Mitä ihmiset ennen teki junassa, bussissa, asemilla jne ?

Väki luki lehtiä, söi eväitä. Tupakan kanssa tuhnusteltiin. Asemilla pelattiin kolikkopelejä.

Sitä mitä teen nyttenkin. Tästä oli jo avaus eilen vai milloinka. Luen, ajattelen, katselen maisemia ja säätä, mietin mitä ympärillä tapahtuu, mietin mitä kaikkea pitää tehdä ja milloin jne.

Kyräiltiin muita matkustajia.

t. kyräilijä

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ollut kännyköitä ?

Kokeile. Jätä kerran juna- tai bussimatkan ajaksi kännykkä pois tai laita se tavaratilaan menevään laukkuun. Kyllä sinä sitten huomaat, mitä siellä tekevät ne ihmiset, joilla ei ole kännykkää. He tekivät ihan sitä samaa ennen kännykkäaikaa.

Tupakkaa ei tosin enää sovi polttaa.

Mä kuuntelin korvalappustereoita, luin jotain, katselin maisemia, juttelin kaverin kanssa. Samaa teen edelleen (paitsi korvalappustereoiden tilalla on mp3), kun ei ole vieläkään nettiä puhelimessa.

Mulla oli aina kirja tai pari mukana. Ihmiset myös osasivat olla hakematta jatkuvasti jonkinlaista oheistoimintaa. Ihan hyvin saattoi vain istua ja tarkkailla ympäristöään, mietiskellä rauhassa omiaan.

Mä neuloin aika usein. Ja muut tulivat kommentoimaan mun neuleita.

Nukkuivat.

Mulla ei ole älykännykkää, joten joskus katselen, kun muut näpertävät luurejaan antaumuksella.

rentoutuivat

Poltettiin tupakkaa. Aseman sisällä sai vapaasti poltella ihan missä halusi. Junavaunuissa sai myös polttaa. :D

Sitten tulivat tupakkavaunut. Varattiin junapaikka joko tupakoivien tai tupakoimattomien puolelle. Sekin aiheutti ihmettelyä, kaikkea ne keksii. :D

Soiteltiin ja svengailtiin. Sävellettiin blues-kappaleita. 

Vierailija kirjoitti:

Soiteltiin ja svengailtiin. Sävellettiin blues-kappaleita. 

Juu. Meno oli kutakuinkin tällaista.

Letkeää menoa, mutta olihan se myös työlästä. Säveltää ja sanoittaa niillä junamatkoilla. :(

Ihan sitä samaa mitä ennenkin. Mulla se on aina ollut musiikin kuuntelu ja omissa ajatuksissa oleminen, koska en pysty lukemaan liikkuvassa kulkuvälineessä (eli en myöskään pysty näpräämään puhelinta).

Katseltiin maisemia, tuijotettiin tyhjyyteen.

Vähän ohi, mut muistan joskus muinoin ( n 30 v sitten) ku serkun kanssa matkusteltiin junalla ja mietittiin kuin hienoo olis kattoo matkalla jotain pikkutelkkarii tms. :D ja oli mahtavaa ku lennoilla näki jonku leffan. Ja onhan se nyt sit mukavaa ku voi pitkät matkat katella sarjoja netflixistä.

Kännyköiden olemassaolo ei ole vaikuttanut mitenkään siihen, mitä teen tai en tee junassa. Kun matkustan junalla, istun vain paikallani enkä tee mitään muuta kuin ajattelen. Tätä voi kestää vaikka viisi tuntia, se ei ole mikään ongelma. En siis kaipaa mitään tekemistä matkan aikana.

Silloin saattoi tulla juteltua vieruskaverin kanssa koko matkan ajan, jos sattui selllainen tyyppi viereen, joka keskusteli. 

Ihan samaa tein ennen kuin teen nykyäänkin. Neulon, luen, täytän ristikoita. En rämplää kännykkää. Bussissa en pysty tekemään mitään, katselen vain maisemia. Tulee muuten paha olo. Junassa voin tehdä sen sijaan mitä vaan. Mutta nykyään saatan käydä junassa syömässä tai kahvilla, ennen en todellakaan käynyt. Ruoka ei kummoista ole, mutta en jaksa kuljettaa kovin isoja eväitä ja kuljen aika pitkiä matkoja. 

Runkkasi

Tein sitä  mitä teen nytkin. Eli luen kirjaa tai lehteä.