Lue keskustelun säännöt.
Olen pettynyt lapseni kummitätiin
07.11.2016 |
Vuosien ajan olen huomannut valinneeni väärän kummin lapselleni.
Vaikka tuo itsekäs ja lapseton nainen onkin ystävättäreni, niin silti minun ei olisi pitänyt valita häntä lapseni kummiksi. Siihen tehtävään hän on osoittautunut vääräksi henkilöksi, vaikka hän hoitikin lahjat ja muistamiset silloin kun lapsemme oli vielä pieni lapsi, mutta ihan tavalliseen yhteydenpitoon kummilapsensa kanssa kummitäti ei ole kyennyt. Se puoli on osoittautunut vuosien saatossa liian vaikeaksi lapseni kummitädille; hän ei omaa minkäänlaista oma-aloitteisuuttaa ottaa yhteyttä kummilapseensa, ja sopia tapaamisia lapsemme kanssa.
Toiset kummit ovat aivan erilaisia, ja aktiivisia jo aikuistuneen lapsemme kanssa. Kutsuvat kylään ja antavat lahjoja sekä soittelevat kummilapselleen eli ns. ovat normaaleja siinä suhteessa ihmisinä, mutta tämä yksi kummitäti on täydellisen itsekäs ja kateellinen sekä ilmeisesti niin katkeroitunut omasta lapsettomuudestaan, ettei pysty hoitamaan kummin tehtäväänsä niin kuin normaalit ihmiset.
Kommentit (39)
No, meitä on moneksi... Näin anonyyminä täällä uskallan tunnustaa, että mulle kummius on pakkopullaa, en kestä muitten lapsia. Usein vanhemmat kuvittelevat, että heidän lapsensa ovat kaikkien muidenkin mielestä jotenkin erinomaisia ja kiinnosta - NOT. Itsekin lipsun kummin tehtävistä. Mieluummin tapaisin lapsen äitiä ilman lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
En minäkään pidä yhdestä lapseni kummista. Aluksi oli ihana ja tuli käymään, kun lapsi ihan vauva. Sylitteli, minkä ehti. Nyt lapsi 1v. Tulee kylään, niin edes syliin ei lasta ota. Ei juttele tai leiki lapsen kanssa. Ei edes 1v synttäreillä halannut. Kylmäksi on muuttunut :(
Kuvitellaan kummin olevan maksu ja lahja-automaatteja. Kummilapsi voisi kortin laittaa kuumille myös. Kummille kerrotaan mitä toiset kummit ostaa....lopetin siihen kaiken ylimääräisen muistamisen
ap, oletteko uskovainen perhe? Vaikeaa sitä uskoa on tuputtaa jos vanhemmat vastustavat. Kummin tehtävä kun on ainoastaan kristillisen kasvatukseen osallistuminen eli rukoilu lapsen kanssa, tai hänen puolestaan, tai Raamatun opin kappaleiden selittäminen nuorellle uskoon tuleelle, eli kastetulle krititylle, tai tukeiminen USKON askeleissa.muu on pelleilyä. Mitä lie sinä sitten kuvittelit?
Toinen juttu, sanot että kummi kuitenkin hoiti kaikki lahjat ajallaan, muttei ole tavannut lasta isompana. Miksi ette itse ole kutsuneet kummia luoksenne kylään? Ei se kummisuhde rakennu jos äidin ja ystävättärensä välit ei pelaa ensinnäkin ystävyyssuhteena. Jos on välirikko tapahtunut niin vaikea se lapsi on kaapata pois vanhemmiltaan kummin luo kylään.Miksi et soita ystävällesi ja anna samalla lapsesi puhua kummilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en ymmärrä. Jos lapsi on jo aikuinen, miksi sen kummin pitäisi yksipuolisesti olla pitämässä yhteyttä ja hakemassa tiivistä suhdetta? Lapsesi voi kai ihan itsekin soittaa kummilleen?
Kaikilla ei ole kovin lapsirakasta asennetta, ja odotuksetkin kummiudesta vaihtelevat. En minä ainakaan odota mitään ihmeen tiivistä suhdetta kummilapseen kummankaan lapseni kummeilta. Kunhan nyt joskus kortilla muistavat ja rippijuhlaan tulivat.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
Ei olekkaan yksisuuntainen ihmissuhde, mutta jos kummitäti on jo kummiuden alusta lähtien ollut sellainen, että vain minun äitinä on pitänyt pitää huoli, että ylipäätänsä tapasivat edes silloin, kun lapseni oli lapsi, eli järjestää kaikki synttärijuhlat ymt. juhlat, mihin tämä kummitäti on sitten tietenkin saapunut jne. Mutta miksi homma ei ole toiminut koskaan toisin päin? Kyllä kummikin olisi voinut kutsua kummilapsensa omiin juhlahetkiinsä aikoinaan, mutta eipähän vaan ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida vaan itse pentus olkoot isoja tai pieniä. Veikkaan, että kummitäti on katkera siitä, että ei aikoinaan kieltäytynyt tuosta riistovirasta. Tosiaan valitsit väärin, kun pakotit hänet siihen pelleilyyn.
Mua pyydettiin 16-vuotiaana kummiksi setäni lapselle ja mä olen kyllä tällainen huono kummi näiden kolmen vuoden aikana ollut. Käyn vain synttäreillä ja silloin kun pyydetään, ostan lahjat vain synttäreinä ja jouluna, hoitoon olen ottanut alle viisi kertaa.
Mulle kummiksi ryhtyminen oli ahdistavaa enkä olisi halunnut sitä vastuuta mutta en uskaltanut sanoa sedälleni ei. Suku ei kovin läheistä ja en osaa mennä sedälle kylään ilman vanhempiani tai ottaa yhteyttä itse. Menen isäni mukana joskus satunnaisesti käymään. Lapsi ei myöskään oikein suoraan sanottuna kiinnosta, ehkä sitten kun on isompi ja hänen kanssaan voi käydä jotain ihan oikeitakin keskusteluja. 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole ollut kummoinenkaan kummi.
Ei olisi pitänyt ryhtyä "tehtävään" johon en alunpitäenkään halunnut, mutta kun en kehdannut kieltäytyä.Valitkaa kummeiksi sellasia henkilöitä joilla on: rahaa muistaa lahjoilla, aikaa ja voimia pitää yhteyttä.On älytöntä pyytää kummiksi esim. yksinhuoltaja jolla pienet tulot tai jopa työtön.Millä sellainen muistaa kummilastaan, joka ilmoittaa ettei "tykkää" kummistaan tai vääntelee naamaansa vääränlaisen/liian halvan lahjan vuoksi.Ja kaikki aika menee oman lapsen kanssa.
Onneksi kummilapseni ovat aikuisia, ei tarvitse muistaa enää."Kummin velvollisuudet päättyvät rippikouluun." Muistaakseni.Sitäpaitsi olen ateisti.Eikö kummius kuulu kristillisyyteen?
Oletpa kyllä paska ystävä ap. Jos tuolla kummilla on tosiaan trauma lapsettomuudesta ja vaikea olla tekemisissä lasten kanssa niin sinä vain vingut siitä että kumli ei ajattele sinun lastasi. Kuinka paljon sinä ajattelet ystävääsi? Lapsellasi on kuitenkin ilmeisesti toisiakin kummeja, joten eivätköhän he "riitä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Herättää kyllä heti alkuun joukon kysymyksiä kun järjstäen kaikki ovat "tuominneet"(lue alapeukuttaneet) Ap:n avausta. - Osuiko arkaankin paikkaan? - Kummin asema on, ehkä hieman hankala, jollei sille ole hyvää mallia. Mutta myös siksi, että eri ihmisillä on erilaisia odotuksia kummilleen. Itse voisin haluta lapselleni kummiksi minun mielestä luottoaikuisen, johon hän voisi tarvittaessa tukeutua. Sen sijaan en odottaisi että kummi olisi "lahja -automaatti." - Itse myönnän, ehkä jälkimmäistä olevani, ehkä hieman liikaakin, kun ei ole omaa kumppania saati lapsia, niin tuhlaan sitten kummin lapsiini "vähän" enemmän. - Kun tällä hetkellä vielä asunkin heistä verraten kaukana, niin tapaamisemme vaatisi hieman enenemmän järjestelyjä, kun ovat vielö niin pieniä, ettei heistä ole yksin matkustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
Ei olekkaan yksisuuntainen ihmissuhde, mutta jos kummitäti on jo kummiuden alusta lähtien ollut sellainen, että vain minun äitinä on pitänyt pitää huoli, että ylipäätänsä tapasivat edes silloin, kun lapseni oli lapsi, eli järjestää kaikki synttärijuhlat ymt. juhlat, mihin tämä kummitäti on sitten tietenkin saapunut jne. Mutta miksi homma ei ole toiminut koskaan toisin päin? Kyllä kummikin olisi voinut kutsua kummilapsensa omiin juhlahetkiinsä aikoinaan, mutta eipähän vaan ole!
Kaikki ihmiset eivät juhli niin kuin sinä juhlit. Jotkut eivät juhli jopa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
Ei olekkaan yksisuuntainen ihmissuhde, mutta jos kummitäti on jo kummiuden alusta lähtien ollut sellainen, että vain minun äitinä on pitänyt pitää huoli, että ylipäätänsä tapasivat edes silloin, kun lapseni oli lapsi, eli järjestää kaikki synttärijuhlat ymt. juhlat, mihin tämä kummitäti on sitten tietenkin saapunut jne. Mutta miksi homma ei ole toiminut koskaan toisin päin? Kyllä kummikin olisi voinut kutsua kummilapsensa omiin juhlahetkiinsä aikoinaan, mutta eipähän vaan ole!
Mun mielestä tuo kuulostaa ihan normaalilta kummiudelta (muistaminen merkkipäivinä ja synttäreille tuleminen). Olisi kannattanut avata suu silloi aikoinaan jos toivoit kummiuden olevan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
Ei olekkaan yksisuuntainen ihmissuhde, mutta jos kummitäti on jo kummiuden alusta lähtien ollut sellainen, että vain minun äitinä on pitänyt pitää huoli, että ylipäätänsä tapasivat edes silloin, kun lapseni oli lapsi, eli järjestää kaikki synttärijuhlat ymt. juhlat, mihin tämä kummitäti on sitten tietenkin saapunut jne. Mutta miksi homma ei ole toiminut koskaan toisin päin? Kyllä kummikin olisi voinut kutsua kummilapsensa omiin juhlahetkiinsä aikoinaan, mutta eipähän vaan ole!
Siis sun on pitänyt ihan itse järjestää oman lapsesi synttärijuhlatkin eikä kummi ole muuta tehnyt kuin saapunut lahjan kanssa paikalle!!! Hirveää!!
Jessus sentään...
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Herättää kyllä heti alkuun joukon kysymyksiä kun järjstäen kaikki ovat "tuominneet"(lue alapeukuttaneet) Ap:n avausta. - Osuiko arkaankin paikkaan? - Kummin asema on, ehkä hieman hankala, jollei sille ole hyvää mallia. Mutta myös siksi, että eri ihmisillä on erilaisia odotuksia kummilleen. Itse voisin haluta lapselleni kummiksi minun mielestä luottoaikuisen, johon hän voisi tarvittaessa tukeutua. Sen sijaan en odottaisi että kummi olisi "lahja -automaatti." - Itse myönnän, ehkä jälkimmäistä olevani, ehkä hieman liikaakin, kun ei ole omaa kumppania saati lapsia, niin tuhlaan sitten kummin lapsiini "vähän" enemmän. - Kun tällä hetkellä vielä asunkin heistä verraten kaukana, niin tapaamisemme vaatisi hieman enenemmän järjestelyjä, kun ovat vielö niin pieniä, ettei heistä ole yksin matkustamaan.
No eipä osunut "arkaan paikkaan". Oman alapeukun annoin siitä että ap haukkuu ystäväänsä katkeraksi ja kateelliseksi lapsettomaksi, joka ei toimi kuten ap o än halunnut. Kuten sanoit, odotuksia kummiuden suhteen on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa kyllä paska ystävä ap. Jos tuolla kummilla on tosiaan trauma lapsettomuudesta ja vaikea olla tekemisissä lasten kanssa niin sinä vain vingut siitä että kumli ei ajattele sinun lastasi. Kuinka paljon sinä ajattelet ystävääsi? Lapsellasi on kuitenkin ilmeisesti toisiakin kummeja, joten eivätköhän he "riitä"?
Todellakin on onni, että valitsimme lapsemme isän kanssa muitakin kummeja lapsellemme, joten siinä suhteessa aivan sama, vaikka tuo yksi on osoittautunut huonoksi siis korostan kummin tehtävässään tuolta osin, mitä olettaisi vielä kummilapsensa aikuistuttuaankin heidän suhteensa olevan.
Ihmeellistä, että täällä korostetaan sitä, että kun kummilapsi pääsee ripiltä, niin sen jälkeen ei sitten tarvitsisi ollakkaan missään tekemisissä kummin kummilapsensa kanssa: Miksi ei? Ihmettelenpä vaan.
Ystäväni kertoi että olisi halunnut minut nuorimman lapsensa kummiksi mutta oli ehtinyt luvata puolittain läpällä toiselle ystävälle kun ei uskonut enää tekevänsä lisää lapsia.
Ihan hyvä näin sillä en ole erityisen lapsirakas. Ystäväni lapset ovat ihan kivaa seuraa mutta väsyn noihin melko nopeasti ja haluaisin tavata ystävääni useammin ilman lapsia. Onneksi parin vuoden päästä helpottaa kun lapset kasvavat.
En myöskään kuulu kirkkoon joten puhdas lahja-automaatin virka tuo "kummius" olisi ollutkin. Toisaalta nykyään kummin käsite on jo muuttunut kun aina vain enemmän ihmisiä eroaa kirkosta. Lahjoja olen kyllä ystäväni lapsille ostanutkin välillä :)
"En minäkään pidä yhdestä lapseni kummista. Aluksi oli ihana ja tuli käymään, kun lapsi ihan vauva. Sylitteli, minkä ehti. Nyt lapsi 1v. Tulee kylään, niin edes syliin ei lasta ota. Ei juttele tai leiki lapsen kanssa. Ei edes 1v synttäreillä halannut. Kylmäksi on muuttunut :("
- Näin kummisetänä ja lapsettomana sinä kuullostat hieman vaativalta. - Jos lapsen kummi on kiireiltään ja omilta puuhiltaan ehtinyt käydä tapaamassa kummilastaan useammankin kerran hänen ensimmäisten vuosiensa aikana, niin minusta jo se on arvokasta. - Jollei ole omia lapsia saati mallia siitä kuinka lapsen ottaa luontevasti syliin muuten kuin toisen ojentamana, niin se saattaa olla yllättävän vaikeaa. - Kärjistäen joku toinen saattaisi osoottaa jopa lasta kohtaan kateuden merkkejä - aina kun tuli niin kaappasi lapsen syliin, eikä ollut kiinnostunut meistä aikusiista ollenkaan, vaikka vajaa pari vuotias tuskin osaa kertoa omia kuulumisaan "aikusiten kielellä." Entä leikkiminen? Toisilta sekin sujuu luontevammin kuin toisilta. Malttia toivosin. Ja oeltteko muuten muistaneet kysyä kummilta, mitä hänelle kuuluu? - Vai antaneet hänelle vain listan, mitä "lapsi toivoo" Joululahjaksi.
Ehkä olisi kannattanut keskustella, mitä kummilta odotat ennenkuin häntä kummiksi pyysit.