Sinkkuus vai parisuhde?

Olen eronnut (avoliitosta) puoli vuotta sitten. Pari kuukautta meni surressa ja asioita järjestäessä, sitten alkoi sinkkuelämä. Reilu kuukausi sitten tapasin baarissa kivan miehen, ja nyt tapailu on jo sillä asteella, että on sovittu ettei muita saisi olla. Hän on "hyvä saalis", eli hänellä on koulutus, työ, asunto, hyvät perhe - ja kaverisuhteet, hän pitää itsestään huolta... kaikki kunnossa ja nautin hänen seurastaan. Silti ajatus suhteesta ahdistaa, kun ehdin jo päästä sinkkuuden makuun: ei tarvitse kellekään selitellä menemisiään, voi tutustua uusiin miehiin eikä ole tilivelvollinen mistään. En tiedä mitä tehdä! Kysymys kuuluukin... nauttiako vielä sinkkuelämästä vai ryhtyä parisuhteeseen? Oma mielipiteeni vaihtelee jatkuvasti, välillä olen hänestä täysin varma ja välillä haluaisin unohtaa koko jutun.. Joten kumpi on oikeasti teidän mielestänne parempaa: sinkkuus vai parisuhde? Olen 25v.