Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuntuu, että neljä lasta on liikaa.
10.11.2016 |
Mä jaksan kyllä ihan hyvin, siitä ei ole kyse. Mutta kolmen kanssa mulla pysyi pakka kasassa oikein hyvin, elämä kivaa ja rentoa, koin, että mulla oli kaikille lapsille hyvin aikaa.
Nyt tämän neljännen synnyttyä tuntuu, etten mitenkään pysty repeämään joka suuntaan. Aina joku huutaa, aina täytyy jollekin sanoa, että odota hetki, kaaos vaanii nurkan takana, tuntuu, että mun on hankalaa antaa kaikille riittävästi aikaa ja huomiota.
Joko tämä in vaan alkukankeutta tai sitten mulle neljä lasta onkin vähän turhan paljon. En ymmärrä miten kymmenlapsisessa perheessä voi mitenkään riittää kaikille ja äiti ehtiä joka paikkaan...
Huh, tää on ollut vähän hankala päivä.
Kommentit (15)
Kymmenlapsisessa perheessä ne kaikki eivät ole alle kouluikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietysti vähän perheestä, mutta itse kyllä luulen, ettei nelilapsisessa perheessä ole mahdollista antaa riittävästi huomiota kaikille lapsille (ellei sitten molemmat vanhemmat tee töitä kotoa käsin ja ole molemmat ihan super osallistuvia vanhempia). Miten vaikka neljän koululaisen läksyissä auttaminen/harrastuksiin kuskaus/sydänsuruissa kuuntelu onnistuu samana iltana?
Missäs niiden isä on? Vai loisitko miehen rahoilla, jolloin sen on käytävä kahdessa työssä elättääkseen teidät parasiitit?
Jep. Mulla on kolme alle kouluikäistä ja tähän jää. Vaikea jo nyt huomioida kaikkia tarpeeksi kun mies meni sairastumaan vakavaati. Onneksi ei ehditty tehdä neljättä josta haaveiltiin putken, näiden kanssa ehkä just just pärjää yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lukumäärä, vaan se ikäero. En ymmärrä mikä vimma ihmisillä on tehdä lapsia tiheään tahtiin niin ettei yksikään lapsista saa omalla vuorollaan olla tarpeeksi kauan pikkuinen ja hoivattava. Surullista, kun jo 2-3-vuotiaat joutuu olemaan reippaita isoveljiä ja -siskoja, joiden tarpeet jyrätään kun vauva menee edelle.
Jos ikäero olisi edes neljä vuotta, niin neljä lasta ei olisi ongelma.
Meitä oli neljä ja kasvoin kyllä täysin itsekseni. Eikä meillä edes ole pienet ikäerot. Itselläni kaksi lasta ja tämä on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missäs niiden isä on? Vai loisitko miehen rahoilla, jolloin sen on käytävä kahdessa työssä elättääkseen teidät parasiitit?
Suksi vittuun vasemmistolainen. Konservatiiviset perhearvot tulevat takaisin, vaikka teitä roskaväkeä kuinka itkettäisi. Teidän white genocide -unelmanne on peruttu.
Järjestä joka lapselle omaakin aikaa,edes puoli tuntia päivä,meillä 4 pienempää,joista kolme koululaista,esim. läksyt kunkin kanssa kahden,kuulustelen ja tarkistan,iltaisin köllötellään yhdessä ja pidetään lähellä,2 aikuista ja yksi teini joka ei enään lähelle tule.vuoroilloin saunotaan ensin kahden lapsien kanssa,sitten vielä vanhempien kanssa.jokainen tarvitsee omaakin aikaa,tietysti jos on vauva tai taapero-ikäinem hänen tarpeet menee ensisijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika on raskasta koko perheelle, ei siitä mihinkään pääse. Anna armoa itsellesi kotitöiden suhteen tai ota isompiamukaan touhuamaan jos vain mahdollista. koita antaa vauvaa mahdollisimman paljon isälleen ja mene vaikka pötköttelemääb lattialle isompien leikkien viereen jne.
Hei, jos sulla on siellä pieni vauva, niin aina se on rutiinien ja käytäntöjen harjoittelua alkuun. Kyllä se siitä lähtee sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä neljä. Yksi, toinen, ja sitten kaksoset.
Asiaa auttaa rutiinit, kova kuri isoimmille, tasavertainen ja hyvä parisuhde, lastenhoitoapu tarvittaessa ja väkisin otettu oma aika välillä ilman lapsia.
Paranee kunhan vanhenevat, jaksaa jaksaa...
Miksi ihmiset niin kovin usein haluavat kaikkea enemmän kuin jaksavat ja kestävät? Liian kallis asunto, liikaa viinaa, liikaa lapsia, liikaa töitä, liikaa somea, liikaa fitnestä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lukumäärä, vaan se ikäero. En ymmärrä mikä vimma ihmisillä on tehdä lapsia tiheään tahtiin niin ettei yksikään lapsista saa omalla vuorollaan olla tarpeeksi kauan pikkuinen ja hoivattava. Surullista, kun jo 2-3-vuotiaat joutuu olemaan reippaita isoveljiä ja -siskoja, joiden tarpeet jyrätään kun vauva menee edelle.
Jos ikäero olisi edes neljä vuotta, niin neljä lasta ei olisi ongelma.
No meillä on vain se kaksi lasta. Mutta esikoisen ei tod. tarvinnut olla reipas 2v kun pienempi syntyi. Ihan yhtä paljon häntä autettiin kuin aiemmin. Aina oli vain toinen vanhemmista nukuttamassa, eli sai sitä aikaa kahdestaan tässäkin. Kaupassa käytiin myös kahdestaan ym ym. Kun imetin nuorempaa, toisessa kainalossa oli tilaa ja monesti luettiin kirjoja. Vauvan päiväuniaikaan (esikoinen ei suostunut enää nukkumaan päikkäreitä) lepäilimme sohvalla/sängyllä lapsi kainalossa. Paljon sai aikaa ja sai pötkötellä sisaren vieressä viltillä.
.
Ikinä ei ole ollut heidän välillään sisarkateutta. Ovat vielä nyt isoinakin kuin paita ja peppu. Ihan erilaisia kuin minä ja sisareni pitkällä ikäerolla. Näemme n. kerran vuoteen kummankin kanssa.
Niinno. Laita se viiminen pois?