Lue keskustelun säännöt.
Miten saada yläkoululaisen asenne/ahkeruus hieman erilaiseksi?
10.11.2016 |
Mietin asiaa kun meiltä löytyy 7lk poika joka on fiksu mutta oma senne ja mukavuudenhalu suurimpina esteinä ns kiitettävälle menestykselle. Se on tod turhauttavaa ja välillä raivostuttavaakin, mutta minkäs tietty teet, vai? persoona-ja luonnekysymys. Tekee läksynsä mutta unohduksiakin on aina välillä, lukee kokeisiin mutta en tiedä miten lukisi jos ei oltaisi "niskan päällä hönkimässä", lukisi varmaan mutta silti. Projektit, kirjalliset siis, lukujutut yms ei paljoa kiinnosta, varsinkaan tietyissä aineissa kuten uskonto. Sanakokeista muistuttelen että niitäkin on että lue niitä aina kun uusi kappale kielessä alkaa jne. Elämä olisi niin ihanaa kun voisi vain hömpötellä ja syödä ja pelailla, huokaus!!! Haluaisin hänelle enmmän sellaista pitkäjänteisyyttä ja vaivan näön halua, se olisi elämässä muutenkin tod tärkeätä!
Saa kokeista aika tasaisesti jotakin 8 alkavaa, välillä 9 jotain ja pari kertaa tullut 7 jotain. Eikös se kuitenkin ole ihan hyvä taso 13v murkulle?
Löytyy meiltä toinen ääripäkin, 9lk poika jonka "perään" ei ole oikeasti ikinä tarvinnut katsoa yhtään, ollut erittäin omatoiminen ja ohjautuvainen kaikissa kouluasioissaan, miten voivatkin olla niiiiiiiin erilaisia ja kuitenkin samoista rakennusaineista ne on "tehty";) mutta kun tämä tapaus ei ole koko koulu-uransa aika saanut kuin pari kertaa edes 9 alkavan koenumeron, aina ne on jotain 10, 10- tai 10+. Omituista.
Mutta siis, miten tuolle mukavuudenhaluiselle jolle SE fiilis on monesti nro1 saisi hieman erilaista draivia tuohon touhuun, haluaisin tietää kyllä!
ps, aina on painotettu vain ja ainoastaan sitä että pääasia että yrittää parhaansa (mutta kun en usko etä aina yrittää..)ja että joku 7-8 on ihan hyviä numeroita ja kehuttu jne eikä mitenkään vertailtu tms, tarkennukseksi joillekin..
Kommentit (30)
Ja painotan sitä, että tässä on tuon asenteen muutos se mikä olisi minusta/meistä tärkeintä, ei niinkään numeroiden korottaminen, mutta onkohan se mahdotonta jos ja kun on kyse lapsen persoonasta, luonteenpiirteestä...mutta kun pienellä hienosäädöllä se kantaisi paremmin myöskin myöhemmässä elämässä, näin uskomme!
Mitä tuo yksi muuten selitti että asia on lapsen, tai nuoren, oma, tuota tässä puhutaan 13-14v ikäisestä joka on kyllä vielä aivojensakin puolesta aivan lapsi ja raakile eikä todellakaan ole vanhempien asia silloin jättää häntä "oman onnensa nojaan" ja hoitamaan itse ja yksin asioitaan. Huh, pelottavaa ajatella noin kommentoivaa jonkun vanhempana...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todettu, että ei koulua vaan elämää varten. Voi tehdä kuten serkkupoika, joka ei koulusta välittänyt ja on nyt pienipalkkainen varastomies tai sitten voi tehdä kuten toinen serkku, joka luki ahkerasti, harrasti (ja hankki sitä kautta verkostoja), opiskeli järkevää aiheyhdistelmää ja elää nyt ihan kivaa elämää. Oma valinta, itse tekee tulevaisuutensa.
Ja automaattisesti oletat, että pienipalkkainen varastomies elää huonompaa elämää?
Koska kyseessä ovat lasteni serkut, he ovat voineet omin silmin ja korvin todeta, millaisia lopputuoloksia valinnoilla on ollut. Se pienipalkkainen serkku elää varmasti ihan hyvää elämää omalla tavallaan, mutta muistaa aina valittaa sitä, että ei aikanaan tajunnut keskittyä olennaisiin asioihin. Nykymaailmassa on valitettavasti niin, että ilman koulutusta ei elämässä kovin isosti edetä. Varastomiehen palkoilla ei kovin usein lennetä lomalle Pekingiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuon rahalahjonnan voisi hoitaa järkevämminkin esim laittamalle kympistä lapsen säästötilille rahaa niin että tili olisi oma mutta käyttöoikeus lankeasi rahoihin vasta 18 v ! Tietoisuus oman potin kasvattamisesta saattaisi kummasti kiinnostaa kun saisi bensarahaa ja muuta?
Eli lapselle pitää opettaa, että raha ja varallisuus on jotain pelottavaa ja hankalaa? Parempi antaa lapsen itse vastata rahoistaan jo ennen kouluikää, vain käyttämällä rahaa sitä oppii käyttämään oikein.
Vai ajatteletko niin, että työnantaja voi maksaa sinulle palkan vuonna 2030, koska vasta sitten olet siinä jamassa, että rahankäyttö onnistuu kunnialla.
Oletko varma ettei taustalla ole mitään oppimisvaikeuksia?
Mulla myös 13 v poika, jota ei koulu kiinnosta yhtään. Haluaisi vaan olla ja tehdä mitä haluaa. Kun kysyn mikä on koulussa vialla, niin vastaa, että kaikki. Koulumatka on kamala, ruoka on huonoa, päivät on pitkiä (joka päivä 7 tuntia koulua), koulussa huono ilma, luokkakaverit haukkuu, läksyjä on liikaa, samoin kokeita.
Tuskaista tuntuu olevan tämä ylä-aste. Ala-asteella valitti myös mutta ei ihan näin paljon.
En oikein tiedä, miten saisi koulun tuntumaan paremmalta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös 13 v poika, jota ei koulu kiinnosta yhtään. Haluaisi vaan olla ja tehdä mitä haluaa. Kun kysyn mikä on koulussa vialla, niin vastaa, että kaikki. Koulumatka on kamala, ruoka on huonoa, päivät on pitkiä (joka päivä 7 tuntia koulua), koulussa huono ilma, luokkakaverit haukkuu, läksyjä on liikaa, samoin kokeita.
Tuskaista tuntuu olevan tämä ylä-aste. Ala-asteella valitti myös mutta ei ihan näin paljon.
En oikein tiedä, miten saisi koulun tuntumaan paremmalta :(
Koulun vaihto ja muutto. Kannattaa myös tutustua Steinerkouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös 13 v poika, jota ei koulu kiinnosta yhtään. Haluaisi vaan olla ja tehdä mitä haluaa. Kun kysyn mikä on koulussa vialla, niin vastaa, että kaikki. Koulumatka on kamala, ruoka on huonoa, päivät on pitkiä (joka päivä 7 tuntia koulua), koulussa huono ilma, luokkakaverit haukkuu, läksyjä on liikaa, samoin kokeita.
Tuskaista tuntuu olevan tämä ylä-aste. Ala-asteella valitti myös mutta ei ihan näin paljon.
En oikein tiedä, miten saisi koulun tuntumaan paremmalta :(Koulun vaihto ja muutto. Kannattaa myös tutustua Steinerkouluun.
Olen ehdottanut koulun vaihtoa, mutta ei halua, kun tässä koulussa on kuitenkin kavereitakin, siis kaikki luokkalaiset ei hauku, mutta luokalla on muutama uhoaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei taustalla ole mitään oppimisvaikeuksia?
Miksi alapeukut? Käyttäydyin itse noin. Tiesin että jotain oli vialla, mutta koska kaikki pitivät minua laiskana niin ajattelin että jaa, olen varmaan laiska. Oikeasti en vaan osannut jäsentää sitä opiskelua ja motivaatio oli hukassa ADD:n ja lukihäiriön takia.
Vaikkei lasta suoranaisesti kiusattaisikaan, niin varsinkin yläkoulun puolella on aina muutama lähes aivoton typerys, joka ei itse pärjää eikä voi sietää sitäkään, että joku muu pärjää ja ottaa koulun vakavasti. Herja lentää kiitettävästä numerosta, seiska ja kasi eivät yleensä herätä naljailua.
En käsitä tätä nykytouhua, kun vanhemmat, äidit varsinkin, käyvät lastensa kanssa koulun uudelleen. Eivätkö he ole jo koulunsa käyneet. Arvelen, ettei heidänkään vieressä mammat istuneet hoputtamassa, miksi he sitten toimivat niin. Lapsi itse istuttaa oman hedelmäpuunsa ja korjaa sadon eli itse lapsi ja nuori on vastuussa koulustaan. Jos on fiksu, niin muuttaa toimintatapojaan saatuaan muutaman heikon arvosanan. Tyhmempi jatkaa tavallaan.
Taas kerran ihmettelen, miten me vanhemmat ikäpolvet ylipäänsä olemme selvinneet kunnialla koulusta, vaikka vanhemmilla ei totisesti ollut aikaa vahtia läksyjen tekoa tai kokeisiin lukemista. Jos tuli huono arvosana, niin sitä saattoi seurata "ilta sanan ääressä" eli vakava keskustelu, haluaako jatkaa ko. koulussa vai palaako mieluummin kansakouluun. Eli opasteet oli selvät. Keskikoulussa luokalle jäänti tiesi perheessämme ilman muuta paluuta kansakouluun. Lukiossa neuvottelin luvan jättäytyä luokalleni, kun parissa keskeisessä aineessa oli hankaluuksia. Tämän päivän termein olin kouluväsynyt, mutta sitähän ei silloin tunnettu, ei ainakaan maalla. Teristäydyin sitten kuitenkin sen verran, että pääsin luokalta ja kirjoitin keskinkertaisin arvosanoin ylioppilaaksi seuraavana vuonna. Ja tulipa minusta aikanaan maisterikin.
Ei, en tarkoittanut, että isoveli stressaisi liikaa, tarkoitin vaan, että pikkuveljeä ei kannata liikaa painostaa, ja että oikeastaan on ihan hyväkin, että hän ei ole toisessa ääripäässä.
Hyvä, jos hän ei vertaile isoon veljeen itseään. Helposti niin nimittäin käy, eikä vanhemmat välttämättä edes tiedä siitä mitään. Minä muistan omasta lapsuudestani, että kun isosiskoni oli ihan ässä kaikessa musiikkiin liittyvässä ja hän sai siitä valtavasti kehuja, en itse halunnut edes yrittää, koska pelkäsin hiljaa itsekseni, että en kumminkaan ole yhtä hyvä, eikä ole kivaa "hävitä" isosiskolle, vaikka kyse ei OIKEASTI mistään kilpailusta olekaan. If ya know what I mean...
Olen samaa mieltä siitä, että koulutöiden ja oppimisen pitäisi sujua ilman rahakannustimiakin. Itselleen lapsi hallaa tekee, jos ei panosta kouluun!
Mutta sinuna en nyt liikaa siis murehtisi ja painostaisi, nykymeno riittää hyvin ja hänellä on aikaa kyllä löytää intoakin. Kannattaa tet-harjoittelussa panna poika jonnekin ikäviin oikeisiin töihin vaikkapa hinnoittelemaan markettiin, niin huomaa, miltä voi säästyä kouluttautumalla... (enkä tarkoita tällä mollata kaupan alan duuneja, mutta ne nyt ovat monesta pelailuun keskittyvästä teinistä aika rankkoja hommia).
10