Tunnetko itsesi viehättäväksi vai vastenmieliseksi?

Tosi vastenmieliseksi, olen ruma ja ylipainoinen sinkku. En ole ikinä seurustellut vakavasti.

Tällä hetkellä melko viehättäväksi, menee kausittain.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vastenmieliseksi, olen ruma ja ylipainoinen sinkku. En ole ikinä seurustellut vakavasti.

Ulkonäöllisesti vai sisäisesti?

Viehättäväksi. Ei ole parisuhdetta tällähetkellä.

Sekä että. Hyvin viehättävä ja hyvin vastenmielinen. Olen fetissikamaa. Oloni on ihan positiivinen. Parisuhteet huononsivat oloani, mutta yksin olen pystynyt hyväksymään itseni. En haluaisi olla toisenlainen.

Viehättäväksi ja osaltaan tähän vaikuttaa nykyinen avopuoliso ja tuleva aviomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vastenmieliseksi, olen ruma ja ylipainoinen sinkku. En ole ikinä seurustellut vakavasti.

Ulkonäöllisesti vai sisäisesti?

Oletin, että tässä oli kyse ulkonäöstä.

Olen ollut parisuhteessa 7 vuotta ja tunnen oloni vastenmieliseksi. Kuluvan vuoden aikana olen lihonut jo 10 kiloa. Olen oksettava, epäviehättävä.

Erittäin vastenmielinen. Lihon vain, vaikka haluaisin laihduttaa. En tajua mikä mua vaivaa!!!

Hirveä liikaleuka ja vatsa roikkuu ties missä.

Moni tuntee näköjään olevansa viehättävä sinkkuna. Positiivista.

Niin mäkin kai tunsin, en silloin ajatellut asiaa edes sen ihmeemmin.

Kun tapasin nykyisen aviomieheni niinaluksi tunsin olevani huippuihana. Ajanmittaan olen alkanut tuntea itseni vastenmieliseksi.

Mietin parhaillaan että paranisiko omakuva jos uudestaan sinkkuutuisin vai onko se nyt pysyvästi huono.

Tällä hetkellä tunnen itseni melko tai melkein viehättäväksi. Olen laihtunut 9 kiloa, vaikka töitä vielä on, oloni on täysin erilainen kuin muutama kuukausi sitten. Olin ikään kuin hyväksynyt että on huomattavan ylipainoinen eikä asialle muka pysty tekemään mitään. Yht'äkkiä heräsin kamalaan olooni ja aloitin tiukan ruokavalion ja aloin liikkumaan. Olen jo saanut paljon itseluottamusta ja olen huomattavasti energisempi. Kenties tässä vielä tuntee itsensä oikein viehättäväksi joku päivä.

Vaihtelee. Tänään on ihan hyvä fiilis. Vanheneminen on tällä hetkellä johtava ulkonäköahdistuksen teema. En halua rypistyä, en ainakaan vielä :( Ja toinen on ikuinen laihdutusprojekti, jolla saisin parivuotta sitten kadonneen täydellisen kroppani takaisin (nyt 169cm/60kg ennen 52kg).

n25

Vastenmieliseksi. Päivittäistä kärsimystä.

Luulin että jos joku mies kiinnostuisi minusta, se todistaisi minulle etten ole niin vastenmielinen kuin luulin, mutta nyt olen tutustunut yhteen mieheen hänen ollessaan humalassa (nähnyt hänet kerran), ja epävarmuus omasta ulkonäöstäni vain paheni ja tulin entistä alakuloisemmaksi. En varmaan rohkene edes tavata häntä enää, koska en jaksa sitä, että hän näkeekin oikeasti miten kuvottavalta näytän.

Olen tuntenut itseni aina melko rumaksi. Lapsena olin valkoinen, laiha, silmät syvällä päässä ja ohuet hiukset. Ja vieläkin samoja piirteitä. Voihan geenilotto. Muita lapsia kehuttiin paksuista hiuksista ja pitkistä ripsistä.

Mietin että miten kukaan voi mua rakastaa, koska oon näin "ruma".

Psykiatreja paikalla? Mitä tää kertoo?

Vastenmieliseksi.

Hämmästyin, kun joku muukin on ruvennut tuntemaan itsensä vastenmieliseksi seurustelun myötä. Nuorena tunsin itseni ihan viehättäväksi -sinkkuna ja parisuhteissa- , vaikka olen ulkonäöltäni supertavallinen.

Sitten tuli yli 10 vuoden tauko seurusteluissa. 8 vuotta sitten alkoi nykyinen suhteeni. Mies kehuu kauniiksi ja sanoo rakastavansa ja tekee kaikenlaista saadakseen oloni hyväksi. Mutta on täysin passiivinen eroottisella puolella joten tunnen itseni vastenmieliseksi naisena.

Olen harkinnut sinkkuuntumista, vaikka miehen kanssa ystävyys ja arki sujuu kivasti.

Olen vastenmielinen irstas vanha pukki. 

Mitään muuta en tähystä.

Vierailija kirjoitti:

Onko parisuhde tai muu elämänmuutos muuttanut tunnetta positiiviseen tai negatiiviseen päin?

Sekä että riippuen tilanteesta, mutta kokonaisuudessaan ajateltuna parisuhde on muutta tunnetta positiivisemmaksi.

Lähinnä tunnen itseni näkymättömäksi... N28, sinkku

Olen pohjattoman viehättävä, enkä ole koskaan seurustellut.

M35

Olen aina tuntenut oloni suht viehättäväksi, mutta viime aikoina on tullut olemukseen sellaista tätimäisyyttä jota minun on vaikea sietää itsessäni. Laihdutan juuri, olen 170/65 ja pyrin takaisin 60 kg:n painoon. Mutta tuskin se tätimäisyys laihtumisella kokonaan häviää, olen kohta 45v. On kai vaan hyväksyttävä tämä vanheneminen :-(