellisessä työpaikassa oli työhyvinvointiin panostava johto ja se näkyi myös työn tuloksissa alaistenkin osalta. Esimies vaihtui sellaiseen, joka harjoitti vain omaa henkilökohtaista hyvinvointiaan mm.teki omia virkistysmatkojaan ja nämä naamioitiin hävinneiden eli sihteerin toimesta työmatkoiksi jne. Joskus mukana oli parhaat työntekijät eli ryyppykavereita. Muiden alaisten hyvinvointiin ei satsattu mitenkään. Kiitos sentään työterveyden, sairaspoissaoloja sai siinä määrin, että työterveydessäkin huomattiin henkilökunnan huono jaksaminen. Julkisella puolella vain ei edes huonoa pomoa voidakaan vaihtaa, jos tämä ei tee virkavirhettä.Niinpä alaiselle jää vaihtoehdoksi joko näivettyä työhönsä tai vaihtaa paikkaa. Sitten lehtien palstoilla valitetaan, kun saa paskaa palvelua verovaroilla. Huono esimiestyö johtaa alaisten uupumiseen. Työhyvinvointi olisi erityisen tärkeää huomioida myös tältä kantilta.

Hävinneiden = hovineidin