Miten te ootte uskaltanu synnyttää?

Kertokaa synnyttäneet! 

ap

Kannattaisi puhua jonkun asiantuntijan kanssa noista peloista. Ja miettiä mitä muuta lapsen hankkimiseen liittyy kuin synnytys. Kärsitkö helposti peloista ja pelkotiloista? Lapsen kanssa saa jatkuvasti olla huolissaan jostain ja niitä täytyy vaan järjellä ajatella ettei tule liikaa huolia.

Synnytys on yleensä 1-2 päivän kokemus, että ainakin sen verran täytyy pystyä kärsimään. Tuurilla voi päästä helpommallakin.

Elämässä tekee paljon vaarallisempiakin asioita, esim. ajaa hirvialueella pimeässä.

Synnytin vuosi sitten ja se sujui hyvin. Itse olen aina pelännyt ja miettinyt synnytystä jo silloin kun ei ollut vielä ajankohtaista,niinkuin sinäkin. Se supistelu-vaihe sattui alamahaan ja kipu tuntui myös alaselässä. Mutta kun pääsin synnytys saliin, sain epiduraalin. Se oli taivaallinen. Kivut jäi pois. Pötköttelin siellä ja odoteltiin vielä 6h synnytystä. Supistelut tietenkin jatkuivat siinä mutten enää niitä tuntenut epiduraalin vuoksi. Ja itse synnytys; alapäässä tuntui vain paine jota vastaan piti ponnistaa. Eli kivuton, paineen tunne vain. Ponnistusvaihe siis tosi helppo.

Tiivitaavi86 kirjoitti:

Synnytin vuosi sitten ja se sujui hyvin. Itse olen aina pelännyt ja miettinyt synnytystä jo silloin kun ei ollut vielä ajankohtaista,niinkuin sinäkin. Se supistelu-vaihe sattui alamahaan ja kipu tuntui myös alaselässä. Mutta kun pääsin synnytys saliin, sain epiduraalin. Se oli taivaallinen. Kivut jäi pois. Pötköttelin siellä ja odoteltiin vielä 6h synnytystä. Supistelut tietenkin jatkuivat siinä mutten enää niitä tuntenut epiduraalin vuoksi. Ja itse synnytys; alapäässä tuntui vain paine jota vastaan piti ponnistaa. Eli kivuton, paineen tunne vain. Ponnistusvaihe siis tosi helppo.

Synnytys on se koko tapahtuma ei pelkkä ponnistusvaihe.

Onneksi voi adoptoida. Itse en halua ikinä synnyttää. D:

n25

Synnytin yli 15 vuotta sitten. En muista siitä enää juuri mitään muuta kuin sen, että olin siinä kohti jo niin kypsä raskauteen, että olisin kammennut lapsen ulos vaikka lusikalla. Tytärkin on ehtinyt sittemmin aiheuttaa paljon syntymäänsä pahempia ja pitkäkestoisempia päänsärkyjä.

No mua pelotti kipu, mutta ajattelin, että olen normaali nainen ja normaalin naisen on kyettävä synnyttämään jos lapsen haluaa. Ajattelin ottaa kaikki mahdolliset kipulääkkeet. Otinkin ja kipu oli todella minimaalista.

No se nyt vaan on vähän pakko jos meinaa sen vaavin saada sieltä masusta pois.

Synnytykseni ovat olleet erittäin helppoja, eikä mitään traumaa ole jäänyt.

Olen synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että sitä olisi edes tarvittu. En kaipaa mitään kärsimyskruunua luomusynnytyksistä, vaan kaikki olivat muutaman tunnin, helppoja tapahtumia. Kuukautiskivutkin ovat olleet pahempia ja kestäneet kauemmin.

älä tee sitä , kaikki huijaa sinut synnyttämääm, ovat unohtaneet sen kivun.

Halusin lapset niin kovasti, että synnytyksen kipu tai toimenpiteiden epämukavuus ei tuntunut miltään sen rinnalla.

Synnyttäminen on helpointa lasten saamisessa. Kun prosessi alkaa, sille ei enää mitään voi. Lasten kasvattaminen on yhtä isoa harmaata aluetta, jossa koko ajan joutuu valitsemaan, miettimään miten toimia ja kyseenalaistamaan itseään ja kykyjään.

Joo, kerroinkin sekä supistelu-että ponnistusvaiheesta. KOKO synnytyksestä.

Yritä hieman suhteuttaa ja järkeistää ajatuksiasi. Ja mieti onko tuolle pelolle siis ihan oikeastikin jotakin perusteita/pohjaa. Asumme kuitenkin maassa jossa syntyvyyskuolleisuus, vammautumiset tms ovat häviävän pieni osa kaikista synnytyksistä vuosittain, oikeastaan olematon osa vaikka toki jokainen on liikaa mutta silti.

Synnytys on, yleensä, turvallinen ja ennenkaikkea normaali tapahtuma, naisen keho on rakennettu niin, että siihen pystyy ja kykenee ja ympärilläsi on sairaalan ammattitaitoinen väki kätilöistä aina kirurgeihin asti saatavilla jos niikseen on. Ja kipulääkitystäkin saa jos vain haluaa.

Jos kaiken tuon jälk edelleen pelkosi on hallitsematonta niin pelkopolille puhumaan kun aika on, viimeistään. Ja kyllä sen pelkoon perustuvan sektionkin saa jos todella tarpeen on, niin sai eräs ystävänikin. Mutta siinäkin kannattaa muistaa pari faktaa kuten se, etä alakautta syntyminen/synnyttäminen on aina parempi vaihtoehto niin vauvalle kuin äidillekin, sieltä ne hyvät bakteerit vauva saa ja hyvät stressihormonit ja siitä äitikin toipuu nopeammin kuin sektiosta, ja helpommin. Sektio on massiivinen kirurginen leikkausoperaatio missä ohitetaan lukuisia lihas-ja ihokerroksia, esim.

Synnytyksen kestosta, että ei se todellakaan kestä 1-2vrk kaikilla eikä edes useimmilla, itselläni ensimmäinen kesti 9h7min ja toinen 11h55min. Niin ja en revennyt, ei tarvittu tikkejä eikä tehty episiotomioita eli välilihanleikkauksia.

Yritystä siihen asioiden järkeistämiseen, maailman sivu me on synnytetty, nykyaikana kaikesta muusta kuin kiiltokuvista, kauneudesta,  helppoudesta ja kivuttomuudesta on livetty aika pitkälle,  ei siitä pitkä aika ole kun se tapahtui ilman kummempia lääketieteellisiä apukeinoja tai kivunlievityksiä ja selvisivät nekin naiset siitä, toki ja ehkä enemmän kipua kokeneina mutta hei, sekin kuuluu ikäänkuin asiaan kun uutta elämää!! itsestäsi ulos synnytät!!

Hyvin selvisi sillä ajatuksella että nainen on luotu synnyttämään ja että homma on aika pian ohi. Toki supistukset tuntui kauhealta mutta ei se haitannut kun ajatteli että ne loppuu kyllä kohta. Kamalampaa on esim. paha selkäkipu ja ajatus siitä että se saattaa kestää vaikka koko loppuelämän.

Pakko se vaan oli uskaltaa kun halusin olla raskaana ja saada lapsia. Sen synnytyksen olisin voinut kyllä jättää välistä. Mutta onhan sekin nyt koettu ja vieläpä 2 kertaa ja hengissä selvittiin.

Tosin synnyttäminen oli vielä kamalampaa kuin kuvittelin/pelkäsin. Ekalla kerralla vaan mietin ettei tämä kipu voi olla todellistakaan ja toisella kerralla mietin että mitä helvettiä mä taas täällä teen.

Ja kolmatta kertaa ei tule! 

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni ovat olleet erittäin helppoja, eikä mitään traumaa ole jäänyt.

Olen synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että sitä olisi edes tarvittu. En kaipaa mitään kärsimyskruunua luomusynnytyksistä, vaan kaikki olivat muutaman tunnin, helppoja tapahtumia. Kuukautiskivutkin ovat olleet pahempia ja kestäneet kauemmin.

Sinulla ei ollut kipua joten et tarvinnut kipulääkkeitä. Kaikilla näin ei ole. Tyhmää olisi synnyttää kivuissa ja jättää kipulääkkeet käyttämättä.

Eihän se mukavaa ole mutta kuitenkin monet tekevät sen toisenkin lapsen. Jokainen kokee kivun erilailla ja nykyään on sentään saatavilla puudutteita ja lääkkeitä toisin kuin ennenvanhaa. Siltikin naiset pärjäsivät.

Nanao kirjoitti:

Onneksi voi adoptoida. Itse en halua ikinä synnyttää. D:

n25

Vitun pelle...

Kyllä sitä raskauden lopulla on niin kypsä siihen olotilaan, että sitä on valmis vaikka kaivamaan itse sen lapsen ulos sieltä mahasta. Eikä se synnytys mun mielestä ollut edes niin paha kuin kuvittelin. Ja hyvin nopeasti synnytyksen jäljeen sitä jotenkin alkaa unohtamaan siitä aiheutuneet kivut. Ei kannata tehdä siitä synnytyksestä mörköä itselleen.