Lue keskustelun säännöt.
Kauhea tilanne, en tiedä miten tästä selviän. Olen ihan varma että olen raskaana, enkä haluaisi olla.
07.11.2016 |
Kortsu meni rikki.
Olen jonossa sterilisaatioon. Meillä on 3 lasta ja ollaan varmoja ettei haluta lisää.
Kortsu meni rikki mun ovuloidessa. Jälkiehkäisy seuraavana päivänä mutta eihän semmoinen mitään auta tässä vaiheessa.
Mä olen aina ollut aborttia vastaan (siis etten itse ikinä voisi aborttia tehdä), mutta en oikeasti tiedä mitä tehdä jos olenkin raskaana. Sunnuntaina suunnilleen pitäisi alkaa kuukautiset.
Olen yrittänyt miettiä, että olisiko se abortti sitten niin kamala jos saisin sen esim 5. viikolla. Vai menenkö ihan palasiksi. En tiedä. Pelottaa ihan sairaasti.
Ja sitten vielä, kun meillä menee taloudellisesti niin että pärjätään, mutta ylimääräistä ei paljoakaan ole. Mä en jaksa enää yhtäkään uutta lasta. Mä olen ihan satavarma etten halua lisää lapsia. Parisuhde ei mene hyvin. Silti tuntuu, ettei tarpeeksi painavaa syytä abortille ole. Ehkä musta tuntuu, että kyllä me selvittäisi sen neljännenkin kanssa, mutta ei se kyllä niin ole. Tuntuu pahalta, mun käsissä olisi päättää toisen elämä. En kestä :(
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri sai lapsen jälkiehkäisystä huolimatta.
Niin voi käydä. Jos ovulaatio on juuri tapahtunut, jälkiehkäisy ei toimi. Tai jos jälkiehkäisy siirtääkin ovulaatiota vaikka vain 3 päivää, ja siittiöt elävät naisen sisällä 7 päivää, niin raskaaksihan siinä voi tulla.
Sitten on näitä tarinoita, että otin jälkiehkäisyn juuri ovulaation aikaan / heti ovulaation jälkeen, enkä tullut raskaaksi. Ja tekee tästä johtopäätöksen että jälkiehkäisy olisi toiminut. Johtopäätös on väärä. Ei se välttämättä ole toiminut, vaan henkilö ei muuten vaan tullut raskaaksi. Ei välttämättä tule raskaaksi vaikka harrastaisi seksiä juuri ovulaation aikaan, monihan yrittää saada lasta vuosia siinä onnistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitu, kyllä kaikki on ihan järjestettävissä. Olin itse juuri samassa tilanteessa. Ehkäisy petti vieläpä täysin huomaamatta ja tulin raskaaksi. En itsekään olisi koskaan voinut kuvitella aborttia omalle kohdalleni, mutta se oli ainoa oikea vaihtoehto tähän elämäntilanteeseemme. Luin netistä tietysti kaikkia kauhukokemuksia ja pelkäsin kuollakseni. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kivi vierähti sydämeltä. Tunnen kyllä pientä surua, että jouduin moisen asian tekemään, mutta siitäkin pääsee yli. Harkitse kaikkia vaihtoehtoja ja valitse itsellesi paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei jälkiehkäisy auta... Tee se testi ja murehdi sitten. Ja jos abortti ei ole vaihtoehto niin lapsen voi antaa vaikka adoptioon. Kaikki selviää kyllä. Voimia
Adoptio?! Et ole tosissasi? Luitko aloitusta ollenkaan? Adoptio on tarkoitettu kuule vähän erilaisiin tilanteisiin, aloituksen äiti pystyisi kyllä mahdollisesti huolehtimaan vielä yhdestäkin. Mietihän, miltä siitä adoptioon annetusta lapsesta tuntuisi tuossa tilanteessa? Suomalainen, tervejärkinen ei-päihdeongelmainen jo muidenkin lasten äiti antanut adoptioon varmuuden vuoksi, kun ei ehkä jaksaisikaan vielä yhtä? Suomessa on kuitenkin päivähoito, jonne lapsen voi tunkea vaikka jo 9 kk vanhana plus kaikkea muutakin apua tarjolla. Te adoption ehdottelijat olette käsittämättömiä, ette edes taida ymmärtää kuinka vakavasta ja traumatisoivasta asiasta siinä on kyse! Adoptiossa hyötyy ainoastaan ne lasta pakkomielteisesti haluavat vanhemmat. Abortti on aina parempi vaihtoehto, jos sen ehtii vielä tehdä.
Suomessa annetaankin onneksi hyvin vähän lapsia adoptioon. Ja niillä äideillä on usein vähän pahempia ongelmia, kuin ap:lla. Heistäkin suurin osa katuu päätöstään ja syyttelee itseään loppuelämän, mahdollisesti jää ilman tukea ammattilaisilta ja jopa omilta läheisiltäkin.
Ja miltä olemassaolevilta lapsilta tuntuisi seurata äidin kasvavaa vatsaa ja tietää että se vauva annetaan pois, mitä se tekee lasten turvallisuudentunteelle? Tuleekohan sellainen olo et vanhemmat voi heitäkin antaa pois milloin tahansa? Adoptio olisi kyllä julmaa tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu, kyllä kaikki on ihan järjestettävissä. Olin itse juuri samassa tilanteessa. Ehkäisy petti vieläpä täysin huomaamatta ja tulin raskaaksi. En itsekään olisi koskaan voinut kuvitella aborttia omalle kohdalleni, mutta se oli ainoa oikea vaihtoehto tähän elämäntilanteeseemme. Luin netistä tietysti kaikkia kauhukokemuksia ja pelkäsin kuollakseni. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kivi vierähti sydämeltä. Tunnen kyllä pientä surua, että jouduin moisen asian tekemään, mutta siitäkin pääsee yli. Harkitse kaikkia vaihtoehtoja ja valitse itsellesi paras.
Millä viikoilla teit abortin? Kertoisitko mulle tarkemmin miten se abortti tehtiin/millaisia tuntemuksia sulla oli.
Tuolla kun jotkut puhuu adoptiosta, se ei nyt todellakaan ole vaihtoehto.
Mun kaveri sai lapsen jälkiehkäisystä huolimatta.