Lue keskustelun säännöt.
Taaperon "taantuminen"
07.11.2016 |
Lapsi on 2,5-vuotias ja osoittanut syksyn mittaan uhman merkkejä. Hän on osannut jo pitkään pukea ja riisua täysin itse sekä puhuu sujuvasti (toki siis esim. L ja R puuttuvat, mutta siis puhuu pitkiä lauseita ja paljon yms.), on ollut kesästä alkaen täysin vaipatta ja ollut "iso" jo pitkään.
Nyt uhman myötä on alkanut vaatia apua pukemisessa ja riisumisessa, kun taas aiemmin oli ehdottomasti "minä ite!"-meininki. Hän ei siis raivoamalla halua apua, vaan pyytää tyylillä "äiti ota mun kengät pois", " äiti pidä mun hihasta kiinni" tms, mutta tällaista missä ennen on pärjännyt itse. Toki kannustan nytkin tekemään itse.
Toinen "taantuminen" on puheen kanssa, ollessaan surullinen/vihainen ei enää ilmaise itseään sanallisesti vaan ns. vinkuu, vaikeroi ja ulisee. Muutenkaan ei välttämättä vastaa sanallisesti kysymyksiin vaan saattaa mölistä jotain omaa siansaksaansa (tyyliin johonkin kysymykseen vaan kajauttaa "vä!").
Hän siis aiemmin on hyvinkin monipuolisesti käyttänyt sanoja kuvailussa ("mua nyt vähän itkettää", " mä suutun kun sä komennat!", "anna mun olla rauhassa" yms.), eli kyseessä on nimenomaan muutos aiempaan, ei suinkaan sellainen etteikö olisi koskaan tehnytkään jotain.
Varsinaisesti en ole huolissani, mutta esikoisen äitinä jokainen kehitysvaihe on uusi ja tuntematon ja siksi kyselenkin, onko muillakin mennyt näin? Tiedän, että sisarusten syntyessä "taantumista" voi ilmetä, mutta elämässä ei ole tapahtunut mitään muutoksia.
Kommentit (6)
Täsmennän kuitenkin sen verran, että samalla lapsi myös kehittyy jatkuvasti, ei siis pelkästään taannu. Ja "taantumiskohtausten" olen huomannut tulevan aina nimenomaan silloin, kun uhmattaa (esim. pukeminen, siirtymät, kun pitäisi käydä pissalla) ja esim. nuo ihmeäännähdykset (tyyliä "vä!") lapsi sanoo sellainen ilkikurinen ilme ja hymy naamallaan, eli selkeästi kokeilee/provosoi/pelleilee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin mun tyttö halus tuossa iässä välillä leikkiä vauvaa. Tajus itsekin ettei ole enää ihan pieni ja että hän on ollut kuitenkin enneb vauva. Roolin muutos kai jotenki jännitti ja siksi halus välillä olla vauva ja avuton.
Eihän se ole taantumista, että osaa pyytää toiselta ihmiseltä sanallisesti apua. Eikös ole hyvä, jos osaa tuon tehdä. Anna ihmeessä apua ja pyydä häneltä apua myös esim. astianpesukoneen tai imuroinnin kanssa!
Ja sitten tuo uhmaaminen, niin no, sehän on juuri sitä - uhmaamista. Lapsi haluaa kokea, miltä tuntuu olla eri mieltä -sekin on hyvä asia. Suhtaudu siihen rauhallisesti, niin lapsesi ei myöhemmin elämässä joudu paniikkiin ristiriitatilanteissa.
Ei kuulosta yhtään huolestuttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole taantumista, että osaa pyytää toiselta ihmiseltä sanallisesti apua. Eikös ole hyvä, jos osaa tuon tehdä. Anna ihmeessä apua ja pyydä häneltä apua myös esim. astianpesukoneen tai imuroinnin kanssa!
Ja sitten tuo uhmaaminen, niin no, sehän on juuri sitä - uhmaamista. Lapsi haluaa kokea, miltä tuntuu olla eri mieltä -sekin on hyvä asia. Suhtaudu siihen rauhallisesti, niin lapsesi ei myöhemmin elämässä joudu paniikkiin ristiriitatilanteissa.
Ei ole taantumista osata pyytää apua - sen hän on osannut jo ties kuinka kauan, kun on osannut pukeakin jo niin kauan, etten edes muista milloin lopetin auttamisen. Taantumisella tarkoitan nimenomaan sitä, että yhtäkkiä ei mukamas osaakaan, vaan tarvitsee apua mm. kenkien pois otossa (kengät kun on oppinut vielä ihan ekana pukemaan ja riisumaan), vaikka sen siis osaa ja siihen kykenee. Toki autan paljonkin, kun sille on tarvetta, mutta tosiaan välillä heittäytyy ihan avuttomaksi mukamas, makaa kuin makaroni lattialla ja sanoo "laita sä mut potalle", kun pitäisi mennä pissalle yms.
Ja hän auttaakin kovasti kotitöissä yms., ei nyt ole kyse lainkaan sellaisesta :)
Ja uhman tiedän - tässä nimenomaan pointtina onkin että uhma tuntuu oireilevan tällä "taantumisella", ainakin osittain.
Ap
Kuulostaa aika huolestuttavalta. :(