Lue keskustelun säännöt.
Ero mielessä - luovutanko liian helpolla?
11.11.2016 |
Olen viime aikoina alkanut harkita eroavani miehestäni. Syitä erolla olen yrittänyt pohtia syvällisesti ja punnita kumpi painaa enemmän vaakakupissa, yhteinen tulevaisuus vai kumpikin alkaa elää omaa elämäänsä. Naimisissa olemme olleet lähes viisi vuotta ja lapsia meillä ei ole, luojan kiitos.
Tällä hetkellä olen työtön, mikä turhauttaa minua hyvin paljon. Työnhaku on jatkuvasti päällä ja olen opiskellut avoimen yliopistojen opintoja täydentääkseni omaa ammattiosaamistani. Yritys töiden löytämiseen ja työntekoon on kova, enkä ole edes nirso työn suhteen. Mies puolestaan tekee töitä liikaa ja stressi on johtanut lähes loppuunpalamisen partaalle. Ongelmia ovat miehen puhumattomuus, ja kun hänen paha olonsa on purkautunut, olen saanut kuulla osakseni, että olen laiska ja aikaansaamaton ihminen. Nämä sanat satuttivat minua paljon. Ulkonäöstäni olen saanut kuulla kommenttia mm. että olen lihonnut. Väittämä ei pidä paikkaansa, sillä en ole lihonut kiloakaan moniin vuosiin. Työttömyyteni aikana olen käynyt ahkerasti lenkillä, jotta pääkoppani pysyisi jonkin verran vireänä.
Toisena ongelmana on miehen alkoholinkäyttö. Alkoholia kuluu arki-iltoina myös melkoisen paljon, josta olen jo huomauttanut useampaan otteeseen. Olen saanut lupauksia lupauksen perään, mutta töiden jälkeen on aina otettava alkoholia "turruttamaan" työstressiä (ja ehkä muutakin huonoa oloa). Viikonloppuna alkoholin käyttö lipsuu sitten reilumman käytön puolelle.
Voimavarani alkavat olla vähissä ja välillä tuntuisi, että haluan heittää pyyhkeen kehään ja luovuttaa kaiken suhteen. Mitä te tekisitte tilanteessani?
Kommentit (9)
Ilkeä mies, eikä toi elo onnelliselta kuulosta. :( Onko teillä hyviä hetkiä ollenkaan ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin niin, että kysyisin mieheltä, kumpaa hän haluaa: jatkaa yhdessä vai erota. Jos haluaa pysyä yhdessä, jonkin pitää muuttua. Haluaako hän että mikään muuttuu?
Tämähän ei ole yksin sinun asia. Puhukaa.
Ainakaan ei kannata odottaa että jos se nyt siitä jotenkin menisi paremmaksi. Joko ihan tyynesti poistut suhteesta tai otat miehen kanssa esille asian että: tää suhde on ihan perseestä koska asiat XYZ ja ajattelin tästä painua vittuun, mitä mieltä?
Puhu miehellesi että olet huolissasi alkoholin käytöstä,jos stressaa työstä hän etsii helpotusta alkoholista,se tuo rentoutta ja mielihyvää,puhumattomuuteen suosittelen kokeilemaan pelkkää läheisyyttä,me saatiin tää neuvo kun ei pystytty puhumaan mistään ilman riitaa,aloitettiin 5min vko ilta,2. vkolla 10min ilta,3. vkolla 30min kuten neljännelläkin,siliteltiin,halailtiin ja hierottiin toisiamme,pikkuhiljaa pystyimme puhumaankin jo asioista.jos rakastatte toisianne yhä en miettisi eroa.mutta ei kyllä ole järkeä jatkaa jos alkoholin käyttö ei vähene,tsemppiä mitä päätätkin
Ap jälleen linjoilla!
On meillä onnellisiakin hetkiä, mutta kaiken tämän kriisin keskellä ne tuppaavat unohtua. Olen myös mieheltäni useasti kysynyt onko hän onnellinen kanssani vai olisiko parempi että lähtisin hänen luotansa pois. On kuulemma onnellinen kanssani. Eniten tässä minua rassaa tuo puhumattomuus, vuosien ajan olen yrittänyt rohkaista ja kehottaa miestä olemaan avoimempi ajatuksistaan, ongelmistaan ja ihan mistä tahansa. Tuntuu hyvin turhauttavalta toisen puolen olevan se tuppisuu.
Rakkautta riittää vielä, mutta olen jo ehtinyt ajatella myös mahdollista eroa. En halua heittää vuosiani hukkaan, koska olen vielä lapsentekoiässä ja perheen haluaisin perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaikea puhua, niin on muitakin keinoja olemassa. Voi esim. kirjoittaa toiselle kirjeen, runon, ajatuksensa. Voi kertoa joidenkin laulujen kautta toiselle olonsa. Nuotion ääreen juttelemaan? ym ym. Yrittäkää löytää se yhteinen tapa kohdata ongelmat, haasteet, pahat olot, vaikeudet, ym. sekä uudelleen yhteytenne, ratkaisut ja toisenne. <3
Vierailija kirjoitti:
Ap jälleen linjoilla!
On meillä onnellisiakin hetkiä, mutta kaiken tämän kriisin keskellä ne tuppaavat unohtua. Olen myös mieheltäni useasti kysynyt onko hän onnellinen kanssani vai olisiko parempi että lähtisin hänen luotansa pois. On kuulemma onnellinen kanssani. Eniten tässä minua rassaa tuo puhumattomuus, vuosien ajan olen yrittänyt rohkaista ja kehottaa miestä olemaan avoimempi ajatuksistaan, ongelmistaan ja ihan mistä tahansa. Tuntuu hyvin turhauttavalta toisen puolen olevan se tuppisuu.
Rakkautta riittää vielä, mutta olen jo ehtinyt ajatella myös mahdollista eroa. En halua heittää vuosiani hukkaan, koska olen vielä lapsentekoiässä ja perheen haluaisin perustaa.
Kaikki ei vaan osaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen myös mielelläni, jos jollain av-mammalla on samankaltaisia ongelmia. Miten tilanne päättyi?
- AP