Miten hoitaa masennusta?

Lue psykologisia kirjoja.

Päihteet eivät ole ratkaisu. Niistä tulee vain uusi ongelma. Terveet elämäntavat helpottavat. Liikunta ja ruokavalio (kasvisruokaan vaihtaessa olo muuttuu huomattavasti energisemmäksi).Lemmikit tutkitusti ovat hyväksi. Pidä yhteyttä ystäviisi ja tapaa heitä. Käy kaupassa, elokuvissa ym. säännöllisesti, vaikka tuntuu vaikealta, niin kynnys asioiden tekoon pysyy pienempänä mitä rutiinimmaksi se käy. Apua kannattaa hakea lääkäriltä lääkkeissä on useita vaihtoehtoja ja oikea löytyy vain kokeilemalla. Myös lääkkeettömiä hoitoja on. Psygoterapiasta on oikeasti hyötyä.

Mä olen sairastanut masennusta lukiosta saakkaa eli kymmenisen vuotta. Suostuin myöntämään asian itselleni vasta 4 vuotta sitten, jolloin romahdin kunnolla kun en jaksanut enää taakkaani kantaa. Olen jutellut psykologin kanssa, käynyt psykiatrilla ja syönyt masennuslääkkeitä (Sertralinia ja Cipralexia) ja käynyt lopulta psykoterapiajakson.

Lääkkeiden vaikutusta en osaa oikein arvioida, korkeintaan niillä oli sen verran mielialaa helpottava vaikutus, että pystyin paremmin sitoutumaan terapiaan. Odotin, että terapiasta olisi ollut enemmänkin apua, toisaalta terapeutti ei ehkä ollut minulla sopivin ja terapia jäi vähän kesken. Se auttoi pääsemään pahimman vaiheen yli. Jälkeenpäin ajatellen terapia kyllä avasi monia lukkoja ja auttoi löytämään ja ymmärtämään masennukseen johtaneita asioita ja niitä sitten vatvottiinkin niin paljon, ettei koskaan päästy siihen saakka, miten sen hetkisestä tilanteesta pääsisi eteenpäin ja oppisi toimimaan ja ajattelemaan toisin. 

Ei mulla ole koskaan tullut sellaista tunnetta, että olisin parantunut masennuksesta kokonaan, mistä olen ollut aika harmistunut. Jotenkin oletin, että kun vihdoin ja viimein myönsin masennuksen itselleni ja pääsin kunnon avun piiriin niin pääsisin lopullisesti eroon siitä piinaavasta alakulon kierteestä ja muista negatiivisista tunteista. Sain kuitenkin voimia puskea taas uudelleen eteenpäin.

Ja nyt huomaan uuden kunnollisen masennusjakson alkaneen, vaikka olen kuinka yrittänyt pyristellä vastaan. Ei siihen auta ulkoilu, rutiinit, käsityöt, liikunta eikä ystävien tapaaminen. Toki ne voivat hidastaa pahenemista, helpottaa ja joskus jopa piristää, muttei ainakaan minulla auta masennuksen hoidossa.

On todella musertavaa huomata olevansa tässä tilanteessa taas, opinnot kesken ja voimat loppu. Epäonnistumisen ja häpeän tunne ovat todella voimakkaita enkä uskalla kertoa kenellekään. YTHS:ltä ei toistaiseksi saanut mitään apua, koska aikoja ei vaan ole edes hoitajille.

Luulen, että pitäisi vaan ensin hyväksyä masennus. Että se on taas täällä ja että olen persoonaltanikin taipuvainen masennukseen. Olen lainannut masennusta käsitteleviä kirjoja ja yrittänyt oppia ymmärtämään masennustani paremmin voidakseni tulla sen kanssa toimeen sillä tasolla, että olisi myös helpompi alkaa löytyämään uusia teitä kohti parempaa oloa. Ehkä myös asettamaan päämääriä sen mukaan mitä masennukseltani kykenen. 

Jos jota kuta kiinnostaa kirjallisuus niin mulle silmiä avaavia ovat olleet Jukka Tontin Masennuksen arkea - selityksiä surusta ilman syytä & Monimielinen masennus : arjen reseptejä elämäntaudin hoitoon. Self-help kirjoihin verrattuna ovat (yhteiskunta)tieteellistä tekstiä, mutta erittäin ymmärrettävästi ja kiinnostavasta näkökulmasta kirjoitettuja. 

Jos tuntee itsensä masentuneeksi, itseltä kannattaa kysyä saako iloa arkipäivän jutuista kuten ruoasta, koiran rapsutuksesta, päiväunista, ystävälle juttelusta, lempisarjasta yms..Edes joistain asioista, mitkä tuo elämään jonkunverran iloa, vaikka muuten mieli olisi synkkä. Tai, jos joku asia muuttuisi tai itse tai jonkun avulla sen saisi muutettua, ratkaisisiko se mahdollisesti masennuksenkin pois. Itse kaksi kertaa masennusta poteneena havaitsin tuon selkeän eron vaikean ja lievemmän olosuhteista pääosin johtuvan masennuksen välillä.

Jos vastaa kyllä molempiin kysymyksiin, se lupaa hyvää. Ei ole vakavasti masentunut. Siihen voi auttaa juttelu, liikunta, päivärytmit (minkä kukainenkin kokee hyödylliseksi) ja ennenkaikkea niiden asioiden ratkaisu tai muuttaminen, mitkä painaa mieltä tai minkä kokee että pitäisi muuttaa, että olisi onnellisempi. Joillakin joku yksittäinen tekijä voi olla suuressa roolissa mikä pitää masentuneena. Aina itse ei sitä edes tajua vaan ulkopuolisen kanssa keskustelemalla hoksaa asioita. Saattaa esim olla joku epävarmuustekijä, minkä takia jumittaa elämässä paikallaan. Kun sen ratkaisee, ja pääsee lukosta pois, pääsee myös masennuksesta. Pienin askelin palaa taas jaloilleen, jopa vahvempana kuin ennen. Se vaatii tahtoakin parantaa asioita.

Vakava masennus on sitten sitä kun ei vastaa kumpaankaan että kyllä. Jos huomaa saavansa jostain arkipäivän jutuista edes ihan hiukan iloa tai johonkin on motivaatiota, niin ne jutut voi kantaa vakavammassakin masennustilassa vaikka toimintakyky olisi heikentynyt.

Vakavassa masennuksessa saattaa olla tunne, että mikään ei ratkaise masennustilaa. Se on kamala ajatus. Masennus ei johdu mistään, se on vaan olemassa ja värjää kaiken mustaksi, ja vie toimintakyvyn niin, ettei pääse välttämättä sängystä ylös. Kunpa osaisinkin neuvoa, mikä vakavampaan masennukseen auttaa.

Mä en oikeesti tiiä.

Lääkkeet on kokeiltu, ja lihoin. Et kiva kun se masennus johtui ulkonäöstä ja sit se ulkonäkö vaan paheni, eli koin että itseasiassa itse todellinen vaivakin vain paheni. (Kun lopetin lääkkeet, ei tarvinnut enää taistella painon kanssa, vaan laihduin kuin itsestään.)

En tiedä voiko masennusta parantaa muuten kuin aineilla, ehkä riippuu mistä masennus johtuu. Käsittääkseni monen masennus ei oikein johdu mistään, se vain on. Miten parannat masennuksen, joka ei johdu mistään (ikävästä asiasta elämässäsi siis)? Miten muuttaa asennetta, jos masennus ei johdu asenteesta vaan surkea asenne on vaan seurausta masennuksesta? Jos yrität piristää masennusta potevaa ja saada hänet ajattelemaan positiivisemmin, hoidatko syytä masennukseen vai pelkkää oiretta?

Jos masennus johtuu jostain vaivaavasta asiasta, niin luulis että sen asian vois vaan käsitellä ja sit tsadaa olisit parantunut.

Suurinosa ihmisistä, jotka kokevat olevansa masentuneita eivät sitä todellisuudessa ole. On kausia, jolloin tuntuu pahalta ja joilloin ei ole elämänhalua ja tämä johtuu siitä, että elämässäsi ei ole tapahtunut juuri mitään mikä nostaisi sun tunnetilaasi. Tai sitten päin vastoin, jolloin elämäsi on täynnä kaikkea ja olet kyllästynyt ja stressaantunut siihen. Kokeile vaikka ensimmäisenä irtiottoa arjesta, tee jotain mitä haluat tehdä tai mistä olet joskus unelmoinut.

Masennuslääkkeet ovat vaarallisia koska niitä ei voi ikinä täysin tutkia miten ne ihmiseen vaikuttavat ja pahimmassa tapauksessa ne on vain pahentanut olotilaa, jolloin ihminen on tappanut itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, ettei tästä vaan pääse eroon. Ei vaikka mitä yrittäisi. Eläminen tuntuu ihan hirveältä, kun on koko ajan paha olla henkisesti. Tätäkö se elämä joillekin vain on? Onko mitään keinoa päästä eroon syvästä masennuksesta?

Tuollaistahan se elämä tuppaa olemaan, ei auta kuin sinnitellä vaan. Onneksi edes jenkkilän presidentinvaaleissa tuli positiivinen tulos.

Masennuslääkitys ja terapia yhdessä,kumpikaan yksin ei auta jos olet jo depressiossa.ota yhteyttä mielenterveystoimistoon sinulle tehdään masennustesti jossa arvioidaan masennuksen taso.

Mitä mieltä olette mindfulnessista? Sitähän on ilmeisesti nyt jonkun verrankin tutkittu ja testattu masennuksen hoidossa, vaikka ei akuuttivaiheessa autakaan. Olen nyt lukenut vähän matkaa Mielekkäästi irti masennuksesta- kirjaa ja se vaikuttaa ihan kiinnostavalta.

Minulla oli keskivertoa vaikeampi teini-ikä ja jo silloin kamppailin masennusoireita vastaan. Ei ollut ketään, jolle jutella ja ympärillä oli pelkkiä kuluttavia ihmissuhteita. Paloin kai jotenkin loppuun, kun yritin hoitaa koulun kunnolla, olla mieliksi kaikille ja sulkeutua synkkien ajatusteni kanssa. Lukiossa aloin oireilla toden teolla, poissaoloja oli paljon. Onnistuin kuitenkin abivuonna skarppaamaan niin, että sain hyvän yo-todistuksen ja pääsin lukiosta kunnialla pois. Tässä vaiheessa minulla oli jonkinlainen usko tulevaan ja ajattelin, että tulevaisuus saattaa olla jopa ihan hyvä.

Tein töitä ja muutin omilleni, opiskelin avoimessa yliopistossa. Kuitenkin tuntui, ettei mikään oikein huvittanut ja koko ajan väsytti ja masensi. En keksinyt mitään kunnollista syytä ololleni, joten ruoskin vain itseäni eteenpäin ja sängystä ylös joka aamu. Eihän sitä lystiä kauan kestänyt, vaan parikymppisenä terveys romahti. Siis myös fyysisesti. Sairastelin rajuja flunssia jatkuvalla syötöllä ja minulle puhkesi suolistosairaus. Suolisto-ongelmien ja kipujen takia en jaksanut oikein mitään, lääkitykset eivät toimineet. Masennuin ja eristäydyin. Niille harvoille kavereille, joita minulla oli, en pystynyt avautumaan olostani. Yritin esittää, että pärjään.

Muutama vuosi meni ja saatiin vihdoin oikeanlaisella hoidolla suolistosairauteni parempaan tilaan. Mutta päätä ei ole hoidettu ja se olikin tuossa vuosien varrella ajautunut melkoiseen solmuun... Onneksi tajusin hakea apua viime vuonna, ja sainkin keskusteluapua kiitettävän nopeasti. Käyn juttelemassa psykologin kanssa. Helppoa tämä ei ole, enkä osaa sanoa, milloin saan itseni työ- tai opiskelukykyiseksi. Nyt en jaksa muuta kuin keikkatöitä aina välillä. Opiskelemaan haluaisin. Tulevaisuus pelottaa edelleen, mutta nyt olen alkanut uskoa, että ehkä sitä ei tarvitse kohdata ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa ihmisistä, jotka kokevat olevansa masentuneita eivät sitä todellisuudessa ole. On kausia, jolloin tuntuu pahalta ja joilloin ei ole elämänhalua ja tämä johtuu siitä, että elämässäsi ei ole tapahtunut juuri mitään mikä nostaisi sun tunnetilaasi. Tai sitten päin vastoin, jolloin elämäsi on täynnä kaikkea ja olet kyllästynyt ja stressaantunut siihen. Kokeile vaikka ensimmäisenä irtiottoa arjesta, tee jotain mitä haluat tehdä tai mistä olet joskus unelmoinut.

Masennuslääkkeet ovat vaarallisia koska niitä ei voi ikinä täysin tutkia miten ne ihmiseen vaikuttavat ja pahimmassa tapauksessa ne on vain pahentanut olotilaa, jolloin ihminen on tappanut itsensä.

Masennusta on toki eritasoista. Helpoin masennus hoitaa lienee sellainen, mihin on jokin selkeä syy. Esimerkiksi läheisen kuolema tai raiskaus voi aiheuttaa akuutin masennuksen, mutta ajan kanssa näistä kokemuksista voi selvitä. Sen sijaan jos masennus ei johdu oikein mistään, se vaan on, niin sellaista on vaikea hoitaakin.

Kun ihminen on lapset kasvattanut niin alkaa masentaa ja ideana on että luonto korjaisi pois. Jättäytyy hyödyttömänä jälkeen ja paleltuu polun varteen luonnon antaman tehtävän täyttäneenä.

Tämän takai masennuksesta ei pääse eroon koska hyödyllinen elämä ohi ja on vain taakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan jos masennus ei johdu oikein mistään, se vaan on, niin sellaista on vaikea hoitaakin.

Itse koen, että mulla on "eksistentiaalinen masennus", en löydä elämälle tarkoitusta ja merkitystä. Olen päässyt hitaasti eteenpäin vain ulkoisten paineiden takia, mutten kyllä mitenkään mallikelpoisesti. Tälläkään hetkellä yliopisto-opinnot eivät etene yhtään. Olen herkkä ulkoisille vaikutteille ja odotuksille ja häpeän itseäni suunnattomasti, kun en pysty suoriutumaan niin kuin pitäisi.

Osaan nimenomaan nauttia niistä pienistä iloista esimerkiksi kävelystä metsästä tai hyvästä kirjasta (silloin kun en ole ihan toivottoman masentunut), mutta mitään suurempaa merkitystä en löydä eikä nuo pienet jutut tuota riittävän kestävää pohjaa. En ole tyytyväinen siihen. Mulla ei ole ollut nuorempanakaan mitään erikoisia tulevaisuuden suunnitelmia, en osaa odottaa tulevaisuudelta mitään ja masentuneena suorastaan pelkään sitä. 

En ole koskaan miettinyt itsemurhaa, sekin olisi liian suuri häpeä enkä halua tuottaa perheelleni enää lisää harmia ja vaikeuksia. Sen sijaan toivon usein joutuvani onnettomuuteen tai sairastuvani (fyysisesti) vakavasti. Liikutun suuresti lukiessani uutisia nuorista, elämänhaluisista ihmisistä, jotka sairastuvat tai vammautuvat - ajattelen, että voin kun voisin ottaa heidän kohtalon osakseni.

Tämä avautumiseni ei tainnut edes liittyä varsinaisesti ketjun aiheeseen eli masennuksen hoitoon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan jos masennus ei johdu oikein mistään, se vaan on, niin sellaista on vaikea hoitaakin.

Itse koen, että mulla on "eksistentiaalinen masennus", en löydä elämälle tarkoitusta ja merkitystä. Olen päässyt hitaasti eteenpäin vain ulkoisten paineiden takia, mutten kyllä mitenkään mallikelpoisesti. Tälläkään hetkellä yliopisto-opinnot eivät etene yhtään. Olen herkkä ulkoisille vaikutteille ja odotuksille ja häpeän itseäni suunnattomasti, kun en pysty suoriutumaan niin kuin pitäisi.

Osaan nimenomaan nauttia niistä pienistä iloista esimerkiksi kävelystä metsästä tai hyvästä kirjasta (silloin kun en ole ihan toivottoman masentunut), mutta mitään suurempaa merkitystä en löydä eikä nuo pienet jutut tuota riittävän kestävää pohjaa. En ole tyytyväinen siihen. Mulla ei ole ollut nuorempanakaan mitään erikoisia tulevaisuuden suunnitelmia, en osaa odottaa tulevaisuudelta mitään ja masentuneena suorastaan pelkään sitä. 

En ole koskaan miettinyt itsemurhaa, sekin olisi liian suuri häpeä enkä halua tuottaa perheelleni enää lisää harmia ja vaikeuksia. Sen sijaan toivon usein joutuvani onnettomuuteen tai sairastuvani (fyysisesti) vakavasti. Liikutun suuresti lukiessani uutisia nuorista, elämänhaluisista ihmisistä, jotka sairastuvat tai vammautuvat - ajattelen, että voin kun voisin ottaa heidän kohtalon osakseni.

Tämä avautumiseni ei tainnut edes liittyä varsinaisesti ketjun aiheeseen eli masennuksen hoitoon...

Mulla on samanlainen tilanne. Elämä ja tulevaisuus tuntuu ahdistavan epävarmalta. Nuorille toitotetaan miten ihanaa on kun "kaikki on mahdollista" - no, mä en oo enää ees niin kovin nuori, enkä uskalla tehdä valintoja. En oikein usko että mulle tässä maailmassa mitään käyttöä olisi ja kun en vapaasta elämästä osaa nauttia niin tässä ollaan. Ei suuntaa elämälle, ei tarkoitusta, ei merkitystä, ei kunnon motivaatiota mihinkään.

Kalaöljy, d vitamiini, kilo ja hedelmiä päivässä, valkoista lihaa vain, raskasta urheilua joka toinen päivä (kehonrakennus), päihteettömyys, eläimet ja masturboinnin vähentäminen tai lopettaminen. Usko myös.

Vierailija kirjoitti:

Kalaöljy, d vitamiini, kilo ja hedelmiä päivässä, valkoista lihaa vain, raskasta urheilua joka toinen päivä (kehonrakennus), päihteettömyys, eläimet ja masturboinnin vähentäminen tai lopettaminen. Usko myös.

Siis kilo vihanneksia ja hedelmiä oli tarkoitus sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalaöljy, d vitamiini, kilo ja hedelmiä päivässä, valkoista lihaa vain, raskasta urheilua joka toinen päivä (kehonrakennus), päihteettömyys, eläimet ja masturboinnin vähentäminen tai lopettaminen. Usko myös.

Siis kilo vihanneksia ja hedelmiä oli tarkoitus sanoa.

Mitäh?

Päästä viha ulos, ilmaise itseäsi.

Mä olen sairastanut masennusta niin kauan kuin muistan. Joskus on parempia, joskus huonompia kausia. Hyväksyin tämän piirteen itsessäni ja päätin etten anna sen tulla unelmieni tielle. Aloin vastaamaan kyllä tilaisuuksiin joita universumi heitti eteeni. Oli kyse ihan pienestä asiasta tahansa, lähdin mukaan. Tätä filosofiaa toteuttamalla olen nyt hyvässä elämäntilanteessa. Korkeakouludropoutista yrittäjäksi ja unelmien toteuttajaksi. Masennus on mussa edelleen enkä usko pääseväni siitä koskaan eroon, koska se on luultavasti tuhonnut osan mun aivoista. Mutta hei sellasta mun elämä nyt on, periksi ei anneta mutta irti päästetään jos tarve vaatii ja niin edelleen.