Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliselle kysymys!
10.11.2016 |
Sinulle, joka elät joko onnellisesti tai onnettomasti uusperheessä, tai olet joskus elänyt. Muut älkää vastatko.
Nimeä YKSI syy, pääsyy, minkä ajattelet uusperheessä olevan vaikeinta. Vain yksi.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se etteivät lapset ole koko ajan läsnä
Epätasa-arvo (esim omien lasten-toisen lasten välillä).
Se että omalla lapsella ja isäpuolella ei ole läheiset välit verrattuna isäpuolen ja hänen omiin lapsiin.
Anteeksi, että sotkeudun ketjuun, mutta en ymmärrä:
- mitä ongelmia siitä voi seurata, etteivät lapset ole aina läsnä? Sehän on luksusta!
Tai
- että omilla lapsilla ja isäpuolella ole läheiset välit? So...? Mitä haittaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella vaikeaa hyväksyä että toisella on lapsia ja ne tulee sun omaan rakkaaseen kotiin, sotkemaan ja riehumaan. Ne tuntuu vihollisilta, tunkeutujilta. Alussa yritin löytää lapsista hyviä puolia, bondata jne. Nykyään keskityn vaan keksimään itselleni tekemistä siksi aikaa kun ne porsaat on mun kodissani.
En ikimaailmassa enää lähtisi tähän....
-uusperhe 3 vuotta
Vaikeinta varmaan se mustasukkaisuus. Tärkeintä on se parisuhde, että eksät tai lapset ei tule sen suhteen väliin. Uusperheen vanhempien rakkauden ja parisuhteen varaan rakentuu se uusi perhe, ja sen parisuhteen on tarkoitus jatkua vielä sitten kun lapset muuttavat pois kotoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se etteivät lapset ole koko ajan läsnä
En nyt ihan tajua miksi mun vastausta alapeukutetaan, olis ihan mukava saada jotain syytäkin..
Lapsettoman puolison asema. Velvollisuuksia on pitkä lista, oikeuksia ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista sopiminen välillä, kun exälle eikä nyxälle tunnu mikään sopivan. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen osannut valita jo kahdesti hankalan puolison.
Esim. exä peruu lasten haun, niin nyxä kiukuttelee. Tai molemmat haluaa lasten kansss jonku tietyn viikonlopun ja kiukuttelevat sitten mulle.
Se, että mieheni lapset eivät ole kiintyneet minuun lainkaan. Kun he tulevat käymään tuntuu ahdistavalta kun he ovat niin"vieraita" yrityksistäni huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman puolison asema. Velvollisuuksia on pitkä lista, oikeuksia ei lainkaan.
En ymmärrä. Sinä itse otat itsellesi ne velvollisuudet.
Minäkin olen uusperheellinen. Ei minulla ole mitään velvollisuuksia.
Parin yhteiset lapset menevät aiempien liittojen lasten edelle lähes varmasti. Näin oli myös minun lapsuudenkodissani, vaikka muuten uusperhe toimi melko hyvin, ainakin paremmin kuin biologiset vanhemmat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että sotkeudun ketjuun, mutta en ymmärrä:
- mitä ongelmia siitä voi seurata, etteivät lapset ole aina läsnä? Sehän on luksusta!
Tai
- että omilla lapsilla ja isäpuolella ole läheiset välit? So...? Mitä haittaa...?
Miksi kysymyksiini ei vastata?
Kyseleepi kutonen
Itse koen vaikeimmaksi erilaiset kasvatustyylit. Isännän 8v tytär asuu äitillään, joka on myös uusperhe, heillä on lepsumpi kuri mitä meillä. Äiti se jaksaa aina ja selittää ja perustella tytölle, miksi ei saa jotakin asiaa, ei silti pidä selkeitä rajoja, koska ei osaa olla johdonmukainen ja tarpeeksi selväsanainen kielloissaa(tytöllä on mm.tukitoimia koulussa, koska ei osaa keskittyä kunnolla ja raivostuu herkästi). Meidän mielestä tarvitsisi selkeät rajat ja kiellot/ohjeet.
Meillä sitten aiheuttaa kiukuttelua ja ininää, kun tyttö ei saa tahtoaan läpi jonkin asian suhteen, vaikka ollaan tehty selväksi että meillä ei pompotella aikuisia niinkun äitillä(esimerkkinä mummolle meno; jos tyttö sanoo haluavansa mummolle äiti soittaa heti mummon hakemaan, matkaa on alle 10km. Meiltä matkaa mummolle on 25km ja tyttö vinkuu mummolle joka kerta meillä ollessaankin. Kerrotaan aina sama ohje että joko sinä päivänä kun hänet haetaan tai viedään, käydään mummolla. Ei välipäivänä. Täst on tullut monet kilarit kun ei saa just heti tahtoaan läpi).
Meillä se oli miehen ja esikoispoikani tempperamenttiero. Pojalle sana nyt tai heti oli hyvin venyvä käsite:) Paljon hitaampi ja rauhallisempi kuin mieheni.
Isän tai äidin uuden puolison roolin määrittely suhteessa lapseen. Haluan, että miesystäväni on perheessämme täysivaltainen aikuinen, mutta en ole kaikista kasvatusasioista hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä voi tietysti olla haaste ydinperheessäkin, mutta uusperheessä näitä kysymyksiä ratkottaessa nousee esille se, kenellä on "oikeus" päättää lapsen asioista.
Elän uusperheessä 8 - vuotiaan poikani ja lapsettoman avomieheni kanssa.Mies tulee lapsen kanssa hyvin toimeen mutta esim.jos lapselle pitää saada iltapalaa niin mies sanoo minulle että tule antamaan.Minun mielestäni hänkin voisi vähän vaivaa nähdä kun asutaan kumminkin saman katon alla. Myös kotityöt on jääneet aika lailla minun harteille mutta niin olisi todennäköisesti käynyt ilman lastakin.
Hassu ketju
Seuraavat asiat tapahtuvat myös ydinperheissä, tai voivat tapahtua
- mies passauttaa
- kasvatuserimielisyydet
- temperamentin erot
- ns hankala lapsi
Seuraavat ovat ihan itsestä kiinni, ja niihin voi vaikuttaa
- velvollisuudet
Vain nämä liittyvät lähinnä uusperheilyyb
- mustasukkaisuus
- epätasa-arvo
- kokee lapset tunkeilijoina
- eksät
Sitten en tiedä, miksi tämä olisi huono asia, eli mitä välii
- ei ole läheiset välit lapsiin
- lapset ei aina läsnä
Mustasukkaisuus, joko eksistä tai lapsista.
Periaatteessa joka suhteessa voi olla mustasukkainen aiemmasta elämästä, mutta mustasukkaisuuden kohteita on vielä enemmän, ja uusperheessä se vielä kulminoituu rahaan. Puolison lapsi syö yhteisiin menoihin tarkoitettua rahaa.
Minä siis uskon, että vain ne ovat uusperheessä täysin onnellisia, eivät koe pienintäkään mustasukkaisuutta miehen lapsista, eksistä tai rahankäytöstä.