Lue keskustelun säännöt.
Viinikeskustelijat: ymmärrättekö että puhutte eri asioista?
11.11.2016 |
Toiset puhuvat känneistä, toiset puhuvat lasillisen juomisesta. Raitis joulu -kampanjalla pyritään ehkäisemään sitä, että kukaan lapsi ei joutuisi viettämään joulua hunalaisten vanhempien kanssa, sillä aikuisen humala on yleensä lapselle pelottava kokemus. Monella se joulun juominen ei jää vain yhteen lasiin.
Ne ketkä oikeasti ottavat sen ladin tai kaksi ruoan kanssa, miksi raivostutte aiheesta joka ei koske teitä? En usko kenenkään kuvittelevan että parin viinilasin jälkeen lapsen jouöu olisi jotenkin pilalla, lapsi tuskin edes ymmärtää erottaa viiniä muista ruokajuomista.
Yrittääkää ymmärtää mistä toinen puhuu, sillä nyt tappelette eri aiheista eikä kumpikaan osapuoli suostu tajuamaan mitä toinen ajaa takaa. Hauskaa joulua!
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut, ilmeisesti vaikka kuinka monet suomalaiset, eivät usko, että joku voi tosiaankin juoda vaikka desilitran viiniä ja lopettaa siihen. Mutta totta se on.
No mikä se lestojen lukumäärä Suomessa tällä hetkellä on. Satoja tuhansia?
Minä jo luulin raittiuskirjoitusten ja Turmiolan Tommin olevan katoavaa kansanperinnettä, mutta näköjään olin väärässä. Av:lla oppii aina uutta.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapas nyt, koska sitä saa ihan luvalla juoda lasin viiniä? Jouluna ei missään tapauksessa, arkena ei tietenkään ja viikonloppuna se on kans ihan ehdoton no-no.
Ravintolassa illallisella? No eihän sentään, joku saattaa nähdä ja mitä ne sitten ajattelee!
Toisinaan nautiskelen siitä, kuinka hyvä viini tukee vaikkapa ruoan hyvää makua, taidan olla alkkis?!
Tähän vielä vastausta odotan, että koska lasillinen viiniä on sopivaa nauttia? Vai onko se nyt todella että "ei ikinä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapas nyt, koska sitä saa ihan luvalla juoda lasin viiniä? Jouluna ei missään tapauksessa, arkena ei tietenkään ja viikonloppuna se on kans ihan ehdoton no-no.
Ravintolassa illallisella? No eihän sentään, joku saattaa nähdä ja mitä ne sitten ajattelee!
Toisinaan nautiskelen siitä, kuinka hyvä viini tukee vaikkapa ruoan hyvää makua, taidan olla alkkis?!Tähän vielä vastausta odotan, että koska lasillinen viiniä on sopivaa nauttia? Vai onko se nyt todella että "ei ikinä"?
Jos se oikeasti jää siihen yhteen ravintola-annokseen, niin vaikka kerran viikossa. Mutta jos lasillinen onkin se puoli pulloa, niin ei ikinä lasten läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapas nyt, koska sitä saa ihan luvalla juoda lasin viiniä? Jouluna ei missään tapauksessa, arkena ei tietenkään ja viikonloppuna se on kans ihan ehdoton no-no.
Ravintolassa illallisella? No eihän sentään, joku saattaa nähdä ja mitä ne sitten ajattelee!
Toisinaan nautiskelen siitä, kuinka hyvä viini tukee vaikkapa ruoan hyvää makua, taidan olla alkkis?!Tähän vielä vastausta odotan, että koska lasillinen viiniä on sopivaa nauttia? Vai onko se nyt todella että "ei ikinä"?
Jos se oikeasti jää siihen yhteen ravintola-annokseen, niin vaikka kerran viikossa. Mutta jos lasillinen onkin se puoli pulloa, niin ei ikinä lasten läsnäollessa.
Ok, kiitos. Sinullakin on tuolla tuo oletus "jos se oikeasti jää..."
Miksi ei jäisi? Oletuksena tuntuu olevan tiukka kaikki tai ei mitään-asenne, mistä lie tällainen juontaa juurensa?
Huvittaa suunnattomasti nämä "hiprakka-asiantuntijat", jotka itse eivät ole koskaan maistaneet lasillistakaan, mutta silti tietävät kovinkin tarkkaan, mistä kukin tulee mitenkin paljon "hiprakkaan".
Tällaisista keskusteluista unohtuu kokonaan se fakta, että juomisen kestolla on kaikkein suurin merkitys sille hiprakan määrälle, alkoholin palaminen kun alkaa välittömästi, kun se kurkusta alas kumotaan. On siis erittäin paljon väliä sillä, vetääkö kossupullon huiviinsa yhdellä huikalla, vai tissutteleeko sitä tasaisesti koko vuorokauden.
Ja mitä hiprakkaan tulee, niin minusta oli pelkästään positiivinen asia, että vanhempani olivat joskus harvoin hiprakassa, koska ne oli ainoita kertoja, kun he olivat iloisella ja mukavalla päällä ja oli varmaa, että ei saanut milloin mistäkin mitättömästä syystä remmiä perseelle. Olivat siis minun näkövinkkelistäni aivan liian harvoin hiprakassa, muuten kun olivat ankaria vanhanliiton kasvattajia tyyliin "se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", tai "se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Meillä ei totisesti vitsaa säästetty, paitsi hiprakassa.