Kun "kuulustelette" lasta kokeisiin,

Ihan helppoa. Otsikot kertoo tarkeimmät, sitten kokoaa tiedot niihin. Minä luen otsikon ja lapsi kertoo aiheesta. Yleensä kappaleen lopussa on tiivistelmä ja kysymyksiä mietittäväksi. Niistä löytyy tärkeimmät. Näillä on tullut aina kiitettäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulussakin voisi antaa oppilaalle etukäteen - tai miksei vaikka opintojakson alkuun - 50 kysymystä, joista kerrotaan 10 tulevan kokeeseen. Kun osaa vastata näihin 50:een, hallitsee koealueen, jos kysymykset ovat kyllin laajoja.

Esim. biologiassa/yllissä: "Mitä peuraeläimet syövät talvella", "miten kasvit horrostavat", "kuivan kangasmetsän aluskasvillisuus" jne. Kun kysymykset ovat tiedossa etukäteen, oppilaatkin voivat orientoitua opetukseen niin, että tietävät, mihin asioihin kannattaa keskittyä. 

Teoriassa näin. 

Tämä on huono idea koska silloin oppilaat mekaanisesti opettelisi vastaukset eivätkä joutuisi ollenkaan miettimään mitään itse tai soveltamaan oppimaansa tietoa.

On se tiedon soveltaminen, esim. historiassa ja maantiedossa melko toivoton tehtävä. Eipä siinä oikein mennä kuin pelkän muistin varassa kokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan helppoa. Otsikot kertoo tarkeimmät, sitten kokoaa tiedot niihin. Minä luen otsikon ja lapsi kertoo aiheesta. Yleensä kappaleen lopussa on tiivistelmä ja kysymyksiä mietittäväksi. Niistä löytyy tärkeimmät. Näillä on tullut aina kiitettäviä.

Kai se on selvintä tehdä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmistautuu itse kokeeseen, en kuulustele häntä.

Tämä. Koetilaisuus on se kuulustelu. Hyvä opetella jo tässä vaiheessa opiskelemaan itse, koska yliopistossa on muuten todella vaikeaa

MInä "kuulustelin" lasten läksyt 6 vuoden ajan ja 6 vuotta tein esikokeita. Nyt kaksi vanhinta on jo yliopistossa ja menestyvät varsin hyvin, kumpikin on saanut Ilkka Kontulan säätiön stipendin. Nähtävästi yliopistossa ei sittenkään ole todella vaikeaa.

"Ilkka Kontulan säätiö jakaa kannustusapurahoja vuosittain Kauppakorkeakoulun ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille"

No ei varmaan ole vaikeaa, jos valitsee pilipalialan. Minä tarkoitin jotain kunnon alaa

Mitkä sinusta on sitten kunnon aloja?

STEM-alat

Työllistämättömät alathan se on tärkeitä, eikös? Moni kauppakorkeassa lukee sivututkintona tietojenkäsittelyä tms., koska insinööritieteet on sen verran helppoa ja yksinkertaista kamaa, ettei niitä tarvitse päätoimisesti opiskella. Kaksoismaisteriksi pääsee todella helpolla ja työpaikka löytyy sieltä kaupalliselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmistautuu itse kokeeseen, en kuulustele häntä.

Tämä. Koetilaisuus on se kuulustelu. Hyvä opetella jo tässä vaiheessa opiskelemaan itse, koska yliopistossa on muuten todella vaikeaa

MInä "kuulustelin" lasten läksyt 6 vuoden ajan ja 6 vuotta tein esikokeita. Nyt kaksi vanhinta on jo yliopistossa ja menestyvät varsin hyvin, kumpikin on saanut Ilkka Kontulan säätiön stipendin. Nähtävästi yliopistossa ei sittenkään ole todella vaikeaa.

"Ilkka Kontulan säätiö jakaa kannustusapurahoja vuosittain Kauppakorkeakoulun ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille"

No ei varmaan ole vaikeaa, jos valitsee pilipalialan. Minä tarkoitin jotain kunnon alaa

Mitkä sinusta on sitten kunnon aloja?

STEM-alat

Työllistämättömät alathan se on tärkeitä, eikös? Moni kauppakorkeassa lukee sivututkintona tietojenkäsittelyä tms., koska insinööritieteet on sen verran helppoa ja yksinkertaista kamaa, ettei niitä tarvitse päätoimisesti opiskella. Kaksoismaisteriksi pääsee todella helpolla ja työpaikka löytyy sieltä kaupalliselta puolelta.

Tunnen joitakin DI+KTM suorittaneita ja jokainen on ollut sitä mieltä, että DI on ollut noista selvästi vaikeampi. Erityisesti jos se on ollut jotain muuta kuin tutaa

Vierailija kirjoitti:

No kun valitsee ne kaikkein epäoleellisimmat tiedot, niin osuu aika hyvin. Tämän olen pannut monesti merkille. Esim. kun yläkoululaisella oli kasvien tunnistuskoe, niin just niitä kysyttiin, joita itse ajatteli, että ovat sen verran outoja (itse ei ikinä kuullutkaan) että noita en ainakaan itse kysyisi. Loogisesti ajattelisi, että kysytään kasveja, joita yleisesti näkee (ei nyt mitään voikukkia sentään), eikä sellaisia todella erikoisia kuin vaikka nyt sormipaisukarve. Mutta kaipa se on sitten tärkeä tunnistaa. Näillä menetelmillä meillä on lapsilla kiitettävät kaikista lukuaineista.

Suurimman osan asioistahan lapsi kuitenkin unohtaa samantien, joten ei niin väliä. Tärkeät asiat erikseen, kuten vaikka englannin sanat ja kielioppi, matikan perusasiat jne.

Ja kyllä ne kukkaset onkin niin "helppoa" tunnistaa mustavalkoisista kuvista.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellaan aihealueesta, hankitaan ehkä taustatietoa lisäksi. En kuulustele! Tieto ei ole kokeita varten, se on tietoa ja sivistystä elämää varten. 

Tuollainen knoppiajattelu tuhoaa oikean tiedonhalun. 

Numero tulee silti kokeiden perusteella. Sitä paitsi tympeää olisi, jos tietäisi aiheesta laajastikin mutta kysymykset olisivat niin spesifejä, ettei niihin voisi tätä tietoa kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmistautuu itse kokeeseen, en kuulustele häntä.

Tämä. Koetilaisuus on se kuulustelu. Hyvä opetella jo tässä vaiheessa opiskelemaan itse, koska yliopistossa on muuten todella vaikeaa

Siitähän siinä kuulustelussa on kyse.

Opetetaan lasta hoksaamaan millaisiin asioihin kannattaa keskittyä ja miten kokeeseen valmistetaan.

Jos lapsen jättää yksin harjoittelemaan niin se on sama kuin uimaan opettaminen veteen heittämällä. Joku pysyy pinnalla ja joku ei. Jos aikuinen on tukena ja ohjaa niin useampi lapsi pysyy pinnalla.

Itse en ala-asteella edes tiennyt että kokeeseen pitäisi jotenkin valmistua. Sain kuitenkin seiskoja kokeista ja olin tyytyväinen siihen.

Yläasteella opettajat neuvovat että koealue pitää kerrata ennen koetta. Luin sen sitten kertaalleen läpi koetta edeltävänä iltana. Ja kas kummaa, arvosanat nousivat numerolla.

Lukiossa neuvottiin että kahtena päivänä kannattaa lukea kokeeseen. Tein viisaana niin että jaoin koealueen kahteen osaan. Yhtenä päivänä luin ensimmäisen osan ja toisena toisen. Vähän sain taas numeroita nousemaan, mutta ei tämä itse yksin opittu taktiikka enää yliopistossa riittänyt.

Oikeasti olisin hyötynyt siitä että joku olisi oikeasti opettanut kokeeseen valmistumista ja ollut ainakin aluksi tukena siinä.

Lapsella alakoulussa aikalailla erilaisia opettajia. Oma ope harrastaa nippelitietojen kyselyä, eli aivan turhaa kokonaisuuksien kannalta.

Fysiikan ope taas tekee niin vaikeat kokeet, että itsekin ihmettelen joskus sen aivoituksia.

Näin erityyppisiä opeja kun on, niin pikkasen hankala etsiä se olennainen sieltä seasta.

Vierailija kirjoitti:

No kun valitsee ne kaikkein epäoleellisimmat tiedot, niin osuu aika hyvin. Tämän olen pannut monesti merkille. Esim. kun yläkoululaisella oli kasvien tunnistuskoe, niin just niitä kysyttiin, joita itse ajatteli, että ovat sen verran outoja (itse ei ikinä kuullutkaan) että noita en ainakaan itse kysyisi. Loogisesti ajattelisi, että kysytään kasveja, joita yleisesti näkee (ei nyt mitään voikukkia sentään), eikä sellaisia todella erikoisia kuin vaikka nyt sormipaisukarve. Mutta kaipa se on sitten tärkeä tunnistaa. Näillä menetelmillä meillä on lapsilla kiitettävät kaikista lukuaineista.

Suurimman osan asioistahan lapsi kuitenkin unohtaa samantien, joten ei niin väliä. Tärkeät asiat erikseen, kuten vaikka englannin sanat ja kielioppi, matikan perusasiat jne.

Tosiasiallisesti voikukat ovat todella hankalia erotettavia, niitä on useita satoja lajeja. Voikukka on vain ryhmänimi, ihan samalla tavalla kuin vaikka paju tai sara. Sormipaisukarve on taasen hyvin tavallinen jäkälä, joka on myös indikaattorilaji ilmansaasteille ja sellaisena hyvinkin merkityksellinen.

Juu, olen kasvinörtti.