Minkälaiset ihmiset tulevat toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa? Oletko

...tai voi löytyäkin, mutta löytyykö sellaista ominaisuutta, joka pätee vain kaikkien kanssa toimeen tuleviin mutta ei muihin?

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa en tulisi toimeen. Ja olen tavannut elämäni aikana tuhansia ihmisiä. En kuitenkaan ole nk kaikkien kaveri, koska mielestäni toisen ihmisen kanssa toimeentuleminen ja kaveruus ovat kaksi aivan eri asiaa. Suhtaudun muihin ihmisiin pääasiassa ennakkoluulottomasti. Keskustelen mielelläni erilaisista asioista. Keskustelen asioista kuitenkin objektiivisesti enkä subjektiivisesti. Monet  ovat sanoneet, että mulla on lehmän hermot ja se varmaan pitää paikkansa, koska mua on hyvin vaikea saada provosoitumaan. Juuri siksi, että en suhtaudu keskusteltavaan asiaan subjektiivisesti. Osaan asettua muiden asemaan ja katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Kun jonkun kanssa on erimielisyyksiä, niin silloin "asiat riitelevät", eivät ihmiset. En mene henkilökohtaisuuksiin edes silloin, jos keskustelukumppanini tekee niin. Kun joku kertoo mulle kahden kesken jostain, niin mulla on automaattisesti oletus, että kaikki kuulemani on luottamuksen arvoista. En siis kerro kolmansille osapuolille muiden asioista, en edes puolisolleni. Jos on jokin asia, josta kolmannen osapuolen pitäisi tietää, kehotan kertojaa kertomaan asian itse. Samoin jos minulta kysytään jonkun toisen henkilön asioista, kehotan kysymään suoraan henkilöltä itseltään. 

Vaikutat kärsivälliseltä. Se onkin yksi tärkeä ominaisuus, jota tarvitsee tullakseen kaikkien kanssa toimeen. Tai sitten pitää olla sopivasti "välinpitämätön" provosointia kohtaan, jotta ei edes tarvitse kärsivällisyyttä, en tiedä millä sanalla tätä kuvaisi. Hermostumaton? Hyvähermoinen? :D

Vierailija kirjoitti:

...tai voi löytyäkin, mutta löytyykö sellaista ominaisuutta, joka pätee vain kaikkien kanssa toimeen tuleviin mutta ei muihin?

avoin? ei provosoituva?

Tulen kaikkien kanssa toimeen. Olen luonteeltani kiltti ja aika "heittäytyvä" eli ymmärrän ihmisiä ja heidän erilaisia elämäntilanteita. Tykkään olla avuksi muille.

Esim jos ollaan kaveriporukalla jossain ja joku tuo uuden seurustelukumppanin tai kaverin mukaan en katso nenänvartta pitkin vaan mielummin tutustun.

Voin jutella bussipysäkillä, tai jossain jonotustilanteessa ihmisille. En katsele maahan ja sulkeudu.

Tuleekohan monet, jotka sanoo tulevansa kaikkien kanssa toimeen, oikeasti toimeen ainoastaan niiden muiden yhtä seurallisten ja sosiaalisesti rohkeiden ihmisten kanssa mutta sitten kiusallisen ujojen ihmisten kanssa menevätkin vaikeiksi?

Itse kun olin koulussa, siellä oli paljon sellaisia sosiaalisia ihmisiä, jotka puhuivat rohkeasti eri ihmisille, mutta eivät "huomanneet" minua tai sanoneet minulle mitään kertaakaan noiden vuosien aikana. Toisaalta en muista, että he olisivat edes väittäneet tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Mutta sellaisilta he varmaan voisivat vaikuttaa suurimman osan mielestä, koska he tulivat suurimman osan kanssa toimeen ja olivat heille kivoja, mutta jotenkin tuntuivatkin "pelkäävän" ujoja ja hiljaisia.

Hyvin kuvailtu! Pidän itseäni aika lailla samanlaisena. Mutta toki joskus itsekin hermostun tai suutun, jos joku käyttäytyy todella todella törkeästi tai väärin itseäni tai jotain muuta henkilöä kohtaan. Aika harvoin kuitenkin. Paitsi jos kyseessä on omat rakkaat: puoliso, vanhemmat tai lapset. Heidän kanssaan voi kuohahdella enemmänkin, mutta se on ehkä kokonaan eri juttu se...

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa en tulisi toimeen. Ja olen tavannut elämäni aikana tuhansia ihmisiä. En kuitenkaan ole nk kaikkien kaveri, koska mielestäni toisen ihmisen kanssa toimeentuleminen ja kaveruus ovat kaksi aivan eri asiaa. Suhtaudun muihin ihmisiin pääasiassa ennakkoluulottomasti. Keskustelen mielelläni erilaisista asioista. Keskustelen asioista kuitenkin objektiivisesti enkä subjektiivisesti. Monet  ovat sanoneet, että mulla on lehmän hermot ja se varmaan pitää paikkansa, koska mua on hyvin vaikea saada provosoitumaan. Juuri siksi, että en suhtaudu keskusteltavaan asiaan subjektiivisesti. Osaan asettua muiden asemaan ja katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Kun jonkun kanssa on erimielisyyksiä, niin silloin "asiat riitelevät", eivät ihmiset. En mene henkilökohtaisuuksiin edes silloin, jos keskustelukumppanini tekee niin. Kun joku kertoo mulle kahden kesken jostain, niin mulla on automaattisesti oletus, että kaikki kuulemani on luottamuksen arvoista. En siis kerro kolmansille osapuolille muiden asioista, en edes puolisolleni. Jos on jokin asia, josta kolmannen osapuolen pitäisi tietää, kehotan kertojaa kertomaan asian itse. Samoin jos minulta kysytään jonkun toisen henkilön asioista, kehotan kysymään suoraan henkilöltä itseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan monet, jotka sanoo tulevansa kaikkien kanssa toimeen, oikeasti toimeen ainoastaan niiden muiden yhtä seurallisten ja sosiaalisesti rohkeiden ihmisten kanssa mutta sitten kiusallisen ujojen ihmisten kanssa menevätkin vaikeiksi?

Itse kun olin koulussa, siellä oli paljon sellaisia sosiaalisia ihmisiä, jotka puhuivat rohkeasti eri ihmisille, mutta eivät "huomanneet" minua tai sanoneet minulle mitään kertaakaan noiden vuosien aikana. Toisaalta en muista, että he olisivat edes väittäneet tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Mutta sellaisilta he varmaan voisivat vaikuttaa suurimman osan mielestä, koska he tulivat suurimman osan kanssa toimeen ja olivat heille kivoja, mutta jotenkin tuntuivatkin "pelkäävän" ujoja ja hiljaisia.

Itse olen puhelias ja juttelen muille rohkeasti. Sinunlaisesi tyypit eivät ole minulle ilmaa. Olen muutamia kertoja koittanut jotain jutella mutta se on kyllä kiusallista jos ei saa juttua kulkemaan. Tulee tyhmä olo, saatan ajatella että ehkä en enää puhu kun ei ilmeisesti huvita keskustella.

Sinulle ehkä riittää muutamat sanat, mutta itse puheliaana ja avoimena ihmisenä sitä kyllä kaipaa kunnon höpöttelyä. Ja ei en tuomitse, ymmärrän kyllä, mutta koen sen niin etten halua häiritä.

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mikä siinä on,ettei kaikki tule toimeen minun kanssani!?

Hyvät asiakaspalvelijat

Sellaiset, joita kiinnostaa muut ihmiset ja heidän asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan monet, jotka sanoo tulevansa kaikkien kanssa toimeen, oikeasti toimeen ainoastaan niiden muiden yhtä seurallisten ja sosiaalisesti rohkeiden ihmisten kanssa mutta sitten kiusallisen ujojen ihmisten kanssa menevätkin vaikeiksi?

Itse kun olin koulussa, siellä oli paljon sellaisia sosiaalisia ihmisiä, jotka puhuivat rohkeasti eri ihmisille, mutta eivät "huomanneet" minua tai sanoneet minulle mitään kertaakaan noiden vuosien aikana. Toisaalta en muista, että he olisivat edes väittäneet tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Mutta sellaisilta he varmaan voisivat vaikuttaa suurimman osan mielestä, koska he tulivat suurimman osan kanssa toimeen ja olivat heille kivoja, mutta jotenkin tuntuivatkin "pelkäävän" ujoja ja hiljaisia.

Itse olen puhelias ja juttelen muille rohkeasti. Sinunlaisesi tyypit eivät ole minulle ilmaa. Olen muutamia kertoja koittanut jotain jutella mutta se on kyllä kiusallista jos ei saa juttua kulkemaan. Tulee tyhmä olo, saatan ajatella että ehkä en enää puhu kun ei ilmeisesti huvita keskustella.

Sinulle ehkä riittää muutamat sanat, mutta itse puheliaana ja avoimena ihmisenä sitä kyllä kaipaa kunnon höpöttelyä. Ja ei en tuomitse, ymmärrän kyllä, mutta koen sen niin etten halua häiritä.

Hyvä varmaan että jätät rauhaan, jos joku ei halua keskustella, ja he varmaan arvostavat että olet edes yrittänyt olla mukava heille.

Lukion alussa yksi tyttö tuli juttelemaan, mutta epävarmuuden vuoksi mua ujostutti niin paljon, että katsoin muualle, en uskaltanut sanoa mitään, hän meni pois, eikä sanonut sen jälkeen mulle ikinä mitään.

En halunnut kavereita, mutta tunsin itseni ihan erakoksi, kun ei edes moikattu. Juttelemaan ei olisi tarvinnut jäädä. Itse en olisi oma-alotteisesti uskaltanut moikata ketään, koska en halunnut vaikuttaa siltä, että haluan jutella, kaveerata tai muodostaa mitään "ihmissuhdetta", koska halusinkin olla yksin enkä olla liian kutsuva. Mutta en halunnut tuntea, että olen jotenkin vastenmielinen, kun ei voida moikata koskaan, jotkut jopa vain hiljaa mulkoilivat, mutten ollut sen arvoinen että olisi hymyilty, nyökätty, saati moikattu. Se etten halua puhua muille rupattelutyyliin, ei tarkoita etten haluaisi vaihtaa joskus paria sanaa, jos on asiaa. Kukaan ei kysynyt minulta mitään pikkujuttujakaan, joten en itsekään uskaltanut kysyä keltään mitään ja olin ihan pihalla kaikesta. Viesti ei vaan kulkenut minun ja muiden välillä. Jos joku siellä koulussa olisi ollut sellainen oikeasti KAIKKIEN kanssa toimeen tuleva, niin hän olisi osannut luoda minulle enemmän sellaisen olon, että olen tervetullut, vaikken haluakaan olla kovin läheinen kenenkään kanssa enkä jutella mistään. Pelkkä hymy olisi riittänyt.

En sano että kenenkään olisi pitänyt sellainen ollakaan, mutta toivottavasti kukaan heistä ei tosiaan olisi kuvaillutkaan itseään "kaikkien kanssa toimeen tulevaksi". Tai no, kai tuokin jotain toimeen tulemista on, että jättää toisen vain rauhaan...

Joku joskus sanoi että ihminen joka on kaikkien kaveri ei oikeasti taida olla kenenkään kaveri. 

?

Vierailija kirjoitti:

Tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta jokaisesta en tietenkään pidä, sitä ei kuitenkaan pidä näyttää. Olen avoin kaikille uusille kontakteille ja kohtelen kaikkia tasavertaisesti.

Täsmälleen näin, jos puhutaan kuitenkin normaalisti käyttäytyvistä ihmisistä, ainakin noin suurin piirtein normaalisti. Tulen kyllä toimeen myös lasten ja kehitysvammaisten kanssa. En nosta itseäni muiden yläpuolelle, paitsi nyt. 

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa en tulisi toimeen. Ja olen tavannut elämäni aikana tuhansia ihmisiä. En kuitenkaan ole nk kaikkien kaveri, koska mielestäni toisen ihmisen kanssa toimeentuleminen ja kaveruus ovat kaksi aivan eri asiaa. Suhtaudun muihin ihmisiin pääasiassa ennakkoluulottomasti. Keskustelen mielelläni erilaisista asioista. Keskustelen asioista kuitenkin objektiivisesti enkä subjektiivisesti. Monet  ovat sanoneet, että mulla on lehmän hermot ja se varmaan pitää paikkansa, koska mua on hyvin vaikea saada provosoitumaan. Juuri siksi, että en suhtaudu keskusteltavaan asiaan subjektiivisesti. Osaan asettua muiden asemaan ja katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Kun jonkun kanssa on erimielisyyksiä, niin silloin "asiat riitelevät", eivät ihmiset. En mene henkilökohtaisuuksiin edes silloin, jos keskustelukumppanini tekee niin. Kun joku kertoo mulle kahden kesken jostain, niin mulla on automaattisesti oletus, että kaikki kuulemani on luottamuksen arvoista. En siis kerro kolmansille osapuolille muiden asioista, en edes puolisolleni. Jos on jokin asia, josta kolmannen osapuolen pitäisi tietää, kehotan kertojaa kertomaan asian itse. Samoin jos minulta kysytään jonkun toisen henkilön asioista, kehotan kysymään suoraan henkilöltä itseltään. 

Minulla sama. Ainoa poikkeus on narsistiäitini. Miten toimisit narsistin suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan monet, jotka sanoo tulevansa kaikkien kanssa toimeen, oikeasti toimeen ainoastaan niiden muiden yhtä seurallisten ja sosiaalisesti rohkeiden ihmisten kanssa mutta sitten kiusallisen ujojen ihmisten kanssa menevätkin vaikeiksi?

Itse kun olin koulussa, siellä oli paljon sellaisia sosiaalisia ihmisiä, jotka puhuivat rohkeasti eri ihmisille, mutta eivät "huomanneet" minua tai sanoneet minulle mitään kertaakaan noiden vuosien aikana. Toisaalta en muista, että he olisivat edes väittäneet tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Mutta sellaisilta he varmaan voisivat vaikuttaa suurimman osan mielestä, koska he tulivat suurimman osan kanssa toimeen ja olivat heille kivoja, mutta jotenkin tuntuivatkin "pelkäävän" ujoja ja hiljaisia.

Itse olen puhelias ja juttelen muille rohkeasti. Sinunlaisesi tyypit eivät ole minulle ilmaa. Olen muutamia kertoja koittanut jotain jutella mutta se on kyllä kiusallista jos ei saa juttua kulkemaan. Tulee tyhmä olo, saatan ajatella että ehkä en enää puhu kun ei ilmeisesti huvita keskustella.

Sinulle ehkä riittää muutamat sanat, mutta itse puheliaana ja avoimena ihmisenä sitä kyllä kaipaa kunnon höpöttelyä. Ja ei en tuomitse, ymmärrän kyllä, mutta koen sen niin etten halua häiritä.

Hyvä varmaan että jätät rauhaan, jos joku ei halua keskustella, ja he varmaan arvostavat että olet edes yrittänyt olla mukava heille.

Lukion alussa yksi tyttö tuli juttelemaan, mutta epävarmuuden vuoksi mua ujostutti niin paljon, että katsoin muualle, en uskaltanut sanoa mitään, hän meni pois, eikä sanonut sen jälkeen mulle ikinä mitään.

En halunnut kavereita, mutta tunsin itseni ihan erakoksi, kun ei edes moikattu. Juttelemaan ei olisi tarvinnut jäädä. Itse en olisi oma-alotteisesti uskaltanut moikata ketään, koska en halunnut vaikuttaa siltä, että haluan jutella, kaveerata tai muodostaa mitään "ihmissuhdetta", koska halusinkin olla yksin enkä olla liian kutsuva. Mutta en halunnut tuntea, että olen jotenkin vastenmielinen, kun ei voida moikata koskaan, jotkut jopa vain hiljaa mulkoilivat, mutten ollut sen arvoinen että olisi hymyilty, nyökätty, saati moikattu. Se etten halua puhua muille rupattelutyyliin, ei tarkoita etten haluaisi vaihtaa joskus paria sanaa, jos on asiaa. Kukaan ei kysynyt minulta mitään pikkujuttujakaan, joten en itsekään uskaltanut kysyä keltään mitään ja olin ihan pihalla kaikesta. Viesti ei vaan kulkenut minun ja muiden välillä. Jos joku siellä koulussa olisi ollut sellainen oikeasti KAIKKIEN kanssa toimeen tuleva, niin hän olisi osannut luoda minulle enemmän sellaisen olon, että olen tervetullut, vaikken haluakaan olla kovin läheinen kenenkään kanssa enkä jutella mistään. Pelkkä hymy olisi riittänyt.

En sano että kenenkään olisi pitänyt sellainen ollakaan, mutta toivottavasti kukaan heistä ei tosiaan olisi kuvaillutkaan itseään "kaikkien kanssa toimeen tulevaksi". Tai no, kai tuokin jotain toimeen tulemista on, että jättää toisen vain rauhaan...

Tuo on puolin ja toisin kiusallista. En ole ilkeä ihminen, aika rempseä kyllä. Olen itsekin osittain varuillaan uusissa tilanteissa (olen lyhytkasvuinen) ja noh monilla voi olla ennakkoluuloja. Tarkastelen hetken millaisia ihmiset ovat. Olen ns. kaikkien kaveri, mutta jos tulee tunne että jotain ei kiinnosta (niin kuin sinun käytös ja eleet) annan mielummin olla ja keskityn ihmisiin joiden kanssa voi jutella.

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Lähinnä siksi, että riiteleminen on tyhmää, enkä hyökkää kenenkään mielipiteitä vastaan, vaikka en niistä pitäisi. Ne joiden kanssa ei synkkaa niin hyvin, jätän omaan rauhaansa. Hoidan vain välttämättömät :) Minulle on sanottu useasti, että on hankala olla olematta kaveri kanssani.

Ristiriitaista, tai ehkä vain ylimielistä. Kaikki siis haluavat olla sinun kavereitasi, mutta sinä et halua olla kaikkien kaveri. Ja koska sinä olet muiden yläpuolella, niin sinähän teet kaikki valinnat.

Mä tulen MELKEIN kaikkien kanssa toimeen, mutta oon sen verran moraalinen ja kovapäinen, että puutun kusipäisten ihmisten käytökseen jos vaikka kiusaavat toisia. En myöskään jousta mielipiteissäni tai yrittämällä yritä tulla kaikkien kanssa toimeen. Oon huomannut että myös tällaiset räiskyvät persoonat voi tulla ihmisten kanssa toimeen kun muistavat viljellä huumoria ja osaavat nauraa myös itselleen :) Yleisesti ottaen tykätyimmät ihmiset on aika rauhallisia ja leppoisia sekä sydämellisiä eli vähän erilaisia kuin minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa en tulisi toimeen. Ja olen tavannut elämäni aikana tuhansia ihmisiä. En kuitenkaan ole nk kaikkien kaveri, koska mielestäni toisen ihmisen kanssa toimeentuleminen ja kaveruus ovat kaksi aivan eri asiaa. Suhtaudun muihin ihmisiin pääasiassa ennakkoluulottomasti. Keskustelen mielelläni erilaisista asioista. Keskustelen asioista kuitenkin objektiivisesti enkä subjektiivisesti. Monet  ovat sanoneet, että mulla on lehmän hermot ja se varmaan pitää paikkansa, koska mua on hyvin vaikea saada provosoitumaan. Juuri siksi, että en suhtaudu keskusteltavaan asiaan subjektiivisesti. Osaan asettua muiden asemaan ja katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Kun jonkun kanssa on erimielisyyksiä, niin silloin "asiat riitelevät", eivät ihmiset. En mene henkilökohtaisuuksiin edes silloin, jos keskustelukumppanini tekee niin. Kun joku kertoo mulle kahden kesken jostain, niin mulla on automaattisesti oletus, että kaikki kuulemani on luottamuksen arvoista. En siis kerro kolmansille osapuolille muiden asioista, en edes puolisolleni. Jos on jokin asia, josta kolmannen osapuolen pitäisi tietää, kehotan kertojaa kertomaan asian itse. Samoin jos minulta kysytään jonkun toisen henkilön asioista, kehotan kysymään suoraan henkilöltä itseltään. 

Minulla sama. Ainoa poikkeus on narsistiäitini. Miten toimisit narsistin suhteen?

Mulla ei ole kokemusta narsisteista. Varmasti olen heitäkin elämäni aikana kohdannut, mutta ei siis sellaista suhdetta kehenkään narsistiin, josta narsismi olisi tullut esille. Ihmisten kanssa toimeentulemisessa on minusta aika tärkeää pitää omat rajansa. Asiat, jotka on hoidettava, hoidetaan. Mutta muutoin, jos toinen yrittää käyttää hyväksi, solvaa tms, niin silloin mielestäni voi pitää etäisyyttäkin. 

Miksi jotkut keskittyvät vain ihmisiin, joiden kanssa voi jutella? Ei pidäkään jutella puhekyvyttömille väkisin, sehän olisi aika epäkohteliastakin, mutta voi heidät silti huomioida hymyllä tai moikkauksella. Jos tämä ihminen ei moikkaa takaisin eikä tunnu yhtään arvostavan, että otat hänet pienillä eleillä huomioon, ei sinun tarvitse sitä tietenkään tehdä (eikä muutenkaan, mutta se olisi kaikkien kanssa toimeen tulemista, eikä vain niiden kanssa, jotka ovat yhtä puheliaita kuin itse).

Tarkoitan nyt sellaista, että jos vaikka kävelee tällaisen superujon ohi, niin katsoo että ai sinä olet siinä, "moi", ja sitten jatkaa matkaansa. Sitten jos tämä ujo vaikka on epävarma jostain, niin hän ajattelee että sinä olet sellainen kiva, joka tulee kaikkien – kaikenlaisten – kanssa toimeen, ja uskaltaa tulla kysymään sinulta.

Mulla oli työkaveri, joka tuli helposti toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Muistan miten aina ihmettelin, että miten läheinen se on tonkin kanssa! Itsekin tulen ihan ok toimeen suht monenlaisten ihmisten kanssa, mutta harvoja päästän kovin lähelle. Mutta tämä kaveri siis jutteli tosi kaverillisesti lähes kaikkien työpaikan ihmisten kanssa (joita oli kuitenkin lähemmäs 100). Ihan muutamasta ihmisestä puhui siihen suuntaan, että "toi on kummallinen", mutta niidenkin kanssa tuli toimeen. Luonteeltaan avoin, ystävällinen, hyvä itsetunto, välitön ihminen.