<3 MAALISKUISTEN viikonloppu (pe-su)<3

[color=blue]

Lehdessä oli hauska naistenpäivänjuttu eilen, kun täällä jyväskylässä on syntynyt vauvoja ihan solkenaan!! Normaalisti 6-8/PVÄ, NIIN NAISTENPÄIVÄNÄ 24!!! Että rivien välistä voisi päätellä, että osastot ovat tällä hetkellä aikasen täynnä, että josko sitten ensi viikolla olisi väljempää....



Meille tulee mummu ensi viikoksi, kun on talvilomalla ja se olisikin sitten minulle oikein hyvä viikko synnyttää, joten toiveissa ja tilauksessa on!!!



Täälläkin jonkinasteista takakireyttä ilmassa, mutta parhaani mukaan työntelen sitä tonne taka-alalle, kun eihän siitä rähjäämisestä todellakaan ole mitään hyötyä, eikä ainakaan paranna tilannetta....olen vetäytynyt lueskelemaan tai kuunnellut kuulokkeilla musiikkia, että suurimmat höyryt pääsee pihalle ja ulkoilu jelppaa kyllä myös.........



Tänään voisi tosiaankin leipoa, niin olisi sitten jotakin kaffen kanssa, kun se äippäkin sieltä iloksemme saapuu. Ne mokkapalat ei itse asiassa kuulosta ollenkaan hullummalta idealta...



Rauhallista lauantaiehtoota ja voimia itse kullekin!!



Urkki 37+4

[color=Cornflowerblue]Täällä rupee pikkuhiljaa oikeesti masennus iskemään tän odotuksen kanssa. Mieli ihan maassa parasta aikaa, tylsistyttää oikein tosissaan! Pienen toivonkipinän antoi [b]Zia[/b], joka kertoi hyvin itse ajoitetusta synnytyksestään... jospa mekin ensi yönä päästäis lähtee... ja sitten huomenna vieläkin harmistuneempi olo, kun omasta sängystä taas herään.



[b]Fiona[/b] kyseli IMETYKSESTÄ. Kyllä mullakin esikoista imettäessä, rinnat oli ekan viikon ihan älyttömän kipeet. Verta tuli ja hammasta sai oikein urakalla purra, että selvisi imetyksestä. Verta vuoti minullakin. Lopettaa ois mieli tehnyt, kun niin teki kipeetä. Meillä tyttö synty maanantaina, niin seuravana maanantaina rinnat jo paremmassa kunnossa ja siitä se lähti. Kannattaa käydä ostaa apteekista se pieni putkilo sitä lansinohia.



Jaksellusta [b]Seralle![/b] Toivottavasti koiran leikkaus sujuu hyvin...



Nyt päiväunille...

-Monkey-

Voi surkeus!!! Mun tän hetkinen sakemanni on leikattu kolme kertaa vatsalaukunkiertymästä! Joka kerta oon luullu olevan viimeinen ja itkeny ja murehtinu Pienel.klinikalla. Kerran lääkäri jo kysyi lupaa lopetukseen enkä pystynyt sitä antamaan, juoksin vaan ulos itkemään. Meni tunti niin tulivat sanomaan, että saivat koiran pelastettua ja lääkäri sanoi ihmeen tapahtuneen.



Tällä luon suhun toivoa vaikka todella raadollinen juttu toi kiertymä on koiralle! Se voi uusia vaikka noudattais kaikkia ohjeita, ruokavalioita jne. Yleensä koiria ei edes leikat , kun kerran.



Mä oon kyllä opetellut vuosien varrella kaiken tosta jos sulla on jotain kysyttävää! Pistä vaikka e-mailia jos haluat jutella. Toivottavasti vauva pysyy vielä masussa stressistä huolimatta.

Heips!Vinkki:Osta kaupasta kaali,laita jääkaappiin ota palanen molempiin rintoihin ja anna lämpiä hetken käsien välissä.Laita ne rintaliivien sisään ja nänneihin hiukan Lasinohia.Anna olla niinkauan kuin pehmenneet eli esim. kokonaisen vuorokauden ja vaiha taas uusiin.Testannut olen ja hyväksi todennut,sain tämän neuvon Naistenklinikalta,hassulta kuulostaa mutta toimii!!!!!!!!!!!!!!!!!!

aikaseks..



Niinkuin moni muukin olin tilannut synnytyspäivän heti kun saamme pojan 3 v synttärit juhlittua vaikka laskettuun oli vielä 3 viikkoa..Olin kypsä olotilaani jo. Ja tilaus toteutui , )))

Eli koko viikonloppu juhlittu synttäreitä heräsin su-ma 27.2 välisenä yönä klo 3,30 vessahätään. Samalla totesin alushousujeni olevan märät ja ylösnoustessani läikähti enempikin niin että lattia kastui..Tiesin sen heti olevan lapsivettä..Kiiruhdin vessaan ja helpotukseksi vesi oli kirkasta. Pönttöön lorisi lisää. Nappasin lähimmän pyyhkeen haaroväliin ja herättelin miestä. Toinen unenpöpperöisenä ei heti ymmärtäny miksi herättelin ; )

Ajattelin että lähdetään mahd pian koska edellinen synnytyskin kesti vain 3,5 tuntia. Supistuksia ei siis vielä tullut.

Soitettiin lastenhoitaja paikalle ja sillä välin pakkasin loput tavarat sairaalakassiin. Lähdimme kohti tayssia noin klo 5,00.

Perillä heti käyrää johon piirtyikin 5 min välein supistuksia ei tosin kipeitä. Matkalla alkoi niitä tulemaan.

Siellä vastaanotolla sitten odoteltiin ja odoteltiin lääkäriä joka saapui paikalle vasta noin klo 9,00. Supistuksia tuli ja meni muttei kipeitä ja loppuivatkin välillä kokonaan. Lääkäri totesi kohdunsuun olevan noin sormelle auki. Venytti vähän ja sanoi että ehkä jopa 2 cm. Kanavaa vielä sentti ja vauva ei vielä kiinnittynyt. Sanoi että voisin lähteä turvallisesti kotiin oottelemaan suppareita. Uskoi että tämä käynnistyy 24 tunnin kuluessa ilman käynnistystä. Halusin kuitenkin jäädä sairaalaan jos alkaisi liian äkkiä tapahtumaan. Ja sain luvan jäädä. odottavan aika oli pitkää..Passitin miehen välillä kotiin syömään. Itse pääsin noin klo 13 osastolle odotteleen ja syömään.

Vasta klo 15,30 (12 tuntia vesien menosta) alkoi säännölliset supparit heti aika kipeinä. Eka 5 min välein. klo 17,00 sain peräruiskeen ja istuttuani vessassa alkoi suppareita tulla 3 min välein. Hoitaja teki sisätutkimuksen ja totesi että kohdunsuu 3 cm auki. Kysyi haluanko jo saliin ja sanoi että mielelläni pian. Hetkeä tätä ennen olin jo soittanut miehelle että tulee takasin.

Noin klo 18 sanoin että kipu jo kovaa ja haluisin saliin. päästiin lähteen heti. Hitaasti matka taittui kävellen kun välillä suppaili. Mies tuli synnytyssalin ovella vastaan ; )

Lääkärikin oli heti siinä ja kysyttiin mitä kivunlievitystä ajattelin. Toivoin spinaalia koska olin kuullut sen olevan nopeisiin synnytyksiin hyvä. Lääkärin tutkittua kohdunsuu oli 4,5 cm auki ja sanoi että epiduraali voisi olla tässä vaiheessa parempi ja sen sainkin melko pian.

Tai siis vasta kolmannella yrittämällä sai kanyylin selkäytimeeni kun minulla kuulemma ahtaat välit siellä.

Ja ah mikä autuus. Kipu loppui heti vaikka hetkeä sitä ennen oli melkein sietämätöntä.

Siinä sitten makoilin ja juteltiin kaikenlaista miehen ja kätilön kanssa. Kätilö kyseli kumman väriset vaatteet hän laittaa vauvalle valmiikksi. Sanoin etten tiedä vaikka melko varma oltiin pojasta ; )

Tunnin verran epiduraalista nautiskelin enkä tuntwnut supituksia juuri ollenkaan. Onneksi niitä piirtyi kuitenkin käyrälle. Sitten alkoi tuntua että vauva alkaa puskea itseään ulos. paine sen kun kasvoi koko ajan.

Kätilö katsoi tilanteen ja kohdunsuu tutkimuksen jälkeen auki noin 8 cm. Kätilö lähti pois ja käski pidätellä hetken aikaa. Oven suljettuaan kestin ehkä 2 min ja sitten jo karjuin miehelle että soita perkele sitä kelloa nyt se syntyy ; ) Ja kohdunsuu oli auki 9,5 cm. sain luvan alkaa hiljaksiin ponnistaan.

Ensin ähelsin kun ei tuntunut kunnolla supistuksia. Kunnes sitten vaihdoin puoli istuvaan asentoon (ensin olin kyljelläni) ja ponnistustarve koveni. Kovaa työtä se taas oli. Tuntui että joka ponnistuksella supistus loppui kesken ja vauvan pää kävi muutamia kertoja jo hyvin näkyvissä. Viimesellä ponnistuksella sitten kätilö sai vauvan päästä hieman kiinni ja avusti pihalle. tahdon voimalla se viimenen ponnistus onnistui vaikka silloinkin supistus loppui kesken.

13 minuuttia aktiivista ponnistusta ja klo 20,23 pieni poika muljahti maailmaan käsi poskella ja äidin pienen murinan avustukselle.

Iso rääkäisy kuului heti ja äitikin purskahti itkuun. Onnitteluita kuului ja pieni pallero nostettiin heti rinnalle yöpaidan alle lämpimään. Kipu oli loppunut. Maailma pysähtynyt hetkeksi. Kuinka uskomattomalta tuo hetki tuntuu. Maailman ihaninta jonka ei toivoisi loppuvan koskaan.

Istukka syntyi hieman vatsaa painamalla ja oli kokonainen. Nirhauman sain välilihaan muttei se tarvinnut tikkejä. Kohtua supistavan pistoksen sain myös.

Vauva piti viedä pian lastenosastolle sokeriseurantaan sen mun raskausdiabeteksen takia. Ja pian poika vietiin punnittavaks ym. Isä leikkasi napanuoran ja minä vaan itkeä tillotin ; )

Hoitohuoneesta kuului mitat 3250g ja 49 cm. pipo 34,5 cm. Vauva terve ja kaikki hyvin. Raskausviikkoja oli siis takana vasta 37+2.

Kapaloihin kääritty nyttyrä tuotiin vielä rinnalle muutamaksi minuutiksi mutta poika ei vielä jaksanut imeä. Sitten iskän ja hoitajan saattelemana hänet vietiin lastenosastolle. Jonne minä pääsisin melko pian perässä.

Saatiin evästä ja mieskin tuli pian takas kun oli kuulemma antanut siellä pojalle heti maitoa pullosta.

Minä menin suihkuun ja sitten hitain askelin lähdettiin kohti lastenosastoa. kello oli jotain 22. Siellä sitten tunnin verran ihailin pientä suloista poikaani ja nuuhkin hänen ohutta tummaa tukkaa. Sitten lähdettiin mun omalle osastolle. Vähän oli haikeaa jättää vauva sinne mutta onneksi tiesin tämän jo etukäteen ja olin varautunut.

Mies lähti kotiin ja minä laittelin kavereille vauvauutisia. Mies oli jo aiemmin käynyt soittamassa isovanhemmille.

Synnyty oli siis minulle kolmas ja helpoin. Hyvä kokemus koska sain kipulääkettä heti kun halusin. Ennen olen joutunut odotteleen kauan sitä. Yön osatolla nukuin kuten olettaa saattaa levottomasti ja aamulla heti aamupalan jälkeen lähdin hiljaksiin köpötteleen lastenosastolle vauvaa syöttään ja hoitaan.

Poika oli siellä melkein 2 vrk ja minä siis lähestulkoon asuin siellä myös. Sen jälkeen poika pääsi kanssani vierihoito osastolle ja siellä olimme vielä 2 vrk kunnes kotiuduimme. Yhteensä sairaalassa olimme 4 vrk. Molempien sokereita seurattiin ja minulla ne oli ihan normaalit. Ei siis tarvitse mitään diettiä enään tms. Vauvalla oli aluksi alhaiset mutta nousi siitä sitten pikkuhiljaa.

Kaikilla kaikki siis hyvin ja nyt jo oltu 1viikko ja 1 päivä kotona. Aika rientää kovaa!

Tuntuu hurjalta ajatella että mun laskettu aika vasta viikon päästä 18 pnä ; ) Mutta niin nuo äidin pojat syntyy " tilauksesta" ; )

[color=crimson]Ekaksi ONNEA KAIKILLE VAUVANSA SAANEILLE MUSSUKOILLE!!!



Omassa olossa ei mitään uutta, neuvolassa kävin keskiviikkona ja passittivat sitten vielä maanantaina ultrassa käymään. Syy, kun vauva ei ole vielä kiinnittynyt lantioon ja pää oli ylempänä kuin aiemmin. No, josko kaikki olis ok, ja vauva kiinnittyis. Eli vielä pääsen masuun kurkkaamaan, me kun ei olla oltu ultrassa kuin kerran.



ONKO KAIKKIEN MUIDEN MAALISKUISTEN VAUVAT KIINNITTYNEET (ENSISYNNYTTÄJILLÄ)?



Tuntui itsestä, että onko tämä jotenkin vakavakin asia. Mutta kasvatan ainakin mieltä siihen, että tässä vielä kuukausi menee masuvauvan kanssa... Ihana kuitenkin lukea muiden vauva-arjesta ja uusista syntyneistä ;)



Suppareita kaikille niitä toivoville, minä en vielä odottele synnytystä käynnistyväksi pitkään aikaan... Onhan tässä laskettuunkin aikaan pari viikkoa. Mukavat viikonloput, kyläillessä mennyt, niin ei ole koneellekaan oikein päässyt, joten luettavaa riittää maanantaina!!!



~cadavera&muru~ rv37+6

Täälläki tuo enkelivauvan kohtalo on tuntunut todella rankalta. Meidän tuttavapariskunnan esikoinen kuoli kohtuun aivan raskauden lopussa, ja muutama keskoskuolemakin on sattunut lähipiiriin, joten aika raskaasti aina otan tällaiset uutiset. Eihän näitä asioita oikein voi käsittää - tuntuu vaan niin raskaalta. Vaikka elämä silti aina jatkuu, ja kaikilla näillä ystävillämmekin on jo useampia eläviä lapsosia siitä todisteena. Silti. Vaan ei kai auta jäädä murehtimaan, sen ainakin tietää että kaikki mahdollinen tehdään jokaisen vauvan kohdalla. Se vaan tapahtuu mikä on tapahtuakseen.



Omaan ( . ) ei uutta. Ahtaalta alkaa minusta tuntua, mutta Toukka jaksaa vielä pungertaa joten kai siellä sitten tilaa on... CADAVERA kyseli ovatko muiden vauvat jo kiinnittyneet - eivät ole. Kyllä se pää kuulemma hollillaan on, mutta ei kiinnittynyt, ja nyt jännäänkin pysyykö se siellä paikallaan kun on niin kova menijä tuo meidän tulokas...



Kiitos MAALISPAPU ja NAPNAP kommenteista vauvan koosta -kyllä helpotti kuulla ettei ole mikään jättiläinen tulossa! Ja 3.X: ei meillekään mitään kokoarviota olisi edes annettu jos en olisi ihan erikseen kysynyt, ei vaikka terkka väitti lääkärin nimenomaan tekevän kokoarvion. Meilläkin tuo asento minua edelleen vähän epäilyttää vaikka lääkäri väitti sitä hyväksi: minusta kun kaveri on ihan poikittain lukuunottamatta sitä alhaalla olevaa päätä. Kai se siitä sitten synnyttäessä oikenee? Tiedä tuosta, mutta ei se mahaankaan ole jäämässä... ;)



Meilläkin olisi ensimmäinen itse suunnittelemani " eräpäivä" huomenna. Minusta olisi ihan kiva lähteä yöllä sairaalaan, mutta eipä taida olla kovin todennäköistä. Seuraava sopiva päivä olisi sitten vissiin ensi viikonloppuna. Tai ei meillä kyllä ole muinakaan päivinä mitään esteitä, mutta olisi jotenkin kiva lähteä viikonloppuna. Mies on kyllä sitä mieltä että yliaikaiseksi menee, mutta minä en tahdo moista edes ajatella... Itken täällä sitten yksinäni pääsiäisenä kun kaikilla muilla on vauvat sylissä... ;)



Nyt on vauvoja tullut sillä tahdilla että on vaikea perässä pysyä, mutta ONNEA nyt ainakin Browniette, n1979, Taikinainen, Fiona ja Sport! Tsemppiä tositoimiin pääseville ja onnellisia masuhetkiä heille joiden odotus vielä jatkuu! Ja toivottavasti Seran koiralla on kaikki jo hyvin...



(Malttamaton) Suhni 37+1

Tulin pikaisesti kommentoimaan Cadaveralle ennen kuin täytyy mennä imettämään.



Meidän tyttö ei kiinnittynyt kuin vasta ihan just synnytyksen liepeillä. Ja vaikka olikin laskeutunut, niin ei silti ollut tavallaan riittävän alhaalla kiinnittyäkseen. Sitten yhtäkkiä tyttö olikin humpsahtanut lähtöasentoon ja synnytys olikin jo käsillä. Eli älä huolehdi. :) Kyllä se vauveli voi syntyä ihan " yllättäenkin" .



Nyt siis imetyspuuhiin.. Palailen myöhemmin, jos ehdin/jaksan! :)





Lily & ilmeisesti hieman nälkäinen typykkä 3vko+

Onnittelut kaikille uusille vauvoille ja vanhemmille! Ja tsemppiä loppuodotukseen vielä vauvaansa odottaville!



Mulla ei vauva ollut kiinnittynyt ennen synnytystä, ainakaan edellisenä torstaina, kun neuvolassa kävin, kiinnittymisestä ei puhuttu mitään. Ja viime lauantaina siis syntyi vauva.



Neuvolasta käytiin eilen kotikäynnillä, vauva on jo saavuttanut syntymäpainonsa! Eli maitoa riittää. Olen vain imettänyt, joten minäkään en osaa määriä sanoa... Kyllä ne rinnanpäät taitaa pikkuhiljaa tottua imetykseen, mutta välillä sattuu niin pirusti. Ihan varpaissa asti tuntuu ensimmäiset imaisut=)



Oltiin sitten fionan kanssa samaan aikaan kättärillä... lähdimme maanantaina kotiin joskus kahden jälkeen...



Mies lähti varpajaisia viettämään, jotan kaksistaan ollaan ilta vauvan kanssa.



NapNap + tyttö 1vko

Koko päivän on ollut yököttävä ja jotenkin kuumeinen olo. Mitään ei jaksaisi tehdä ja paha olo tulee heti kun syö. Ikävää! Käytiin pojan kanssa päiväkävelyllä ja sen jälkeen onkin sitten tasaisesti särkenyt selkää... Plaah!



Täytyy toivoa, että tämä vauveli lähtisi syntymään piakkoin, niin helpottuisi olo edes siltä osin. Minulla kun on sellainen tunne, että joka paikka on " täynnä" tätä vauvaa... Kylkiluut on kovilla kun poju liikkuu ja toisaalta myös häntäluuhun ja alavatsaan painaa. Olen sormet ja varpaat ristissä, että tämä vauva noudattaisi viimeistään isoveljensä aikataulua, hän kun syntyi rv 40+2, joten ei olisi enää kuin max 4 päivää odotusta jäljellä.



Olipas taas negatiivista tekstiä. Jotenkin tämä viikko on ollut vaan pelkkää malttamatonta odotusta, vaikka yritin asennoitua, että tulee kun on tullakseen. Näköjään huonolla menestyksellä! =)



Onnittelut taas kaikille uusille vauvansa syliin saaneille. Tasaiseen tahtiin uutisia tuntuu tulevan. Perässä tullaan!



AliisaS + Edvard rv 39+5

Öisiä terveisiä synnäristä!



Harvoin täältä pääsee koneelle fiilistelemään, vaan eipä tule uni silmään niin hiippailen täällä kansliassa, tuttu kätilö päästi koneelle katsomaan mitä teille kuuluu.



Toksemian ja niukan veden takia on koko päivä yritetty käynnistää tipalla- ei lähtenyt, ei... Saapa nähdä mitä on aamusella edessä. Jännää.

taustalta kuuluu itkua, joku sai juuri tyttären.



Hyvää yötä nyt ja ONNEA äideille!



ellu

Nyt on taas uusi täysi viikko ja jo rv 41! Kyllä alkaa jo korpeamaan. Illalla supisteli jo ihan kivasti parin tunnin ajan ja alkoi jo olla aika säännöllisiä ja tuntuvia, ei kuitenkaan kauhean kipeitä. Sitten ne taas loppui. Ehdin jo tosissaan toivoa et aamulla olisi vauva sylissä.



Isäntä lähti taas ampumaan ja mä odottelen kotona josko ne pupistukset alkais. Taidan laittaa kohta saunan päälle ja mennä neidin kanssa päiväsaunaan. Olo on aika epätoivoinen, mä haluun tän pennun ulos musta!!!



En viitsi pidempää sepustusta kirjoittaa kun menee loputkin valittamiseks!



Kati 41+0 EIKÖ TOI ALA JO RIITTÄÄ!!!!!!

[color=Cornflowerblue]Täällä edelleen yhdessä kasassa, mutta suunnitelmissa lähteä miehen kanssa kävelylle ennen kuin haetaan neiti kotiin. Mies on jo yhtä täpinöissään kuin mäkin synnytyksen suhteen. Koko ajan kyselee " supistaako?, onko limatulppaa tullu?" ja se tätä kävelylle lähtöä ehdottikin, ja mikäs sinne lähtiessä kun noin ihana auringonpaistekin. Kaks seuraavaa yötä sopis meille myös synntyksen suhteen loistavasti kun mun sekku tulossa meille kylään, ois siis neidille hoitaja valmiina.



ONNEA vielä kerran kaikille vauvansa jo saaneille!



Ja pitkää pinnaa erityisesti niille, joilla la jo ovella kolkuttelee tai jopa jäänyt jo taakse! Mä yritän nyt rauhoittua vähän tän odotuksen suhteen, kun tuohon la:han vielä aikaa (helpommin sanottu kuin tehty...)



Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

-Monkey ja mosse rv. 38+4-

Alkaa olla aikas jännät paikat täällä. Huomenna aamulla taitaa olla edessä synnytyksen käynnistys! Toivottavasti se vaan lähtis hyvin käyntiin, esikoisen aikaan kyllä lähti ekalla tabletilla. Pelottaa se kipu, aion kyllä ottaa epiduraalia. Esikoisen aikaan jouduin vaan odottamaan epiduraalia tuskaisen kauan. Ihanasti se sit auttoi kipuihin. Niin raskausviikkoja on nyt koossa 41+3 ja vauva jo pari viikkoa sitten 3900g niin siks tätä ei anneta mennä pidemmälle yli. En kyllä jaksaiskaan enää yhtään, niin kipeä olo tässä alkaa jo olla.



Onnittelut kaikille uusille äideille ja pahoittelut&halaukset enkelivauvan vanhemmille!



Äippis75 ja vaavi (toivottavasti jo huomen illalla sylissä)

täällä olisi sitten vauvan " eräpäivä" tänään ja ei niin mitään tietoa siitä, että pikkunen olisi pihalle tulossa....alkaa toden teolla hermostuttamaan no tuleepahan koettua sitten tämäkin kun esikoinen tuli viikkoa ennen laskettua aikaa....



voi, että millä tän tenavan saisi pihalle?! eilen aamupäivällä oli todella kovat " menkka" kivut ja olo oli todella huono...no loppuihan ne sitten parin tunnin päästä...ja tänään aamulla alkoi taas supistelemaan tuossa kuuden aikoihin ja sitä kesti tunnin mutta nyt on taas rauhallista...huoh..



mieskin heti herättyään uteli, että onko mitään tuntemuksia siitä, että tänään lähdettäisiin ja supisteliko yöllä kuinka paljon?! eli koko porukka ollaan jo ihan täpinöissään...



huomenna olisi sitten taas mentävä neuvolaan=/sitten sitä ollaan jo yliajalla....



voi itkut tätä odottamista...



mutta kovasti jaksamisia kaikille ja heille jotka pääsevät nyyttiänsä hakemaan niin kovasti stemppiä synnytykseen...



-jiggy ja pikkuheppu rv40+0

Oli ihan pakko tulla kertomaan näin pikaisesti siivouksen lomasta, että näin unta teidän Mossen syntymästä! Hieman hataralla lääketieteellisellä selityksellä (jotain outoa lapsivedessä) Mosse nimittäin syntyi suunnitellulla sektiolla kolmen päivän päästä - ja oli terve ja söpö poika! Heräsin tästä unesta niiin tyytyväisenä kun tiesin että pääsisin kertomaan sinulle odotuksenne loppumisesta... ;)



Eipä täällä sen ihmeempiä olekaan tapahtunut, joten palaan siivouksen ja leipomusten pariin.



Suhni

[color=Cornflowerblue]Toivotaan, että sun uni pitää paikkansa sen suhteen, että mosse kolmen päivän päästä sylissä köllöttelee. Lapsiveden poikkeavuus ei ehkä niin toivottavaa :) Hauskoja nää unet... Mähän näin unta [b]NapNapin[/b] vauvasta, että se on tyttö ja niinhän siinä kävi, että tyttö tuli.



-Monkey-

Ihana ilma ulkona. Oltiinkin lasten ja miehen kanssa pulkkamäessä koko aamu ja mukavaa oli.



Eilen oli koko komen ässän repertuaari käytössä (paitsi sen siivouksen vaihdoin leipomiseen/reippaaseen tunnin lenkkiin), tuloksena nolla supistusta, mutta hyvin nukuttu yö:) Että silleen. No tänään taas illalla kävellen joogaan ja saunaan sen jälkeen, josko sitten ainankin nukuttaisi makoisasti.



Meillä mies kanssa aina muistaa kotoa lähtiessä mainita, että kännykkä on mukana jos tarvii soittaa, aiemmin ei kyllä moista ole maininnut. Taitaa hänkin jo vähän odotella sitä h-hetkeä, vaikka muuten ei kovin ole kysellytkään " oireiden perään" (ja vaikka neljäs raskaus on kysessä niin tuskin edes tietää mikä esim. limatulppa on:)



Kovasti toivottelen jaksamista kaikille yliaikaisille, kokemuksesta tiedän, että silloin voi todella sanoa että odottavan aika on pitkä. Mutta onhan se niin, että parhaita " tyyppejä" kannattaa vähän odottaakkin:)



Nyt hetkeksi pitkälleen kun on kerrankin rauha maassa (kuopus päikkäreillä ja isot pojat videoiden ääressä ja mies töissä).



Hassunhauskaa supistelurikasta päivää kaikille tasapuolisesti toivottelee,



Maisa rv 38+1

Ja pikkuinen prinsessa kainalossa. Eli 9.3 menin sovitusti osastolle kaynnistysta varten, joka aloitettiin sitten aamulla. 4:maissa iltapaivalla alkoi supistella todella tasaisesti, mutta siina vaiheessa myoskin huomattiin etta vauvan sykkeet menee alas joka supistuksen huipussa. Siis 160:sta 80:n jne. Laakari siina vaiheessa jo varoitteli etta saatettaan joutua leikkaamaan, mutta sanoi etta tarkkaillaan tilannetta viela vajan aikaa. Sykkeet pysyivatkin sitten ihan normaaleina kunnes joskus 5:15 menivat taas alle 100:n. Ja eikun leikkaussaliin... Yleisanestiassa suloinen 9 pisteen tytto syntyi klo 17:45. Napanuora oli ollut tyton paanalla niin etta joka kerta kun han puski paallaan niin hapenottokyky heikkeni. Kaikeksi onneksi vauva voi hyvin, mutta tuon napanuoran takia olisi normaali synnytys ollut mahdoton, ja oli ehka onni etta synnytys kaynnistettiin ja suppareita seurailtiin!!!

Nyt ollaan siis kotona, ja imetyskin onnistuu yllattavan hyvin. Ihan pieni tytto on ja jo kiertanyt meidat pikkusormensa ymparille!



Myohemmin lisaa! Onnea kaikille vauvansaaneille, yritan lukea pinon pian!



Browniette ja typy 3vrk

Että voi olla väsyny. Eilen illalla 20:00 soi puhelin että koira on pirtee ja toipunu leikkauksesta ihan hyvin ja että oikeestaan sen vois tulla hakee mielellään jo pois ku aiheuttaa häiriöö muille ku tahtois jo kotiin =) Olihan se tosi kipee ja tokkurassa mutta muuten ilonen ku hain. Yö meni valvoessa, eikä äsken pikku päikkärit koira kainalossa helpottanu ku koiraa. Tikkien poisto olis parin viikon päästä, niinku myös laskettu aika, että tulipahan lisää varasuunnitelmien järjestelemistä.



" Näin rentoudut loppuraskauden" No positiivisesti ajatellen, menee loppu aika hujauksessa potilasta hoitaessa, eikä synnytystä odottaessa.



Sera 38+1



Mukavaa odotusta kaikille ja onnittelut taas nyyttinsä noutaneille =)