Olen pettynyt lapseni kummitätiin
Vuosien ajan olen huomannut valinneeni väärän kummin lapselleni.
Vaikka tuo itsekäs ja lapseton nainen onkin ystävättäreni, niin silti minun ei olisi pitänyt valita häntä lapseni kummiksi. Siihen tehtävään hän on osoittautunut vääräksi henkilöksi, vaikka hän hoitikin lahjat ja muistamiset silloin kun lapsemme oli vielä pieni lapsi, mutta ihan tavalliseen yhteydenpitoon kummilapsensa kanssa kummitäti ei ole kyennyt. Se puoli on osoittautunut vuosien saatossa liian vaikeaksi lapseni kummitädille; hän ei omaa minkäänlaista oma-aloitteisuuttaa ottaa yhteyttä kummilapseensa, ja sopia tapaamisia lapsemme kanssa.
Toiset kummit ovat aivan erilaisia, ja aktiivisia jo aikuistuneen lapsemme kanssa. Kutsuvat kylään ja antavat lahjoja sekä soittelevat kummilapselleen eli ns. ovat normaaleja siinä suhteessa ihmisinä, mutta tämä yksi kummitäti on täydellisen itsekäs ja kateellinen sekä ilmeisesti niin katkeroitunut omasta lapsettomuudestaan, ettei pysty hoitamaan kummin tehtäväänsä niin kuin normaalit ihmiset.
Kommentit (39)
Mitä perkelettä, sillä kummitädillä mitään virkaa lapsen elämälle ole, saatana nyt helvetti. Lopeta mokoma turha valitus ap, senkin idiootti. Kummilla ei ole mitään velvollisuutta välittää sun kersastasi paskaakaan, hae lapselle apua lastensuojelusta, jos et its pärjää lapsen elatuksessa ja huollossa.
Ja kyllä, molemmat lapseni on kastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa kyllä paska ystävä ap. Jos tuolla kummilla on tosiaan trauma lapsettomuudesta ja vaikea olla tekemisissä lasten kanssa niin sinä vain vingut siitä että kumli ei ajattele sinun lastasi. Kuinka paljon sinä ajattelet ystävääsi? Lapsellasi on kuitenkin ilmeisesti toisiakin kummeja, joten eivätköhän he "riitä"?
Todellakin on onni, että valitsimme lapsemme isän kanssa muitakin kummeja lapsellemme, joten siinä suhteessa aivan sama, vaikka tuo yksi on osoittautunut huonoksi siis korostan kummin tehtävässään tuolta osin, mitä olettaisi vielä kummilapsensa aikuistuttuaankin heidän suhteensa olevan.
Ihmeellistä, että täällä korostetaan sitä, että kun kummilapsi pääsee ripiltä, niin sen jälkeen ei sitten tarvitsisi ollakkaan missään tekemisissä kummin kummilapsensa kanssa: Miksi ei? Ihmettelenpä vaan.
Miksi pitäisi?Uskotko todella että 15v poika haluaa viettää hetkeäkään jonkun keski-ikäisen köyhän mamman seurassa? He elävät jo ihan omaa elämäänsä ja ainut mikä kummissa kiinnostaa on raha.Eihän omat lapsetkaan jaksa vanhempiaan.Kannattaa muistaa kuinka paljon itse vietti aikaansa aikuisten painajaismaisessa seurassa murrosiässä. Ja jos kummin itsensä pitää kerätä pulloja, jotta tulee toimeen, samalla kun lapsen vanhemmilla on omistusasunto ja rahaa matkustella, niin jotain rajaa!
Voinen kuvitella, että hyvinkin monen perheen osalta ovat kummivalinnat menneet pieleen ja heti alusta lähtien tai ainakin myöhemmin on tullut tilanteita, ettei olisi tiettyjä ihmisiä kannattanut missään nimessä valita lapsiensa kummeiksi.
Kaikista ihmisistä ei vaan siihen tehtävään ole. PISTE!
Varokaa ainakin moniongelmaisia ihmisiä ottamasta lapsienne kummeiksi, mutta kun eihän ihmisistä aina tiedä, kun toiset muuttuva elämänsä varrella aivan muunlaisiksi kuin mitä alkujaan on ollut havaittavissa. Niinpä toisaalta on hyvä, että kummeja on useampia; ja jos joukossa on se yksi ns. "mätä omena", niin olkootpa, eihän sellaisella kummilla itselläänkään asiat voi olla hyvin, joka ei osaa pitää huolta kummilapsestaan ihan oma-aloitteisesti vielä kummilapsensa aikuistuttuaankin; ja olla kiinnostunut kummilapsensa elämästä ylipäätänsä vielä sen lahja-automaattirajapyykin jälkeenkin kuten rippijuhlien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä perkelettä, sillä kummitädillä mitään virkaa lapsen elämälle ole, saatana nyt helvetti. Lopeta mokoma turha valitus ap, senkin idiootti. Kummilla ei ole mitään velvollisuutta välittää sun kersastasi paskaakaan, hae lapselle apua lastensuojelusta, jos et its pärjää lapsen elatuksessa ja huollossa.
Ja kyllä, molemmat lapseni on kastettu.
:D Ap. selvittää, että oma lapseni on jo aikuinen, ja en kaipaakaan lapseni kummitädiltä mitään taloudellista elatusapuja tai huoltoa, se tehtävämme on jo suoritettu ja ilman lastensuojelua.
Nyt onkin kyse siitä, että voisihan sitä jo aikuistuneen kummilapsen kummit olla kiinnostuneita kummilapsiensa elämän menosta ja pitää yhteyttä, eikä unohtaa heitä.
Mites sitä jaksaa olla kummina, kun silloin, kun tavataan, kummitytön äiti ei koskaan kysy mitään minun kuulumisiani? Jos yritän kertoa jotain, ei ikinä innostu mistään mitä sanon. Jos kysyn jotain hänen asioitaan, mumisee vain jotain ympäripyöreää takinkaulukseensa. Vaikeaa on, kun ei keskustelua synny mistään! Kun aiemmin lähetin kortteja, kummilapsen äiti totesi, että "nehän on vain paperinpaloja". No, minun oli tarkoitus muistaa lasta nimipäivänä/jouluna näillä paperinpaloilla tai kertoa matkakuulumisiani. Eivät siis kelvanneet. Kun olen antanut lahjoja, ne otetaan minuun katsomatta veltolla kädellä vastaan ja survotaan suoraan laukkuun. Ja kiitostahan ei ole juuri kuulunut mistään. Onko vielä ihme, ettei kumminhommat oikein jaksa enää kiinnostaa? Vaikka pyrkimykseni on ollut olla kiva kummi, joka muistaa lasta ja haluaa viettää aikaa hänen kanssaan ja myös olla ystävä kummilapsen äidille.
Itselläni on ihana kummilapsi. ON vieläkin, vaikka hän on jo iältään yli kolmikymppinen. Hän on muistanut minua, ja minä häntä, ja tapaamme toisiamme säännöllisesti.
Omien lasteni kummit ovat alusta lähtien hoitaneet kummin tehtävänsä lahjojen ja juhlien osilta ihan hyvin, mutta enemmän heidän välistään seurustelua ja sellaista välittämistä olisin kaivannut osalta kummeista; se ns. yhteydenpito on ollut pakollisten kuvioiden jälkeen melkoisen hiljaista.
Kummien tehtävähän on myös kummilastensa vanhempien kanssa ajan viettäminen, eikä vaan kummilapsensa kanssa.
Minä olen sitä mieltä, että kummeja tarvitaan vain ristiäisissä. Joskus jopa joudun hetken miettimään , että kuka on kenenkin lapsen kummi, koska SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ! Aikuinen voi olla läheinen lapsen kanssa ilmankin kummin titteliä ja vastaavasti se kummina oleminen ei tee aikuista lapselle läheiseksi. Minulla on kolme kummilasta, siskoni lapsi, kaverini lapsi ja serkkuni lapsi. Siskoni kaikki lapset ovat minulle aivan samassa asemassa. Kaverini lapsen kanssa en ole nykyään enää oikeastaan missään tekemisissä, ehkä kerran vuodessa nähdään. En osta nykyään enää lahjojakaan, kun ei kutsuta synttäreille. Serkkuni lapsi ei ole kovinkaan läheinen, koska tavataan aika harvoin. Lahjan tietysti ostan kun synttäreille mennään, niin kuin kelle tahansa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana ja aikuistuneet lapset? Eli lapsi on jo sen ikäinen että voisi itsekin olla yhteydessä kummiinsa. Miksi ei ole? Ei se mikään yksisuuntainen ihmissuhde ole.
Ei olekkaan yksisuuntainen ihmissuhde, mutta jos kummitäti on jo kummiuden alusta lähtien ollut sellainen, että vain minun äitinä on pitänyt pitää huoli, että ylipäätänsä tapasivat edes silloin, kun lapseni oli lapsi, eli järjestää kaikki synttärijuhlat ymt. juhlat, mihin tämä kummitäti on sitten tietenkin saapunut jne. Mutta miksi homma ei ole toiminut koskaan toisin päin? Kyllä kummikin olisi voinut kutsua kummilapsensa omiin juhlahetkiinsä aikoinaan, mutta eipähän vaan ole!
Mun mielestä tuo kuulostaa ihan normaalilta kummiudelta (muistaminen merkkipäivinä ja synttäreille tuleminen). Olisi kannattanut avata suu silloi aikoinaan jos toivoit kummiuden olevan jotain muuta.
Tälläi mekin kummina toimimme. Lisäksi en jaottele lapsia sen mukaan olenko minä, mies tai molemmat heidän kummejaan. Samanlaiset lahjat kaikille. Yhteen kummilapseen mies on menettänyt täysin yhteyden. Alussa kävimme kylässä molemmin puolin ja annoimme lahjoja, mutta lopulta kun ei edes kuulunut oliko lahjat tulleet perille niin lopetin miehen puolesta lahjojen hankkimisen, eikä mieskään ole muistanut mitään ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Voinen kuvitella, että hyvinkin monen perheen osalta ovat kummivalinnat menneet pieleen ja heti alusta lähtien tai ainakin myöhemmin on tullut tilanteita, ettei olisi tiettyjä ihmisiä kannattanut missään nimessä valita lapsiensa kummeiksi.
Kaikista ihmisistä ei vaan siihen tehtävään ole. PISTE!
Varokaa ainakin moniongelmaisia ihmisiä ottamasta lapsienne kummeiksi, mutta kun eihän ihmisistä aina tiedä, kun toiset muuttuva elämänsä varrella aivan muunlaisiksi kuin mitä alkujaan on ollut havaittavissa. Niinpä toisaalta on hyvä, että kummeja on useampia; ja jos joukossa on se yksi ns. "mätä omena", niin olkootpa, eihän sellaisella kummilla itselläänkään asiat voi olla hyvin, joka ei osaa pitää huolta kummilapsestaan ihan oma-aloitteisesti vielä kummilapsensa aikuistuttuaankin; ja olla kiinnostunut kummilapsensa elämästä ylipäätänsä vielä sen lahja-automaattirajapyykin jälkeenkin kuten rippijuhlien jälkeen.
Ai että "pitää huolta kummilapsestaan kummilapsensa aikuistuttuaankin." Salli mun nauraa!Eiköhän jokainen pidä huolta ihan itse omasta jälkikasvustaan...ja jollei yhteiskunta kyllä maksaa sijaishuollosta.Itse olen ostanut lainarahalla lahjoja tai antanut lainarahaa lahjaksi.Ei todellakaan kannata valita kummiksi köyhää työtöntä yksinhuoltajaa.Valitkaa korkeakoulutettuja, varakkaita ja ongelmattomia kummeja, joilla on aikaa ja rahaa matkustella lastenne kanssa.Mutta, aina voi käydä niin, ettei lapsen ja kummin kemiat kohtaa...eikä ne varakkaat kummit muista edes lapsen nimeä oikein :DD
Kunka tahansa, aikansa elänyt juttu koko kummius.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perkelettä, sillä kummitädillä mitään virkaa lapsen elämälle ole, saatana nyt helvetti. Lopeta mokoma turha valitus ap, senkin idiootti. Kummilla ei ole mitään velvollisuutta välittää sun kersastasi paskaakaan, hae lapselle apua lastensuojelusta, jos et its pärjää lapsen elatuksessa ja huollossa.
Ja kyllä, molemmat lapseni on kastettu.:D Ap. selvittää, että oma lapseni on jo aikuinen, ja en kaipaakaan lapseni kummitädiltä mitään taloudellista elatusapuja tai huoltoa, se tehtävämme on jo suoritettu ja ilman lastensuojelua.
Nyt onkin kyse siitä, että voisihan sitä jo aikuistuneen kummilapsen kummit olla kiinnostuneita kummilapsiensa elämän menosta ja pitää yhteyttä, eikä unohtaa heitä.
Kyllä aikuisella kummilapsella on aivan yhtälainen velvollisuus olla yhteydessä kummiinsa kuin kummin häneen. Itse en ole ollut kummeihini yhteydessä, en ole saanut aikaiseksi, mutta se on täysin minun mokani. Sitä saa, mitä antaa. Jos aikuinen kummilapsi kaipaa lahjoja, tulee hänen ostaa niitä itse kummille.
Minun on pakko tunnustaa, että kadun kummiksi ryhtymistä. Ihan tosissani olen yrittänyt olla läsnä kummitytön elämässä ja tutustua häneen niin, että hän pitäisi minua tuttuna ja turvallisena aikuisena. Vaan kun vanhemmille tämä ei käy. Aina on joku este tapaamisille tai niitä siirrellään hamaan tulevaisuuteen. Eikä siinäkään oikeastaan mitään, ymmärrän jos on kiirettä arjessa... MUTTA kummilapsen äiti on sitten selän takana puhunut, että minua ei muka kiinnosta oma kummityttöni. Just joo. No on heille tietenkin lahjat kelvanneet, mutta mikään muu ei sitten kelpaakaan.
Koko kummi -systeemi pitäisi lakkauttaa. Olen kolmen nuoren kummi ja kaikkiin yhteys on katkennut siinä vaiheessa, kun he täyttivät 14-vuotta. Ihan vieraita ihmisiä minulle ja rahakuorten kantaminen lahjoiksi tympii (rahaa on myös heille irroitettavaksi, mutta silti tympii).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perkelettä, sillä kummitädillä mitään virkaa lapsen elämälle ole, saatana nyt helvetti. Lopeta mokoma turha valitus ap, senkin idiootti. Kummilla ei ole mitään velvollisuutta välittää sun kersastasi paskaakaan, hae lapselle apua lastensuojelusta, jos et its pärjää lapsen elatuksessa ja huollossa.
Ja kyllä, molemmat lapseni on kastettu.:D Ap. selvittää, että oma lapseni on jo aikuinen, ja en kaipaakaan lapseni kummitädiltä mitään taloudellista elatusapuja tai huoltoa, se tehtävämme on jo suoritettu ja ilman lastensuojelua.
Nyt onkin kyse siitä, että voisihan sitä jo aikuistuneen kummilapsen kummit olla kiinnostuneita kummilapsiensa elämän menosta ja pitää yhteyttä, eikä unohtaa heitä.
Kyllä aikuisella kummilapsella on aivan yhtälainen velvollisuus olla yhteydessä kummiinsa kuin kummin häneen. Itse en ole ollut kummeihini yhteydessä, en ole saanut aikaiseksi, mutta se on täysin minun mokani. Sitä saa, mitä antaa. Jos aikuinen kummilapsi kaipaa lahjoja, tulee hänen ostaa niitä itse kummille.
HAHHAH, ei nyt ole kyse siitä, että jo aikuistuneen kummilapsen pitäisi olla ostamassa lahjoja kummitädilleen tai päinvastoin, vaan siitä, että kummi on ylipäätänsä kanssakäymisissä kummilapsensa kanssa vielä rippijuhlien jälkeenkin. Nooh, jos kemiat eivät kohtaa kummin ja kummilapsen kanssa aikuisiällä, niin tokkopa kummilasta on turhaa odotella kumminsa hautajaisiinkaan tai edes muistaa mitenkään kummiaan, kunnes kuolo korjaa. Tuonkaltainen kylmähkö kummi nyt ei itse muistaisi edes adressillakaan, jos kummilapsensa kuolisi ennen häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perkelettä, sillä kummitädillä mitään virkaa lapsen elämälle ole, saatana nyt helvetti. Lopeta mokoma turha valitus ap, senkin idiootti. Kummilla ei ole mitään velvollisuutta välittää sun kersastasi paskaakaan, hae lapselle apua lastensuojelusta, jos et its pärjää lapsen elatuksessa ja huollossa.
Ja kyllä, molemmat lapseni on kastettu.:D Ap. selvittää, että oma lapseni on jo aikuinen, ja en kaipaakaan lapseni kummitädiltä mitään taloudellista elatusapuja tai huoltoa, se tehtävämme on jo suoritettu ja ilman lastensuojelua.
Nyt onkin kyse siitä, että voisihan sitä jo aikuistuneen kummilapsen kummit olla kiinnostuneita kummilapsiensa elämän menosta ja pitää yhteyttä, eikä unohtaa heitä.
Kyllä aikuisella kummilapsella on aivan yhtälainen velvollisuus olla yhteydessä kummiinsa kuin kummin häneen. Itse en ole ollut kummeihini yhteydessä, en ole saanut aikaiseksi, mutta se on täysin minun mokani. Sitä saa, mitä antaa. Jos aikuinen kummilapsi kaipaa lahjoja, tulee hänen ostaa niitä itse kummille.
Mitä helkkarin velvollisuutta kummilapsella on ostella lahjoja kummilleen?
Kummihan ne lahjat ostaa kummilapselleen rippijuhliin asti.
Minun mielestäni evlutsrk: kirkon kummiusvaateet voitaisiin lakkauttaa kokonaan, sillä hyvin monilla vanhemmilla on jo vaikeuksia löytää lapsilleen kummeja, koska suuri osa etenkin nuoren polven ihmisistä on eronnut kirkosta.
Siis sä haalit vaan lahja-automaatteja? Kummin tehtävään kuuluu kristillinen kasvatus, ei lastenvahtina olo, ei yöhoitajana olo, ei lahja-automaattina olo. Veikkaan että odotit enemmän kuin mitä tämä kummi jaksoi eikä kummi kehdannut kieltäytyä.
Miten te muuten olette arjessa toistenne elämässä? Onko teillä mitään yhteistä? Montako kummilasta kummilla oli ennestään? Oletko esittänyt jotain ihme vaatimuksia miten hänen tulisi kummiutta suorittaa?
Itse valitsit kummin joten turha sun on täällä valittaa.
Onneksi erosin kirkosta, ei tarvitse enää alkaa kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni evlutsrk: kirkon kummiusvaateet voitaisiin lakkauttaa kokonaan, sillä hyvin monilla vanhemmilla on jo vaikeuksia löytää lapsilleen kummeja, koska suuri osa etenkin nuoren polven ihmisistä on eronnut kirkosta.
Komppaan tätä. Vanhanaikainen järjestelmä joka joutas romukoppaan
No jos se suhde on alunperinkin ollu tuollaista tarvitsemista (kummit tulee synttäreille ja tuo lahjat) niin ripariin on minun mielestä ihan hyvä lopettaa tuo. Kyllä sen ikäiseltä lapselta voi olettaa jo oma-aloitteistakin yhteydenpitoa kummin suuntaan.