Lue keskustelun säännöt.
Suhteen etenemisestä keski-iässä
08.11.2016 |
Olemme noin nelikymppinen toisella kierroksella oleva pariskunta. Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta. Mies on alusta asti (ja edelleen) kertonut, kuinka olen hänen elämänsä nainen ja olisipa löytänyt minut jo aiemmin. Ja olen kuullut, kun ylistää minua myös työkavereilleen ja ystävilleen + perheelleen. Ongelma on, että en kohta enää jaksa tätä etenemistahtia, kun tuntuu, että mitään ei tapahdu, mutta en halua miestä painostaakaan. Emme edelleenkään asu edes yhdessä. Mies haluaisi kyllä muuttaa yhteen, mutta minun ja lasteni pitäisi muuttaa hänen lähistölleen, jotta hänellä ja lapsellaan ei muuttuisi juuri mikään. Minulla on enemmän lapsia ja hänen luotaan pitkä työmatka. Mies tekee töitä kotona. Miehellä käy siivooja ja hän syö ulkona, minä yritän siivota ja vääntää ruuat arki-iltaisinkin. Alan olla tämän kolmen vuoden pakkaamisen ja ramppaamisen jälkeen ihan puhki. En enää jaksa pakata monelle hengelle joka ikinen viikko ja purkaa ja reissata ja tehdä sitten vieläkin enemmän hommia kotona muina iltoina. Mitä mielestänne minun kannattaisi tehdä tilanteessani?
Kommentit (12)
Jos kumpikaan ei jousta asunnon osalta, teidän pitää jatkaa tapailua kahdesta asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta miehen syyllistäminen ja mieti voitko itse joustaa tai löydättekö kotia puolestavälistä.
Taas sinä. Älä viitsi enää, et sinä erilaisia vastauksia saa tälläkään kertaa.
Se, joko jää pidempi työmatka, saa audin käyttöön. Toinen menee pyörällä töihin.
Olet saanut täältä jo ties kuinka monta kertaa ongelmaasi neuvon ja se on edelleen: eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin käsitin, että sinä siis menet aina miehen luo kun tapaatte, hän ei tule koskaan sinun luoksesi? Kokeilepas lopettaa se ramppaaminen ja syyksi sanot miehelle saman, mitä kirjoitit yllä. Mies ei todennäköisesti pistä tikkua ristiin hyväksesi, eli se siitä elämän naisesta.
Minusta on vähän outo asenne, että minun pitää joustaa kun teen jo ympäri vuorokauden täysin uupuneena töitä. Hoidan kolme lasta, kuljen töissä ja hoidan kaikki kotityöt ja lasten asiat. Mies nukkuu pitkään, tekee töitä kotona, iltaisin katselee telkkaa ja joka toinen viikko hoitaa yhtä lasta. Minun elämästäni ei enää löydy ylimääräistä paria tuntia päivään pitempää työmatkaa varten. Nytkin täysin uupuneena, kun mies käy ja katselee telkkaa ja räplää puhelinta, kun minä teen illan hommia ja aamulla jää nukkumaan, kun minä taas lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo helppoa ole mitenkään päin. Minkäikäisiä lapsia teillä on ja ovatko isällään/äidillään osan ajasta? jos esim. vuoroviikot, niin ettekö voisi silloin olla miehesi kanssa yhdessä enemmän ja silloin kun molemmilla lapset niin vähemmän. Se yhteenmuutto ei välttämättä tee tilannetta helpommaksi, lapsille saattaa kouluvaihtojen myötä tulla uusia ongelmia ja kapinaa ja sitten jos yhteenmuutto ei tunnukaan hyvältä ajatukselta voi olla että lapset revitään uudelleen kaveriporukoistaan. Kannattaa ehkä jatkaa noin kunnes lapset isompia ja yrittää vain sopeutua jos muuten haluat pitää suhteesta kiinni.
Oletko ap sama, joka teki toisen aloituksen samasta aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin käsitin, että sinä siis menet aina miehen luo kun tapaatte, hän ei tule koskaan sinun luoksesi? Kokeilepas lopettaa se ramppaaminen ja syyksi sanot miehelle saman, mitä kirjoitit yllä. Mies ei todennäköisesti pistä tikkua ristiin hyväksesi, eli se siitä elämän naisesta.
Tämä. Sano miehelle, että rakastat häntä ja hän on sinulle tärkeä, mutta tulevana viikonloppuna haluat siivota kotona. Ja että et jaksa joka viikonloppu matkustaa kolmen lapsen kanssa, joten toivot hänen tulevan välillä sinun luoksesi. Jos se ei miehelle sovi niin et sinä ole hänen elämänsä nainen.
Kyllähän hän välillä tulisi minunkin luokseni viikonloppuna, mutta hänen lapsensa ei nuku kunnolla kuin kotona, joten en jaksa sitä, että minun luonani herätys olisi klo: 5-6 viikonloppuna.
Millainen välimatka kodeillanne on?