Uusi työ stressaa todella paljon!

Kuka svidun copypaste-artisti täällä postaa näitä aloituksia harva se päivä. Tämä on nähty.

Kuuostaa siltä, että pelkäät. Jatka samaan malliin, kuten tähänkin asti, mutta heitä pelot niskastasi. Se tapahtuu, mikä tapahtuu.

Anteeksi, mutta tämä on ihan aito viesti. Jos sinua häiritsee, älä lue näitä viestejä. Aika erikoista, että haluat tuomita ihmisen noin aggressiivisesti. 

Sun täytyy laittaa asiat mittasuhteisiin. Jos sulta odotetaan epärealistisia suorituksia, et pysty niitä toteuttamaan. Se ei ole sinun vikasi, vaan esimiehesi. Eli priorisoi, hoida tärkeimmät ja hyvällä omallatunnolla anna loppujen asioiden olla hunningolla. Älä lupaa automaattisesti, vaan jos sulle tarjotaan liikaa tehtäviä, sano että ehdit tekemään ne vasta esim. kolmen viikon päästä.

Selviät sillä, että et pyri täydellisyyteen, et pyri miellyttämiseen vaan pyrit realistisuuteen. Vedä rajasi.

Itselläni on aika sama tilanne, uusiin ja vastuullisiin projektitehtäviin on ollut pakko hypätä ilman mitään opastusta ja perehdytystä. Henkilökohtainen stressi on valtava. Yritän pärjätä sen kanssa ja ajatella että opin tässä samalla työtä tehdessä, ja että seuraava projekti menee jo paremmin ja osaamiseni on kasvanut. Välillä tuntuu että maailma romahtaa ja kaikki halveksivat ja väheksyvät osaamistani... Luultavasti suurin arvostelija olen minä itse, ja itseluottamukseni on turhan matalalla. Olen perfektionisti ja liian ankara itselleni, tästä piirteestä yritän pyristellä irti. Kaipaisin myös tunnustusta yrittämisestäni, se auttaisi ja tsemppaisi. Koetko ap samoin? Kai tämä jotain kiltin tytön ja suorittajan syndroomaa on, mutta yritän uskoa siihen että minä pystyn nämä asiat oppimaan ja olemaan vielä joskus tyytyväinen itseeni ja osaamiseeni. Siihen asti on vain kärsittävä ja yritettävä parhaansa, sekä vaiennettava se sisäinen tuska ja liiallinen itsekritiikki. Kyllä me pärjätään!

Voisitko jutella asiasta esimiehesi kanssa? Kertoisit mitkä asiat työssä stressaa ja voisitte yhdessä miettiä ratkaisuja niihin.

Mä tiedän miltä susta tuntuu. Olen samanlaisessa tilanteessa oman työni kanssa. Työasiat pyörii koko ajan mielessä, jos herään yöllä, ensimmäinen ajatus on joku työasia. Ihan kuin en saisi sitä pyörää pois päältä, joka päässäni pyörii. En jaksa edes tavata ystäviäni tai käydä missään, koska olen henkisesti niin poikki.

Voi sinua, uudesta työssä aloittaminen on kuormittavaa, kun on opittava paljon uusia asioita ja työkaverit ovat vaihtuneet.

Voitko sanoa esimiehelle, että tarvitset enemmän aikaa voidaksesi päästä rytmiin kiinni.

Esimiehen on tärkeää tietää, että olet nyt superstressaantunut, ettei hän enää lisää kuormaasi kohtuuttomasti.

Asioilla on tapana järjestyä.

Tsemppiä :)

Aivan kuin omasta kynästäni! Olen kiitollinen ja helpottunut, että on muitakin samassa veneessä. Olen saanut toimitusjohtajalta positiivista palautetta ja ymmärrystä, mutta vaadin itseltäni täydellisyyttä. Otan palautteen liian henkilökohtaisesti ja syytän kaikesta itseäni. Olen suorittajaluonne, joka ei ole tyytyväinen mihinkään. Tiedostan tämän kyllä, mutta olen keinoton silti käytännön tullessa vastaan. Olen niin väsynyt elämään itseni kanssa. Olen käynyt vuosia psykoterapiassakin, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Tietenkin tämä lisää entisestään itsesyytöksiä. 

Burnout. Sairauslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Burnout. Sairauslomalle.

Väärin. Sen sijaan apua, tukea ja ymmärrystä muulta työyhteisöltä ja esimieheltä. Kukaan ei pärjää yksin, vaikka me suorittajat sitä väenväkisin yritetään ja sen tähden ahdistutaan omasta riittämättömyydestämme. Avun pyytäminen on meille sama kuin luovuttaminen, ja epäonnistumisen tunnustaminen. Tästä syystä työkaverien ja esimiehen olisi hyvä tunnistaa myös työyhteisön erilaiset luonteet, ja osata asennoitua ja tarjota apua oikealla tavalla. Suurimpaan ääneen avun tarpeestaan meuhkaavat peittävät alleen hiljaiset puurtajat ja suorittajat. Osaava esimies huomaa kysyä miten menee, erityisesti niiltä jotka eivät koko ajan valita ja vaadi huomiota.

Minne ap katosi? Onko näistä kommenteista sinulle apua?

Kiitos tuesta kaikille! Olen edelleen pirstaleina, joten varasin ajan terveydenhuollosta. Minulla on nyt myös mahdollisuus hakea takaisin vanhaan työpaikkaani! 

Mieti, kun olet tehnyt tuota vuosia. Olet kroonisesti stressaantunut. Kehollasi on suuria vaikeuksia rentoutua. Olet jatkuvasti itkuinen ja hälytystilassa. Vaikka asiat menisivät parempaan suuntaan, sinulla on silti edelleen suuria vaikeuksia saada kehosi pois hälytystilasta. En suosittele. Älä ole näin hullu.

t. kroonisesti stressaantunut

Poks kolikoli. Pää osui lasikattoon. Kops.

Vaativa duuni on vaativaa. Helppo on helppoa. Uudet asiat on rankkoja kunnes ne oppii.

Mulla alku kahdessa viimeisessä paikassa vaatinut paljon lisätunteja, koska olen ollut hidas. Opettelin, opin ja nyt olen nopea. Ainahan voi mennä takaisin vanhaan tai pyytää vähemmän vastuuta. Whatever.

Tai lopettaa se helvetin itsensä alentaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Joku halusi tunnustusta. Katso palkkalaskelmaasi, siinä se.

Vierailija
</p>

<p>Tai lopettaa se helvetin itsensä alentaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Joku halusi tunnustusta. Katso palkkalaskelmaasi, siinä se.[/quote kirjoitti:

Joo. Omien syvällä istuvien luonteenpiirteiden ja ajatusmallien muuttaminen sujuukin ihan noin vaan. Niks naks, nyt päätän toimia toisin huomisaamusta alkaen. Ei se vaan mene niin. Kyllä me suoriutujat tiedämme teoriassa miten ongelmamme ratkaistaan, osaamme suorittaa sitäkin. Ja olla tyytymättömiä itseemme, kun päätämme jättää "tarpeettomat" pois työkuormastamme ja huonosti hoidetut hommat jäytävät mieltä. Ihan yhtä hyvä neuvo oli tämä, kuin että kehottaa masentunutta 'ottamaan vaan itseä niskasta kiinni'.

Hei, vaihdetaan töitämme! Tuo mun uus työ ei sovikaan mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Tai lopettaa se helvetin itsensä alentaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Joku halusi tunnustusta. Katso palkkalaskelmaasi, siinä se.[/quote kirjoitti:

Joo. Omien syvällä istuvien luonteenpiirteiden ja ajatusmallien muuttaminen sujuukin ihan noin vaan. Niks naks, nyt päätän toimia toisin huomisaamusta alkaen. Ei se vaan mene niin. Kyllä me suoriutujat tiedämme teoriassa miten ongelmamme ratkaistaan, osaamme suorittaa sitäkin. Ja olla tyytymättömiä itseemme, kun päätämme jättää "tarpeettomat" pois työkuormastamme ja huonosti hoidetut hommat jäytävät mieltä. Ihan yhtä hyvä neuvo oli tämä, kuin että kehottaa masentunutta 'ottamaan vaan itseä niskasta kiinni'.

Mitä muita neuvoja voi antaa? Pikkuhiljaahan noista pakkomielteistä pääsee, kukaan ei odotakaan muutosta yhdessä yössä. Askel kerrallaan, eiks niin?

Tiedän miltä susta tuntuu. Koen tuota samaa juuri tällä hetkellä. Välillä olen niin poikki että television katsominenkin tuntuu ahdistavalta, aivoni eivät jaksa käsitellä edes sitä soopaa. Itse olen saanut apua joogasta ja mindfulnesista. Esim youtubessa on lyhyitä joogapätkiä rentoutumiseen ja meditaatioita nukahtamisen avuksi. Harkitse myös nukahtamislääkkeitä tms jos et saa unta. On tärkeää että pystyt nukkumaan. Unettomuus ei ainakaan auta sinua. Minua helpotti jo ihan vaan niiden olemassa olo. Olen joutunut tosi vähän niitä käyttämään koska nuo rentoutusnauhat yms ovat olleet niin hyviä.

Sama täälläkin. Tuntuu kuin nukkuisi pari yötä kunnolla per kuukausi. Töissä olen tottakai pirteä, mutta lopun aikaa aivan lopussa. Ajan kysymys milloin tämä vaikuttaa työn tulokseeni. On varmaan jo vaikuttanutkin.

Vihdoinkin omalla alalla töissä tosin. Harmi, että edes tätä yhtä paikkaa sai hakea neljä vuotta. Kumma kun sain taidot pysymään silti tallessa; ainakin joltain osin. Olen ollut puoli vuotta nyt tässä nykyisessä työssä, joten voihan tämä lähteä vielä parempaankin suuntaan (missä ajassa sitten..).