Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen etenemisvauhti
07.11.2016 |
Mikä on mielestänne normaali tahti edetä parisuhteessa? Olen pian kolmekymppinen ja kolmisen vuotta muutaman vuoden itseäni nuoremman miehen kanssa seurustellut. Mies ei ole vieläkään valmis muuttamaan yhteen ja tavallaan ymmärrän, että parempi miettiä asiat kunnolla kuin hätäillä. Kuitenkin alkaa jo epäilyttää, tuleeko tästä mitään, jos toista edelleen mietityttää.
Suhteen tulevaisuudesta olemme kyllä jutelleet ja mies on sanonut haluavansa tästä pysyvän suhteen koko loppuelämäksi. Tuntuu kuitenkin, että suhteen edetessä olemme menneet yhä kauemmaksi sitoutumisesta, sillä aiemmin on puhetta yhteenmuuttamisesta ollut ja onpa mies myös avioliitostakin puhunut, ei tosin ainakaan enää vuoteen.
Asia mietityttää minua, koska huomaan jatkuvasti reagoivani töissä ja muualla muihin suunnilleen saman ikäisiin naisiin siten, että kiinnitän heti ensimmäiseksi huomiota vasempaan nimettömään, arvioin heidän sormuksiaan ja mietin, miten mies on kosinut, millaiset häät heillä on ollut, miten mies puhuu tunteistaan, onko heillä onnellinen avioliitto jne. Ja ennen kaikkea mietin, mitä sellaista heissä on, mikä minusta puuttuu? Mikä on saanut heidän miehensä ajattelemaan, että tämän naisen kanssa haluan viettää loppuelämäni? Mikä on saanut heidät kosimaan?
Pitäiskö vain todeta, ettei tämä parisuhde yksinkertaisesti ole minulle.
Kommentit (37)
Ei ole sellaista kuin normaali tahti. Jos suhde ei tunnu hyvältä, lähde pois siitä. Vertailu muihin taas on aivan turhaa. Muut eivät ole teidän suhteessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänelle aikaraja yhteen muuttamisen suhteen ja sitten lähdet omille teillesi. Sen ei tarvitse olla painostamista vaan sitä, että päätät mennä omassa elämässäsi eteenpäin. Jos et saa nykyisestä suhteestasi asioita, joita haluat, ei siihen kannata jäädä pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista kuin normaali tahti. Jos suhde ei tunnu hyvältä, lähde pois siitä. Vertailu muihin taas on aivan turhaa. Muut eivät ole teidän suhteessanne.
Tiedän ettei sellaista ole, siksi en kysynytkään mikä on normaali tahti vaan mikä on palstalla pyörivien MIELESTÄ normaali tahti. Hain siis muiden subjektiivisia mielipiteitä.
Tiedän, että vertailu ei myöskään edistä mitään, mutta kyllä paljon mietin sitä, mikä saa toiset sitoutumaan nopeasti ja toiset miettimään kymmeniäkin vuosia, vaikka sanoo rakastavansa ja haluavansa sitoutua.
Mullakin kesti noin 3.5v ennen kuin uskalsin muuttaa yhteen miehen kanssa vaikka tiesin että tämä on se oikea. Oli huonoja kokemuksia yhdessä asumisesta enkä halunnut riskeerata suhdetta. :) Mutta kyllä minusta voit jo olettaa että asia on jollain lailla tapahtumahorisontissa kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Ehkä voisit ihan nostaa kissan pöydälle ja sanoa että susta olisi kiva parin vuoden sisällä asua yhdessä ja miettiä suhdetta eteenpäin, mitkäköhän fiilikset hänellä on. Jos puhutte rauhallisesti, ehkä hänkin tuo esiin jotain pelkoja siihen liittyen. Tai jopa vaikka ajattelee että pitää olla valmis kosimaan heti yhteen muutettua ja siksi jännittää tms. Onko suhde sinusta muuten hyvällä tolalla? Onko teillä ollut se klassinen kriisivaihe kun huuma päättyy ja suhde arkistuu, ja oletteko päässeet siitä yli niin että rakkaus tuntuu molemmin puolin? :) Mietin onko teillä ehkä joku itsenäistymisvaihe suhteessa menossa ja siksi yhteenmuutto ei ole nyt miehellä mielessä: tavallaan muuton eka aikaikkuna meni huumavaiheessa ja seuraava aikaikkuna ei olekaan juuri nyt. Kurkkaa Väestöliiton parisuhdesivut jos ei ole tutut. :) Tsemppiä teille!
Itse muutin miehen kanssa samaan asuntoon noin 8 kuukauden seurustelun jälkeen. Kihloihin mentiin reilu kuukausi sen jälkeen ja häät on ensi keväänä. Kohta tulee vuosi täyteen varsinaista seurustelua, meillä oli tosin aika lyhyt tapailuvaihekin. En mä koskaan ajatellut, että asiat tapahtuisi näin nopeasti, vaan kuvittelen tällaisen vaativan monta vuotta seurustelua. Oikea ihminen sattui kuitenkin kohdalle.
Noista asioista kannattaa rohkeasti jutella kumppanin kanssa. Tiedän sen tunteen kun miettii yksinään suhteen etenemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on aika hidas vauhti, itse en tuollaiseen suostuisi. Kerro miehelle miltä sinusta tuntuu ja päätä lähteä jos asia ei muutu johonkin tiettyyn aikaan mennessä. Älä kuitenkaan kerro sitä miehelle, koska se aiheuttaa painetta ja vääriä päätöksiä.
Suhteita on tietenkin erilaisia, en ehkä uudestaan lähtisi näin reippaasti suhteeseen, kun nykyiseen lähdin - asuimme n. kk päästä tapaamisesta yhdessä, miehen kotimaassa ja hänen asunnossaan. Mutta kolmisen vuotta on minusta melkoisen hidasta, jos ei aio jäädä sellaiseksi pariskunnaksi, jotka eivät koskaan muuta yhteen.
Siinä yhdessä asumisessakin oppii toisesta vielä tosi paljon uutta ja näkee että millaista se on oikeasti jakaa arki ja elämä tämän henkilön kanssa. Mun mielestä ehkä jossain siinä vuoden seurustelun jälkeen olisi hyvä hetki alkaa puuhata yhteenmuuttoa. Tietty riippuu paljon kaikesta: millaiset asunnot kummallakin on, missä työpaikat, onko lapsia jne. Mutta puhun kahden lapsettoman, aikuisen ihmisen seurustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista kuin normaali tahti. Jos suhde ei tunnu hyvältä, lähde pois siitä. Vertailu muihin taas on aivan turhaa. Muut eivät ole teidän suhteessanne.
Minäkin olen todennut sen. Nykyisen poikakaverin kanssa käytiin treffreillä 1kk, sitten "alettiin olemaan" niin käytännössä muutettiin yhteen siitä päätöksestä. Virallisesti yhteen muutto tapahtui 3kk ensitapaamisestamme. Nyt ollaan siinä tilanteessa oltu viimeiset 3 vuotta. Koira ollaan hankittu, muuten ollaan oltu "paikallaan" suhteessa, ei tosiaan kihloissa tai ollut puhettakaan naimisiin menosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista kuin normaali tahti. Jos suhde ei tunnu hyvältä, lähde pois siitä. Vertailu muihin taas on aivan turhaa. Muut eivät ole teidän suhteessanne.
Minäkin olen todennut sen. Nykyisen poikakaverin kanssa käytiin treffreillä 1kk, sitten "alettiin olemaan" niin käytännössä muutettiin yhteen siitä päätöksestä. Virallisesti yhteen muutto tapahtui 3kk ensitapaamisestamme. Nyt ollaan siinä tilanteessa oltu viimeiset 3 vuotta. Koira ollaan hankittu, muuten ollaan oltu "paikallaan" suhteessa, ei tosiaan kihloissa tai ollut puhettakaan naimisiin menosta.
Puheesta päätellen olet vielä nuori teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista kuin normaali tahti. Jos suhde ei tunnu hyvältä, lähde pois siitä. Vertailu muihin taas on aivan turhaa. Muut eivät ole teidän suhteessanne.
Minäkin olen todennut sen. Nykyisen poikakaverin kanssa käytiin treffreillä 1kk, sitten "alettiin olemaan" niin käytännössä muutettiin yhteen siitä päätöksestä. Virallisesti yhteen muutto tapahtui 3kk ensitapaamisestamme. Nyt ollaan siinä tilanteessa oltu viimeiset 3 vuotta. Koira ollaan hankittu, muuten ollaan oltu "paikallaan" suhteessa, ei tosiaan kihloissa tai ollut puhettakaan naimisiin menosta.
Puheesta päätellen olet vielä nuori teini.
No, oltiin miehen kanssa 27-vuotiaita kun tavattiin, nyt ollaan kolmekymppisiä. Edellisissä suhteissa seurustelun alku oli "perinteisempi" meillä alku oli pika vauhtia mutta muuten väittäisin tahdin tasautuneen siitä.
Tapaamisesta 3kk jälkeen kihloihin, vuoden päästä asumaan yhteen ja vuosi siitä naimisiin. Vuosi siitä eka lapsi ja sitten kaksi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen joka pitkässä suhteessani muuttanut epävirallisesti yhteen aluksi. Siis niin että asutaan toisen luona lähes koko ajan ja pidetään toista kämppää tyhjänä varalla, molemmat maksaen tietenkin omasta asunnostaan. Siitä sitten oikeasti yhteen kun on hyvä tilanne. Mukavasti tottuu arkeen paitsi yhteisten laskujen maksamiseen.
Kolme vuotta on liian kauan.
Liian hidasta olis mulle. Me muutettiin vähän alle vuoden sisään yhteen. Kihlat kun oltiin seurusteltu 2 vuotta. Ei olla vielä naimisissa, ei ole varaa järjestää häitä kunnes opiskelut opiskeltu ja löydetty vakkarityöt. Ehkä sun kannattais lähteä tuosta suhteesta. Jos sekään ei saa miestä heräämään niin jo on kumma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi kyllä huolestuttavaa jos mies ei kolmenkaan vuoden seurustelun jälkeen olisi valmist muuttamaan yhteen. Kuten sanottua, niin se yhdessäasuminenkin avaa vielä uusia kulmia ihmisestä ja parisuhteesta. En tajua, millä perusteella osaa sanoa että haluaa viettää loppuelämänsä sun kanssa mutta sitten ei ole kuitenkaan valmis muuttamaan yhteen.
Me ajauduttiin muuttamaan yhteen vain muutama kuukausi seurustelun alkamisen jälkeen. Seurustelun alkamisesta noin puolitoista vuotta eteenpäin kihlat, ja kihloista kahden vuoden päästä naimisiin. Nyt ollaan oltu naimisissa kolmisen vuotta.
Itse en haluaisi olla tuollaisessa suhteessa jossa ei yli kolmen vuoden jälkeen asuta yhdessä, tosin tuskin olisin tuossa tilanteessa, sillä olisin jo lähtenyt suhteesta aiemmin ellei "edistymistä" tapahtuisi... Mutta jokainen suhde on omanlaisensa tietysti.
Jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, lähde. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteeseen joka ei ole sellainen kuin sinä haluat.
Muutin nykyisen kanssa yhteen n. 6kk seurusteltuamme. Kihlat/naimisiinmeno ehkä joskus kun olemme asuneet 3 vuotta yhdessä, ei ainakaan sitä aikaisemmin.
Entisen kanssa menin naimisiin 9kk tapaamisesta, ja vauva syntyi 1v1kk tapaamisesta... Se oli liian nopeaa toimintaa, enkä koskaan ehtinyt nauttia miehestä, tai olla onnellinen. Piti vain juosta täysiä kohti maalilinjaa.
Mun mielestä hyvä ohjenuora on keskittyä siihen mitä mies tekee eikä siihen mitä sanoo :) Monet miehet puhuu mitä sylki suuhun tuo. Jos mies ei tee elettäkään muuttaakseen yhteen niin ehkä kannattaisi ottaa asis vakavasti puheeksi. Kolme vuotta on aika pitkä aika jo aikuisille ihmisille jos SINUSTA tuntuu siltä :)
Muistin nyt vasta lukea tämän ketjun kommentit. Olen siis ottanut yhteenmuuttamisen pari kertaa tänä vuonna puheeksi, sanonut että olisin valmis katselemaan sitä yhteistä kotia. Mies on aikalailla sivuuttanut nämä kommentit vaihtamalla puheenaihetta. Sitten taas toisaalta välillä hän itse kommentoi jotain yhteiseen kotiin liittyvää, kysyy vaikkapa jostain asiasta että tulisiko meille sellainen jne. Joskus myös jonkun häihin liittyvän jutun kohdalla kysellyt, tulisiko meidän häihin sellainen jne.
Olen siis tuonut oman kantani esiin enkä haluaisi painostaa toista mihinkään. Mutta tuntuuhan se ristiriitaiselta olla suhteessa, jossa toinen puhuu yhdessä olemisesta vielä vuosikymmenten päästä ja rakkaudesta ja antaa ymmärtää, että olen se mitä hän haluaa. Ja samaan aikaan sitoutumista ei kuitenkaan tavallaan tapahdu, askelia eteenpäin ei oteta. En tiedä mitä pitäisi ajatella.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Niin ja ens siis ole mitenkään painostanut miestä. Sen olen kyllä sanonut, että olisin valmis etsimään yhteistä kotia.