Onko viinitissuttelija alkoholisti?

Ihan turhaa hysteriaa taas osa kommenteista. Ihan tavallista varsinkin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Osassa maissa juodaan olutta samoin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuutta ei määritellä laskemalla paljonko juo. Suurkuluttaja ei välttämättä ole alkoholisti. Alkoholisti taas voi olla vaikkei juo mitään.

Estääkö juominen tekemästä jotain? Aiheuttaako se riitoja? Tunnetko syyllisyyttä? Onko juominen helpotus johonkin? Eikö juominen palkitsee enää vaan enempi rutiini, jotta pääset käyntiin.

Näitä mietin siis itse. Ikinä en ole humalassa, mutta kaipaan liian usein yömyssyä. Lomalla ostin viinitonkkia ja oli autuasta tietää, että siellä sitä on kun mieli tekee.

Työni hoidan ja asiani muutenkin. Kukaan ei arvaisi että pohdin edes tällaista.

Ihan hyvä miettiä jo paljon ennen kuin muut miettivät. Minä mielsin itseni alkoholistiksi ja lopetin juomisen varmaan paljon vähemmillä määrillä kuin moni muu. Minusta ongelmalliseksi suhteeni alkoholiin teki muutama juttu: 1) En pystynyt päättämään koska juon ja paljonko juon. Monesti päätin aamulla ettei tänään tai että yksi ruuan kanssa, illalla huomasin juoneeni useampia annoksia ja nukahtavani tokkuraisena. 2) Alkoholi tuli liian tärkeäksi. Suunnittelin päiviä ja viikkoja niin, että mahdollisuus viinin juomiselle järjestyi, ei tarvinnut autoilla illalla jne. Harmistuin jos suunnitelmat muuttuivat vaikka muutos oli periaatteessa kiva (kaveri tuli kylään jne). 3) Määrät nousivat. Se kaksi lasia illassa muuttui kolmeksi, sitten neljäksi jne vaikka en humaltunut samassa suhteessa (toleranssi kasvoi) 4) Se ensimmäisen lasin puraisu hävisi, en saanut hyvän olon tunnetta alkoholista kuten ennen, päin vastoin, aloin masentumaan, nukuin huonosti, lihoin. Nuo kun hoksasin hain apua ja lopetin juomisen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa tissuttelija ja pidän itseäni kyllä alkoholistina. Arkisin en juo joka ilta, mutta pe ja la juon aina useammankin lasillisen. Duunin minäkin hoidan ja arkisin tosiaan juon max 2lasia. Itse en ole kyllä valmis elämäntapaani muuttamaan, enkä viikonlopun viini-illoista luopumaan, joten näillä mennään. Mieheni juo kanssa olutta viikonloppuisin, mutta harvoin olemme humalassa kuitenkaan, sietokykymme on tosin aika iso. Emme riitele tai rähise koskaan. Onneksi lapset jo isompia. Talvi vain pahentaa tissuttelua, kun ei todellakaan olla talvi-ihmisiä.

Eikö se sitten ärsytä olla jossakin maksasiirto jonossa.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla että tietentahtoen pilaa terveytensä.

Lasi viiniä päivässä ja kuolet melko varmasti 80-90 vuotiaana. Ai niin, mutta niinhän me kaikki muutkin.

Lasi viiniä ei ole paha, mut kaksi joka ilta on jo 14 annosta viikossa. Alkaa lähennellä riskirajaa, kohtuukäyttö on jo ylittynyt.

Kannattaa pitää vaikka kuukausi kirjaa kuinka paljon annoksia kertyy ja vähentää tietoisesti jos siihen kokee tarvetta.

On, jos ei kykene pistämään juomista tauolle.

On.

Maksalle hyväksi jos joisit vain kerta max kaksi viikossa ja ei joka viikko mielellään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuutta ei määritellä laskemalla paljonko juo. Suurkuluttaja ei välttämättä ole alkoholisti. Alkoholisti taas voi olla vaikkei juo mitään.

Estääkö juominen tekemästä jotain? Aiheuttaako se riitoja? Tunnetko syyllisyyttä? Onko juominen helpotus johonkin? Eikö juominen palkitsee enää vaan enempi rutiini, jotta pääset käyntiin.

Näitä mietin siis itse. Ikinä en ole humalassa, mutta kaipaan liian usein yömyssyä. Lomalla ostin viinitonkkia ja oli autuasta tietää, että siellä sitä on kun mieli tekee.

Työni hoidan ja asiani muutenkin. Kukaan ei arvaisi että pohdin edes tällaista.

Ihan hyvä miettiä jo paljon ennen kuin muut miettivät. Minä mielsin itseni alkoholistiksi ja lopetin juomisen varmaan paljon vähemmillä määrillä kuin moni muu. Minusta ongelmalliseksi suhteeni alkoholiin teki muutama juttu: 1) En pystynyt päättämään koska juon ja paljonko juon. Monesti päätin aamulla ettei tänään tai että yksi ruuan kanssa, illalla huomasin juoneeni useampia annoksia ja nukahtavani tokkuraisena. 2) Alkoholi tuli liian tärkeäksi. Suunnittelin päiviä ja viikkoja niin, että mahdollisuus viinin juomiselle järjestyi, ei tarvinnut autoilla illalla jne. Harmistuin jos suunnitelmat muuttuivat vaikka muutos oli periaatteessa kiva (kaveri tuli kylään jne). 3) Määrät nousivat. Se kaksi lasia illassa muuttui kolmeksi, sitten neljäksi jne vaikka en humaltunut samassa suhteessa (toleranssi kasvoi) 4) Se ensimmäisen lasin puraisu hävisi, en saanut hyvän olon tunnetta alkoholista kuten ennen, päin vastoin, aloin masentumaan, nukuin huonosti, lihoin. Nuo kun hoksasin hain apua ja lopetin juomisen.

näin meni myös minulla. Lopetin kokonaan ja olinkin ilman alkoholia nelisen vuotta. Viimeisen teilun vuoden ajan olen palannut tissuttelijaksi ja asetan itselleni tiukat rajat: ei koskaan alkoholia jos seuraavana päivänä on työpäivä, eikä koskaan enempää kuin kolme lasillista viiniä. Huomaan kyllä että nämäkin entiseen verratruna vähäiset määrät aiheuttavat masennusoiteita. Pitäisi lopettaa taas kokonaan, mutta kun se ei olekaan niin helppoa!

Tissuttelen max yhtenä viikonloppuna per kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa tissuttelija ja pidän itseäni kyllä alkoholistina. Arkisin en juo joka ilta, mutta pe ja la juon aina useammankin lasillisen. Duunin minäkin hoidan ja arkisin tosiaan juon max 2lasia. Itse en ole kyllä valmis elämäntapaani muuttamaan, enkä viikonlopun viini-illoista luopumaan, joten näillä mennään. Mieheni juo kanssa olutta viikonloppuisin, mutta harvoin olemme humalassa kuitenkaan, sietokykymme on tosin aika iso. Emme riitele tai rähise koskaan. Onneksi lapset jo isompia. Talvi vain pahentaa tissuttelua, kun ei todellakaan olla talvi-ihmisiä.

Eikö se sitten ärsytä olla jossakin maksasiirto jonossa.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla että tietentahtoen pilaa terveytensä.

Ja olisi kiva kuulla kuinka terveellsiesti sinä elät. Ei varmaan ole ylipainoa, urheilet aktiivisesti, syöt terveellisesti, syöt luomua ja vältät kaikkia e-aineita ja kaikkea mikä voi aiheuttaa syöpää, verisuonitauteja, stressiä, ahdistusta, dementiaa, parkinsonin tautia ym....niin kukaan ei selviä elämästä hengissä, toiset vaan kuolevat onnellisempina kuin toiset.