Lue keskustelun säännöt.
Psykologiasta tietävät, mikä tämä mieheni riitelytapa on - onko sillä nimeä?
11.11.2016 |
Riita alkaa vaikka niin, että miestä kiukuttaa kun olen epäjärjestelmällinen. Sanoo, että olen hompsuinen ja kotona on vaikea olla, kun tavaroita ei löydy.
Minä sanon, että jos hän auttaisi kotitöissä, niin yhdessä saataisiin enemmän aikaiseksi. Hän jatkaa kuinka en osaa organisoida ja olen huono talousasioissakin.
Pahoitan mieleni, alan jo itkeskellä. Korotan ehkä ääntänikin. Mies ei kuuntele ehdotuksia miten tehtäisiin asiat yhdessä paremmin, mikä olisi avuksi.
Pimahdan. Sanon, että hän on k'sipää.
Mies suuttuu. Olen nimitellyt häntä. Olen kamala ihminen. Miten voin kasvattaa lapsia, kun käytän sellaista kieltä. Olen rikkonut häntä vastaan. Alkaa mökötys, joka voi kestää useita päiviä. Mies ei suostu puhumaan, kävelee selkä ja niska jäykkänä kuolleen ilme kasvoillaan. Ei vastaa tekstareihin tai puheluihin. Toisinaan lähtee suunnittelee viikonloppumatkan ja lähtee asiasta enempää neuvottelematta.
Muutaman päivän kuluttua saadaan sopu aikaiseksi. Hän ei yleensä ymmärrä, että alkuperäinen sanomansa on minua loukannut ja satuttanut. Olen vain liian herkkähipiäinen ja en kestä kritiikkiä enkä osaa ottaa sitä vastaan.
Sopua jatkuu kunnes taas olen tehnyt jotain kamalaa. Kuten käyttänyt liikaa rahaa ruokaan tai en huomioi häntä riittävästi vaan laitan lapset edelle tms.
Onko tällaisella riitelyllä ja käyttäytymisellä psykologiassa nimeä?
Kommentit (35)
sen nimi on ex-mies. Minulla oli tuollainen, tosin vaikka itsessänikin oli syytä useinkin, oma riitelytapani oli ap:hen nähden erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kysyn vielä osaisiko joku auttaa? Ymmärrän, että ammattilaiset eivät lähde arvailemaan ja tuskin edes tällä palstalla edes pyörivät. Epäeettistähän sellainen olisi. Mutta jos jollekulle muulle asia olisi tuttu muusta yhteydestä.
Olen yrittänyt ehdotella pariterapiaa ja myös sitä, että mies kävisi yksin juttelemassa. Siihen ei ole varaa, että minä menisin huolistani jollekin puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Olet sitten ottanut narsistin mieheksesi ja vielä typeryyttäsi mennyt lisääntymään sen kanssa. Sitä saa mitä tilaa.
En usko, että hän on narsisti. On hänessä myös ihan inhimillisiä, lämpimiä piirteitä. Nämä ankeammat ajanjaksot ovat kausittaisia, isoja riitoja ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ne ovat vain niin suuria, että joka kerta ainakin itseltäni katoaa välittämistä ja ennen kaikkea kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Olet sitten ottanut narsistin mieheksesi ja vielä typeryyttäsi mennyt lisääntymään sen kanssa. Sitä saa mitä tilaa.
Kommenttisi perusteella sinut valittiin juuri vuoden tsemppaajaksi ja sait myös vuoden empaattisimman vauvapalstalaisen palkinnon.
Olen perehtynyt psykologiaan yliopistolla ja lukenut paljon kirjoja persoonallisuushäiriöistä. Miehesi on kuin oppikirjan esimerkki narsistista. En kuitenkin ole psykiatri, joten varmaa tietoa tämä ei ole. Kyseessä voi olla muukin persoonallisuushäiriö. Mutta voimakkaita narsistisia piirteitä tuohon käytökseen ainakin liittyy. Voimia sinulle! Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Ymmärrän, kun ei ole resursseja eikä ketään läheisiä auttamassa. Tuo tilanne syö sisältä. Minä lähdin tilanteesta pois, vaikka se olikin vaikeaa ja tarvitsin ammattiapua. Voisitko kuvitella muuttavasi takaisin Suomeen? Tai olisiko maassanne jotain palveluja vähävaraisille? Kirkon apu (vaikka olisitkin ateisti)?
Älä välitä palstan epäempaattisten kusipäiden kommenteista. Täällä on päivystämässä joku miesnarsisti, joka vittuilee kaikille naisille, jotka kuvailevat miehensä henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä diagnoasia, vaikka olenkin hoitaja, ja lukenut paljon psykologiaa, mutta ainakin ex mieheni oli tismalleen samanalainen. Jossain vaiheessa alkaa tuntumaan, että itsessään on täysin se kaikki vika, vaikka oikeasti sen toisen pitäisi hyvin pitkään katsoa peiliin.
Riidat saattoivat mennä näin; minä sanoin jotain, mies otti sen kritiikkina HETI vastaan, hyökkäsi, minä puolustin, yritin lopettaa, menin pois, mies tulee perässä, ei anna olla rauhassa, huutaa, haukkuu, syyttelee, vetää riitään - heti kun lähdet, olet koko riidan syypää, hullu, mitä ikinä oletkaan, yrität päästä tilanteesta pakoon, mies tulee vaikka oven läpi, ja kun se kärjistyy niin, että minä alan kiljumaan, huutamaan, mitä ikinä - olen sekopää ja pitää kutsua poliisit. Sitten mökötetään monta päivää, näytetään ihan ruumiilta, kävellään ohi sellainen kuollut ilme kasvoilla, IKINÄ ei voida pyytää anteeksi, ei ymmärretä mitä itse on tehnyt - vain minun pitää nyörtyä ja mennä terapiaan... Apua. Tulee ihan kylmät väreet kun ajattelen :D
ja HUOM! En ole eksien kanssa riidellyt pahemmin ikinä, enkä nykyisen kanssa ikinä :D En ole pirttihirmu, hullu, valittaja, vaan lempeä ja rauhallinen.. Exä jotenkin teki musta hullun.. ja uskoin että sellainen olen, ja MÄ olisin sen jotenkin rikkonut.
En tiedä siis mikä diagnosi on, muuta kuin empatikyvytön, itsekeskeinen, ja .. en tiedä edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jonkin psykologisen termin heittäminen miehestä auttaisi sinua?
Mieti ennemminkin mikä termi kuvaisi sun omaa käytöstä, kun passaat aikuista miestä ja haluat "jaksaa" kumppania, joka on itsekäs ja joka kohtelee sinua huonosti?
Ehdotan: läheisriippuvainen, alistuva, heikkoitsetuntoinen.
Elämäntilanteeni on sellainen, että en voi kaikkea tässä kertoa. Yritän kyllä pysyä kartalla omista heikkouksistani. Viime aikoina on mm. itsetuhoisuus ollut tapetilla.
Jos sinua ei haittaisi, niin puhuttaisiinko vain tuosta mitä kysyin? Jos haluan analyysin itsestäni niin tulen sitä sitten kyselemään, jookos.
Voit olla myös varma, että jos minulla olisi varaa tai mahdollisuuksia kysellä ammattilaiselta niin tekisin sen.
Olet ulkomailla, itsekkään huonosti käyttäytyvän miehen armoilla, rahaa on muka niin vähän eli mies pääsisi hoitoon, pääsisitte pariterapiaan, mutta sinä et itsetuhoisuudesta huolimatta et pääsisisi... Häh?. No eipä hyvältä kuulosta.
Miten se, että ymmärtäisit miehesi pyskologiaa helpottaisi yhtään tuossa? Jos sulla on itsetuhoisuutta, sunhan sitä pitäisi päästä hoitoon.
Mun mielestä sun yritys saada väenvängällä vastausta turhanpäiväiseen kysymykseen kertoo siitä että elämäsi on aika näköalatonta. Ongelma tuskin lienee se millä tyylillä miehesi riitelee vaan se, että missä tilassa suhteenne on, kun sinä et saa tukea ja apua mt-ongelmiesi kanssa!
Eikö ole mitenkään mahdollista että pääsisit sieltä pois omillesi ja rauhoittumaan sekä hoitamaan itseäsi??? Suomeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen perehtynyt psykologiaan yliopistolla ja lukenut paljon kirjoja persoonallisuushäiriöistä. Miehesi on kuin oppikirjan esimerkki narsistista. En kuitenkin ole psykiatri, joten varmaa tietoa tämä ei ole. Kyseessä voi olla muukin persoonallisuushäiriö. Mutta voimakkaita narsistisia piirteitä tuohon käytökseen ainakin liittyy. Voimia sinulle! Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Ymmärrän, kun ei ole resursseja eikä ketään läheisiä auttamassa. Tuo tilanne syö sisältä. Minä lähdin tilanteesta pois, vaikka se olikin vaikeaa ja tarvitsin ammattiapua. Voisitko kuvitella muuttavasi takaisin Suomeen? Tai olisiko maassanne jotain palveluja vähävaraisille? Kirkon apu (vaikka olisitkin ateisti)?
Älä välitä palstan epäempaattisten kusipäiden kommenteista. Täällä on päivystämässä joku miesnarsisti, joka vittuilee kaikille naisille, jotka kuvailevat miehensä henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Kiitos. Tästä oli oikeasti apua. Olen lukenut narsismista ja en ihan osaisi sitä epäillä. Ja ei minulla kyllä mitään koulutusta ole, jotta osaisin sanoa juuta tai jaata ja taitaa tämä kohdekin olla liian läheinen.
En koe, että henkeni olisi varsinaisesti uhattu. Tosin viime aikoina perheelle on hankittu suojaksi kaksikin asetta. Olen tämänkin asian suhteen niin eri mieltä, mutta en voi tietenkään asialle mitään. Aseet ovat onneksi lukkojen takana. Tosin ei niihin pääse kukaan muu käsiksikään kuin mies. Eli minulle yksinään niistä ei ole mitään suojaa.
Kiitos vielä. Tämä auttoi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä diagnoasia, vaikka olenkin hoitaja, ja lukenut paljon psykologiaa, mutta ainakin ex mieheni oli tismalleen samanalainen. Jossain vaiheessa alkaa tuntumaan, että itsessään on täysin se kaikki vika, vaikka oikeasti sen toisen pitäisi hyvin pitkään katsoa peiliin.
Riidat saattoivat mennä näin; minä sanoin jotain, mies otti sen kritiikkina HETI vastaan, hyökkäsi, minä puolustin, yritin lopettaa, menin pois, mies tulee perässä, ei anna olla rauhassa, huutaa, haukkuu, syyttelee, vetää riitään - heti kun lähdet, olet koko riidan syypää, hullu, mitä ikinä oletkaan, yrität päästä tilanteesta pakoon, mies tulee vaikka oven läpi, ja kun se kärjistyy niin, että minä alan kiljumaan, huutamaan, mitä ikinä - olen sekopää ja pitää kutsua poliisit. Sitten mökötetään monta päivää, näytetään ihan ruumiilta, kävellään ohi sellainen kuollut ilme kasvoilla, IKINÄ ei voida pyytää anteeksi, ei ymmärretä mitä itse on tehnyt - vain minun pitää nyörtyä ja mennä terapiaan... Apua. Tulee ihan kylmät väreet kun ajattelen :D
ja HUOM! En ole eksien kanssa riidellyt pahemmin ikinä, enkä nykyisen kanssa ikinä :D En ole pirttihirmu, hullu, valittaja, vaan lempeä ja rauhallinen.. Exä jotenkin teki musta hullun.. ja uskoin että sellainen olen, ja MÄ olisin sen jotenkin rikkonut.
En tiedä siis mikä diagnosi on, muuta kuin empatikyvytön, itsekeskeinen, ja .. en tiedä edes.
Kiitos sinulle! Tässä on niin paljon sitä, mitä olen kokenut. Ja minuakin on kuvattu viilipytyksi, rauhalliseksi, kiltiksi. Oikeastaan suutun vain silloin, kun koen jonkin asian epäoikeudenmukaiseksi. Oli kyseessä sitten jonkun toisen tai oman oikeudet.
Kyllähän tässä omaa mielenterveyttä on tullut epäiltyä kerran jos toisen.
Tästä oli apua, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jonkin psykologisen termin heittäminen miehestä auttaisi sinua?
Mieti ennemminkin mikä termi kuvaisi sun omaa käytöstä, kun passaat aikuista miestä ja haluat "jaksaa" kumppania, joka on itsekäs ja joka kohtelee sinua huonosti?
Ehdotan: läheisriippuvainen, alistuva, heikkoitsetuntoinen.
Elämäntilanteeni on sellainen, että en voi kaikkea tässä kertoa. Yritän kyllä pysyä kartalla omista heikkouksistani. Viime aikoina on mm. itsetuhoisuus ollut tapetilla.
Jos sinua ei haittaisi, niin puhuttaisiinko vain tuosta mitä kysyin? Jos haluan analyysin itsestäni niin tulen sitä sitten kyselemään, jookos.
Voit olla myös varma, että jos minulla olisi varaa tai mahdollisuuksia kysellä ammattilaiselta niin tekisin sen.
Olet ulkomailla, itsekkään huonosti käyttäytyvän miehen armoilla, rahaa on muka niin vähän eli mies pääsisi hoitoon, pääsisitte pariterapiaan, mutta sinä et itsetuhoisuudesta huolimatta et pääsisisi... Häh?. No eipä hyvältä kuulosta.
Miten se, että ymmärtäisit miehesi pyskologiaa helpottaisi yhtään tuossa? Jos sulla on itsetuhoisuutta, sunhan sitä pitäisi päästä hoitoon.
Mun mielestä sun yritys saada väenvängällä vastausta turhanpäiväiseen kysymykseen kertoo siitä että elämäsi on aika näköalatonta. Ongelma tuskin lienee se millä tyylillä miehesi riitelee vaan se, että missä tilassa suhteenne on, kun sinä et saa tukea ja apua mt-ongelmiesi kanssa!
Eikö ole mitenkään mahdollista että pääsisit sieltä pois omillesi ja rauhoittumaan sekä hoitamaan itseäsi??? Suomeen?
Sinä pääset jakamaan vauvapalstan empatiapalkinnon! Onneksi olkoon. Taisin kirjoittaa liian korkealentoisesti, meni ehkä vähän yli ja ohi. Ja sovitaanko, että minä päätän omalta osaltani kuinka turhanpäiväisiä kysymykseni ovat ja missä tilanteessa suhteeni muihin ihmisiin ovat.
Jos sinulla ei ole vastausta kysymykseen tai vertaistukea, niin jätä sanomatta ja kirjoittamatta.
Ja onnea vielä palkinnosta!
Eli jos sinulla ja puolisollasi on erimielisyys, sinä alat haukkua häntä ja repiä puhelinta hänen kädestään? Onko hyödyllistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi riitelytavalle löytyy nimi. Kyseessä on nipotus-mäkätys-mökotys -oireyhtymä.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla ja puolisollasi on erimielisyys, sinä alat haukkua häntä ja repiä puhelinta hänen kädestään? Onko hyödyllistä?
Ei ole hyödyllistä, ei. Mutta on hyvin ahdistavaa, kun yrittää kävellä pois ja toinen kävelee puhelimen kanssa perässä syyttäen ja käyden oikeudenkäyntiä, kuvaten ja tallentaen. Tulee sellainen olo, että omassa kodissa ei ole turvassa eikä rauhassa. En tiedä edes olisiko tämä Suomessa sallittua jos kieltää toista videoimasta omassa kodissaan. Vai olisiko rikollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi riitelytavalle löytyy nimi. Kyseessä on nipotus-mäkätys-mökotys -oireyhtymä.
Osui ja upposi! Niinhän se voisi olla. Naisten kohdalla kai sanottaisiin, että pms.
Kiitos. Ikävä kyllä en ole sellaisessa tilanteessa, että apuun olisi varaa tai saisin sitä ilmaiseksi. En ole Suomessa.