Mies haluaa 4-vuotiaan poikansa meille viikoksi...
Neuvottelevat pojan äidin kanssa pojan tulosta meille. Päätöksiä ei onneksi ole vielä tehty, koska äiti kuulemma vielä miettii asiaa.
Eihän siinä tietenkään mitään pahaa olisi, vaikka poika olisi meillä joka toinen viikko tai milloin vain, mutta kun nyt on tilanne se, että tuo poika ja isänsä eivät ole juurikaan olleet tekemisissä viime aikoina...Mieheni on nähnyt pojan viimeksi toissa kesänä ja minä en ole nähnyt poikaa koskaan. Mielestäni lapsi on liian pieni olemaan meillä niin pitkää aikaa, kun ei varmaan isäänsä tunne enää ollenkaan. Voi tulla aikamoisia ongelmia ja murheita pienelle ihmiselle :-(
Meillä on mieheni kanssa taaperoikäinen poika ja toinen lapsi syntyy parin viikon sisällä. Tämä poikapuoleni tulo ajoittuisi siten, että parhaassa tapauksessa vauvamme olisi n. 2-viikkoinen, kun tämä minulle täysin vieras lapsi tulisi meille.
Minusta tämä ajankohta on täysin väärä. Ymmärrän, että nyt jos miehellä on kerrankin (en nyt jaksa/voi selittää kaikki asiaan liittyviä yksityiskohtia)mahdollisuus ottaa poika luokseen, hän haluaa siihen tarttua, mutta eikö pojan kannattaisi kuitenkin tulla silloin, kun meillä on hänelle aikaa ja mahdollisuus antaa enemmän huomiota? Eikö tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että nyt on väärä ajankohta kaikkien kannalta?
Minä haluan tutustua tähän lapseen ja haluan, että hän tuntee olevansa meille tervetullut. Mutta en minä 2-viikkoisen vauvan kanssa pysty häneen keskittymään eikä siihen kykene hänen isänsäkään, vaikka nyt niin kuvitteleekin! En oikeasti tajua, mitä hänen päässään liikkuu! Äh, miten ihmeessä saan hänet tajuamaan, että en ole paha tai itsekäs, vaan päinvastoin? Pojalle voisi jäädä tosi huono olo siitä visiitistä...
Apua.
Kommentit (10)
Siksi siis en ole nähnyt poikaa, kun ei ole ollut mahdollisuutta.
Ja neloselle: Kyllä se on ihan eri asia hoitaa isoa perhettä ja monia lapsia kerralla silloin, kun kyseessä on tiivis perhe, joka on aina ollut yhdessä...Nyt on kuitenkin kyse vieraasta lapsesta ja hänen tunteistaan. Miltä hänestä tuntuisi tulla isänsä kotiin ensimmäistä kertaa silloin, kun siellä on vastasyntynyt jakamassa aikuisten huomion? Kyllä pojalla on mielestäni oikeus saada olla se keskipiste ja tärkein asia silloin, kun ensimmäistä kertaa pitkän ajan jälkeen näkee isänsä.
Ap
Ette olisi maailman ensimmäinen perhe, jossa on 4v, taaperoikäinen ja vauva. Ajattele, että hän on miehesi lapsi siinä missä kaksi muutakin eli tasa-arvoinen. Itseasiassa lapsellahan on monta menetettyä vuotta otettavan kiinni isänsä kanssa, joten toivota vain tervetulleeksi. Kaksiviikkoisen kanssa pärjää varmasti. Eikös mies kuitenkin osaa lapsiaan hoitaa?
Millä pojan kulkeminen järjestetään?
Elämässä sattuu ja tapahtuu, rapatessa roiskuu...Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista. Jos haluat alkaa jäkätys-ketjun, voit aloittaa vaikka ihan oman, jookos?
Ap
kun teillä jo yksi lapsi on niin varmaan aika nopesti pääset taas jyvälle siihen vauva-aikaan.
Toivotaan, että asia ratkeaa esim parin päivän vierailulla noin ensimmäisellä kerralla.
Neljävuotias on todella pieni ja isä vieras, olkoonkin isä.
Ihan pojan kannalta paras, ettei noin pitkäksi aikaa tule kylmiltään yksin teille, osasitte hoitaa isoa perhettä tai ette ;).
Ihmettelen miehesi intoa ottaa nyt samaan syssyyn kun teille vauvakin tulossa..
Siksi olen sitä mieltä, että varmaan voisimme jonkun paremmankin ajankohdan löytää, kun nyt viimein näyttäisi siltä, että olemme saaneet " pään auki" tässä vierailuasiassa...
En minä sitä pelkää, että poika jäisi minun vastuulleni tai että hänestä olisi liikaa vaivaa, tms. Siitä ei nyt ole kyse.
Niin, miten poika tulisi meille? Sitäkin joku kysyi. Mieheni menisi hakemaan hänet. Viipyisi noin vuorokauden paikan päällä ja tulisi sitten pojan kanssa takaisin. Näin oli suunnitellut.
Ap
Tapasimme mieheni kanssa 11 vuotta sitten. Hänellä oli tuolloin 4-vuotias tyttö, jota hän ei ollut nähnyt kuin muutaman kerran kahteen vuoteen. Syynä oli ex-vaimo, joka keksi monia selityksiä miksi ei tyttö voi tulla tapaamaan isäänsä. Tai eivät olleet kotona kun mieheni piti tyttö hakea. No se nyt on toinen juttu. Mutta olen tosiaan samaa mieltä, että lapsen pitäisi tutustua rauhassa isäänsä sekä uuteen perheeseen. Meillä tytärpuoli huusi ensimmäisiä öitään meillä ollessaan ja kerran jopa veimme tytön äidilleen illalla kun ei tullut olosta mitään. Pikku hiljaa tyttö tottui ja nyt on reipas teini, jota sisarpuolet jumaloivat ja taitaa olla myös toisinpäin. Myös minä " totuin" uuteen lapseen ja kun kaikki mustasukkaisuudet saatiin puolin toisin tytön kanssa ajankanssa poistumaan niin nykyään meillä on mukava ja avoin suhde. Elikkä aikaa ja kärsivällisyyttä ja voimia aplle!!
Kai aikuinen mies voi huolehtia pojastaan, vaikka sinulla vauva olisikin. Tiedätkös, että on niitä suurempiakin perheitä hoidettu,vaikka on vauva talossa?