Lue keskustelun säännöt.
Miten saada yläkoululaisen asenne/ahkeruus hieman erilaiseksi?
10.11.2016 |
Mietin asiaa kun meiltä löytyy 7lk poika joka on fiksu mutta oma senne ja mukavuudenhalu suurimpina esteinä ns kiitettävälle menestykselle. Se on tod turhauttavaa ja välillä raivostuttavaakin, mutta minkäs tietty teet, vai? persoona-ja luonnekysymys. Tekee läksynsä mutta unohduksiakin on aina välillä, lukee kokeisiin mutta en tiedä miten lukisi jos ei oltaisi "niskan päällä hönkimässä", lukisi varmaan mutta silti. Projektit, kirjalliset siis, lukujutut yms ei paljoa kiinnosta, varsinkaan tietyissä aineissa kuten uskonto. Sanakokeista muistuttelen että niitäkin on että lue niitä aina kun uusi kappale kielessä alkaa jne. Elämä olisi niin ihanaa kun voisi vain hömpötellä ja syödä ja pelailla, huokaus!!! Haluaisin hänelle enmmän sellaista pitkäjänteisyyttä ja vaivan näön halua, se olisi elämässä muutenkin tod tärkeätä!
Saa kokeista aika tasaisesti jotakin 8 alkavaa, välillä 9 jotain ja pari kertaa tullut 7 jotain. Eikös se kuitenkin ole ihan hyvä taso 13v murkulle?
Löytyy meiltä toinen ääripäkin, 9lk poika jonka "perään" ei ole oikeasti ikinä tarvinnut katsoa yhtään, ollut erittäin omatoiminen ja ohjautuvainen kaikissa kouluasioissaan, miten voivatkin olla niiiiiiiin erilaisia ja kuitenkin samoista rakennusaineista ne on "tehty";) mutta kun tämä tapaus ei ole koko koulu-uransa aika saanut kuin pari kertaa edes 9 alkavan koenumeron, aina ne on jotain 10, 10- tai 10+. Omituista.
Mutta siis, miten tuolle mukavuudenhaluiselle jolle SE fiilis on monesti nro1 saisi hieman erilaista draivia tuohon touhuun, haluaisin tietää kyllä!
ps, aina on painotettu vain ja ainoastaan sitä että pääasia että yrittää parhaansa (mutta kun en usko etä aina yrittää..)ja että joku 7-8 on ihan hyviä numeroita ja kehuttu jne eikä mitenkään vertailtu tms, tarkennukseksi joillekin..
Kommentit (30)
Minä annoin rahaa. Kympistä kymppi, ysistä vitonen. Sitä pienemmistä ei mitään. Rahanahneus sai ahkeroimaan. Kyseessä älykäs ja fiksu kaveri mutta laiskanpulskea murkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole yläkoululaisen oma asia mitä se tekee. Ei sillä ole mitään velvollisuutta elää kuten sä käsket sen elää.
Meillä on todettu, että ei koulua vaan elämää varten. Voi tehdä kuten serkkupoika, joka ei koulusta välittänyt ja on nyt pienipalkkainen varastomies tai sitten voi tehdä kuten toinen serkku, joka luki ahkerasti, harrasti (ja hankki sitä kautta verkostoja), opiskeli järkevää aiheyhdistelmää ja elää nyt ihan kivaa elämää. Oma valinta, itse tekee tulevaisuutensa.
Tuo on vaikea ongelma. Meillä on ihan samanlainen poika, nyt jo abi. Kyllähän se äitiä vähän harmittaa, kun pojalla olisi kaikki mahdollisuudet laudatureihin, mutta hän ei viitsi lukea kunnolla edes yo-kirjoituksiin. Lohduttaudun tosin sillä, että poika on matemaattisesti lahjakas, joten todennäköisesti hänellä on kuitenkin ihan hyvä tulevaisuus edessään, ja teknillisiin yliopistoihin pääsee aika helposti (ei tosin pojan ykköstoiveeseen).
Joissain tapauksissa tällaiseen tapaukseen auttaa rahapalkinnot hyvästä koulumenestyksestä. Meillä ei niitä voitu oikein ottaa käyttöön tasapuolisuussyistä, kun vanhemmat sisarukset eivät olleet saaneet mitään rahapalkintoja kympeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todettu, että ei koulua vaan elämää varten. Voi tehdä kuten serkkupoika, joka ei koulusta välittänyt ja on nyt pienipalkkainen varastomies tai sitten voi tehdä kuten toinen serkku, joka luki ahkerasti, harrasti (ja hankki sitä kautta verkostoja), opiskeli järkevää aiheyhdistelmää ja elää nyt ihan kivaa elämää. Oma valinta, itse tekee tulevaisuutensa.
Ja automaattisesti oletat, että pienipalkkainen varastomies elää huonompaa elämää?
Noi on aina vähän sisäsyntyisiä juttuja - toiset tykkää oppia jatkuvasti uutta ja pitää mielen virkeänä, toisia ei vois vähempää kiinnostaa tietää asioista enempää. Siihen on vielä mahdollista tuossa iässä vaikuttaa.
Kannattaa aloittaa kotona ihan ohjattu tutustuminen johonkin lasta kiinnostavaan aiheeseen. Miten siitä haetaan tietoa netistä, miten kirjastosta löytyy aiheeseen liittyviä kirjoja, onko aiheen ympärillä harrastuspiirejä omalla paikkakunnalla, jne. Kun yhteen aiheeseen löytyy kiinnostus oppia uutta omatoimisesti, se helposti laajenee myös muihin aihealueisiin - kaikki kun aina jotenkin liittyy kaikkeen.
Atomistisesta meristisen kautta holistiseen oppimiseen siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieniä tavotteita, joista pieniä palkintoja.
Tuskin sinäkään sen ikäisenä ajattelit eläkesäästämistä.
Kesäksi voi laittaa kielikurssille toiseen maahan, niin jää sanat paremmin mieleen ja näkee mitä hyötyä kielestä on.
Se konkretisoituu sitten myöhemmin ja näkee työn tulokset.
Terveisin, 31v joka ei voi hakea enää yliopistoon tai korottaa numeroita, koska muuttivat systeemiä.
Ap, mahtaako se sun nuorimmaisesi verrata itseään vähän liikaakin isoveljeen? Älä sinä ainakaan vertaile tai aseta isoveljeä esimerkiksi nuoremmalle! Meinaan voi alitajuisesti luovuttaa, ei uskalla ehkä tsempata siksi, että pelkää olevansa sittenkin huonompi kuin isoveli.
Voi myös olla, että tuo evvk on kapinointia äidin hätäilyä ja peräänkatsomista vastaan. Mieti itse, voiko olla, sinähän lapsesi paremmin tunnet.
Seiskaluokkalaiset pojat ovat vielä aika lapsia, kyllä he ehtivät siitä järkiintyä. Niin kauan kuin kotitehtävät kumminkin tehdään ja kokeisiin luetaan - vaikka muistutellen - ja kokeista tulee keskimäärin kaseja, mitään hätää ei ole.
Joku tuossa jo sanoikin, että jossain vaiheessa järkipuhekin tehoaa. Se, että panee lapsen miettimään, mitä haluaa tehdä isona ja millaista koulumenestystä se vaatii.
TOISAALTA kahdeksikon keskiarvolla pääsee eteenpäin ihan hyvin peruskoulusta. Mihinkään eliittilukioon ei pääse, mutta sellaisten merkitys nyt on muutenkin marginaalinen, koska yliopistoon ja korkeakouluihin mennään päästötodistuksella/yo-todistuksella ja pääsykokeilla, ei lukion nimellä.
Vähemmälläkin pingotuksella pärjää elämässä. Olisin enemmän huolissani itse asiassa lapsesta, jonka elämä täyttyy pänttäämisestä, ja joka stressaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule vietäppä luontevasti aikaa nyt tuon lapsen kanssa ja kysäise ihan pysähtyen onko hänellä mitään huolia kotona tai koulussa muuten. Kysy kiusataanko , hän vastaa todennäköisimmin ettei. Älä luovuta todennäköisimmin on jostain siihen liittyvästä kyse nyt! Rakenna luottamus mutta jotain luontevaa kautta, vie vaikka jonnekin mielipaikkaansa tms.
Nuoret ovat hyvin tarkkoja reviiristä että älä tee mitään hänen ylitseen! Muista kunnioita yksityisyyttä täysin silti vaikka olet vakavasti kiinnostunut!
Joo lahjokaa vaan ihmeessä. Voihan se hetken aikaa toimia, mutta samalla tapatte viimesetkin rippeet sisäisestä motivaatiosta ja joudutte näitä lahjuhksia käyttämään (aina vaan enemmän ja enemmän) koko lapsen loppuelämän. Ei ne mitään opeta sille lapselle ja vähiten jotain pitkäjänteisyyttä.
Itsekin laiskottelusta tykkäävä erityisope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä rahapalkinnosta tuli sitten lähes vitsi. Poika lähetti mulle aivan onnessaan kuvia puhelimella että tulipas taas kiitettävä, menetät rahaa! Ja minä että et kyllä sitten hommaa kymppiä tai tulee taas kalliiksi.
Poika on tosiaan lahjakas ja oppiminen on helppoa. Ei olis reilua lapselle jolla on esim oppimisvaikeuksia. Mutta meillä se toimi.
Kyllä hänellä sitten oli kannustimena myös päästä haluamaansa kouluun jatkamaan. Teki opon kanssa suunnitelman mitä numeroita pitää nostaa ja onnistui.
Se rahaa antanut äiti
Kannattaa jutella luokanvalvojan/opettajien kanssa asiasta ja miettiä yhdessä, miten oppilas saataisiin tsemppaamaan. Opettajan on helpompi vaatia lapselta enemmän ja kiinnittää huomiota alisuorittamiseen, jos kotijoukot ovat mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon rahalahjonnan voisi hoitaa järkevämminkin esim laittamalle kympistä lapsen säästötilille rahaa niin että tili olisi oma mutta käyttöoikeus lankeasi rahoihin vasta 18 v ! Tietoisuus oman potin kasvattamisesta saattaisi kummasti kiinnostaa kun saisi bensarahaa ja muuta?
Olin itsekin kasin tyttö koulussa. Silti ihan hyvin kävi elämässä. Olen akateemisessa ammatissa, kokoaikaisessa työssä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yläasteella ja osittain vielä lukiossakin koulua enemmän kiinnostivat muut asiat. Tärkeää on, että oppii tunnistamaan omat vahvuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Kuule vietäppä luontevasti aikaa nyt tuon lapsen kanssa ja kysäise ihan pysähtyen onko hänellä mitään huolia kotona tai koulussa muuten. Kysy kiusataanko , hän vastaa todennäköisimmin ettei. Älä luovuta todennäköisimmin on jostain siihen liittyvästä kyse nyt! Rakenna luottamus mutta jotain luontevaa kautta, vie vaikka jonnekin mielipaikkaansa tms.
Nuoret ovat hyvin tarkkoja reviiristä että älä tee mitään hänen ylitseen! Muista kunnioita yksityisyyttä täysin silti vaikka olet vakavasti kiinnostunut!
Nyt kyllä olen aika äimänä. Mikä ap:n happy-go-lucky -pojassa sinusta antaa viitteitä koulukousaamisesta? Vastasitko vahingossa ihan väärään ketjuun?
10
Hmm..minusta koulu on asia josta ei rahalla palkita, joskus toki voi yllättää rahaextralla mutta en lähtisi itse sille tielle säännönmukaisesti. Kesä-ja joululomien alettua kun on se hyvä todistus kädessä niin on ollut ennemmin meillä tapana antaa rahakuori todeten, että se on myös koulunkäynnin kunnialla hoitamisesta. Ei me kotitöistäkään palkkaa makseta, tämä kun on koti meille kaikille eikä hotelli.
En usko, että vertailee itseään veljeensä ja uskon että tietäisin jos vaikkapa koulussa olisi jotakin ikävää, puheyhteys kuitenkin on ja äsken oli myös luokanvalvojan kanssa se arviontikeskustelu ja sieltäkin päästä tuli positiivista palautetta. Olet 10 tärkeän asian langoilla, mutta jos viittasit tuohon meidän esikoiseen niin turhaan hätäilet, hänellä ei tuo koulumenestys ole tullut stressintai pänttäämispingotuksen kautta, vaan hän kuuntelee tunneilla, tekee läksynsä ja lukee muutaman kerran kokeisiin. Hänellekin on toitotettu että 10 ei ole se ainoa "oikea" nro ja ettei hanki paineita itselleen, läppäkin lentää kivasti puoleen jos toiseenkin aiheen tiimoilta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuon rahalahjonnan voisi hoitaa järkevämminkin esim laittamalle kympistä lapsen säästötilille rahaa niin että tili olisi oma mutta käyttöoikeus lankeasi rahoihin vasta 18 v ! Tietoisuus oman potin kasvattamisesta saattaisi kummasti kiinnostaa kun saisi bensarahaa ja muuta?
Ei joku viisen vuoden päästä saatava palkkio lasta kannusta. Nyt kumminkin tosiaan puhutaan vasta lapsesta, 13-vuotiaasta, ei jostain liki täysi-ikäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole yläkoululaisen oma asia mitä se tekee. Ei sillä ole mitään velvollisuutta elää kuten sä käsket sen elää.
.
Oma asia ehkä, mutta vaikutukset voivat olla sitten ihan yhtä ikävät, mikäli vanhemmillakin on ihan "omat asiat" mielessä siinä vaiheessa, kun elatus- sun muut velvollisuudet päättyy pennun täysi-ikäistymisen myötä.
.