Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen etenemisvauhti
07.11.2016 |
Mikä on mielestänne normaali tahti edetä parisuhteessa? Olen pian kolmekymppinen ja kolmisen vuotta muutaman vuoden itseäni nuoremman miehen kanssa seurustellut. Mies ei ole vieläkään valmis muuttamaan yhteen ja tavallaan ymmärrän, että parempi miettiä asiat kunnolla kuin hätäillä. Kuitenkin alkaa jo epäilyttää, tuleeko tästä mitään, jos toista edelleen mietityttää.
Suhteen tulevaisuudesta olemme kyllä jutelleet ja mies on sanonut haluavansa tästä pysyvän suhteen koko loppuelämäksi. Tuntuu kuitenkin, että suhteen edetessä olemme menneet yhä kauemmaksi sitoutumisesta, sillä aiemmin on puhetta yhteenmuuttamisesta ollut ja onpa mies myös avioliitostakin puhunut, ei tosin ainakaan enää vuoteen.
Asia mietityttää minua, koska huomaan jatkuvasti reagoivani töissä ja muualla muihin suunnilleen saman ikäisiin naisiin siten, että kiinnitän heti ensimmäiseksi huomiota vasempaan nimettömään, arvioin heidän sormuksiaan ja mietin, miten mies on kosinut, millaiset häät heillä on ollut, miten mies puhuu tunteistaan, onko heillä onnellinen avioliitto jne. Ja ennen kaikkea mietin, mitä sellaista heissä on, mikä minusta puuttuu? Mikä on saanut heidän miehensä ajattelemaan, että tämän naisen kanssa haluan viettää loppuelämäni? Mikä on saanut heidät kosimaan?
Pitäiskö vain todeta, ettei tämä parisuhde yksinkertaisesti ole minulle.
Kommentit (37)
Olen itse hieman samassa tilanteessa kuin ap. Minäkin olen seurustellut mieheni kanssa kolme vuotta, eikä miehen mielestä muutto näytä olevan vielä lainkaan ajankohtainen. Itse tiedän, etten halua jäädä loppuiäksi asumaan erillään. Viimeistään vuoden päästä tahtoisin siis jo asua yhdessä. Olen vain alkanut epäillä, että mies ei välttämättä tahdo koskaan muuttaa yhteen. Hän perustelee, että koska asumme niin lähekkäin niin ei ole mikään kiire muuttaa yhteen...
Minusta taas elämässä on tosi paljon säätöä sen takia, että tavarat on aina väärässä paikassa ja pitää sopia näkemisistä. Tiedän, että pitäisi keskustella asiasta vakavasti, mutta hermostuttaa, että keskustelu vahvistaa pelkoni. Silloin nimittäin en tiedä, onko ero ainoa vaihtoehto. Toisaalta tuntuu tyhmältä muuten hyvä suhde lopettaa tällaisen asian vuoksi, mutta toisaalta ei se nyt kovin pieni asia toisaalta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi kyllä huolestuttavaa jos mies ei kolmenkaan vuoden seurustelun jälkeen olisi valmist muuttamaan yhteen. Kuten sanottua, niin se yhdessäasuminenkin avaa vielä uusia kulmia ihmisestä ja parisuhteesta. En tajua, millä perusteella osaa sanoa että haluaa viettää loppuelämänsä sun kanssa mutta sitten ei ole kuitenkaan valmis muuttamaan yhteen.
Samaa mieltä. Ap:n mies on häntä nuorempi ja saattaa pelätä vapautensa menettämistä yhteenmuuton myötä. Tai ehkä mies niputtaa yhteenmuuttoon myös kihlat, häät ja vauvan, kaikki samaan syssyyn. Tai sitten miehen kaveriporukassa joku pelottelee "muijan muuttumisesta pirttihirmuksi", syy voi olla mikä tahansa ja sen tietää vain mies itse. Ap:n on kysyttävä asiaa suoraan ja sen jälkeen kerrottava omat toiveensa ja tarpeensa. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen vaikeammaksi asian esille ottaminen käy.
Omasta mielestäni kolme vuotta ilman yhteen muuttamisesta on liian hidasta. Meillä mies muutti virallisesti luokseni vajaa vuosi seurustelumme alusta, ja sitä ennenkin jo mies käytännöllisesti katsoen asui luonani. Tapasimme nelikymppisinä.
Lapsia meille ei ole tulossa, monestakin syystä. Se asia on jo keskusteltu suhteen alkupuolella.
Olen siitä yhteenmuuttamisesta jo keskustellut pariin kertaan, tai yrittänyt, mutta mies välttelee aihetta. Sen sijaan hän on se, joka on monessa kohdassa ottanut esiin avioliiton, minä en. Tuntuu typerältä, että tämä suhteessa eteneminen on näin vaikeaa kun kuitenkin rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Olen vain väsynyt ravaamaan kahden asunnon väliä, rahaamaan tavaroita ympäriinsä. Ja kyllästynyt tuntemaan itseni jotenkin huonommaksi kuin kaikki muut naiset, joiden miehet ovat halunneet sitoutua heihin ja ovat osoittaneet sen kaikin tavoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anna hänelle aikaraja yhteen muuttamisen suhteen ja sitten lähdet omille teillesi. Sen ei tarvitse olla painostamista vaan sitä, että päätät mennä omassa elämässäsi eteenpäin. Jos et saa nykyisestä suhteestasi asioita, joita haluat, ei siihen kannata jäädä pitkäksi aikaa.
Tätä en kyllä suosittele. Jos kerrot miehelle asettaneesi aikarajan hän voi toimia pelosta käsin ja tehdä sen minkä haluat hänen tekevän mutta väärin perustein. Kuulostaa muutenkin siltä että sinun aikaraja on tullut vastaan. Ei kuulosta siltä että mies olisi sinuun rakastunut.
Ikuisesti ei kannata odotella.
Me muutimme yhteen kun olimme seurustelleet 3 viikkoa. Tosin tunsimme toisemme jo kavereiden kautta ennen seurustelua.
Nyt olemme olleet yhdessä jo 26 vuotta. Eli vauhti oli sopiva ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna hänelle aikaraja yhteen muuttamisen suhteen ja sitten lähdet omille teillesi. Sen ei tarvitse olla painostamista vaan sitä, että päätät mennä omassa elämässäsi eteenpäin. Jos et saa nykyisestä suhteestasi asioita, joita haluat, ei siihen kannata jäädä pitkäksi aikaa.
Tätä en kyllä suosittele. Jos kerrot miehelle asettaneesi aikarajan hän voi toimia pelosta käsin ja tehdä sen minkä haluat hänen tekevän mutta väärin perustein. Kuulostaa muutenkin siltä että sinun aikaraja on tullut vastaan. Ei kuulosta siltä että mies olisi sinuun rakastunut.
Aikaraja kuulostaa hyvältä. Aseta mielessäsi jokin aikaraja yhteen muutolle (esim. vuosi tai 6 kuukautta), mutta älä kerro miehelle siitä. Keskustele yhteenmuuttamisesta ja kerro että haluaisit sitä. Sitten jää odottelemaan miehen reaktiota. Jos mitään ei tapahdu haluamaasi suuntaan, kerro eropäätöksestä kun hiljaa päättämäsi aika on kulunut.
Ei ne sanat vaan teot, kuten joku jo sanoikin.
Mies voi empiä siksi, koska ei tiedä, että oletko sinä sitä mitä hän lopulta haluaa, mutta ei ole valmis luopumaan sinusta ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ap tyytyväinen, sinulla on harkitseva ja ilmeisesti myös sanansa mittainen mies. Kunnioitan itse juuri tällaisia miehiä. Omassa elämässäni olen nähnyt, että hätiköinti ei tuo muuta kuin epäonnistumisia, ja hätiköivä hälläväliä-luonteenpiirre on turhan monilla ihmisillä.
Jos kerran mies on puhunut, että tulisiko meille tuollainen esine, häihin jokin asia jne. asiat ovat mielestäni teillä hyvällä tolalla. Anna miehesi elää rauhassa tätä vaihetta, jos haluaa. Tässähän näet, onko hän rakkautesi arvoinen. Nauti nyt siitä millaista aikaa elätte, yhdessä asumiseen on aikaa loppu elämä sitten. Toisen naamatauluun ehtii kyllästyä myöhemminkin;)
Vierailija kirjoitti:
Ole ap tyytyväinen, sinulla on harkitseva ja ilmeisesti myös sanansa mittainen mies. Kunnioitan itse juuri tällaisia miehiä. Omassa elämässäni olen nähnyt, että hätiköinti ei tuo muuta kuin epäonnistumisia, ja hätiköivä hälläväliä-luonteenpiirre on turhan monilla ihmisillä.
Jos kerran mies on puhunut, että tulisiko meille tuollainen esine, häihin jokin asia jne. asiat ovat mielestäni teillä hyvällä tolalla. Anna miehesi elää rauhassa tätä vaihetta, jos haluaa. Tässähän näet, onko hän rakkautesi arvoinen. Nauti nyt siitä millaista aikaa elätte, yhdessä asumiseen on aikaa loppu elämä sitten. Toisen naamatauluun ehtii kyllästyä myöhemminkin;)
En nähnyt kohtaa missä tuo mies olisi sanojensa mittainen, tuo mies ei ole konkreettisesti järjestämässä häitä vaan puhuu niitä näitä, todennäköisesti omaksi huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies kenties introvertti? Itse tarvitsen paljon omaa aikaa, myös parisuhteessa. Niinpä minulla onkin asunnossamme ns. äidin huone, jonne voin linnottautua kun seinät kaatuu päälle. Väsyn äänistä ja jatkuvasta seurustelusta, yhteenmuutolla ei aikoinaan ollut kiirrettä.
"Suhteen tulevaisuudesta olemme kyllä jutelleet ja mies on sanonut haluavansa tästä pysyvän suhteen koko loppuelämäksi. Tuntuu kuitenkin, että suhteen edetessä olemme menneet yhä kauemmaksi sitoutumisesta, sillä aiemmin on puhetta yhteenmuuttamisesta ollut ja onpa mies myös avioliitostakin puhunut, ei tosin ainakaan enää vuoteen."
Yksi sana: alkuhuuma ja se kestää yleensä 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne sanat vaan teot. Puhuu lämpimikseen kun ei halua erotakaan, elämä sinkkuna on ikävää. Jos mies haluaa sitoutua ja yhteisen elämän niin kyllä se toimii sen mukaan ilman sen suurempia neuvotteluja tai patisteluja. Nimimerkillä been there done that, mies kosi puolen vuoden seurustelun jälkeen ja suostuminen oli elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sanat vaan teot. Puhuu lämpimikseen kun ei halua erotakaan, elämä sinkkuna on ikävää. Jos mies haluaa sitoutua ja yhteisen elämän niin kyllä se toimii sen mukaan ilman sen suurempia neuvotteluja tai patisteluja. Nimimerkillä been there done that, mies kosi puolen vuoden seurustelun jälkeen ja suostuminen oli elämäni paras päätös.
Näin, osa miehistä puhuu naimisiinmenosta jne vain saadakseen naisen koukkuun, ilman todellisia aikeita sen kummoisemmasta sitoutumisesta ( Nämä ovat niitä roikottajia). Kolme vuotta ja tuossa iässä on jo aika pitkä aika ilman, että suhde kehittyy mihinkään. Kunnes tulee se oikea näille roikottajille vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sanat vaan teot. Puhuu lämpimikseen kun ei halua erotakaan, elämä sinkkuna on ikävää. Jos mies haluaa sitoutua ja yhteisen elämän niin kyllä se toimii sen mukaan ilman sen suurempia neuvotteluja tai patisteluja. Nimimerkillä been there done that, mies kosi puolen vuoden seurustelun jälkeen ja suostuminen oli elämäni paras päätös.
Näin, osa miehistä puhuu naimisiinmenosta jne vain saadakseen naisen koukkuun, ilman todellisia aikeita sen kummoisemmasta sitoutumisesta ( Nämä ovat niitä roikottajia). Kolme vuotta ja tuossa iässä on jo aika pitkä aika ilman, että suhde kehittyy mihinkään. Kunnes tulee se oikea näille roikottajille vastaan...
Tämä on asia, jota pelkään. Siis että tuhlaan aikaani suhteessa, jossa mies lopulta lähteekin tavatessaan sen oikean. Haluaisin että mies osoittaisi ettei halua elää ilman minua vaan haluaa sitoutua minuun ja tähän suhteeseen. Enkä sillä tarkoita sitä, että pitäisi roikkua 24/7 yhdessä eikä saisi olla omaa elämää. Tarkoitan sellaista selkeyttä ja varmuutta siitä, että mitä tahansa elämä tuokaan eteemme, olemme vahva yksikkö, jossa rakastamme ja tuemme toisiamme. Haluan tietää olevani miehelle se oikea.
Meidän parisuhteessa vauhtia on ollut, ehkä liiankin kanssa.
Alkuhuumaa kesti ehkä pari kuukautta, kihelmöivä jännitys aina työviikon jälkeen toisen tapaamisessa. Sitten alettiin jo järjestelemään asioita samasta osoitteesta.
On muutettu yhdessä työuran alkuaikojen määräaikaisuuksien perässä yhdessä. Kolmen eri paikkakunnan välillä lähemmäs kymmenen kertaa (näillä kolmella paikkakunnalla jomman kumman tai molempien sukulaisia sekä kaveripiirit). Usein asuttu yhdessä, yhden lyhyen pätkän ajan eri paikkakunnillakin etäsuhteessa ollen. Opiskelin työn ohessa.
On ostettu ensin ensiasunnoksi rivaripätkä. Nyt omakotitalo. Olen möyrinyt pihalla ja sisätiloissa, sisätyöt ja ulkotyöt keväästä pitkälle syksyyn. Talvella lumitöiden teko.
On kaksi lasta. On ostettu asuntoauto ja koirakin temmeltää jaloissa.
Kaiken tämän keskellä, olemme eedeneet mielestäni liian nopeasti. Joko vaimo on olettanut että muutun pikku hiljaa hänen haluamansa tyyliseksi tai sitten hän ei ole vain ehtinyt tutustua minuun - on alkanut toteuttaa rasti ruutuun -tyylillä omia keskiluokkaisen perheen haaveitaan. Ensihuumaa olisin suonut olevan kauemmankin.
Keskustelkaa ihmiset. Aivan sama onko toisella kiire saada lapsia, paeta menneisyyttä, todistaa muille oma kyvykkyytensä, kiire kuin kiire. Ottakaa suhteellenne tutustumisaika kunnolla.
Nyt viime aikoina vaimolla on alkanut ärsyttämään aivan kaikki. Oma tapani tehdä kotitöitä, ajatella eri tavalla. Puhua omalla tyylilläni. Lasten kanssa en kuulemma osaa suunnitella mitään tuntia eteenpäin. Koiraa ei tarvitse niin huomioida, kyllä se pärjää. Keskity lapsiin ja kotitöihin. Töitä teen liikaa (samaa mieltä), mutta töistä on kiire kotiin sen takia että voin aloittaa ohjelmatoimiston lapsille ja vaimolle järjestyy vapaa-aikaa. Kaikki vapaat ja lomat suunnitellaan vaimon pillin mukaan tanssien, menot hänen suunnitteleminaan (usein kuukausia etukäteen) niin etten ehdi edes aloittaa pohtimaan mitähän tekisin vapaa-ajalla. Lasten päiväunien aikana voi ollakin aikaa miettiä - minä teen töitä päivät ja keskityn kotona lasten iloon.
Keskustelkaa ihmiset. Ottakaa suhteen alkuun aika tutustua. Aivan sama, vaikka olisi kiire tavoitella lapsia tai keskiluokkaisen ihmisten statusomaisuuseriä. Kiire näyttää muille miten "me sitoudutaan".
Ottakaa alkuun aika tutustua toiseen.
T. 34v mies havahduttuaan suhteessa ensimmäisen isomman pysähdyksen hetkellä, miten minä tähän tilanteeseen päädyin.
Alue: Aihe vapaa
Joku totesikin yllä, ettei ole olemassa yhtä oikeaa etenemisvauhtia.
Itse olen kolmekymppinen nainen ja 2,5v seurustelua takana. Mied halusi muuttaa yhteen jo n. vuoden kohdalla, minä en ole valmis vielä. Voisin hyvin asua erillään vielä useamman vuoden. Viihdyn yksin ja toisaalta en halua naimisiin tai perhettä.