Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 1-luokkalainen tyttö saa jälki-istuntoa..
07.11.2016 |
Onko seuraavanlainen käytös "normaalia" lasten sekoilua?
1-luokkalainen tyttö piilottaa kiusaamiskirjeen luokkakaverinsa pulpettiin ja saa siitä jälki-istuntoa. Toinen tapaus on sellainen, jossa sama tyttö riitelee luokkatoverinsa (poika) kanssa, ja potkaisee häntä kipeästi, ja saa taas jälkkäriä.
Kerrottakoon, että tuo tyttö olen minä 20 vuotta sitten. Olen alkanut viime aikoina pohtia, miksi tein tuollaisia typeryyksiä, siis pahansuopaa kiusaamista ja jopa väkivaltaisuutta. Kotioloni olivat muuten hyvät, mutta äidin muistan olleen joskus äkkiarvaamaton ja "raivomutsi", joka saattoi tukistaa tai jopa läimäyttää pienistäkin asioista. Nämä asiat pyörivät mielessäni nyt, kun on omia ala-asteikäisiä lapsia, ja mietin oman käytökseni vaikutusta heihin. Olen joskus kuin oma äitini; raivoa heille, vaikka en ole väkivaltainen. Näinkö nämä käytösmallit periytyy..
Kommentit (8)
Temperamentti vaikuttaa mutta myös kotiolot. Tuskin olit mitenkään epänormaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs aktuaalista vittua tuossa kirjoituksessasi oikeasti suomen kielellä luki? Lasu!
No, minä ainakin sain jälki-iatuntoa lähes viikottain. Väkivaltatilantessa olin vain kerran 9-vuotiaana kun löin kaveriani riidan aikana. En olisi kiusannut ketään koskaan. Jälki-istunnot tulivat vaeltelusta, juttelusta ja uhmakkaasta/näsäviisaasta käytöksestä. Ihan samanlainen olen yhä. Pärjään tosi hyvin töissä, erityiskiitosta saan sosiaalisista taidoista.
Ajattelen, että nykypäivänä olisin saanut joko ADHD-diagnoosin tai enemmän haasteita, riippuen opettajan kyvyistä. Ja kyllä olen siirtänyt nämä geenit eteenpäin. Lasteni suhteen elän tuota jatkuvaa kauhun tasapainoa, riittääkö haasteet vai alkaako haastava käytös ajankuluksi.
Minusta parkymmentä vuotta sitten oli aivan tavanomaista saada jälki-istuntoa.
Normaaliahan se ei ole, mutta poikkeavasta tytöstähän tässä olikin kysymys.
70-luvun alussa tätä potkimista pidettiin ainakin poikien taholta normaalina. Luokkakaveripoika potki minua eka tai tokaluokalla. Menin valittamaan eläkeikää lähestyvälle opettajalle, joka vain totesi, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. That´s it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alussa tätä potkimista pidettiin ainakin poikien taholta normaalina. Luokkakaveripoika potki minua eka tai tokaluokalla. Menin valittamaan eläkeikää lähestyvälle opettajalle, joka vain totesi, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. That´s it.
Muakin 70-luvulla luokkakaveripoika potki jatkuvasti ja samat sanat mulle sanottiin :)
Toisaalta mua se auttoi käsittelemään asiaa. Poika on siis ihastunut ja vaikka hän satuttaa niin hän ei halua pohjimmiltaan pahaa. Siksi en ollut niin peloissani hänen suhteen, vaikka toki välttelin parhaani mukaan.
Kyllä se aikanaan loppu eikä mulle mitään traumoja jäänyt. Äiti joskus kysyi mustelmia voidellessaan että ottaako hän yhteyttä jonnekin, mutta kielsin. Ajattelin että jos tyyppi käyttäytyy noin ollessaan rakastunut, niin en haluaisi hänen olevan minuun vihastunut :D
Niinpä, kun poika potki tai muuten kiusasi, se opettajan mielestä rakkaudenosoitus. Jos tyttö potki tai muuten kiusasi, tyttöä piti rangaista, koska hän oli ilkeä. Todellakin tasa-arvokoulutus on kouluissa tarpeen.
pahoittelut vielä rönsyilevästä viestistäni. -ap